Mari Koo

Ruuan kallistuminen on hyvä asia

Julkaistu Helsingin Sanomissa 10.8.2008

Jos haluaa herättää kahvipöytäkeskustelun, ruuan hinta on helppo aihe. Niin moni marmattaa, miten juustokilo maksaa monta euroa enemmän kuin vuosi sitten tai kuinka on siirryttävä ostamaan halvempia lihatuotteita.

Seuraavassa lauseessa vaaditaan lähiruokaa ja eettistä tuotantoa, luomupossua ja pienleipomon leipää.

 

Keskusteluun saa uuden sävyn, kun toteaa, että ruuan hinnannousussa on paljon hyvää. Se saa toivottavasti arvostamaan laadukkaita elintarvikkeita ja tekemään harkitummin omia ostopäätöksiä. Halpa ja hyvä kun toteutuvat vain harvojen tuotteiden kohdalla.

Samalla hintojen nousun soisi johtavat myös biojätteen vähenemiseen. Paljon ruokaa kiertää kaupasta jääkaapin kautta roskiin. Miten siihen voi olla varaa, jos ruoka on niin hintavaa?

Ja miksi pitäisi ostaa kovinkaan usein virvoitusjuomia, makeisia, eksoottisia hedelmiä, mikroaterioita, naudanlihaa tai pitkään kypsytettyjä juustoja?

 

Ympäristön kannalta on vain eduksi, jos yhä harvempi ostaa lihaa tai juustoa. Lihasta olisi syytäkin tulla luksusta, jota ei joka päivä tarvitse napaansa vetää.

Viime vuonna suomalainen söi keskimäärin parisataa grammaa lihaa päivässä. Kasviksia, niin tuoreita, pakasteita kuin säilykkeitä, syötiin hieman vähemmän, vaikka niitä suositellaan syötäväksi puoli kiloa päivässä.

Lihan ja maitotuotteiden sijasta voi nauttia esimerkiksi soijasuikaleita, tofua tai papuja. Niistä saa proteiinia, mutta ne kuormittavat ympäristöä eläinperäisiä tuotteita vähemmän. Ja porkkanat, kaali, härkäpavut, viljahiutaleet tai punajuuret ovat edullisia, hyviä raaka-aineita.

Samalla voitaisiin taas opetella syömään suomalaisen vuodenkierron mukaan. Silloin ei vaadittaisi tuoreita ja kalliita mansikoita, tai edes tomaatteja tai kurkkuja, helmikuussa.

 

Ruuan hinnannoususta valittavilta unohtuu usein myös se, että elintarvikkeiden osuus kotitalouksien kulutusmenoista on vuosikymmenet laskenut. Kun parikymmentä vuotta sitten elintarvikkeisiin meni viidesosa rahoista, vuonna 2006 niihin kului enää noin 13 prosenttia.

 

Sen sijaan suomalaiset ovat viime aikoina innolla hankkineet esimerkiksi taulutelevisioita ja Thaimaanmatkoja. Ilman niitä koen tulevani varsin mainiosti toimeen. Ilman hyvää ruokaa on jo paljon vaikeampi pärjätä.

Ja mitä enemmän käytän rahaa ruokaan, sitä vähemmän minulla jää kulutettavaksi muuhun. Sekin on tietysti ympäristön kannalta vain hyvä asia.

Be Sociable, Share!