Olin viime viikolla energia-alan järjestämässä viestintäseminaarissa puhumassa ennenkaikkea Porkkanamafiasta ja sosiaalisesta mediasta, koska olen siinä mukana hääräillyt.

Tosin en tietysti malttanut pitäytyä vain tässä, koska kuulin kummasteluja mm. siitä, ketä mahtavat olla ne, jotka vaikkapa kommentoivat blogeja keskellä yötä. Tunnustin itse kuuluvani tähän joukkoon.

Seminaarissa oli mukana myös mm. Ville Lehtovirta (Aleksin Kaiku-firmasta) Ydinreaktioita-blogin tiimoilta. Kyseisen blogin tavoite on saada sekä ydinvoiman puolustajat että vastustajat keskustelemaan samaan paikkaan. Toistaiseksi Ydinreaktioita on tavoittanut erityisesti puolustajat: vastustajat toimivat aktiivisesti omilla tahoillaan netissä.

Eikä tämä minua sinällään ihmetytä. Kun Ydinreaktioita nopeasti vilkaisee, niin tulee tunne, että tässä nyt energia-ala puffaa ja ydinvoimaa vastustavat kirjoitukset tuntuvat lähinnä näennäiseltä kuorrutukselta tyyliin “keskustelemme kyllä avoimesti aiheesta”.

Jäin miettimään, miksi vieläkään ei näe kovin paljon niitä blogeja, jotka kokoaisivat keskustelua muista blogeista, kuten Kulutusjuhlassa teemme. Esimeriksi ydinvoimasta ja Suomen energiapolitiikasta kirjoitetaan runsaasti blogeista, joten luulisi, että olisi helppo ottaa lainauksia näistä. Silloin ei tarvitisisi itse edes suoraan tuottaa sisältöjä, mutta saisi niitä eri näkemyksiä samalle sivustolle. Tällöin myös blogi luontevasti linkittyisi muihin blogeihin.

Tietysti toisten blogien lukemisessa on oma vaivansa. Mutta ei se nyt mahdotonta ole, ja ainakin Kulutusjuhlan osalta se on ollut todella tärkeä tapa koota blogien kuluttajakeskustelua.

Samaa tekniikkaa voisi käyttää monen muunkin blogiporukan kokoamisessa. Onko esimerkiksi olemassa blogia, joka keräisi yhteen suomalaisten poliitikkojen blogitekstejä? Tai koirablogien seuraajaa? Entäs ihmissuhteiden kartoittaja? Tai kunnonkohottajien etenemistä kartoittava? Mainostoimistojen blogien viikkokatsaus?

Olisin kiitollinen, jos joku tietää tällaisia blogeja ja voisi niistä vinkata.

Torstaina olin mukana Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen KEPAn järjestämässä “Keskustelua sosiaalisista medioista järjestömaailmassa” -aamiaistilaisuudessa.

Olin paikalla kertomassa Porkkanamafian tavoista hyödyntää nettiä (esitykseni kalvot), ja toisena alustajana toimi Mari Tikkanen M4ID:stä (lue lisää Marista ja hänen erittäin kiinnostavasta yrityksestään Vihreän Langan jutusta). Liverapoilin paikalta Qaikuun.

Tikkasella oli hyvä pohjustus aiheeseen ja monta hyvää näkemystä, jotka sopivat paitsi järjestöille niin myös yrityksille. Tikkanen totesi mm. sen, että järjestöt eivät vielä ottaneet tarpeeksi huomioon, miten kollektiivista tekemistä voisi hyödyntää. Esimerkiksi Wikipedia on suosittu lähde terveysasioissa, joten vaikkapa WHO:n asiantuntijan pitäisi osata (ja haluta) muokata artikkelia esimerkiksi sikainfluenssasta.

Jälleen todettiin myös se, että verkkomaailman keskusteleva, avoimuutta vaativa kulttuuri on monille vieras ja sitä pelätään. Lisäksi netissä käytetään usein epämuodollista, henkilökohtaista viestintätapa, eikä senkään omaksuminen tuosta noin ole vaivatonta.

“Communication officer” ei ole enää merkittävin viestinlevittäjä, vaan yhteisö välittää ja kenties myös muokkaa viestejä. Erityisen tärkeitä ovat verkon mielipidejohtajat (“e-fluentials”, ihmiset, joilla on voimakas vaikutus sosiaalisessa mediassa omalla sektorillaan tai vaikka kaveripiirissä): viestin pitää tavoittaa nämä henkilöt.

Tähän liittyy myös tarve jokaisen henkilökohtaiseen sosiaalinen pääoman kehittämiseen. Tietysti minäkin haluan näyttää hyvältä omassa porukassani, yhtä lailla kuin myös antaa kuvan omasta asiantuntijuudesta.

Järjestöissä sosiaalisen median käyttöön ottoa helpottaakin, jos porukassa on edes yksi tällainen netti-intoilija. Organisaation sisäisessä toiminnassa “sosiaalisen median evankelisti” helpottaa asioiden viemistä läpi ja kenties vähentää muutosvastarintaa.

Alustusten jälkeen virisi kiinnostavia kommentteja ja ajatuksia. Yhtenä kohteena oli esimerkiksi netin viihteellisyys ja tiedon luotettavuus. Tähän Tikkanen totesi, että sosiaalista mediaa käytetään yhä enemmän nimenomaan “hyötymielessä”, vaikka tietysti “hömpälle” on oma paikkansa.  Ihmiset haluavat käyttää sosiaalista mediaa yhä enemmän oman elämän hallintaan.

Ei myöskään pitäisi aliarvioida ihmisen kykyä arvioida nettitietoa ja sen levittäjien luotettavuutta.

Asiatiedon merkitystä kuvasi myös Lukiolaisten liitossa toimineen nuoren kommentti IRC-gallerian hyödyntämisessä asiakampanjoinnissa. IRC-galleria on kaupallistunut ja yritysten mainosviesteihin voidaan suhtautua kielteisesti, mutta käyttäjät haluavat kuitenkin asiatietoa, vaikuttamismahdollisuuksia, kannanottoja. IRC-galleriassa voi luoda keskustelupaikan esim. nuorten mieltenterveystyöhön.

Lisäksi nousi esiin, ettei liittyminen johonkin Facebook-ryhmään todellakaan tarkoita, että olisi valmis vielä toimimaan konkreettisesti.

Samalla keskusteltiin myös jälleen siitä, että vaikka sosiaalinen media on periaatteessa edullista, niin silti se vaatii resursseja. Siis runsaasti aikaa. Eikä käsitys sosiaalisesta mediasta tai osaaminen verkossa toimimiseen ihan noin vain sormia napsauttamalla synny.

Haluaisin jotenkin aina mys muistuttaa, ettei netti ole muuttanut ihmismieliä niin paljon kuin välillä tunnutaan ajattelevan. Verkkoa syytetään siitä, että olemme lyhytjänteisempiä tai emme halua ottaa vastuuta samaan tapaan kuin ennen. Onkohan se todella näin? Ovat monet varmasti ennenkin ajatelleet, että olisipa hienoa tehdä hyväntekeväisyystyötä ja ensi maanantaina menen kyllä tuonne, mutta ajatuksen tasolle se meneminen kuitenkin on jäänyt: nyt verkossa aikomuksetkin voi tehdä julkisiksi.

Ja monet nettikäytökseen ja -toimintaan liittyvät kysymykset ovat niitä samoja, jotka ovat ihmisten sosiaalisessa toiminnassa olleet läsnä aina: verkko tuo vain ne esiin toisella tavalla.

Porkkanamafia on ollut Suomessa olemassa jo vuoden, ja yhtä lailla minä olen ollut toiminnassa enemmän tai vähemmän mukana sieltä ensimmäisestä tempauksesta lähtien. Nyt olen järjestellyt yksivuotiaan kunniaksi miniseminaaria eli lauantaina Vanhalla ylioppilastalolla keskustellaan klo 12-13 (Tiedekuntasali, 2. krs) Porkkanamafiasta ja kuluttamisesta (FB-kutsu).

Sosiaalisen median tutkija Petri Kola eli nettitutummin Pe3 aloittaa seminaarin otsikolla  “Palasia Porkkanamafiasta – uusia naamoja ja parveilua, hyvää satoa ja ongelmapaikkoja”.  Petrihän on ollut mukana Porkkanamafiassa etenkin nettisysteemien pohdinnoissa ja on tietysti muutenkin fiksu ja mukava torkkelinmäkeläinen.

Toisena puhujana on akatemiatutkija Mika Pantzar otsikolla “Pelkkä porkkana ei riitä”. Hän kommentoi minulle puhujapyyntöä siihen tyyliin, että tulee kyllä, jos saa puhua siitä, miksi nyt kuluttajien sijaan pitäisi aktivoida yritykset toimimaan toisin: lainsäädännön ja sanktioiden vaikutus on suurempi kuin kuluttajien huonon omantunnon kautta toimiminen.

Kolmas puhuja on, tadaa, minä itse. Otsikokseni kirjasin “Kuluttajat kylvävät kokemuksiaan nettiin” eli sitä tuttua asiaa, jota blogiinkin on tullut runsaasti kirjattua.

Yksivuotisseminaari järjestetään Dodo ry:n todella mielenkiintoisen Megapolis 2024 -tapahtuman yhteydessä. Eli Porkkanamafian seminaarin jälkeen kannattaa jäädä kuuntelemaan  puhetta hyvästä ruuasta ja kaupunkilaisuudesta.

Porkkanamafian juhlinta jatkuu iltabileissä (FB-kutsu), joiden tuotolla seuraavana päivänä vietetään brunssia (FB-kutsu).

Eli tulkaahan kuuntelemaan ja moikkaamaan!

Olen ollut mukana Porkkanamafian toiminnasta alusta asti. Ekassa, viime syksynä järjestetyssä tempauksessa, hääräsin viestinnällisiä asioita, sitten olin pari kuukautta kuvioista poissa, kunnes taas jossain vaiheessa palasin netti- ja viestintätoimiin.

En ole kovin suuresti osallisuuttani Porkkanamafiaan esitellyt, sillä koen kai sen vain yhdeksi luontevaksi sivujuonteeksi oman elämäni netti- ja kuluttaja-aktiivina. Nyt taitaa kuitenkin olla aika tiivistää ajatuksia enemmän.

Porkkanamafian toiminta on Suomessa vajaassa vuodessa mennyt hämmästyttävän aktiiviseksi. Tempauksia on järjestetty lukuisilla paikkakunnilla, esimerkiksi Tampereella jo useampi, ja monessa muussa kaupungissa yleensä kahvilaan tai ravintolaan liittynyt tapahtuma: Mikkeli, Jyväskylä, Joensuu, Lahti, Oulu, Turku…

Netti vaikuttaa merkittävästi

Netti on tietysti ollut Porkkanamafian merkittävässä roolissa alusta alkaen. Carrotmob-video oli varmasti yksi merkittävä tekijä, jonka avulla pystyi ymmärtämään, mistä on kyse. Minä törmäsin siihen Roope Mokan Jaiku-viestissä. Idea sai netissä laajaa kannatusta (ja ilmeisesti sellaisten ihmisten parissa, joilla on nettivaikutusvaltaa), ja sen myötä pyörä lähti pyörimään.

Hintikan Kari kirjoitti Porkkanamafian, silloin vielä Carrotmobin, leviämisestä ja kansalaisvaikuttamisesta netin kautta heti toiminnan alkutaipaleella.

Ensimmäinen tempaus onnistui mainiosti, ja ilmeisesti innosti ihmisiä muillakin paikkakunnilla. Porkkanamafia näyttää kolahtavan monilla paikkakunnilla kaltaisiini kolmekymppisiin tai vanhempiin, joilla on jo kokemusta, verkostoja ja halua toimintaan.

Matkaan mahtuu mutkia ja vaikeuksia

Mutta eihän mikään toiminta ole pelkkää hehkutusta ja onnistumisia. Porkkanamafia on saanut paljon myönteistä julkisuutta, mutta alkuinnostuksen jälkeen pitäisi saada into säilymään ja myös uusia, toiminnan kehittämisestä ja ideoinnista kiinnostuneita ihmisiä mukaan. Kuten tavallista, moni sanoo, että hemmetin kiva juttu ja joo, kiinnostaa, mutta käytännön toiminta on tietysti sitten jo melkoisesti suuremman harppauksen takana.

Viestinnässä mukana olevana koen jatkuvaa harmistusta siitä, miten viestintä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla: tietoa on siellä, täällä ja tuolla, mutta silti se ei tavoita eikä ole aina kovin helposti saatavilla. Muun muassa tätä pohdittiin ensimmäisessä eri paikkakuntien aktiiveja koonneessa Porkkanamafian “superkokouksessa” Tampereella viime perjantaina (josta hieman rapoa Qaikussa).

Kiinnostukseni kohteita ja mainioita ihmisiä

Miksi sitten itse olen tässä mukana? Ei kyse ole tietysti pelkästä halustani uskoa Porkkanamafian kuluttajille luomaan vaikutusvaltaan. Porkkanamafia liittyy vahvasti kuluttajiin, sosiaaliseen mediaan, ekologisuuteen ja viestintään, ja näistä kaikista olen kiinnostunut. On kiehtovaa seurata, miten Porkkanamafia on syntynyt, kehittynyt ja kasvanut, millaisia ongelmia kohdataan ja miten ne ratkaistaan tai miten asiat organisoituvat ilman virallista organisaatiota.

Enkä todellakaan vähättele ihmisten merkitystä: mukana on saanut pysymään porukka eli erittäin hyvät, fiksut ja hauskat tyypit.

Oma riskinsä on tietysti siinä, että ydinjengi muotoutuu liian tiiviiksi, jolloin uutena on hankala hypätä mukaan, kuten helposti monessa porukassa käy. Mutta toivottavasti uusia, innokkaita tyyppejä riittäisi: jos juuri sinä olet kiinnostunut, niin ota yhteyttä esimerkiksi minuun.

Kyse ei ole siis todellakaan vain yksittäisten kuluttajatempausten järjestämisestä. Minä, kuten ilmeisesti moni muukin aktiivi, uskoo, että tämänkaltaisella toiminnalla voitaisiin vaikuttaa yritystoimintaan myös tempauksia enemmän. Ajatuksena on siis se, että kun yritysten energiansäästöä ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia tuodaan näin esiin, niin se ehkä voisi vaikuttaa syvemminkin.

Tietojeni mukaan Porkkanamafiasta on tekeillä useampikin opinnäytetyö, eli analyysejä toiminnasta lienee pian luvassa.

Toimintaa Ilmastomaajoukkueessa ja Tavastialla

Nyt Porkkanamafia tempaisee ensi kertaa kansallisella tasolla Ilmastomaajoukkueen mukana eli tuulivoiman puolesta. Tämähän on todella hieno kampanja, ja juuri tällaisen kautta Porkkanamafiakin voi osoittaa tehoaan.

Helsingissä on ensi viikolla “perinteisempi”  tempaus eli livemusiikkia kolmen bändin voimin Tavastialla (liput 10 e). Tulkaahan sinnekin!

Lisäksi olen ensi keskiviikkona YleX:n Tänään -ohjelmassa n. klo 12.20 alkaen juttelemassa Porkkanamafiasta.

Tämän syksyn kuluttajaliike on Carrotmob. Itse kuulin suomalaissuunnitelmista ensimmäisen kerran Jaikussa Roope Mokan aloittaman ketjun kautta. Eikä siitä ole edes kahta viikkoa, mutta sen jälkeen homma on saanut paljon huomiota ympäri nettiä ja myös mediassa. Linkkejä ja tietoja on toistaiseksi tarjolla wikissä, itse olen raportoinut aiheesta Kulutusjuhlaan (osa 1 & osa 2).

Porkkanointi (Carrotmobin suomenkielinen nimi on vielä haussa) taitaa osua juuri sopivasti ajan hermoon. Kuluttajat haluavat win-win-vaikutuskeinoja, ja yrityksetkin lienevät ovat kypsiä lähtemään hommaan mukaan.
Tietysti tällainen parveileva toiminta näyttäytyy helposti sekavalta sopalta. Ideoita, ajatuksia, mielipiteitä sinkoilee niin netissä kuin muissa keskusteluissa (kuten eilisessä tapaamisessa, jossa olin mukana) laidasta laitaan. Samalla pitäisi saada alkuinnostus kestämään ja jalkautumaan toiminnaksi.

Kulutusjuhla ry käynnistelee pikkuhiljaa

Kesän aikana olen saanut jokusen kerran kysymyksiä siitä, miten oma yhdistystoiminta eli Kulutusjuhla ry etenee. Valitettavasti olen joutunut vastaamaan, että vielä pitää hetkinen odottaa, ennen kuin jäseneksi pääsee liittymään. Pohjatyötä tehdään, mutta mitään kiirettä emme ole pitäneet.

On ollut kuitenkin hauska havaita, että ihmiset ovat valmiita liittymään jäseniksi, vaikka emme edes mitään sen ihmeellisempää tässä vaiheessa lupaa.
Sen verran lupaan, että syyskuun aikana myös Kulutusjuhla ottaa edistysaskeleita.

Freejournalistin Ekomatseja

Oman työelämärintaman kannalta mainittakoon se, että olen nyt virallisesti free-toimittaja. Eli siis Journalistiliiton ja sen alaisen freelance-journalistien yhdistyksen jäsen.

Käytännön työssä jatkuu kiva meininki. On mukavaa havaita, että kuluttaja-, viestintä- ja nettitietämykseni tuottaa ihan oikeasti.

Jatkan edelleen esimerkiksi Yhteishyvän nettisivuilla julkaistavan Ekomatsin tekemistä: ideana on vertailla kahden jollain lailla toisiinsa vertautuvan tuotteen ekologista rasitetta (viimeisimpänä kulta vs. hopea ja tuorekurkku vs. etikkakurkku). Ei mitenkään helppo homma, mutta onneksi myös tutkittua tietoa tuotteista tulee koko ajan lisää.

Mutta tietysti siinä joutuu kohtaamaan sen saman, minkä kaikki muutkin. Monien tuotteiden vertailu on täynnä jossittelua, toisaalta-toisaalta -ajattelua ja hinnallakin on merkityksensä.

Toisaalta on pakko myöntää, että monet arkiset valinnat ovat kokonaisuuden kannalta todella pieniä, jolloin itse kyynisesti mietin niiden merkitystä (eli parempi olisi olla ostamatta esimerkiksi lainkaan koruja).

Mutta pakko kai se on uskoa, että pienelläkin on merkityksensä.