Suviko ansiokkaasti raposi kirjoitellen Qaikuun ja Kitti striimasi videot Qikiin (osa 1 ja osa 2). Näin saimme mukaan myös etäosallistujia, ja tietysti tallenteet ovat tutustuttavissa nyt myöhemminkin.

Panelisteina toimivat siis Salla Laaksonen (HY), Jussi-Pekka Erkkola (Nokia) ja Tommi Lehtonen (Whitevector). En vielä ole ehtinyt kuunnella keskusteluja läpi, mutta pari ajatusta jäi muhimaan, niin kirjoitan nyt fiilispohjalta.

Minä toimin keskustelun vetäjänä, mutta onneksi yleisö oli aktiivista ja kyseleväistä. Koska mukana oli selvästi monia, joita aihe kiinnosti nimenomaan bisnesnäkökulmasta, niin se painottui keskustelussa. (Tietysti myös miespuoliset panelistit edustivat nimenomaan yrityspuolta.) Eli jos nyt itselleni tilaisuuden järjestäjänä vähän annan kritiikkiä, niin ehkä olisi pitänyt ottaa paneeliin mukaan vielä joku ihan eri vinkkelistä verkkokeskusteluja tutkaileva. Taisi olla muuten ensimmäinen paneelikeskustelu, jonka vedin.

Mutta hyvä näin, sillä keskustelu oli runsasta ja toi myös ihan konreettisesti esiin yritysten kohtaamia haasteita nettikeskustelujen kanssa.

Kilpailijoitakin seurataan

Selväksi tuli se, että pelkkä seuraaminen ei tee autuaaksi, etenkään isossa yrityksessä, jossa keskustellaan paljon. Tärkeintä olisi löytää jotain relevanttia ja yrityksen kannalta oleellista. Siinä sivussa seurataan myös kilpailijoita ja heidän tuotteitaan. Ja sitten sitä saatua tietoa pitäisi hyödyntää. Keskusteluihin osallistuminen on jo uusi askel.

Se Nokialta saamani yhteydenotto blogini vuoksi, josta keskustelussa mainitsin, on tietysti aikoinaan raportoitu tänne blogiin.

Miten ja mitä mitataan?

Yhdeksi aiheeksi nousi mittaaminen, eli miten yritykset voivat tietää, miten verkkokeskusteluihin uhratut panostukset (seuranta, osallistuminen jne.) tuottavat. Tähän ei tietysti kenelläkään ollut yksiselitteistä vastausta, vaikka niitä lukuja yritysmaailmassa tietysti halutaan.

Jäin miettimään asiaa omalla kohdallani. Minulle netti on tuonut myös bisnestä, mutta minun ei ole kuitenkaan tarvinnut pohtia, kannattaako kirjoittaa blogia tai osallistua: se on kivaa, hyödyllistä ja opettavaista. Selvät taloudelliset hyödyt tulevat, jos tulevat.

Yksi etu, jota en voi millään mitata, ovat tietysti ihmiset ja luodut kontaktit. On hienoa, että voin olla mukana kokoamassa fiksuja ihmisiä juttelemaan netistä. En minä tällaisia tilaisuuksia olisi koskaan organisoimassa, ellen pörräisi blogeissa, Jaikussa ja nyt Qaikussa. Onneksi ei silti tarvitse edes laske, mikä on nettiaktiivisuuteni ROI!

Ymmärtävätkö ihmiset, että heitä seurataan?

Yhtenä aiheena olen välillä mielessäni pyöritellyt sitä, ymmärtävätkö ihmiset, että heidän verkkokommenttejaan oikeasti voidaan seurata. Jussi-Pekka oli aiemmin kertonut, miten hän seuraa Twitterissä Nokian keskusteluja ja kysyin häneltä siitä, miten ihmiset suhtautuvat, jos siellä yrityksen edustaja reagoi. Jussi-Pekka sanoi, että kommentit otetaan hyvin vastaan: osa on yllättynyt, osa toivoisi näkyvyyttä yrityksiltä vielä enemmän.

Mutta kuten illan keskusteluissa tuli ilmi, niin valtaosa suomalaisista yrityksistä on vielä vähän ymmällään sosiaalisen median kanssa.

Illassa läsnäolleet olivat tietysti ainakin suurelta osin henkilöitä, jotka uskovat verkon, kuluttajien ja joukkojen voimaan, mutta välttämättä ei ole kovin helppo vakuuttaa muita. Mutta vinkkejä on netti pullollaan: Vassisen Riku kirjoittaa Daily Diego -blogissa aiheesta otsikolla Sosiaalisen median raamit kuntoon.

On kivaa kun on hauskaa!

Tilaisuudesta on myös kuvia, eli Ilkalta löytyy useampi otos.

Kuten usein käy, niin illan viimeinen on hauskin: Suviko nappasi ns. Facebook-kuvan, sillä olihan yksi illan puheenaiheista Facebook ja sen uudistukset. Tietysti moni nettiaihe: ideoimme esimerkiksi Vuoden mikrobloggaajat -gaalaa (eilen olleen Grand Onen innoittamana), ja suunnittelu jatkui tietysti mikroblogissa vielä tänään.

Kiitos vielä kerran kaikille mukana olleille, tilaisuutta tallentaneille ja etänä osallistuneille!

- – -

Jatkossa Kulutusjuhla ry järjestää tietysti lisää jotain meininkiä. Todennäköisesti seuraavalla kerralla mennään lähemmäksi ruohonjuuritason kulutusta, mutta tietysti netti keskusteluineen pysyy aina mukana. Jos Kulutusjuhlan jäsenillä on ideoita tai toiveita, niin niitä saa tietysti esittää.

Blogi kertoo uudistuksesta seuraavaa:

“Tavoitteena on ollut avata blogilistan tarkoitusta ja blogien maailmaa enemmän myös uusille käyttäjille, parantaa blogien löydettävyyttä hakemistossa ja selkeyttää palvelun rakennetta.”

Ensituntumalla lista ainakin näyttää paremmalta. Ja kun en itse tätä nykyä käytä listaa aktiivisesti blogien seuraamiseen, vaan piipahtelen silloin tällöin mm. etsimässä tietyistä aiheista blogeja, niin hakemisto vaikutti nyt toimivammalta.  Samoin Listat ja tilastot -osio tuntuu kehittyneen kivemmaksi.

Pörrön huomautus Blogilistan käyttöehdoista monien muiden listaan liittyneiden kommenttien joukossa meni minulta valitettavasti vähän ohi sunnuntaisella blogilukukierroksella. Hän kyseli samaa myös Jaikussa samana päivänä, mutta vastausta ei ole näkynyt.

Ja nyt asia on levinnyt blogeihin laajasti. Kuka saa käyttää, mitä ja miten? Ja entä kun on tullut Blogilistalle historiallisista syistä eli aikoinaan ei ole mitään sen kummempia käyttöehtoja hyväksynyt, vaan siirtyi listalle entisistä versioista kauppojen myötä?

Aiheesta lisää mm. Mertenin, pni:n, Virkanaisen, Jannen ja Haakanan kirjoittamana.

Käyttöehtojen kohua herättänyt osuus on siis 4.8:

“…Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa. Palveluntarjoajalla on oikeus käyttää Palvelun sisältämää aineistoa edellä mainitussa laajuudessa myös esim. blogisisältöjä koskevien analyysien ja tilastojen laatimiseen.”

Omia blogejani en vielä ota pois Blogilistalta siinä toivossa, että tähän saadaan selitys ja myös muutos. Mutta jos käyttöehdot jäävät tuollaisiksi, niin en minäkään käyttäjänä pysyttele.

Lisäys klo 10.16:

Tuomas kommentoi Blogilistan Kehitysblogissa asiaa:

“Tuo kohta 4.8 on laadittu sitä varten, että blogilista voi halutessaan tarjota muille tahoille dataa esimerkiksi siitä, mistä blogeissa kirjoitetaan – sekä linkittää erilaisissa koosteissa erilaisiin blogisisältöihin. Sisältöjen käyttöön tai julkaisuun sellaisenaan ei blogilistalla luonnollisesti ole oikeutta.

Vanhalla blogilistalla ei käyttöehtoja ollut lainkaan, ainoastaan rekisteriseloste. Kohdan 4.8 muotoilua täytynee tarkistaa, jottei siitä saa väärää kuvaa, kuten nyt on käynyt. Eli blogien sisällöt ja niiden oikeudet kuuluvat luonnollisesti täysin bloggaajalle itselleen.”

Lisäys 21.10:

Käyttöehdot muuttuivat tänään, ja minun blogini pysyttelevät siis listalla tämän myötä.

Mutta toki Blogilistan harhailevissa meiningeissä on ne hyvätkin puolensa, kuten Teppo kirjoittaa. Ilmiselvästi moni on nyt opetellut esim. RSS-lukijan käytön.

Ja toisaalta Medis muistuttaa, että nettimaailman ilmaispalvelussa on normaalia, että säädettävää riittää.  Eikä Kaarelan Tiinakaan murehdi Blogilistan heikkouksia, vaan toivoo tapoja löytää helpommin parempaa luottavaa.

Eli siis ensin arasteltiin nettiä: että mitä siellä nyt sitten tapahtuu, puhutaanko meistä pahaa, kannattaako siitä piitata? Ja kun nettikeskusteluja sitten suurin odotuksin ryhdytään seuraamaan, petytään, koska puhetta ei olekaan niin paljon.

Suomi on varsin pieni maa, eikä tällä kielellä nettiin avauduta niin suurin massoin. Lisäksi loppujen lopuksi lähellekään kaikki palvelut ja tuotteet eivät saa ihmisiä kommentoimaan aktiivisesti keskustelupalstoilla tai blogeissa. Ihmiset ovat kiinnostuneet jakamaan mielipiteitä monista asioista, mutta välttämättä kaikki arkiset kokemukset eivät aina ole niitä.

Vaarana seurannassa siis on se, että jokin yksittäinen heitto jonkun tuotteen kohdalla saa yllättäen kovin suuren painoarvon vain siksi, että se ainoa, joka haaviin tarttuu.

Mutta eiköhän sitä seurattavaa kerry lisää, kun mennään vielä vähän ajassa eteenpäin. Ainakin tutkimusyhtiö Gartner on kovasti sitä mieltä, että netin sosiaaliset verkostot houkuttavat yhä laajempia ikäryhmiä ja myös muuten laajempia joukkoja. Tämän vuoksi vähittäiskaupan tekijöiden pitäisi mennä myös toimimaan näissä verkostoissa.

Gartnerin lausunnossa todetaan mm. se, että sosiaalisissa verkoistoissa on valtavasti kuluttajatietoa, mutta vähittäismyyjien on vaikea saada sitä haltuunsa. Gartner ennustaa, että parissa vuodessa yksityisyydensuojaan liittyvät kysymykset nousevat esiin vielä voimakkaammin.

Mutta jotenkin tahtoisin vielä näinä sosiaalisen median hehkutuksen aikoina muistuttaa, että ne yritysten oman nettiasiakaspalautekanavat ovat edelleen tärkeitä. Taatusti moni mieluusti ottaa yhteyttä suoraan ja toivoo myös vastausta. Ainakin itse koen palautesivut helpoksi tavaksi esittää kysymyksiä.

Blogilista uudistui

Tänään Blogilista.fi meni muutamaksi tunniksi huoltotilaan ja palasi sitten uusin voimin. Itse olin jo aiemmin ollut beta-versiota testaamassa, joten sikäli tiesin, mitä on tulossa. Mutta sekaisinhan se lista julkistushetkellä oli, kuten Jaikussa heti havaittiin.

Toivottelen työniloa Sanoma Digitaliin ja toivottavasti listan ongelmat saadaan ratkottua. Nopeasti siellä ainakin reagoitiin siihen, etteivät vanhan listan suosikit näkyneet meillä kaikilla. Tätä varten sivuille ilmestyi painike suosikkien tuomista varten.

Omalta osaltani olen Blogilistaa tosin käyttänyt hävettävän vähän viime aikoina. Huomasin, että suosikkilistalla roikkuu blogeja, jotka eivät ole päivittyneet puoleen vuoteen, ja toisaalta en ole suosikeiksi merkannut niitä kaikkia blogeja, joita kuitenkin aktiivisesti seuraan rss:n kautta.

Ja senkin huomasin, että listan mukaan Kulutusjuhla-blogimme ei ole päivittynyt sitten huhtikuun alun. Pitää katsoa, jos syötteiden asettelut ratkaisisivat sitä ongelmaa, sillä kyseinen blogi on kuitenkin oikeasti ollut aktiivinen.

Testasin hakua sanoilla “hullut päivät” ja näyttihän tuolta suomalaisia blogikirjoituksia viime päiviltä löytyvän. Teknisemmät bloginpitäjät voivat sitten analysoida lisää.

Viimeaikaisen blogien näkymiset julkisuudessa tuntuvat taas vähän käynnistäneen keskustelua ja kommentteja blogeilla tienaamisesta tai blogaajien ja yritysten välisestä toiminnasta. Koska aihe on minua lähellä, kokoan nyt näkemyksiä ja ajatuksia, joiden lähteitä en valitettavasti osaa nimetä noin vain. Ajan myötä ja blogimaailmaa seurailleena tällaisia keinoja olen havainnut:

1. Tiedotteiden lähettäminen blogaajille

Yritykset laativat tiedotteita medialle ja pistävät näitä eteenpäin suoraan tai erilaisten palveluiden, kuten Deski.fi, kautta. Tiedotejakelua voi laajentaa myös blogaajille, mutta se vaatii harkintaa. Bloginpitäjä ei ole yleensä ole toimittaja: yllättäen sähköpostiin pamahtava yrityksen tiedote saa helposti spämmin maineen, kuten Nescafen tapauksessa.

Tai jos tiedote lähetetään blogaajille, jotka ovat tietystä tuotteesta kirjoittaneet, kuten tuo äskeittäin minuakin lähestynyt Nokian musiikkikauppa, niin kannattaisi myös tarkistaa, mitä ja missä sävyssä tuotteesta on kirjoitettu. Jos blogeissa on havaittu tuotteessa tai palvelussa ongelmia, niin tiedotteessa kannattaisi tietysti pyrkiä vastaamaan näihin ongelmiin.

Jos tiedote lähetetään suoraan blogaajille, niin ehdottomasti kannattaa kertoa, miksi juuri kyseistä blogaajaa lähestytään.

Lisäksi on silti varauduttava siihen, että blogaaja ei tykkää yrityksen lähestymisyrityksestä ja kirjoittaa blogiinsa kitkeränsävyisesti.

Itse toivoisin myös, että yritysten tiedotteet löytyisivät aina netistä vaivatta ja niihin voisi helposti linkata. Ei siis mitään pdf-tiedostoja, vaan selkeitä sivuja, joista voisi tarkistaa tiedotteen sisällön. Ja esimerkiksi RSS:n hyödyntämistä tiedotteiden jakelussa on tässäkin blogissa pohdittu.

2. Tuotenäytteiden lähettäminen blogaajille

Jenkeissä on jo varsin yleistä, että blogaajille lähetetään tuotenäytteitä tai tuotteita. Blogaajan postiosoitteen voi kysyä esim. sillä sähköpostilla. Jos hän on halukas vastaanottamaan tuotteen, niin se ei silti tarkoita, että hän automaattisesti kirjoittaisi kehuvan arvostelun blogiinsa. Yritysten on siis uskallettava antaa blogaajille vapaus kirjoittaa tai olla kirjoittamatta.

Bloginpitäjien kannalta mielestäni olisi hyvä, että he toisivat esiin, jos ovat saaneet tuotteen ilmaiseksi. Tietty blogimaine on hyvä ylläpitää, ja se säilyy, kun kertoo rehellisesti kehujen ja haukkujen taustoja.

3. Blogaajien kutsuminen tiedotustilaisuuksiin, avajaisiin, messuille jne.

Kutsut erilaisiin tilaisuuksiin ovat ainakin Ruotsin muotiblogaajien keskuudessa olleet suosittuja. Tässäkin yritys tietysti joutuu harkitsemaan, tekeekö kaikille avoimen kutsun ja esim. velvoittaa ilmoittautumaan etukäteen vai kohdennetaanko kutsu tietyille, tärkeiksi koetuille blogaajille.

Toisaalta erilaisille organisaatioille myös blogaajien kutsuminen mukaan tiedotustilaisuuksiin olisi varmasti hyvä tapa. Suomen kokoisessa maassa niitä bloginpitäjiä, joilla olisi intoa ja mahdollisuutta osallistua tilaisuuksiin, ei kuitenkaan ole niin paljon, joten yleisesti ottaen suurta ryntäystä ei tarvinne pelätä, mutta aiheeseen kiinnostuksella suhtautuvia voisi hyvinkin tulla paikalle.

Itse olen osallistunut Kulutusjuhla.com -blogin kirjoittajana Marttojen keittokirjan julkistustilaisuuteen syksyllä 2006, ja kirjoitin kirjasta heti tuoreeltaan blogiin. Erkka teki kansalaisjournalistista toimintaa Keski-Suomessa kunnallispolitiikan yhteydessä.

4. Blogimarkkinointi bannerein

Blogista voi tietysti pyrkiä ostamaan mainostilaa samalla tavalla kuin muilta sivustoilta. Monissa blogeissa pyörii jo Googlen mainokset, joten pysyvät mainosbannerit ovat siitä seuraava askel.

Mutta jälleen on syytä muistaa, että kaikki blogaajat eivät todellakaan kirjoita ansaitakseen rahaa. Banneriehdotus saatetaan siis tyrmätä hyvinkin räväkästi. On paljon kirjoittajia, jotka haluavat pitää kiinni tiukasti siitä, ettei heillä ole mitään kaupallisia kytköksiä.

5. Blogin ottaminen oman sivuston alle

Blogin kirjoittajalle voidaan tarjota korvausta siitä, että hän siirtäisi bloginsa yrityksen nettisivun alle. Tätä Suomessa on tehty esim. Sonera Plazan Elleissä.

Tietystä aiheesta kirjoittava bloginpitäjä voisi hyvin sopia yritykselle, esimerkiksi intohimoinen pyöräilijä fillareiden maahantuojalle tai tuore äiti lapsentarvikeyritykselle. Esimerkiksi Fiskarsilla on Fiskateers-yhteisönsä, jossa on neljä blogikirjoittajaa.

Sopimus voi olla kuukausi- tai tekstipalkkiopohjainen. Nimeä ja näkyvyyttä blogeissa kerännyt kirjoittaja saa todennäköisesti vähintään vakiolukijansa siirtymään mukanaan. Tällainen blogi toimii tietynlaisena yritysblogina, ja blogin myötä sivusto saa tiettyjä, esimerkiksi nettinäkyvyyteen liittyviä etuja (tästä lisää vaikkapa Hakukonemarkkinointi.fi -blogin tekstistä Neljä hyvää perustelua yritysblogin perustamiseksi: yritysblogi tietysti ensisijaisesti on yrityksen oman henkilöstön tuottamaa sisältöä).

Ja jälleen: kaikki eivät silti ole valmiita liittämään itseään yrityksen kirjoittajaksi, vaikka saisivat siitä korvauksen. Jos blogin siirtää yrityksen alle, siinä menettää jotain olennaista, mikä kuuluu omaan blogiin. Vaikka yritys sanoisi, että saa kirjoittaa mitä tahansa, niin silti bloginpitäjä saa tietyn leiman. Bloginpito korvausta vastaan myös velvoittaa eri tavalla.

6. Muut keinot

Erilaisia kehittelymahdollisuuksia yhteistyöhön tietysti on. Yritys voi tarjoutua esimerkiksi sponsoroimaan blogaajien tapaamista: viime keväänä Igglo tarjosi blogimiitille tilan ja parit juomat, ja minä hoidin koollekutsumiset jne. Osa blogaajista tietysti suhtautuu karsaasti myös tällaisiin kokoontumisiin ja siksikin blogimiitit on järjestetty ihan omakustanteisesti. Monissa harrastajaryhmissä organisoitu tapaaminen ja blogaajien kutsuminen todennäköisesti toimisi.

Ruotsalainen Blondinbella on herättänyt kohua tienaamalla ns. piilomarkkinoinnilla, jota ei voi pitää mitenkään hyvänä ratkaisuna. Myöskään flogit eli “fake blogs” eivät toimi: niistä jää oletettavasti kiinni, eikä sitä riskiä kannata ottaa.

Yritysten blogeista voidaan käyttää lyhennettä clog (“corporate blog”, tosin lyhenne voi viitata myös muihin blogeihin, jotka yhdistyvät c-kirjaimella alkavasta sanasta ja blogista),

Markkinoinnin ammattilaiset varmasti keksivät nerokkaampia keinoja blogaajien ja muiden netin sisällöntuottajien hyödyntämiseen, ja muualla maailmassa on varmasti jo kaikenlaista kokeiltu. Puskaradiosta tai viidakkorummusta eli WOMista (word-of-mouth) on markkinoinnissa Suomessakin paljon kohistu, eikä vähiten netin myötä. Sosiaalista mediaa halutaan hyödyntää eri keinoin.

Toisaalta usein huomio herää ilman suurta suunnitelmaa. Viimeisin tapaus taitaa olla YouTubessa levinnyt Supermarket Domino, joka sai näkyvyyttä myös Hesarissa viime viikolla (ja IL:n uutisessa myös): supermarket Aslakin kauppias oli kuulemma saanut paljon närkästynyttä asiakaspalautetta, jossa oli arvosteltu sitä, että ruokatavaroita on lattioilla.

Nettikommenttien ja tuttujen kanssa käymieni keskustelujen perusteella videota oli sen sijaan pidetty mainiona ja hauskana tempauksena. Videon yhteyteen onkin tuonne YouTubeen ilmestynyt lausunto, jossa videon nettiin lisännyt henkilö kirjoittaa, että tuotteet saavat melkoista kyytiä jo logistiikkaketjun eri vaiheissa.

Lopuksi

Yhteistyö blogaajien ja yritysten välillä ei ole paha asia. Sen vain pitäisi olla avointa ja reilua. Blogaajat ovat hyvin erilaisista henkilöistä koostuva ryhmä: osa siis voi haluta tehdä rahaa ja pienikin lisätulo kelpaa, mutta jotkut eivät todellakaan suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön.

Lisäksi, kuten aina, haluan tietysti muistuttaa siitä, että se netin puskaradio toimii joka tapauksessa. Tuotteista kirjoitetaan ja palvelua arvostellaan myös blogeissa. Yritys ei voi sitä estää, eikä edes hallita. On siis parempi miettiä ajoissa, miten siihen asennoituu ja reagoi.

Aihepiiristä aiemmin kirjoittamiani:

Nettikeskustelussa teeskentely ei kannata

Mitä ostit netistä?

Blogaajia houkutellaan Iltalehden alle suurin lupauksin

Yritysnäkökulmaa blogiseurantaan

Hopotus on epäaitoa puskaradiota

Blogeja seurataan “sillä silmällä” & Vielä ruotsalaisblogeista

SosWeb 2: Ne puhuu meistä!

Maineenhallintaa netissä

(Jälleen huomasin sen, että näköjään itsekin olen jo unohtanut, mitä kaikkea blogiin olen kirjoittanut. Joten jos kirjoitukseni tuntuvat jonkun mielestä vanhan toistolta, niin en vain itsekään muista, mistä olen jo kirjoittanut!)

“Huomasin, että olet hiljattain kirjoittanut Nokia Musiikkikaupasta.

Ohessa on linkki tänään julkaistuun tiedotteeseen, jossa kerrotaan mm Nokia Musiikkikaupan uudesta kotimaisesta tarjonnasta.

http://www.nokia.fi/A4351021?newsid=120171

“Hiljaittain kirjoittamani” viitannee mitä ilmeisimmin Kulutusjuhlan tekstiin Nokian musakauppa palvelee valikoiden. Muuta juttua aiheesta en ole kirjoittanut.

Sähköpostiini on tipahtanut aiemmin myös jonkin muun yrityksen tiedote, jonka olen epäillyt tulleen blogieni vuoksi. Mutta täyttä varmuutta tästä en tiedä, koska toimittajan hommien vuoksi voin päätyä postituslistoille myös muuta kautta.

Kyseinen Nokian tiedote oli silkkaa mainosta, eikä millään lailla vastannut niihin ongelmiin, joita tuohon blogitekstiini oli koostettu. Väittäisin, että jos on Nokian musiikkikaupasta kirjoittanut kriittisesti, niin tähän tiedotteeseen linkin saaminen ei kyllä tilannetta paranna, päinvastoin. Vai mitä mieltä on esimerkiksi Halo Efekti, jolta lainauksen tuonne Kulutusjuhlaan otin?

Pienenä havaintona tuli huomattua myös se, että itse tiedote ei näkynyt minun Firefox-näytölläni kunnolla eli oikea reuna tasaantuu niin, että rivien loput ovat näkymättömissä: liehureuna ja kaikki tekstit tulivat kokonaan näkyviin Safarin kautta.

Valitettavasti se ei olekaan enää niin helppoa. Verkkokeskusteluihin on selvää kiinnostusta, mutta välillä mietin, osataanko yrityksissä asettaa netistä esiinnousseet mielipiteet oikeisiin mittasuhteisiin. Kuten tuolla hakuoptimointia käsitelleen kirjoitukseni kommenttiosastolla Arttu totesi, niin suomenkielistä nettiaineistoa on kuitenkin aika vähän. Googlen hauissa tämä näkyy niin, että varsin helposti pääsee etusivulle tietyillä sanoilla. Niinpä joku yksittäisen kommentti voi nousta esiin ja se saattaa saada väärän painoarvon, jos vain sitä seurataaan.

Tekstin sävyn analyysin vaikeus

Keskusteluseuraamisessa pyritään analysoimaan myös sitä, onko kommentti negatiivinen vai positiivinen. Kuten keskiviikkona tuli esiin, niin tämä ei ole mitenkään helppoa: täysin toimivaa automatiikkaa ei ole, koska kone ei voi tunnistaa tekstin sävyä oikein.

Toisaalta ihmisetkin tulkitsevat tekstejä eri tavoin: jokainen bloginpitäjäkin on varmasti kohdannut tilanteita, kun kirjoitus on tarkoitettu ironiaksi, mutta kaikki lukijat eivät sitä ymmärrä.

Tähän päälle tietysti tulevat vielä eri kielten ongelmat. Kansainvälinen yritys tarvitsisi läjän erilaisia kieliversioita, jos haluaa saada selvyyden keskusteluista.

Ja kun tähän soppaan lisätään podcastit ja videopätkät, niin seuranta ja analysointi muuttuu vielä hankalammaksi.

Kuka vaikuttaa, keneen ja missä?

Lisäksi illan aikana oli puhetta vaikuttajista ja heidän löytämisestään. Esimerkiksi blogeissa vaikuttavaksi arvioidaan se, jossa on paljon kommentteja. Ehkä se on osatotuus, mutta ei välttämättä aina. On monia blogeja, joissa vakiokommentoijien myötä kertyy kymmenittäin kommentteja, mutta jotka eivät silti välttämättä mielestäni ole laajemmin vaikuttavia. Toisaalta on blogeja, joissa ei paljon kommentoida, mutta joilla on ainakin tietyssä ryhmässä iso merkitys.

Ja ovatko nämä sitten oikeasti vaikuttavia blogaajia? Esimerkiksi pni kirjoitti taannoin siitä, miten netissä toimiva kuluttaja voi vaikuttaa myös muussa elämässä, olla edelläkävijä. Siihen, miten heitä löytää, minulla ei todellakaan ole ratkaisua.

Tai jos mietin omaa blogirooliani: minulla on monta blogia, joista yksikään ei ole megasuosittu. Mutta toisaalta lonkeroin vähän siellä sun täällä, ja se tuskin näkyy, jos jokaista blogiani katsotaan erillisenä.

Lisäksi ilta muistutti siitä, että sekin henkilö, joka näyttää olevan jonkun toisen verkoston laitamilla, voi olla keskiössä esimerkiksi kilpailijan verkostossa. Tällöin hän voikin olla merkittävä, vaikka ensisilmäyksellä näyttää toiselta.

Minulla ei tietystikään ole tarjota mitään yksikertaisia ratkaisuja näiden ongelmien hallintaa, vaan kyseessä on siis vain mieleentulleita ajatuksia mahdollisista kompastuskivistä.

“Niille” työnnetään ja “ne” vetävät

Mielestäni netti toimii yrityksille mainiona välineenä saada asiakaspalautetta. Mutta jotenkin olen havaitsevinani tiettyä ristiriitaa markkinointiväen puheissa: toisaalta sanotaan, että nyt mainonnassa siirrytään ”push’in pull’in sijasta”, mutta silti paljon mietitään, miten niille kuluttajille saataisiin työnnettyä tietoa. (Tämä ajatukseni on hyvin hahmottumaton, joten mainonnan alaa paremmin tuntevat voivat vapaasti esittää tehokkaampaa ajattelua tältä osin.)

Se, mikä eri tilaisuuksien puheenvuoroissa usein hieman häiritsee, on käytetty kieli. Puhutaan ”ne kuluttajat, jotka tuolla käyvät keskustelua” ikään kuin puhujat eivät itse olisi kuluttajia ja verkkokeskustelijoita. Ainakin koen, että kun mietin, miten minä toimin tai miten haluaisin asioiden hoituvan, niin todennäköisesti se osuu kohdalleen moneen muuhunkin.

Siis vaikka ihan peruskuluttajakäyttäytymisessä: miten minulle on syntynyt tarve saada jokin uusi tuote tai palvelu, miten sen valitsee, mitkä tekijät valinta- ja hankintaprosessissani saavat painoarvoa, kuinka minusta tulee tyytyväinen asiakas ja miten kerron asiasta muille.

Kirjoittaja, Katie Delahaye Paine, kehottaa ajattelemaan blogosfääriä porukkana, “focus groupina”, joka koostuu asiakkaista (nykyisistä ja tulevista), yhteistyökumppaneista, työntekijöistä jne. Kuten kaikessa muussakin mediaseurannassa, niin blogeissakin pitäisi miettiä myös muuta kuin määrä: miten kirjoitetaan, kuka kirjoittaa. Todennäköisesti vain pieni osa kaikesta tekstistä on relevanttia yrityksen kannalta.

Jokaiseen kommenttiin ei syytä reagoida

Artikkelissa kehotetaan myös pitämään järki mukana ja pää kylmänä, eli esimerkiksi ei kannata heti rynnätä keskusteluun, kun vastaan tulee ensimmäinen negatiivinen kommentti.

Ensin kannattaa tutkailla blogia yleisesti: miten se on kirjoitettu, kuka sitä kirjoittaa, millaisia tekstit ovat, onko siellä kommentteja. Ei välttämättä kannata reagoida mitenkään, jos kyseessä on blogi, johon ei ole linkkejä ja jossa ei ole keskustelua. Mutta jos blogi tai kyseinen teksti on suosittu (siihen tulee paljon linkityksiä tai kommentteja), niin tilanne on toinen.

Peruspressitiedote on blogaajalle usein roskaa

Lisäksi myös se tärkeä muistutus, joka yritysten pitäisi pitää mielessä, jos blogaajia lähestytään:

“Do not spam bloggers! Generic press releases sent to bloggers will probably get you labeled as a “junk sender.” Nothing you ever send will get through, ever again.”

Tekstin mukaan yksi oleellinen syy seurata blogeja on se, että myös toimittajat seuraavat niitä. Juttuideoitahan blogeista kaivelee jo moni suomalainenkin, ja voi olla, että jokin blogiteksti herättää laajemminkin median mielenkiinnon. Henkilökohtaisesti minä itse ainakin saan paljon virikkeitä blogien kulutuskirjoittelusta niin blogi- kuin muuhun kirjoittamiseen.

Mutta toki artikkeli muistuttaa myös siitä, kuinka blogitekstien avulla pääsee perehtymään mm. siihen, miten kuluttajat tekevät valintoja ja mistä he löytävät tietoja.

Blogissa korostuu kirjoittaja

Oman sanasensa Katie Delahaye Paine toteaa myös yritysten omista blogeista (kun vastikään niitä intran blogeja täällä pohdittiin):

“The reason blogs become popular is that they reflect the real personalities and values of the people writing them. No one reads a blog to get more corporate-speak. They read blogs to get the information BEHIND the corporate speak.”

Blogeja siis kirjoittavat ihmiset, eivät yritykset, ja siksi blogien sisällönkin pitäisi rakentua sen mukaisesti.

Jaikussa kuienkin nousi esiin kiinnostavia pohdintoja. Näin kirjoitteli ubiq eli Kari A. Hintikka:

“- – -esimerkiksi siitä, että kun pollataan kommentit, niin selvitetään samalla esm se, mihin kommentit johtavat ja muodostettaisiin graafi asiasanojen verkostosta eli millaiseen kontekstuaaliseen kokonaisuuteen ao. aiheen / tilaajan käsittely liittyy.”

Tsekatkaa vaikka www.touchgraph.com. Se avaa hieman paremmin mitä ajan takaa.”

Pitihän tuo käydä testaamassa, ja lisäsin jo Facebookiini kuva otoksen Touchgraphin avulla muodostuneesta, tuttujeni välisestä verkottoitumisesta. Kiehtovaa, ja kenties tuosta edetään esimerkiksi Heiskasen Teron Jaikussa visioimaan suuntaan:

“Esim. firmalla on toimenanto, että selvitä mitä netissä on käynnissä on tietyn tuotteen suhteen. Otetaan vaikka lenkkimakkara. Firma luotaa nettiä ja tekee tietokannan sisällöistä, joissa mainitaan lenkkimakkara, makkara, nuotio, takka, syöminen, sinappi, mökkiharrastukset jne. Sitten firma antaa värvätylle joukkovoimalla tietokannan käyttöön ja he alkavat käymään läpi ainestoa, muodostaen vaikka tuollaista touchgraph-verkostoa. Eli jos löytyy sisältöä joka liittyy lenkkiin mutta ei makkaraan niin se raakataan ulos. Tästä sitten aukeaa vaikka mitä mahdollisuuksia. Joukkovoimaan löytyy halukkaita lenkkimakkaran syöjät r.y:stä ja sama homma otetaanpa mikä tahansa muu asia.”

Jaikussa arvuuteltiin sitä, millaisilla tekniikoilla ja valinnoilla esim. nettiseurantaa harjoittavat jo mainittu Esmerk, M-Brain ja Whitevector (josta M-Brain osti juuri osan) tällä hetkellä todellisuudessa skannailevat. Joten jos näistä firmoista halutaan avata systeemiä blogaajille nettisivuilla kerrottuja tietoja syvällisemmin, niin kiinnostuneita kuulijoita ilmeisesti riittäisi. (Vinkvink: asialliselle blogimiitille on tilausta, joten minuun saa ottaa yhteyttä ja voin kyllä organisoida).

Olen aiemmin pohtinut blogiseurantaa ja sen järkevyyttä, vaikka en missään nimessä väitä olevani tämän osa-alueen asiantuntija. Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos ns. kansalaismediakeskustelua seuraavilta yrityksiltä palvelua ostaa, niin todellakin kannattaisi selvittää, mitä oikeasti seurataan ja miten. Netissä puhistaan ja pöhistään niin paljon, että seuranta voi painottua omituisesti.

- – -

Ja sitten vielä jotain muuta:

Medis kehittelee blogi-TV:tä, joten kaikki tällaisesta toiminnasta kiinnostuneet, menkääpäs sinne!

Pitäisikö blogaajan tietää seurannasta?

Kotimatkalla heräsi mieleen ajatus tähän eri yrityksen harjoittamaan blogiseurantaan liittyen: jos yksityinen blogi on päätynyt esim. Cisionin asiakkaan toiveista seurattavien listoille, niin olisiko reilua, että blogaaja saisi tästä tiedon?

Itse tiedostan toki sen, että ainakin joku Cisionilta tämän käy lukaisemassa (terveiset vaan sinne!), mutta entäs muut? Mitä mieltä olet: haluaisitko tietää, jos blogiasi tarkkaillaan?

Lisäys klo 15.10: Niin, Cisionin suunnalta olisi erityisen kiinnostavaa kuulla ajatuksia sekä tilaisuudesta, blogiseurannasta että tästä kirjoituksesta, saa minulla mailatakin, jos ei kommentoimaan rohkene lähteä.

Ruotsissa herätty puolen vuoden sisällä

Masonin näkemykset ruotsalaisesta blogosfääristä, sen seurannasta ja blogien vaikutuksesta kuluttajiin olivat pitkälti samat kuin itselläni: blogeista voi hyötyä, mutta tolkku kannattaa pitää mielessä. Hän kertoi, että Ruotsissa blogit ovat nousseet vahvasti pinnalle viimeisen puolen vuoden aikana. Taustalla ovat blogeillle kehittyneet palvelut, kuten se eilen mainitsemani Blogportalen.se, Knuff.se ja myäs Hesarin käyttöönottama Twingly, jotka ovat lisänneet lukijamääriä ja tehostaneet verkoston toimintaa.

Mason totesi, että hänen mielestään moni huutelee blogissaan mitä tahansa siksi, että ei todellisuudessa usko kovin monen (ainakaan huuteluiden kohteen) näitä kommentteja edes lukevan. Eli Masonin mukaan ihmiset eivät kuvittele itselleen mitään suurempaa lukijakuntaa. Toisaalta blogien voima on hänenkin mielestään nimenomaan verkosto: blogin kymmenen lukijan kautta tieto saattaa levitä linkitysten myös laajalti.

Mason on muuten julkaissut esim. Bloggaren är köpt -artikkelin Aftonbladetissa liittyen blogimainostukseen. Kysyin tältä pohjalta, onko hän havainnut nnäit tilanteita, joissa blogaaja on väärinkäyttänyt sitä, että tietää saavansa rahaa. Masonin vastauksen mukaan näitä on tullut vastaan, mutta aika monet on nopeasti tajuttu ja ne ovat tietysti vaikuttaneet negatiivisesti blogaajan maineeseen.

Mason näkee blogit ja keskustelupalstat markkinoijien kannalta lähinnä focus groupeina, ei siis varsinaisesti kattavaa kuluttajatietoa ja -mielipiteitä kertovana järjestelmänä. Olen tästä samaa mieltä. Mason totesi myös ruotsalaisblogaajien ikärakenteen painottuvan hyvin voimakkaasti nuoriin, joka vaikuttaa aiheisiin, joista he kirjoittavat.

Blogien merkityksen arvottaminen

Tilaisuuden lopuksi Sanna Kurkela kertoi Cisionin tarjoamista palveluista (nettikeskutelujen seurannasta olen yleisellä tasolla kirjoitellut jo aiemmin). Jäin pohdiskelemaan sitä, millä perusteella seurattavat blogit loppujen lopuksi valikoituvat ja miten näitä seurantapalveluita tarjoavat firmat blogeja arvottavat. Viime viikolla Tietoviikossa M-Brainilta oli aihetta käsiteltyyn juttuun mielestäni kommentoitu, että he seuraavat lähinnä poliitikkojen ja vastaavien blogeja, ja tavisblogeja yleensä vain pyynnöstä (itse lehtijuttu on nyt hukassa, joten en voi tarkistaa asiaa). Mason taasen esitteli blogien keskinäiseen linkkaamiseen perustuvia “kartastoja”.

Mutta eiväthän esimerkiksi linkit kerro koko totuutta blogin merkittävyydestä. Omista blogeistani arvioisin yritysten, ja myös yleisen keskustelun, kannalta merkittävämmäksi Kulutusjuhla.comin kuin Marinadin, vaikka Marinadiin on enemmän linkkejä ja päivittäinen kävijämäärä on suurempi. Kulutusjuhla on “oikeaa asiaa” ja sinne tullaan paljolti nimenomaan googlettamalla tuotenimiä ja vastaavia asioita.

Tästä olisi kyllä mielenkiintoista kuulla jonkun kommentti, kun omia blogejani katselen hyvin subjektiivisesti. Tosin minussahan olisi ehdottomasti ainesta analysoimaan toisten blogeja!

Alexander Mason kertoi mm. siitä, miten Ruotsissa oli H&M:n malliston lanseerauksen yhteydessä seurattu blogikirjoituksia.

“Förvärvet innebär att Allers förlag tar en ännu tydligare position som mediekanal för kvinnor på internet. Innehållet i bloggar ligger dessutom nära vår kärnverksamhet – publicistisk verksamhet”, skriver Aller-chefen Martin Hansson i ett pressmeddelande.”

Hieman kateellisena olen katsastellut ruotsalaisia blogisivustoja, kuten Bloggportalen.se ja Bloggar.se. Erilaista tietoa ja toiminnallisuutta löytyy ihan toisella tavalla kuin kotoisella Blogilistallamme. Mutta raha tietysti on se ratkaiseva juttu, joten pitänee odottaa, että joku täälläkin näkee satsaamisen blogiyhteisöön kannattavaksi. Onhan se blogimarkkinointikin tuolla lahden toisella puolella jo toisella tasolla.

Seurailen tätä puolta hieman kaksijakoisin mielin. On toki hyvä, että nettikeskusteluihin kiinnitetään huomiota. Mutta netissä puhetta on niin paljon ja monitasoisesti, ettei se kaikki tarjoa mitään järkevää tietoa. Niinpä tietysti järjestelmiä tarjoavat firmatkin seuraavat tiettyjä keskusteluja, blogeja ja sivustoja, mutta ovatko juuri ne palvelua ostavan tahon kannalta oleellisia ja tärkeitä? Ja saataisiinko vastaavaa, ja jopa yrityksen kannalta relevantimpaa, tietoa jo sillä, että joku systemaattisesti käyttäisi viikoittain puolituntisen hakukoneiden ja oleelliseksi koettujen sivustojen parissa? Nettilähteiden arvottaminen on varmasti vaikeaa, mutta Googlellahan on tunnetusti se suuri valta:

Kyse on tietysti siitä, millaista etua seurantajärjestelmän ostamisella tavoitellaan, joten aivan kuin missä tahansa yrityksen hankinnassa pitäisi tietää, mitä ostetaan ja onko siitä saatu hyöty hintansa väärti.

Tieto pitää myös hyödyntää

Lisäksi: hyödynnetäänkö saatavaa tietoa vai jääkö se vain tasolle “ihan kiva tietää”. Jos iso firma saa vain isot läjät nettitekstipätkiä sieltä ja täältä, niin niiden analysointia ja hyödyntäminen on se suuri homma. Moni firma saa taatusti edullisesti ja kätevästi asiakaspalautteen ja kehitysideoiden omaista tietoa netistä, ja tietysti monet jo tämän vankasti hyödyntävät.

Perinteisessä mediaseurannassa on Suomen tasolla kenen tahansa helppo päätellä, mikä ero on paikallislehdessä tai Iltasanomissa julkaistulla jutulla. Netissä lähteiden arvottaminen on aivan toisenlaista.

Kuten monta kertaa on todetut, blogit nousevat hakutuloksissa varsin helposti korkealle ja Google on monen esimerkiksi tuotetietoja etsvän ykköspaikka. Eli sinänsä juuri Googlen hakutulokset ovat monen yrityksen kannalta oleellisimmat, ja nehän saa selville kuka tahansa.

Hintansa väärti?

Jos työskentelisin organisaatiossa, jolle tarjottaisiin tällaista palvelua, niin miettisin tarkkaan, onko se tarpeellinen ja mitä lisäarvoa sillä saa. Monelle suurelle kuluttajakauppaa käyvälle firmalle järjestelmä lienee hyödyllinen apuväline asiakkaiden ajatusten haisteluun, mutta taatusti on suuri joukko yrityksiä, joille järjestelmien tarjoama apu ei ole mitenkään oleellinen.

Eikä tietysti usein riitä sekään tieto, mitä juuri omasta firmasta puhutaan, vaan pitäisisi haalia tietoa myös esimerkiksi kilpailijoista. Tätä nyt pohdiskelin taannoisen Helsingin kaupungin jääpuistosta uutisoidun jatkotilanteen ja siihen liittyneen M-Brainin seurantajärjestelmän käytön jälkeen. Ajatukseni eivät ole mitenkään erityisen jäsennellyt, joten olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin näkemyksiä. (Tosin nyt suuntaan lomareissulle itärajan tuolle puolen lomailemaan ja blogaaminenkin saa jäädä muutamaksi päiväksi, joten en varmaan kovin tehokkaasti vastaile kommentteihinkaan, heh.)

“Perinteisesti veronmaksajat ovat voineet yrittää vaikuttaa kaupungin palvelujen kehittämiseen muun muassa tekemällä kansalaisaloitteita valtuustolle, ottamalla yhteyttä lautakuntien poliitikkoihin sekä kirjoittamalla lehtien yleisönosastoihin.

 

Internet-seurannassa kaupunki haki itse aktiivisesti tietoa kaupunkilaisten näkemyksistä.”

Kuten jutussa todetaan, niin tällaisiin yksittäisiin hankkeisiin seuranta sopii. Ja kun sitä tekee kaupunki, niin hyvä, että he siitä avoimesti kertovat. Tietysti yritykset käyttävät vastaavia seurantapalveluita, mutta eivät tietysti paljasta sitä samalla tavalla. Kukaan tuskin toivoo, että nettikeskustelut alkavat vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon massiivisesti.

Julkishallinnon puolelta olisi tietysti ollut kiva kuulla sekin, kuinka paljon heidän julkisuudenseurantansa kokonaisuudessaan maksaa. Aika suuri merkitys on kuitenkin sillä, mitä Google kertoo, ja sen saa selville varsin vaivattomasti. Nytkin hakusanalla ‘jääpuisto’ Googlessa pompahtaa esiin ensimmäisellä sivulla Janne Saarikon blogikirjoitus ja vähän myöhemmin hänen You Tube -videonsa (jossa talvinen jääpuisto näyttäytyy aika viehättävänä, matkailumainosaineista!).

Tietysti on myös hyvä, että julkisuuteen nostetaan näitä seurantasysteemejä. Sitä kautta ehkä ihmiset tajuavat, miten nettikirjoituksia tutkaillaan. Ja kaltaiseni yksittäinen blogaaja saa myhäillä ajatellessaan, että ehkäpä voin johonkin vaikuttaa.

Toisaalta se tietysti saattaa houkutella siihen, että joku ryhtyy suuresti kampanjoimaan jonkin asian puolesta tai sitä vastaan vaikuttamisen toivossa. Mutta sitäkin on tapahtunut aina: jo ennen nettiä on huudeltu kylillä ja yleisönosastoissa tai pommitettu paikallisia poliitikkoja omilla mielipiteillä.