Mari Koo

Ruuhka-Suomi vs. maalaisidylli?

tiistai 3. toukokuuta 2011 klo 15.00

Sitran Maamerkit-ohjelma arvioi, että suomalaisella maaseudulla voi olla edessään hyvä tulevaisuus. Parhaiten menestyvät ne kunnat, jotka osaavat vastata uusien kuluttajaryhmien kysyntään.

”Ekologisuutta arvostavien ja parempaa maailmaa rakentavien Lohas-kuluttajien määrä kasvaa jatkuvasti ja tästä kysynnästä avautuu aivan uusia mahdollisuuksia maaseudulle ja sen merkityksistä ammentavalle liiketoiminnalle, sanoo Jyri Arponen Sitran Maamerkit-ohjelmasta.”

Maaseutuoptimismi on vahvassa nousussa, ja maaseudun tulevaisuuden merkityksen nähdään kasvavan.

Eli siis hyvin näyttäisi suomalaiselle maaseudulle käyvän. Mutta tietyistä vanhoista kaavamaisista ajattelutavoista pitäisi varmasti päästä irti.

Eräs tuttuni lähetti kuvan Joensuun lentokentältä (kenttä sijaitsee kotikunnassani Liperissä):

Miksi ihmeessä rakennetaan tällaisia vastakohtia? Helsinkiläistynyt liperiläinen lähinnä masentuu moisesta. Maalla syytetään helposti kaupunkilaisia siitä, etteivät he arvosta eivätkä ymmärrä maaseutua. Mutta ei sitä ymmärrystä kaupunkilaisiin näytä liikaa olevan, jos tällaisella valomainoksella uskotaan vetovoiman kasvavan.

Olen kohtuullisen potentiaalinen paluumuuttaja kotikonnuilleni. Siellä ovat juureni, vanhempani ja jonkinasteinen tunneside. Enkä varmaan olisi lainkaan hullumpi kunnan veronmaksaja, ja saattaisin jopa työllistää itse itseni. (Totuuden nimissä on mainittava, että maalla asumisessa on kokemukseni mukaan myös runsaasti heikkoja puolia, jonka vuoksi en mitenkään hingu elämänmuutosta).

Mutta ilmakuva Liperistä ei ole se tekijä, joka minua houkuttaisi, etenkään, jos sille nostetaan vastakohdaksi ”Ruuhka-Suomi”. Minun Helsinkini ei ole autoilua, vaan kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä. Enemmän olen joutunut autossa istumaan Liperissä, jossa matkat lähimpään kauppaan ovat pitkiä ja joukkoliikennettä pidetään toimivana, jos kerran päivässä menee linja-auto.

Joten siis Liperin kunta: muuttakaa viestinne lentokentällä toisenlaiseksi. Kertokaa vaikka siitä, että Liperissä on mahdollista saada järvikalaa kotiinkuljetettuna tai perunoita kylän viljelijältä. Tai että rivitaloasunto on niin halpa, että helsinkiläistä melkein huvittaa (kaikki eivät välittömästi haaveile omakotitalosta). Varmasti keksitte vielä jotain paljon parempaa.

Mutta älkää jumiutuko omiin ennakkoluuloihinne eteläisemmästä Suomesta.

Samalla sitten voitte alkaa suhtautua vakavasti niihin, jotka haluavat kasvattaa omaa ruokaa luomuna ja siinä sivussa muillekin. The New York Timesissa oli juttu, jossa kerrottiin, miten uusi sukupolvi haluaa ryhtyä maanviljelijöiksi.

Siellä päin maailmaa maanviljelyssä on menossa aivan uudet tuulet. Kun ihmisten halua tietää ruuantuotannon taustoista on kasvanut, on lisääntynyt kysyntä tehomaataloudesta poikkeaville tuotantotavoille. Pari-kolmekymppiset vaihtavat maanviljelijöiksi. Vaikka osaaminen on heikkoa, niin intoa oppimiseen riittää.

Sitran raportin perusteella myös Suomessa olisi mahdollisuudet samankaltaisiin suuntauksiin. Tuskin kovin monesta silti tulee päätoimista viljelijää, mutta arvostus maatalouteen ja maaseutuun on varsin hyvällä tasolla.

Be Sociable, Share!

3 kommenttia kirjoitukseen “Ruuhka-Suomi vs. maalaisidylli?”

  1. Samma sanoo:

    Asun maalla. Olen asunut kaupungeissakin, joskokaan en kovin suurissa. Kokemusta on kuitenkin ruuhkista ja totaalisesta autiudesta. En ymmärrä, miksi jompikumpi pitäisi pystyä julistamaan paremmaksi. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Minuakin ärsyttää moinen vastakkainasettelu mainonnassa. Ei mulle tarvitse mainosmiesten tulla kertomaan, mikä on mulle parasta — osaan päättää sen ihan itsekin.
    Menikö vähän lyhytsanaiseksi? Ei anneta sen häiritä.

  2. Mari Koo sanoo:

    Juha, koetan kuunnella jossai nvälissä.

    Samma, niinpä: tuntuu vain siltä, että tässä tunteet jylläävät niin paljon, että vastakkainasettelua tehdään huomaamatta. Se oma elintapa on luontevaa korottaa paremmaksi kuin joku toinen, koska jos näin ei tekisi, voisi alkaa epäillä, onko sittenkään valinnut oikein. Meillä on taipumusta nähdä lähiympäristöstä ne positiiviset piirteet ja ummistaa silmiämme niiltä heikommilta puolilta.

Kommentoi