Mari Koo

”Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät”

perjantai 9. huhtikuuta 2010 klo 13.09

Eilen julkistin kuvan Facebookiin ”Ei menny niinku Strömssössä” -ryhmään. Tähän suosioon nousseeseen ryhmään paljastetaan mokat: kohoamatta jääneet pullat, epäonnistuneet nikkaroinnit, epämääräiset neuletyöt tai mitä tahansa muuta sellaista, josta tuli jotain muuta kuin piti.

Minun kuvassani oli homehtuneita herneitä. Niistä piti kehittyä herneenversoja, mutta liika kosteus aiheutti aivan väärää kasvustoa.

Epätäydellisyys ja pienet virheet ovat usein kiinnostavia. Kuvissakin, kuten pni kirjoitti: enpä muista, että olisin yhtä tarkkaan tutkaillut urheilukuvia kuin taannoin Hesarin ”epäonnistuneissa kuvissa” Vancouverin olympialaisista.

Osataan tätä harmitonta mokailua onneksi kääntää positiiviseen valoon monessa tilanteessa: kukapa ei olisi sympatiseerannut MTV3:n uutistenlukijaa, joka tipahti tuoliltaan?

Blogeista taisin aikoinaan innostua osittain siksi, ettei niissä elämä näyttäydy mitenkään täydellisenä. Joskus jokaisella menee jotain pieleen, ja välillä olo on kovin epävarma. Tai toisaalta joskus on puuduttavan tylsää tai kaikki tuntuu turhalta. Blogeista tajusi, miten omat fiilikset ovat oikeastaan hyvin yleisiä. Samalla oppi tuomaan julki myös omia heikkoja hetkiään ja tekemiään virheitä.

Ja jopa nauramaan niille virheille sekä itse että muiden kanssa, kuten näissä erilaisissa ”paljasta mokat” -porukoissa netissä tehdään.

Kuulun niihin, jotka vaativat itseltään helposti paljon. Rosa Meriläisen kuvailema tietty itseruoskinta onnistuu, vaikka en mitään masennusta olekaan kokenut. Meriläisen kirjoitus varmasti osuu moniin: on niin helppo ”jäädä makaamaan tunteisiin tekemisen sijaan”.

Ilman netin sosiaalista puolta ehkä olisin heittänyt herneet vain roskiin häpeillen, kehtaamatta sanoa moisesta törttöilystäni kenellekään mitään. Ainakin minulle on siis vapauttavaa tuoda julki mokailujani, näitä arkisia törttöilyjä. Se auttaa asettamaan ne oikeisiin mittasuhteisiin.

Muistan, miten nuorena kesätyöntekijänä pelkäsin tekeväni virheitä. Epävarmuudessani en uskaltanut edes kysyä, jos epäilin, että nyt en ehkä tehnyt ihan oikein: silloinhan olisin tunnustanut, että en osaakaan.

Nykyisin, varmasti myös paljon netin myötä, tiedostan työtehtävissänikin sen, että aina ei synny täydellistä jälkeä, syystä tai toisesta. Joskus tekstiin jää virhe (onneksi netissä niiitä voi korjata!) tai luennolla sählää unohtaen kesken lauseen, mitä oli sanomassa.

Ja jos mokaa, sen voi tunnustaa nöyrästi. Välttämättä ihan heti ei pysty nauramaan (eivätkä kaikki virheet tietenkään ole naurun asia), mutta kenties sitten vähän myöhemmin.

Be Sociable, Share!

4 kommenttia kirjoitukseen “”Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät””

  1. Jani sanoo:

    Tunnistan tuon blogien alkuperäisen viehätysvoimatekijän omaksenikin. Olikohan se Sun äitis, joka kanssa joskus kirjoitti siitä miten elämän rosoisuuden näkyminen on se mikä blogeissa viehättää. Harmi vain, että sille on ikään kuin turtunut nyt, kun blogien parissa puuhailee päivittäin. Pitäisi kai olla irti jonkin aikaa, että taas tajuaisi.

  2. Mari Koo sanoo:

    Kieltämättä itsekin olen turtunut: kai osaltaan blogien määrän kasvu on tähänkin vaikuttanut. Silloin, kun blogit olivat harvinaisempia, niin oli jotenkin uteliaampi ja tietyllä tavalla ahmi sitä ihmisten elämää iloineen ja suruineen.

  3. […] todis­teita. #Sekin on nurin­ku­rista, että minä toi­saalta nime­no­maan haluan, että todel­li­suu­den rosoi­suus tulisi ilmi, ja sit­ten taas toi­saalta mitään en pidä niin kam­mot­ta­vana kuin sitä, […]

  4. Donalddulse sanoo:

    Ilmainen cougar dating sivustot Kanadassa tampere =>> https://goo.gl/4o8u8h

Kommentoi