Mari Koo

Tuotantoeläinkeskustelu herättää tunteita, syyttelyä ja puolustelua

torstai 15. huhtikuuta 2010 klo 15.35

Tiistai-ilta kului siis Tampereella ja parituntisessa YLEn A2-lähetyksessä keskustelemassa tuotantoeläinten kohtelusta. Lähetys on toistaiseksi katsottavissa YLE Areenalta.

Moni tuttu on kommentoinut, että kohtuullisen hyvä keskustelu tuolla saatiin aikaan, eikä mennyt edes huuteluksi. Ohjelman ensimmäisellä jaksolla katsojia oli keskimäärin 498 000 ja toisella jaksollakin lähes 330 000. Näin televisiottomana ihmisenä nuo katsojaluvut tuntuvat aina niin suurilta.

Jälleen tutuilta on tipahdellut positiivisia kommentteja esiintymisestäni. Kiitos vaan kaikille niistä!

Taustatyötä tein pienien tiedonhakujen lisäksi kauppamatkan verran, eli kävin katsomassa, mitä lihatuotteet maksavat.

Broilerin koipireidet maksavat 2,15 e/kg, luomuporkkanat 2,40 e/kg

Kuten ohjelmassa sanoin, niin kuluttajana on vaikea käsittää, miten broilerin koipireidet voivat olla niin halpoja, reilut pari euroa kilo. Kyllähän hinta kertoo omaa kieltään eläinperäisten tuotteiden tuotannosta ja niiden arvostuksesta. Tietysti elintarvikkeiden hinnanmuodostus on monen tekijän summa, ja voimakas tekijä on tukijärjestelmä.

Valitettavasti ohjelmassa ei käsitelty juuri lainkaan luomutuotantoa. Ei sekään eläintuotannolle varmasti aina mikään taivas ole, mutta esimerkiksi luomulihan ekologinen kuormitus on selvästi pienempi kuin tehotuotetun lihan.

Uudet ruokatavat opetteluun – ituhippeily ei ole niin vaikeaa kuin voisi kuvitella

Ohjelman loppuvaiheessa pääsin ylpeilemään urheilusaavutuksillani eli puolimaratonilla. Kasvisruokavaliosta voi saada ihan tarpeeksi ravintoaineita liikkumiseen. Tietysti se vaatii opettelua verrattuna suomalaiseen perusravintoympyrään, mutta ei ole mitenkään mahdotonta. Olen viime aikoina mm. onnistuneesti idättänyt papuja ja linssejä proteiininlähteeksi.

Syön myös lihaa silloin tällöin, jos sitä eteeni ilmaantuu tai liha päätyisi muuten roskiin. Mutta en siis osta lihaa kotiini, ja olen vähentänyt myös mm. maitotuotteita. Viimeisin maistiainen oli poron kieli, tätä ennen broilerin sydän. Nämä ovat sellaisia eläinten osia, joita ei välttämättä aina edes ihmisravinnoksi käytetä. Kokonaisvaltainen ruhon hyödyntäminen ihmisravinnoksi olisi tietysti tärkeää.

Televisiokeskustelussa sivuttiin myös hevosenlihan käyttöön. Hevosten teurastukseen liittyvistä ongelmista oli juttu eilisessä Hesarissa (”Hevosenlihaa haaskataan madonruuaksi”, ). Perehdytyksen aiheeseen saa myös Hevosjalostusliiton  sivuilla olevasta tiivistelmästä Eettinen ja turvallinen -keskustelutilaisuudesta viime syksyltä.

Myös luomulihan kohdalla teurastus ja eläinten kuljetus teurastamoihin on ongelma. Luomulihan teurastuslupa on nyt 12 teurastamolla, kun Eviralta saamieni tietojen mukaan teurastustoimintaa harjoittaa kokonaisuudessaan vajaa sata laitosta. Luomulihan teurastussäännöt ovat kohtuullisen tiukat, joten teurastamoilla on esimerkiksi tietyt päivät luomueläimille.

Lihaa lähes 80 kiloa, kasviksia ja hedelmiä 103 kiloa vuodessa

Lihantuotannon vähentäminen olisi sekä eettistä että ekologista. Samalla se olisi myös terveellistä.

Vuonna 2008 suomalainen söi lihaa 78 kiloa, ja näin suurelle määrälle ei ole ravitsemuksellisia perusteita: puoletkin riittäisi. Kasviksia kului 67 kiloa ja hedelmiä 36 kiloa. Sokeriakin meni noin 30 kiloa, nestemäisiä maitotuotteita 183 litraa.

Eli lihalauantai tai pyhäpihvi olisi tervetullut muutos nykytilaan, jossa lihaa popsitaan päivittäin runsaasti. Ylipäätään ruokasuhde pitäisi saada sellaiseksi, että lautasellemme päätyviä tuotteita osattaisiin aidosti arvostaa.

Perusongelma on tietysti sama kuin kulutuskulttuurissamme ylipäätään. Olemme ahneita ja haluamme kaikenlaista. Sen myötä kulutamme liikaa luonnonvaroja.

Kaupunkilainen ja maalainen kohtaavat

Eläintuotanto ei ole vain Suomea koskettava ongelma, vaan globaalisti merkittävä aihe. Siksi minäkin jaksan siitä paasata täällä netissä ja muualla, jos pyydetään.

Kiinnostavaa on ollut havaita, miten eri tahoihin vaikuttaa se, kuinka paljon he tietävät taustoistani. Jos maataloustuottajalle mainitsen, että olen itäsuomalaisen siemenviljelijätalon tytär, maaseudulla kasvanut, porkkanapenkkejä kitkenyt ja traktoria ajanut, niin minuun suhtaudutaan myönteisemmin, kuin jos  tiedetään vain se, että olen helsinkiläinen kuluttajaekonomisti.

Tietysti lapsuus on vaikuttanut ajatuksiini. Sen myötä esimerkiksi broilerintuotanto kymmenientuhansien yksilöiden hallissa tuntuu niin suuresti siipikarjan luontaisen toiminnan vastaiselta.

Lapsuudessani tilallamme nimittäin oli sellainen 10-15 tavallisen kanan parvi ja kukko, jotka elelivät vanhan navetan yhdessä huoneessa: nukkuivat orsilla ja pöyhivät pehkuja lattialla, munivat pesiin ja kesällä pääsivät pihahäkkiin. Syksymmällä kanaparvi tepasteli myös vapaasti pihalla, kun pihapiirissä ei enää ollut mitään sellaista kasvamassa, jota linnut toiminnallaan olisivat voineet haitata. Mukana menossa oli yleensä myös pari ankkaa, jotka vaeltelivat koko kesän vapaana pihalla.

On mahdotonta kuvitella, että tiukalla nokkimisjärjestyksellä elävät, hormoneilla bodatut ja kauas peruskanasta jalostetut broilerit voisivat niissä suuryksiköissä kovinkaan hyvin, vaikka olisi ruokaa ja lämpöä. Toki odotan niitä normaaliin suomalaiseen broilerihalliin asetettuja nettikameroita, joista voisi käydä katsomassa, kuinka linnut oikeasti elävät.

Olen myös nähnyt lapsuudessa, kuinka vanhalta kanalta katkaistaan kaula. Siipikarjan teurastuksesta saamani tiedot kuulostavat sen verran epäeettisiltä, että broilerin syöminen ei kiehdo senkään vuoksi. Mutta ei se kaulankatkaisu aiheuttanut myöskään traumoja: vanha lintu oli parempi lopettaa kuin pitää heikkokuntoisena muun joukon nokittavana.

Ruuantuotantoa on muutettava jo ennen keinolihan tuloa

Mutta ihan taatusti kaupunkilainenkin voi ymmärtää eläintuotantoa. Tuottajat ja teollisuus eivät ainakaan paranna mainettaan sillä, että tuhahtelevat kuluttajista, jotka eivät koskaan ole navetassa käyneetkään eivätkä siksi voi käsittää eläinten hyvinvointia. Kuten ei myöskään auta se, että syytetään äänekkäästi suomalaisia viljelijöitä.

Minulle kyse on siitä, että toivoisin tällä pallolla olevan pitkälle tulevaisuuteen mahdollisuudet elämiseen niin ihmisillä kuin eläimillä. Keinoliha varmaankin tulee yleistymään jossain vaiheessa, mutta jo sitä ennen olisi syytä muuttaa länsimaista ruuantuotantoa ja -kulutusta.

Be Sociable, Share!

8 kommenttia kirjoitukseen “Tuotantoeläinkeskustelu herättää tunteita, syyttelyä ja puolustelua”

  1. Seija Koo sanoo:

    Keskustelu antoi juuri sellaista infoa, jota juuri nyt tarvitaan. Eri ihmiset tekevät päätöksiään kovin erilaisista lähtökohdista ja arvomaailmasta käsin.
    Ihan niin jakautunut ei kenttä ole, kuin se ohjelmaan yritettiin dramatisoida.

  2. Timo sanoo:

    Luomuliha lisäsenttimetreineen ei olisi teemaan sopinut. Niin kauan, kuin ruoka on markkinatalouden tuote, ainoa eläinten oikeudet huomioonottava tuotanto on eläimetöntä.

  3. Mari Koo sanoo:

    Seija, joo, ohjelmassa vähän turhaan ääripäitä haettiin, vaikka niitä ei ollutkaan.

    Timo, no jos minulta olisi kysytty, niin ohjelmasta olisi voinut jättää turkistuotannon pois ja keskittyä ravinnoksi kasvaviin eläimiin ja sen puolen ongelmiin. Sitten olisi mahtunut se luomukin, ja samalla olisi markkinapuolta voitu käsiteltä enemmän. Turkiksille olisi voinut olla oma ohjelmansa. Ei luomu tietenkään ole täydellinen ratkaisu, mutta siitä ihmiset tuntuvat kaipaavan lisää tietoa.

  4. Riikka sanoo:

    Tajusin vasta, että Ylen netti-tv:tä voi katsoa ulkomailtakin. Ehdin jo harmitella, etten nähnyt tätä kun mun äitikin puhui ohjelmasta puhelimessa. Se oli aika järkyttynyt tosta suomalaisten lihansyönnin määrästä, suoritettiin mm. laskelmia siitä, kuinka monta broilerin rintapihviä se tekee vuodessa. Onko tossa määrässä muuten laskettu se, mitä ihmiset ostaa vai mitä ne oikeesti syö? Tai ehkä se selvii tosta ohjelmasta, pitää katsoa iltapalaks.

  5. Mari Koo sanoo:

    Riikka, tuo 2008 tilasto menee näin: ”Naudanlihaa kulutettiin vuonna 2008 henkeä kohti 18,2 kiloa, sianlihaa 35,3 ja siipikarjanlihaa 18,5 kiloa. Kaikkiaan lihan kulutus oli viime vuonna 76,7 kiloa henkeä kohti, kun mukaan lasketaan myös riista ja syötävät elimet.” Eli tulkitsen tuota niin, että tuo on se, mitä myydään ja metsästetään. Olisi varmaan aika vaikea saada tilastoa siitä, mikä jää sitten syömättä.
    Aika monta broilerin rintaa mahtuu 18 kiloon…
    En tiedä, olisinko itse jaksanut katsoa koko kaksituntista, mutta ilmeisesti moni on jaksanut 🙂

  6. Mä katsoin koko ohjelman ja olin myös iloinen keskustelun tasosta. Tuo lihansyönnin tilasto kosketti minuakin – varsinkin kun kasvissyönti on yleistynyt niin kuinka paljon mahtavat ne janan toisessa päässä olevat kuluttaa.. Ilkka Koiviston loppupuheenvuoro sen sijaan oli hieno ja laajakatseinen.

  7. Hanna sanoo:

    Keskustelu oli hyvä,vaikkakin nähtävissä oli mm.HK:n edustajalta välillä epävarmuutta perustellessaan kantaansa. Toivottavasti tämä keskustelu herätti edes pikkiriikkisen osan kansasta katsomaan ruokaympyräänsä uudelleen. Olen ollut ihmeissäni kun lähikaupassa olen viime päivinä kuullut itkua siitä kun ei ole jauhelihaa..”mitä meidän perhe nyt syö?” Kuitenkin kyseisestä kaupasta löytyy soijatuotteita monessa muodossa,mm.rouheena,joka ajaa jopa lihaa paremmin asiansa. Ovatko nykyihmiset niin avuttomia vai tietämättömiä että koko perheen pakka menee sekaisin kun ei saada joka päivä lihaa. Yksikin täti valitti kassalla käyneensä jo kolmatta kertaa saman päivän aikana katsomassa onko sitä lihaa jo tullut,ja valitteli että mitä lapsille nyt sitten syötetään.Voi pyhä tyhmyys tätäkin nais-ihmistä…

  8. Mari Koo sanoo:

    Katja ja Hanna, onneksi olivat ottaneet sen lihansyönnin tilaston graafisena esityksenä ohjelmaan, selvensi hyvin kehityskulkua eläintuotteiden suhteen. Ja osa porukastahan oli sitä mieltä, että ei vieläkään tarpeeksi lihaisia aineksia popsita… Vedotaan mm. siihen, että esim. espanjalaiset syövät vielä tuplasti lihaa, hohhoijaa.

    Selvästi tarvitaan jotain aitoa muutosta ruokakulttuuriin, jotta se jauheliha ei olisi niin monelle sellainen välttämättömyystarvike. Arjen kokkauskäytäntöjen muutos tuntuu olevan tiukassa.

    Ilkka Koivisto oli loppupuheenvuorossa oikein hyvä ja varmaan tunnettavuutensa ansiosta vakuuttava loppupuheenvuoroon.

Kommentoi