Keskellä kesää en minäkään näköjään saa suurempia blogitekstejä aikaan, joten tyydyn nyt kirjoittamaan taas ylös muutaman huomioni saaneen seikan.

Blogien valvonnasta

Virolaisparlamentaarikko Marianne Mikko on ehdottanut, että blogeja ja niiden kirjoittajen taustoja pitäisi selvittää systemaattisemmin. Tätä lausuntoa on moni blogaaja ihmetellyt, mm. pni ja Turisti. Jere näkee asiassa hyviäkin puolia:

“Niin hölmöltä kuin tuo mietinnön lopputulema kuulostaakin, en näkisi siinä olevan kyse (vain) blogosfäärin rajoittamisesta, ehkä jopa ennemmin kin jonkinlaisesta nurinkurisesta blogien aseman tunnustamisesta.”

Blogilistan uusista toiminnoista

Blogilistalle ilmaantui viime kuussa pari uutta listausta, “Brändit” ja “Kuumat puheenaiheet“. Helsinki löytyy molemmista kärkijoukosta: brändeissä on näköjään paljon muitakin kaupunkeja.

Kuumat puheenaiheet listaa tekstejä viimeisimmän 14 päivän ajalta, brändit seurailee viimeiseintä viikkoa.

Ongelmia tuottaa mm. äidinkielemme ongelmallisuus: esimerkiksi “Seura” löytyy nyt kuumimmista aiheista, mutta lainauksista käy ilmi, että tähän joukkoon teksti tulee mainituksi myös silloin, jos kirjoittaja on naputellut seuraus ja seuraa.

Ja Blogilistan kehitysblogin kommenteissa on ihmetelty muitakin näkökulmia: vaikuttaa esimerkiksi siltä, etteivät Kuumat puheenaiheet ole niitä oikeasti kuumia, päivänpolttavia aiheita.

Blogilistalle on lisätty myös kunkin blogin kohdalle tieto blogiin linkanneista.

Tosin Blogilistan uudistushan aiheutti sen, että ainakin minun seuraamistani blogeista useampi ilmoitti poistuvansa listalta ja sen myös teki. Joten sikäli käytän omien suosikkiblogieni lukemiseen edelleen Google Readeria.

Siksi siis Blogislistan uudistukset vaikuttavat, kankeuksistaan huolimatta, hyviltä eli sellaisilta ominaisuuksilta, jotka koostavat ja kokoavat blogimassasta tietoa.

Sallan gradussa nettimaineesta

Helsingin yliopinston viestinnän opiskelija Salla Laaksonen sai gradunsa (pdf) valmiiksi, onnittelut hyvästä työstä! Otsakkeena on Organisaatiomaineen tarinat sosiaalisen median keskusteluissa, ja mm. seuraava lausahdus tietysti kolahti (s. 71):

“Palasia muista teksteistä tai viittauksia niihin syötetään verkkokeskusteluissa enimmäkseen mielipiteiden nostatuksen tai niiden pönkittämisen nimissä. Siten tekstin arvoksi kohderyhmälle katsotaan mielipiteiden muodostaminen uuden tiedon avustamana. Samaa voidaan ajatella myös jalommassa tiedonlevittämisen tarkoituksessa; ajattelin, että teidän olisi hyvä tietää tämaä, kuten eräs kirjoittaja keskustelupalstalla totesi. Vertaiskeskustelusta haetaan myös usein tukea omiin ratkaisuihin tai mielipiteisiin.”

Sallaa ja hänen ajatuksiaan voi kuunnella myös Aallon Tuijan Tuhat sanaa -podcastissa.

Tuija työstää myös sosiaalisen webin käsikirjaa yksityishenkilöille (työnimenä myös “Isovanhempien nettiopas) kimpassa Yoen kanssa.

Blogipersoonista ja oikeasti kohdatuista

Olen muutaman kerran miettinyt, että tarvitsisi palvelua, jossa voisin verkkotutuista kertoa esimerkiksi blogin lukijoille, tunnenko henkilöt myös ns. IRL. Eli esimerkiksi tässä tekstissä linkatut blogaajat ovat tulleet minulle tutuiksi myös naamakkain: tosin ensin yleensä verkossa jollain lailla, mutta jossain vaiheessa on myös tavattu.

Tuntuu nimittäin siltä, että blogia seuraavien kannalta tälle tiedolle olisi oma arvonsa. Mutta olisiko siitä kuitenkin enemmän haittaa? Vai pitäisikö blogitekstien yhteydessä tuoda julki, että olen myös tavannut ihmisen blogimiitissä tai muualla tai hän on opiskelukaveri tai työkuvioista tuttua?

Vai onko tämä vanhanaikaista ajattelua näinä aikoina, kun virtuaalisesti tutut voivat tuntua yhtä tutuilta kuin ne luokkakaverit?

Haluaisitko sinä tietää, ketä kaikkia blogosfäärin jäseniä olen tavannut myös muualla kuin verkossa?

Yhteishyvän kolumnissa (6/2008, s. 29) Kjell Westö pohtii kiinnostavasti sitä, miksi googlaamisen kautta blogeista paljastuvat kommentit tyyliin “Kjell Westö on elähtänyt, yliarvostettu kupla” jäävät vaivaamaan hänen mieltään.

“Bloginpitohan on varsin henkilökohtaista touhua. Samalla kun bloginpitäjä tuo julki mielipitetitään taiteesta ja politiikasta, hän saattaa myös kertoa, että kävi eilen Lissu-ystävättärensä kanssa lattella ja että Pikku-Petteri ja Wilma-Vanessa nukkuivat rattaissaan koko kahvitteluhetken ajan ja että hänen tutkijamiehensä katsoo juuri olohuoneessaan Täydellisten naisten tämän viikon jakso.

Tätä kautta tajusin pikkuhiljaa, että joka ikisen noista kirpeistä blogihuomioista oli kirjoittanut noin 25-35-vuotias, sanavalmis, korkeasti koulutettu nainen. Ja se taas – kyllä! – aiheutti minulle narsistista mielipahaa. Sillä aikamme kokemistavan mukaan minähän olen 25-vuotias kolli, tai ainakin melkein kuin.”

Kuinkakohan moni meistä tavallisista bloginpitäjistä ajattelee, että se julkkis, jonka tekemisistä kirjoittaa, saattaa googlata ja päätyä lukemaan kyseisen tekstin? Ihmiset, myös ne julkisuudessa olevat, ovat kuitenkin kiinnostuneita siitä, mitä heistä puhutaan ja miten muut heidät näkevät.

Toukokuun alussa startannut, Matti Hirvosen kehittämä ja vapaa-ajan projektinaan ylläpitämä, nettisivujen kävijämääriä Google Analyticsin tilastojen kautta listaava Oindex-palvelu on saanut jo lukuisia blogeja listalleen. Blogeja on uusimmassa listauksessa mukana yli 80, kun sivustoja kaikenkaikkiaan on reilut 200.

Ihan hauskaa on tsekata, missä kohdin omat blogit ovat: Kulutusjuhla (75.), Mieto marinadi (91.) ja Villi the Kissa (135.) (suluissa listasijoitukset viime viikon lukujen perusteella).

Blogit-kategoriassa Kulutusjuhla yltää 12. sijalle. Aktiivisen päivittymisen merkitys näkyy, samoin se, että vanha blogi kerää usein kohtuullisen runsaasti myös Google-hakujen perusteella tulevia kävijöitä.

Samalla saa tyydytettyä uteliaisuutta siitä, kuinka paljon muiden blogeissa on liikennettä. Suosituimmat muotiblogit menevät kirkkaasti ohi meikäläisen blogeista, ja sehän omalta osaltaan kertoo kyseisen blogityypin tämänhetkisestä menestyksestä.

Mutta ei julkinen listaus tietysti lähellekään kaikille blogeille ole mitenkään tarpeen. Moni kirjoittaja ei seuraa kävijämääriään edes itse, saati, että pistäisi blogin kävijätiedot julkiseen tarkkailuun.

Kun blogia pitää harrastuksena, niin kävijämäärien tarkkailu ei ole usein oleellista. Määriä tärkeämpää monille on se, että havaitsee esimerkiksi kommenttien kautta edes joitakin lukijoita. Samoin kanssakäyminen oman blogiverkoston (tai muiden tuttujen) kanssa on oleellisempaa kuin sankat kävijäjoukot.

Itse asiassa olen välillä havainnut tekstejä, joissa bloginpitäjä tuskailee kävijätilastojen aiheuttamaa kirjoituspainetta tai muuta ongelmallisuutta: tilastoja ryhtyy helposti seuraamaan kovin tiiviisti ja sitten mietitään, miksi viime viikolla oli enemmän lukijoita kuin sitä ennen. Näin kirjoittamiseen voi syntyä turhaa painetta, ja sen vuoksi osa jättäytyy kaikenlaisesta kävijätarkkailusta pois.

Visa kirjoitti Vierityspalkissa Oindexista sen startatessa, ja vähän aikaa sitten Janne huhuili Kauppalehden blogeja mukaan vertailuun.

Joka tapauksessa kiitokset kehittäjälle palvelusta! Tämä blogi ei tilastoissa ole, sillä lisäämisen kanssa oli jotain ongelmaa enkä jaksanut silloin asiaa pohtia, sillä muut blogit sain liitettyä seurantaan ihan näppärästi. Eikä tämä blogi kyllä kovin korkealle nousisi.

Viime heinäkuussa kohtasin lenkillä selvännäkijä-joogiksi itsensä esitelleen, ulkomaalaissyntyisen miehen. Mielenkiinnoista jäin häntä kuuntelemaan, ja hän lateli näkemyksiään aurastani, persoonastani ja elämäntyylistäni. Puolen tunnin kohtaaminen päättyi siihen, että mies tyrkytti puhelinnumeroaan ja kehotti ottamaan yhteyttä, jotta saisin lisää neuvontaa, toki maksua vastaan.

Kirjoitin tästä Mieto marinadi -blogiini: itse otin tilanteen aika kepeänä huvina, mutta epäilin, että herkemmässä mielentilassa äijän horinat voisiva tehdä jopa haittaa. Sain useita kommentteja ja joukossa myös niitä, jotka kertoivat törmänneensä samaan tyyppiin ja saaneet häneltä jopa törkeitä ajatuksia.

Eilen samaan tekstiin tuli vielä yksi kohtalotoverin kommentti:

“Hei! Oli ilo löytää kirjoituksesi. Olin nimittäin puoli tuntia sitten lenkillä keskuspuistossa ja taisin törmätä tuohon samaiseen joogiin. Lähdin lenkille nimenomaan selvittelemään ajatuksiani kun mieli oli maassa. Olin päässyt vasta alkuvauhtiin kun mies ilmestyi pyöräillen viereeni. Luulin hänen kysyvän tietä ja otin napit pois korvista. Ja sen jälkeen tarniasi kuulostaa hyvin tutulta – samoja kysymyksiä ja samoja “diagnooseja”. Hän tosin pyöräili vierelläni kun minä jatkoin juoksemista ja vältyin koskettelulta. Lopulta sain tarpeekseni kun hän kertoi, että minua pidettäisiin Intiassa huorana ja joutuisin vankilaan, koska minulla oli ollut muutama poikaystävä. Ahdistuin todella pahasti hänen puheistaan ja ajattelin koko kotimatkan, että aurani on niin musta, että ohikulkijatkin sen huomaa. Kotona päätin heti katsoa netistä, josko löydän tästä tyypistä jotain tietoa – niin hämärältä se vaikutti. Ja hakusanoilla trmäsinkin tähän sinun kirjoitukseesi. Mikä ihana helpotus oli huomata, että en ole ollut aina hänen “uhrinsa” ja että hän taitaa ladella kaikille samat jutut. Aurani tuntui heti kirkastuvan =). Terkuin, eräs toinen lenkkipolun tyttö”

Tämä on mielestäni yksi blogien tärkeä tehtävä: jakaa tietynlaista vertaistukea henkilökohtaisten kokemusten kautta. Jos nyt googlaa “joogi selvännäkijä”, komeilee ensimmäisenä viittauksena tuo kyseinen blogitekstini.

Kun kerran ainakin yksi ihminen sai huomattavaa helpotusta tuosta tekstistäni, niin silloin se on näkemykseni mukaan tärkeä. Perinteisessä mediassa näin ei voi oikein ajatella, vaan pitäisi huomioida laajempi kiinnostavuus.

Tästä voisi siis taas jatkaa taas siihen keskusteluun ns. kansalaismedian merkityksestä. Henrik Anttonen tuskaili (jälleen) tällä viikolla, miten vaikeaa on löytää sisältöä hänen luotsaamaansa YLE:n viikottaiseen Kansalaismediakatsaukseen. Rekisteriselosteen mukaan Kansalaismediakatsaus “etsii nasevia näkemyksiä yhteiskunnallisista aiheista – asiaa ja ajankohtaista viikon varrelta”.

Olen seuraillut Kansalaismediakatsauksen feediä, mutta yleensä en vaivaudu ohjelmaa kuuntelemaan, vaan tsekkaan vain ohjelmaan päätyneet linkit. Olen ilolla havainnut, että katsaukseen on päätynyt usein samoja linkkejä, jotka olen laittanut myös Kulutusjuhlaan (esim. viime aikojen poiminnoista Jemoryn “Jaksuhalit, Neiti Suomi” ja Meidän Perhe-lehden alla olevasta blogista “Turhuuksien turuilla“). Kulutus on mitä suurimmissa määrin myös yhteiskunnallista, joten hienoa, että tekstit löytävät tiensä myös Kansalaismediakatsaukseen.

Mutta tuollaiset joogikohtaamisen kaltaiset pätkät lienevät sitten jotain muuta. Silti ne ovat mielestäni siis vähintään yhtä tärkeitä, koska voivat yksilötasolla koskettaa huomattavasti.

Henrikille toivotan kuitenkin hyvää jatkoa Kansalaismediakatsauksen parissa. Omalta osaltani sympatiapisteet kyllä siihen suuntaan vähenevät sitä mukaa, mitä useammin havaitsen hänen tuskailevan sitä, miten vaikeaa on löytää aineistoa. Ehkä minä luen blogeja eri mielellä, mutta mielestäni suomalaisissa blogeissa ja muussa kansalaismediaksi tässä tapauksessa luokitelluiksi aineistoiksi on kyllä niitä yhteiskunnallisiakin aiheita viikottain yhden pienen radiolähetyksen verran.

Huom: tekstin loppuun tehty lisäyksiä päivän aikana.

Pörrön huomautus Blogilistan käyttöehdoista monien muiden listaan liittyneiden kommenttien joukossa meni minulta valitettavasti vähän ohi sunnuntaisella blogilukukierroksella. Hän kyseli samaa myös Jaikussa samana päivänä, mutta vastausta ei ole näkynyt.

Ja nyt asia on levinnyt blogeihin laajasti. Kuka saa käyttää, mitä ja miten? Ja entä kun on tullut Blogilistalle historiallisista syistä eli aikoinaan ei ole mitään sen kummempia käyttöehtoja hyväksynyt, vaan siirtyi listalle entisistä versioista kauppojen myötä?

Aiheesta lisää mm. Mertenin, pni:n, Virkanaisen, Jannen ja Haakanan kirjoittamana.

Käyttöehtojen kohua herättänyt osuus on siis 4.8:

“…Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa. Palveluntarjoajalla on oikeus käyttää Palvelun sisältämää aineistoa edellä mainitussa laajuudessa myös esim. blogisisältöjä koskevien analyysien ja tilastojen laatimiseen.”

Omia blogejani en vielä ota pois Blogilistalta siinä toivossa, että tähän saadaan selitys ja myös muutos. Mutta jos käyttöehdot jäävät tuollaisiksi, niin en minäkään käyttäjänä pysyttele.

Lisäys klo 10.16:

Tuomas kommentoi Blogilistan Kehitysblogissa asiaa:

“Tuo kohta 4.8 on laadittu sitä varten, että blogilista voi halutessaan tarjota muille tahoille dataa esimerkiksi siitä, mistä blogeissa kirjoitetaan – sekä linkittää erilaisissa koosteissa erilaisiin blogisisältöihin. Sisältöjen käyttöön tai julkaisuun sellaisenaan ei blogilistalla luonnollisesti ole oikeutta.

Vanhalla blogilistalla ei käyttöehtoja ollut lainkaan, ainoastaan rekisteriseloste. Kohdan 4.8 muotoilua täytynee tarkistaa, jottei siitä saa väärää kuvaa, kuten nyt on käynyt. Eli blogien sisällöt ja niiden oikeudet kuuluvat luonnollisesti täysin bloggaajalle itselleen.”

Lisäys 21.10:

Käyttöehdot muuttuivat tänään, ja minun blogini pysyttelevät siis listalla tämän myötä.

Mutta toki Blogilistan harhailevissa meiningeissä on ne hyvätkin puolensa, kuten Teppo kirjoittaa. Ilmiselvästi moni on nyt opetellut esim. RSS-lukijan käytön.

Ja toisaalta Medis muistuttaa, että nettimaailman ilmaispalvelussa on normaalia, että säädettävää riittää.  Eikä Kaarelan Tiinakaan murehdi Blogilistan heikkouksia, vaan toivoo tapoja löytää helpommin parempaa luottavaa.