Jarmo, kiitos vinkeistä, jaan niitä sopivissa tilanteissa eteenpäin.
Ja juu, ne sanomalehtirunot ovat uusin aluevaltaukseni Eli muillekin tiedoksi: http://sanomalehtiruno.tumblr.com.
Samalla yritän myös opetella Tumblr.comin käyttöä, Bloggerin käyttöliittymän jälkeen Tumblrin muokkailu ei tunnu niin vaivattomalta.

Heikki, kiitos! Häät vietettiin jo viime elokuussa, sen vuoksi se blogikin poistui julkisuudessa. Eli olen nyt sitten rouva Koistinen, joka on tehnyt puolisonsa kanssa avioehdon.
Kaikkea hyvää sinnekin!

Tervetuloa tekemään mehiläishoitoa ja hunajaa tunnetuksi meidän “ikääntyvien” mehiläishoitajien joukkoon.

Maija, kiitos vinkeistä ja kirjoittajan näkökulmasta! Kirjan pitää tietysti toimia teoksena, eikä vain ylikorostaa sitä, että tässä nyt ollaan netissä jne.

Esikoisromaanissani Marian ilmestyskirja Facebook vaikuttaa juoneen jonkin verran – sieltä löydetään vanhat kaverit ja saadaan selville seurustelusuhteet, joita ei välttämättä haluaisi tietää. Tärkeämpi osa juonta on kuitenkin YouTube, jonne päähenkilö päätyy siirtämään tekemiään videoita ja siten mm. tutustuu erääseen tärkeään henkilöön.

Seuraavassa romaanissani netti ei esiinny käytännössä ollenkaan, sillä päähenkilö on vuoteenoma ja tein tietoisen valinnan, ettei hän pysty käyttämään nettiä (sillä muuten hän varmaan roikkuisi siellä koko ajan). Nyt työn alla olevassa kirjassa Facebook mainitaan muutaman kerran, mutta ei missään isossa roolissa. Wikipediaa sen sijaan tavataan vähän enemmän. Kahdella henkilöllä on blogit, joita kirjan tämänhetkisessä versiossa myös lainataan, mutta en ole varma jäävätkö ne lopulliseen kirjaan (juoneen ne eivät vaikuta). Melko isossa roolissa on myös suljettu nettiyhteisö, josta annetaan ymmärtää, että se on luultavasti sähköpostilista (tai suljettu foorumi).

Harjukaupungin salakäytävät oli mielestäni mainio ja Sinisalo on joululahjalistalla.

Douglas Couplandin kirjat tuppaavat olemaan varsin nettiaiheisia, jo 90-luvulla, mutta en muista, mitä kaikkia sosiaalisia medioita niissä on käytetty. Jossain uusimmista käytettiin kännykkäpaikannustakin, tosin se ei tainnut vaikuttaa juoneen.

Jos haluat todellisen “some-kirjan”, niin Christer Sundqvistin Sietämätön leveys, joka tapahtuu hyvin pitkälti netin keskustelufoorumeilla yms. Sääli, että kirja on kaunokirjallisesti hieman lattea, koska se keskittyy saarnaamaan – ei netistä vaan karppaamisesta(!).

“Siispä vastustan kotoilua. Teen sen paitsi ympäristön nimessä, myös kaikki riittämättömyyden tunnetta potevat ihanat ystävättäreni mielessä: ne naiset, jotka haluaisivat nikkaroida ja hauduttaa illat läpeensä, koska kotoilu näyttää niin söpöltä, mutta eivät ehdi, eivätkä osaa. Miksi pitäisikään itse osata kaikkea? Minä olen todella tyytyväinen siitä, että joku tehdas jossain on valmistanut purkkiin hyvää hernekeittoa. Pieneen mieleenikään ei pälkähdä, miksi minun pitäisi tehdä sitä itse. Osaan ihan muita juttuja.”