Välillä olen miettinyt, että tässä iässä (30 v.) ja tällä nettikokemuksella on vaikeaa hahmottaa sitä, miten itseäni kymmenen vuotta nuoremmat näkevät nettimaailman koukerot. Eli kun minulta kysytään näkemyksiä blogeista ja niiden kirjoittajista, niin olen kuitenkin “vanha”.

Tätä mietittiin myös eilen isommassa porukassa baarissa. Kun blogin on aloittanut jo vuosia sitten, on toki historiallista näkemystä, mutta ei ehkä ole enää ajassa kiinni. On jämähtänyt tiettyihin ajatuksiin ja kuvioihin, omaan blogiporukkaan, eikä kenties osaa aistia, mitä jossain muualla on menossa.

Baaripöydän ääreen kokoonnuttiin HS.fi:n järjestämän tilaisuuden jälkeen. Kuulemma paikalle kutsutut parikymmentä blogaajaa oli valittu aika lailla fiilispohjalta: koollekutsujien itse lukemia tai heidän lähipiirinsä suosittelemia.

Kyseinen baaripöydän ääreen kokoontuminen oli minulle sitä tärkeää antia, mitä blogit ovat tuottaneet. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, bloginpidon ansainta on itselleni jotain muuta kuin niitä suoria eurosummia tai kävijämäärien lisäyksiä, joilla joskus blogaajia yritetään houkutella kaupallistumaan. Samaa ajatusta muotoili myös Virkanainen.

Mutta entä ne nuoremmat? Jos niille onkin ihan luontevaa, että netissä tienataan muutakin kuin sosiaalista pääomaa, pönkitetään egoa ja harjoitellaan kirjoittavaa ilmaisua? Jos ne tuolla jossakin pystyttelevät videoblogeja kovaa vauhtia ja me näissä jämähtäneissä systeemeissämme jaarittelemme?

Ja millaisissa blogiverkostoissa ne nuoret pörräävät? Entäs vanhemmat, jotka kovaa vauhtia valtaavat myös verkkoa? Lauttasen Helena oli paikalla, ja tämä kaikella kunnioituksella hänelle, vähän vanhemman polven edustaja, ja varmaan siltä suunnalta olisi voinut tulla näkemystä siihen suuntaan.

Reetta Meriläinen sanoi, että hänelle Lasitalon emäntä -blogiin tulleiden kommenttien ärhäkkä sävy yllätti. Tätäkin aihetta sivuttiin baaripöydässä. Veikkaisin, että nuorilla on tässä suhteessa varsin paksu nahka. Ainakin noissa ns. trendi- ja muotiblogeissa kommenttien sävy on joskus sen verran ilkeämielistä, että siinä oppii varmasti sekä sietämään kaikenlaista, mutta myös erottamaan asiallisen kommentointityylin asiattomasta.

Minä olisin kaivannut tuollaiseen iltaan lisää myös toimituksen muuta väkeä. Olisi ollut kiva vaihtaa ajatuksia useamman ns. rivitoimittajien kanssa.

Lisäys: Sanoma Digitalhan siis osti Blogilistan. Nyt kehitysideoita varten on näköjään perustettu eilen illalla mainittu blogi, eli sinne voi jakaa omia ajatuksiaan aiheen tiimoilta.

Muiden blogeista:

Turisti

Kari Haakana

Pagisija

Merten, osa 1, osa 2 & osa 3

Helenan nettipäiväkirja

Lisää linkkejä aihetta käsitteleviin teksteihin, lisätty 17. joulukuuta:

Medis

SusuPetal

Työnimi /Jere Majava

iMitvit

Pää auki

Saara, osa 1 & osa 2

- – -

Lisäys 21.12:

Sedis 

Muistutuksena myös blogipiirin pikkujoulut nyt lauantaina 15. päivä Alppilassa Weeruskassa alkaen klo 18.30. Tervetuloa kaikki, blogi-identiteetillä tai ilman sitä!

Tähän blogiin en olekaan vielä tätä mainostanut, joten:

Blogipikkujoulut järjestetään ravintola Weeruskassa Alppilassa (Porvoonkatu 19) lauantaina 15. joulukuuta alkaen klo 18.30. Kaikki ovat tervetulleita (eli ei tarvitse itse edes kirjoittaa blogia). Ilmoittautuminen ei ole pakollista, mutta suotavaa Facebookissa tai miittiblogin kommenttiosastolla.

Viime aikoina olen taas useamman kerran törmännyt seuraaviin toteamuksiin blogaamisestani puhuessani:

“Ai blogit, joo… Olen minä niistä kuullut, mutta en kyllä viitsi lukea.”

Ja toinen:

“Minä en ainakaan halua kertoa itsestäni mitään nettiin.”

Ensimmäinen lausahdus kertoo mielestäni siitä, että asenteet blogeja kohtaan ovat muuttuneet. Vielä vuosi sitten sain selitellä, että mitä ne blogit ovat. Nyt moni tuntuu hieman jopa häpeilevän sitä, ettei lue blogeja, erityisesti, jos henkilö työskentelee markkinoinnin, viestinnän tai vastaavan parissa.

Olen toki koettanut vakuuttaa, ettei kaikkien tarvitse seurata blogeja, mutta samalla tuoda esiin sitä, että blogeista saa paljon arvokasta tietoa ja ajateltavaa. Että kannattaisi edes vilkaista, jotta oikeasti saisi käsitystä siitä, mitä täällä on meneillään.

Minä, mie ja itse

Toinen kohta eli se, miten ihmiset kokevat haluavansa pysyä kuitenkin vielä poissa netistä, vaatii vähän erilaista lähestymistapaa. Pohjaan ajatteluani Majavan Jeren jo ajat sitten esittelemään julkisuudenhallinta-näkökulmaan, ja olen tästä itsekin aikaisemmin kirjoittanut.

Kun kirjoitan nettiin omalla nimelläni, voin määritellä sitä, mitä minussa verkossa on. Jos en kirjoita mitään, muiden viittaukset nimeeni pääsevät esiin ainoina: ne voivat olla harmittomia tietoja osallistumisesta opiskelu- tai järjestötoimintaan, mutta toisaalta myös vuosia vanhaa, joka on jo ajat sitten menettänyt merkityksensä.

Blogaamista aloittaessani suhtauduin eri tavalla, ja kirjoitin anonyyminä. Silloin hain sitä roolia ja rajaa, miten ilmaista itseään virtuaalisesti. Nyt, kun mielestäni olen oppinut nämä tavat, omalla nimellä toimiminen netissä on luontevaa.
Täysnimikaimoja eli Mari Koistisia taitaa olla Suomessa kaksinumeroinen määrä. Kun nimeni laittaa googleen, niin etusivulle tulee viittauksia lähinnä minuun, vain yksi on toiseen henkilöön.

Nyt netissä on jo niin paljon aineistoa, joka viittaa minuun, että mikään yksittäinen pikkujuttu ei pääse nousemaan ainoana esiin. Toki kyse on pitkälti siitä, miten vastaanottaja tulkitsee sen, mitä minusta netistä löytää ja mitä vaivautuu lukemaan.

Suhtaudun aika huolettomasti itsestäni netissä kertomiseen: jos kerran esimerkiksi vaadin yrityksiltä läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä toiminnassa, niin toki minunkin pitää siihen pystyä.

Tämä aihe tuntuu jo itsestäni kovin paljon vanhan kertaukselta, niin paljon olen sitä viimeisen vuoden aikana käsitellyt. Kovasti se kuitenkin tuntuu kiinnostavan niitä, jotka eivät netissä liiku.

- – -

Aiheeseen liittyen:

Lisää keskustelua suomalaisen blogistanian tilasta on Pirkan Digikko-blogissa.

Jere Majavan aloittama Jaiku-keskustelu “Blogit ovat…”

Blogiroolista ja kenties sen vangiksi joutumisesta kirjoittaa Varapygmi.

Marinadi-blogiin aikoinaan laatimani teksti nettipaljastelustani.

New York Magazinen jo vanha, mutta silti yhä toimiva juttu siitä, miten teinit huoletta kertovat itsesään netissä kuvin ja sanoin.

- – -

Aiheeseen liittymättä:

Heiskasen Tero kokeilee oma-aloitteista mikromaksamista:

“Jaan 10€ edestä tietosenttejä (1000kpl) erilaisten tietosisältöjen (blogit, podcastit, foorumit, tietopalvelut jne.) julkaisijoille. Mikromaksuni julkaisen Jaiku-kanavalla.”

- – -

Blogimiitti on nyt perjantaina 5. päivä Kalliossa ravintola Luftissa alkaen klo 18. Tervetuloa sinne, tilaisuus on avoin kaikille, oli blogia tai ei!

Muokkaus: Blogimiittipäivämäärä oli väärin, kiitos Pekalle huomiosta!

Edellisen tekstini kommeteissa Tero heitti hyvän kysymyksen: “Onko kukaan löytänyt coCommentsia vastaavaa palvelua? Kiinnostavien sisältöjen nopearefleksinen vahtipalvelu on aika tärkeä väline ja vielä tärkeämmäksi tulee jatkossa.”

Minulla ei ole tietoa, onko joku viisaampi?

(Ja kiitos kaikille coComment-ongelmassa auttaneille!)

Blogimiitti perjantaina Alppipuistossa

Naamakkaista blogitapaamista on taas vaihteeksi tiedossa ensi perjantaina eli 1o. päivä Alppipuistossa. Tarkkaa aikaa ei vielä näköjään ole päätetty, mutta oletettavasti joskus kuuden maissa porukkaa ainakin on paikalla. Tai itse suunnittelin piipahtavani silloin tässä Kriisin alullepanemassa tapaamisessa.

Sisäpiiritietona juoruttakoon, että syyskuisena perjantaina on saamieni tietojen mukaan tiedossa myös perinteinen blogaajien “syysseminaari”. Varsinaista päivämäärä ei vielä ole lyöty lukkoon.

Blog Day 31. elokuuta

Jos haluaa osallistua kansainvälisempään blogiyhteisölliseen toimintaan, niin Blog Day järjestetään 31. päivä. Taidan jopa tällä kertaa ottaa osaa kyseiseen systeemiin, jossa on ideana esitellä viisi uutta, kiinnostavaa blogia omassa blogissaan. (via Blog Herald)

Vielä keskeneräinen Bloggers.fi arvioi blogeja

Suomalaista blogikenttää pyrkii ottamaan haltuun bloggers.fi -sivusto. Yhteystietojen takaa sivuston tekijäksi löytyy Mediavuo -niminen yritys.

Sivustolla ilmoitetaan sen olevan vielä keskeneräinen, ja hiukkasen omituisesti siellä on sekaisin blogiarvosteluja ja jotain satunnaisia uutisia. Lisäksi sivusto pyrkii myös luokittelemaan blogeja, eli ainakin jonkinlaista haastajaa Blogilista.fi:lle lienee myös kyseessä.

Sivustolle voi rekisteröitymisen jälkeen kuka tahansa lähettää sisältöä, mm. niitä blogiarvosteluja. Toistaiseksi julkaistut muutamat arvostelut ovat saman henkilön tuottamia (Janne) ja keskittyvät Blogilistan kärkipään blogeihin.

Jään seurailemaan, mihin suuntaan sivusto kehittyy. Pelkät suosittujen blogien arvostelut eivät sinällään kiinnosta, mutta jos jotain muinaisen Blogisanomien tyyppistä aineistoa osataan tuottaa, niin tokihan sitä lukisi.

Mutta mitä mahtavatkaan olla mahdolliset juorut blogien pitäjistä? Pyritäänkö blogaajista kaivelemaan jotain sellaistakin tietoa, jota he eivät blogeissaan ole julkaisseet?

No, jos sivusto pääsee vauhtiin, niin katsotaan, mihin suuntaan se kehittyy.

Alle olen koonnut tekstipätkiä blogimiittiin kohdistuneista kommenteista nimenomaan sponsoria ja itseäni ajatellen. Samalla välitän Björniltä kiitokset paikalla olleille ja erityisesti samaan pöytään kokoontuneille: hän oli kokenut käymiään keskusteluja antoisiksi.

Omasta puolestani kiitos vielä kaikille, palautetta ja ajatuksia on ilo lukea!

- – -

Skrubun pni kirjoittelee pitkälti erityisesti Flickristä:

“Björn Hammar (mycket osynlig på nätet, hittar inte något vettigare att länka till än detta (via)) bjöd på ett par öl och berättade om Taivas Innovations och Igglo. Troligen fanns det något substans i det han sade, men jag tyckte att jag inte riktigt förstod vad det var. Något om innehåll och social media… bloggar… men det liksom inte materialiserades. – - -

Och helt intressant att höra vad Hammar hade att säga efter det officiella talet om tagging, om att vara supporter eller anhängare… ett och annat om nätet och också livet utanför det. Satt och lyssnade lite, kastade in ett par kommentarer.

Men så var det något där som inte riktigt lät rätt. Det var om bilder på Flickr. Att människor där publicerar närmast bra bilder och hur de bilder man lägger ut på nätet beskriver ens person. Jag tyckte att där brast logiken, men fick inte in ett ord i diskussionen just då.

Jag skulle nämligen inte våga påstå att alla publicerar bara bra (/sina bästa) bilder på Flickr.”

- – -

Sun Äitis laajassa raportissaan:

“Kiitollisena hiljennyin kuuntelemaan puhettaan. Päälimmäiseksi siitä jäi mieleen,

• etteivät kaikki amerikkalaiset passintarkastajat harrasta blogaamista eivätkä näin ollen tiedä, mitä web 2.0 tarkoittaa

• jenkit pukkaavat lapsiaan stagelle päiväkoti-ikäisestä asti

• kaikki eivät vieläkään tiedä, mistä lapset tulevat

• blogiyhteisö ja kaupalliset toimijat lähenevät toisiaan

• blogaajalle hyöty yhteistyöstä näkyy lähinnä kasvaneeen trafiikina

- – - Ei vaan, kyllä ne Börjen puheet joltain osin liki innostivat toimintaan. Sieluni silmin jo näin, miten Kruununhaasta asuntoa etsivät, voisivat Igglon sivulta klikata tienoon lähikauppoja esitteleviin blogeihin.”

- – -

Antti, Mainonta on syvältä II:

“Herra Hammar näki keskeisimpänä haasteena rakentaa rajapinta, jossa kaupallisuus kohtaa ei-kaupallisistä lähtökohdista toimivan sosiaalisen verkoston, vaikkapa blogosfäärin. Sinänsä tilaisuus itsessään oli mainio esimerkki IRL-rajapinnasta, tosin ilman ansaintalogiikkaa, jos ansainta ymmärretään välittömänä taloudellisena hyötynä. Toisaalta kyseisessäkin tapahtumassa syntyvä sosiaalinen pääoma, erityisesti fanittaminen on taloudelliseksi hyödyksi realisoituvaa (korostan realisoituvaa, ei suoraan realisoitavaa) sorttia.

Mutta takaisin herran puheenvuoroon. Mieleen jäi myös viittaus Alex Niemisen (lukekaa Mömmöstä se kommentti Laundryn saitin meiningeistä:) kommentiin siitä, kuinka suomalainen blogosfääri on nillittämistä. No sitähän tämä on, jos ei näe pintaa syvemmälle. Mutta Hammar siis jatkoi ajatusta edelleen ja huomasi, että kysymys on myös kulttuurisidonnaisesta muuttujasta. Jenkit pukkaavat lapsiaan stagelle jo taaperosta asti, joten siellä on pakko olla esillä henseleitä paukutellen. Se näkyy sekä hyvässä, että pahassa.

Pointtina edellisessä siis se, että tuosta lähtökohdasta voi kaupallinen toimija nähdä kyseisen kanavan hieman epäkiinnostavana ja liian sisäänpäinlämpenevänä. Blogaajan silmin taas sielun myyminen kaupallisuudelle voi olla pelottavaa. Eikä yksittäiselle blogaajalle tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta mitään rahallista rahaa juurikaan makseta. Se ei ole mahdollista vielä. Ehkä joskus. Mutta se on toinen tarina.”

- – -

Kriisi:

“Igglosta setä kertoi meille jänniä asioita Web2.0:sta. Viihdyttävä puhuja, oli kiva kuunnella, mutta henkilökohtaisesti on myönnettävä, että vaikka jäi fiilis siitä että meistä halutaan jotain, aivan suoraan ei koskaan tullut esille mitä. Sisältöä Iggloon? Ehkä. Mitä saamme takaisin? Trafiikkia? Senkö takia blogaamme? Ei kai kuitenkaan…”

- – -

Pörrö:

“Mikä siinä on että maailman tylsimmästäkin ihmisestä tulee het välleen hauska kun se yrittää saada ujutettua sanat “Web 2.0″ johonkin oikeaan lauseeseen mukaan. Akateeminen ja markkinataloudellinen kiinnostus sosisaaliseen mediaan on kieltämättä viehkoa, mutta kun itse olen asunut koneen ja netin äärellä jo nyytisistä asti niin aika usein herää sellaisia tyrskynaurukohtauksia kohdissa joissa merkittävimmäksi asiassa nostetaan “ihmiset niinkö ihan itse tekee sisältöä” tyyppiset lauseet. Ainahan niitä on tehneet ihmiset: nykyään vaan on tajuttu antaa pelivälineitä vapaampaan käyttöön ja saatu aikaiseksi tilanne, jossa palveluntarjoajat pääsevät pistämään ison kasan it-jamppoja yt-neuvotteluihin kun ei enää tarvita kuin raamit.”

- – -

Janne:

“Tapahtuman kokoonkutsujana toiminut MariKoo oli saanut sponsoriksi Igglo/Taivas Innovations -yhteenliittymän ja puhujaksi Björn Hammarin (kiitos tarjoiluista!) – - -
Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin mm. blogeista ja niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä, kaupallisuudesta, verkkomarkkinnoinnista, mainonnasta, liiketoimintakonsepteista, politiikasta, web2.0:sta, sosiaalisesta mediasta, Habbo-hotellista ja Flickristä, kansalaisjournalismista, perinteisen median roolista, käytettävyydestä ja käytettävyystutkimuksesta, mobiliteetista, kuvan merkityksestä verkossa, fanittamisesta, tarinataloudesta, 80-luvun it-lehdistöstä, peliarvosteluista, ruusuista, Kauppalehden blogeista, kuluttamisesta ja monesta muusta asiasta.”

- – -

Pää auki:

“Igglon Björn puhui meille. Olin kuullut ennakkoon, että hän on persoonallinen kaveri. Ja olikin. Mutta olenpa kolean uskottavasti samaa mieltä muun kriittisen yleisön kanssa, että duh.

On niin suloisen triviaalia olla kyyninen.”

- – -

Just Sopivasti:

“No mistä ne lapset tulee?”

Tätä oli kuulemma mietitty neljä päivää web 2.0 Expo seminaarissa San Fransiscossa, joten suuri yleisö voi olla huoleti. Vaikka riskirahaa ei virtaa suuren kuplan jälkeen ihan yhtä runsaasti, niin eiköhän tästäkin ajasta saada vielä loistavia tarinoita nuotiolla kerrottavaksi. Kitaralla säestäen.

Eilen istahdettiin hetkiseksi alas suomen älymystön kanssa, juotiin muutama sponsoroitu juoma ja kuunneltiin Taivas Innovationin (no siihen kuulee se Igglo ainakin) Björn Hammarin ajatuksia sosiaalisesta mediasta (no se web 2.0). Vaikka ajatuksia ole melkoisesti, niin mieleeni jäi päällimmäisenä tuo lapsien tuleminen. Onhan se nyt oleellista, että mistä tulee maksavat asiakkaat (no ne uudet lapset) sitten kun web on jo vaiheessa 49.023.”

- – -

Tuija:

“Sitä näköjään alkaa tulla vanhaksi ja tylsäksi kun ehtii ensimmäisten joukossa kotiin raportoimaan – mutta Mari Koon järjestämä blogimiitti tänään Nosturin Nousussa sujui rattoisasti. Parit virvokkeet tarjonneen sponsorin edustaja Björn Hammar puhui lyhyesti ja asiaa.”

- – -

Ilkka:

“Björn Hammarin pakollinen puhe oli riittävän lyhyt, joskaan ei hirvittävän iskevä.”

- – -

Lisäksi Oopalta löytyy kuvat minusta ja Björnistä.