Muokattu illalla: lisätty puuttuva sana Fiskaters-kohtaan ja korjattu pari pikkuvirhettä.

Viimeaikaisen blogien näkymiset julkisuudessa tuntuvat taas vähän käynnistäneen keskustelua ja kommentteja blogeilla tienaamisesta tai blogaajien ja yritysten välisestä toiminnasta. Koska aihe on minua lähellä, kokoan nyt näkemyksiä ja ajatuksia, joiden lähteitä en valitettavasti osaa nimetä noin vain. Ajan myötä ja blogimaailmaa seurailleena tällaisia keinoja olen havainnut:

1. Tiedotteiden lähettäminen blogaajille

Yritykset laativat tiedotteita medialle ja pistävät näitä eteenpäin suoraan tai erilaisten palveluiden, kuten Deski.fi, kautta. Tiedotejakelua voi laajentaa myös blogaajille, mutta se vaatii harkintaa. Bloginpitäjä ei ole yleensä ole toimittaja: yllättäen sähköpostiin pamahtava yrityksen tiedote saa helposti spämmin maineen, kuten Nescafen tapauksessa.

Tai jos tiedote lähetetään blogaajille, jotka ovat tietystä tuotteesta kirjoittaneet, kuten tuo äskeittäin minuakin lähestynyt Nokian musiikkikauppa, niin kannattaisi myös tarkistaa, mitä ja missä sävyssä tuotteesta on kirjoitettu. Jos blogeissa on havaittu tuotteessa tai palvelussa ongelmia, niin tiedotteessa kannattaisi tietysti pyrkiä vastaamaan näihin ongelmiin.

Jos tiedote lähetetään suoraan blogaajille, niin ehdottomasti kannattaa kertoa, miksi juuri kyseistä blogaajaa lähestytään.

Lisäksi on silti varauduttava siihen, että blogaaja ei tykkää yrityksen lähestymisyrityksestä ja kirjoittaa blogiinsa kitkeränsävyisesti.

Itse toivoisin myös, että yritysten tiedotteet löytyisivät aina netistä vaivatta ja niihin voisi helposti linkata. Ei siis mitään pdf-tiedostoja, vaan selkeitä sivuja, joista voisi tarkistaa tiedotteen sisällön. Ja esimerkiksi RSS:n hyödyntämistä tiedotteiden jakelussa on tässäkin blogissa pohdittu.

2. Tuotenäytteiden lähettäminen blogaajille

Jenkeissä on jo varsin yleistä, että blogaajille lähetetään tuotenäytteitä tai tuotteita. Blogaajan postiosoitteen voi kysyä esim. sillä sähköpostilla. Jos hän on halukas vastaanottamaan tuotteen, niin se ei silti tarkoita, että hän automaattisesti kirjoittaisi kehuvan arvostelun blogiinsa. Yritysten on siis uskallettava antaa blogaajille vapaus kirjoittaa tai olla kirjoittamatta.

Bloginpitäjien kannalta mielestäni olisi hyvä, että he toisivat esiin, jos ovat saaneet tuotteen ilmaiseksi. Tietty blogimaine on hyvä ylläpitää, ja se säilyy, kun kertoo rehellisesti kehujen ja haukkujen taustoja.

3. Blogaajien kutsuminen tiedotustilaisuuksiin, avajaisiin, messuille jne.

Kutsut erilaisiin tilaisuuksiin ovat ainakin Ruotsin muotiblogaajien keskuudessa olleet suosittuja. Tässäkin yritys tietysti joutuu harkitsemaan, tekeekö kaikille avoimen kutsun ja esim. velvoittaa ilmoittautumaan etukäteen vai kohdennetaanko kutsu tietyille, tärkeiksi koetuille blogaajille.

Toisaalta erilaisille organisaatioille myös blogaajien kutsuminen mukaan tiedotustilaisuuksiin olisi varmasti hyvä tapa. Suomen kokoisessa maassa niitä bloginpitäjiä, joilla olisi intoa ja mahdollisuutta osallistua tilaisuuksiin, ei kuitenkaan ole niin paljon, joten yleisesti ottaen suurta ryntäystä ei tarvinne pelätä, mutta aiheeseen kiinnostuksella suhtautuvia voisi hyvinkin tulla paikalle.

Itse olen osallistunut Kulutusjuhla.com -blogin kirjoittajana Marttojen keittokirjan julkistustilaisuuteen syksyllä 2006, ja kirjoitin kirjasta heti tuoreeltaan blogiin. Erkka teki kansalaisjournalistista toimintaa Keski-Suomessa kunnallispolitiikan yhteydessä.

4. Blogimarkkinointi bannerein

Blogista voi tietysti pyrkiä ostamaan mainostilaa samalla tavalla kuin muilta sivustoilta. Monissa blogeissa pyörii jo Googlen mainokset, joten pysyvät mainosbannerit ovat siitä seuraava askel.

Mutta jälleen on syytä muistaa, että kaikki blogaajat eivät todellakaan kirjoita ansaitakseen rahaa. Banneriehdotus saatetaan siis tyrmätä hyvinkin räväkästi. On paljon kirjoittajia, jotka haluavat pitää kiinni tiukasti siitä, ettei heillä ole mitään kaupallisia kytköksiä.

5. Blogin ottaminen oman sivuston alle

Blogin kirjoittajalle voidaan tarjota korvausta siitä, että hän siirtäisi bloginsa yrityksen nettisivun alle. Tätä Suomessa on tehty esim. Sonera Plazan Elleissä.

Tietystä aiheesta kirjoittava bloginpitäjä voisi hyvin sopia yritykselle, esimerkiksi intohimoinen pyöräilijä fillareiden maahantuojalle tai tuore äiti lapsentarvikeyritykselle. Esimerkiksi Fiskarsilla on Fiskateers-yhteisönsä, jossa on neljä blogikirjoittajaa.

Sopimus voi olla kuukausi- tai tekstipalkkiopohjainen. Nimeä ja näkyvyyttä blogeissa kerännyt kirjoittaja saa todennäköisesti vähintään vakiolukijansa siirtymään mukanaan. Tällainen blogi toimii tietynlaisena yritysblogina, ja blogin myötä sivusto saa tiettyjä, esimerkiksi nettinäkyvyyteen liittyviä etuja (tästä lisää vaikkapa Hakukonemarkkinointi.fi -blogin tekstistä Neljä hyvää perustelua yritysblogin perustamiseksi: yritysblogi tietysti ensisijaisesti on yrityksen oman henkilöstön tuottamaa sisältöä).

Ja jälleen: kaikki eivät silti ole valmiita liittämään itseään yrityksen kirjoittajaksi, vaikka saisivat siitä korvauksen. Jos blogin siirtää yrityksen alle, siinä menettää jotain olennaista, mikä kuuluu omaan blogiin. Vaikka yritys sanoisi, että saa kirjoittaa mitä tahansa, niin silti bloginpitäjä saa tietyn leiman. Bloginpito korvausta vastaan myös velvoittaa eri tavalla.

6. Muut keinot

Erilaisia kehittelymahdollisuuksia yhteistyöhön tietysti on. Yritys voi tarjoutua esimerkiksi sponsoroimaan blogaajien tapaamista: viime keväänä Igglo tarjosi blogimiitille tilan ja parit juomat, ja minä hoidin koollekutsumiset jne. Osa blogaajista tietysti suhtautuu karsaasti myös tällaisiin kokoontumisiin ja siksikin blogimiitit on järjestetty ihan omakustanteisesti. Monissa harrastajaryhmissä organisoitu tapaaminen ja blogaajien kutsuminen todennäköisesti toimisi.

Ruotsalainen Blondinbella on herättänyt kohua tienaamalla ns. piilomarkkinoinnilla, jota ei voi pitää mitenkään hyvänä ratkaisuna. Myöskään flogit eli “fake blogs” eivät toimi: niistä jää oletettavasti kiinni, eikä sitä riskiä kannata ottaa.

Yritysten blogeista voidaan käyttää lyhennettä clog (“corporate blog”, tosin lyhenne voi viitata myös muihin blogeihin, jotka yhdistyvät c-kirjaimella alkavasta sanasta ja blogista),

Markkinoinnin ammattilaiset varmasti keksivät nerokkaampia keinoja blogaajien ja muiden netin sisällöntuottajien hyödyntämiseen, ja muualla maailmassa on varmasti jo kaikenlaista kokeiltu. Puskaradiosta tai viidakkorummusta eli WOMista (word-of-mouth) on markkinoinnissa Suomessakin paljon kohistu, eikä vähiten netin myötä. Sosiaalista mediaa halutaan hyödyntää eri keinoin.

Toisaalta usein huomio herää ilman suurta suunnitelmaa. Viimeisin tapaus taitaa olla YouTubessa levinnyt Supermarket Domino, joka sai näkyvyyttä myös Hesarissa viime viikolla (ja IL:n uutisessa myös): supermarket Aslakin kauppias oli kuulemma saanut paljon närkästynyttä asiakaspalautetta, jossa oli arvosteltu sitä, että ruokatavaroita on lattioilla.

Nettikommenttien ja tuttujen kanssa käymieni keskustelujen perusteella videota oli sen sijaan pidetty mainiona ja hauskana tempauksena. Videon yhteyteen onkin tuonne YouTubeen ilmestynyt lausunto, jossa videon nettiin lisännyt henkilö kirjoittaa, että tuotteet saavat melkoista kyytiä jo logistiikkaketjun eri vaiheissa.

Lopuksi

Yhteistyö blogaajien ja yritysten välillä ei ole paha asia. Sen vain pitäisi olla avointa ja reilua. Blogaajat ovat hyvin erilaisista henkilöistä koostuva ryhmä: osa siis voi haluta tehdä rahaa ja pienikin lisätulo kelpaa, mutta jotkut eivät todellakaan suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön.

Lisäksi, kuten aina, haluan tietysti muistuttaa siitä, että se netin puskaradio toimii joka tapauksessa. Tuotteista kirjoitetaan ja palvelua arvostellaan myös blogeissa. Yritys ei voi sitä estää, eikä edes hallita. On siis parempi miettiä ajoissa, miten siihen asennoituu ja reagoi.

Aihepiiristä aiemmin kirjoittamiani:

Nettikeskustelussa teeskentely ei kannata

Mitä ostit netistä?

Blogaajia houkutellaan Iltalehden alle suurin lupauksin

Yritysnäkökulmaa blogiseurantaan

Hopotus on epäaitoa puskaradiota

Blogeja seurataan “sillä silmällä” & Vielä ruotsalaisblogeista

SosWeb 2: Ne puhuu meistä!

Maineenhallintaa netissä

(Jälleen huomasin sen, että näköjään itsekin olen jo unohtanut, mitä kaikkea blogiin olen kirjoittanut. Joten jos kirjoitukseni tuntuvat jonkun mielestä vanhan toistolta, niin en vain itsekään muista, mistä olen jo kirjoittanut!)

Sain Nokialta sähköpostin, jossa kerrottiin:

“Huomasin, että olet hiljattain kirjoittanut Nokia Musiikkikaupasta.

Ohessa on linkki tänään julkaistuun tiedotteeseen, jossa kerrotaan mm Nokia Musiikkikaupan uudesta kotimaisesta tarjonnasta.

http://www.nokia.fi/A4351021?newsid=120171

“Hiljaittain kirjoittamani” viitannee mitä ilmeisimmin Kulutusjuhlan tekstiin Nokian musakauppa palvelee valikoiden. Muuta juttua aiheesta en ole kirjoittanut.

Sähköpostiini on tipahtanut aiemmin myös jonkin muun yrityksen tiedote, jonka olen epäillyt tulleen blogieni vuoksi. Mutta täyttä varmuutta tästä en tiedä, koska toimittajan hommien vuoksi voin päätyä postituslistoille myös muuta kautta.

Kyseinen Nokian tiedote oli silkkaa mainosta, eikä millään lailla vastannut niihin ongelmiin, joita tuohon blogitekstiini oli koostettu. Väittäisin, että jos on Nokian musiikkikaupasta kirjoittanut kriittisesti, niin tähän tiedotteeseen linkin saaminen ei kyllä tilannetta paranna, päinvastoin. Vai mitä mieltä on esimerkiksi Halo Efekti, jolta lainauksen tuonne Kulutusjuhlaan otin?

Pienenä havaintona tuli huomattua myös se, että itse tiedote ei näkynyt minun Firefox-näytölläni kunnolla eli oikea reuna tasaantuu niin, että rivien loput ovat näkymättömissä: liehureuna ja kaikki tekstit tulivat kokonaan näkyviin Safarin kautta.

Olin keskiviikkona kuuntelemassa Web Analytics -otsakkeella kulkenutta iltaa. Mielenkiintoista oli kuulla, miten bisnesmaailmassa aihealue nähdään ja mihin siellä painotetaan. Tunnetusti edelleen mitataan paljon määriä: kuinka paljon kävijöitä ja missä, mutta laadullisempi puoli tunkee kovaa vauhtia rinnalle.

Valitettavasti se ei olekaan enää niin helppoa. Verkkokeskusteluihin on selvää kiinnostusta, mutta välillä mietin, osataanko yrityksissä asettaa netistä esiinnousseet mielipiteet oikeisiin mittasuhteisiin. Kuten tuolla hakuoptimointia käsitelleen kirjoitukseni kommenttiosastolla Arttu totesi, niin suomenkielistä nettiaineistoa on kuitenkin aika vähän. Googlen hauissa tämä näkyy niin, että varsin helposti pääsee etusivulle tietyillä sanoilla. Niinpä joku yksittäisen kommentti voi nousta esiin ja se saattaa saada väärän painoarvon, jos vain sitä seurataaan.

Tekstin sävyn analyysin vaikeus

Keskusteluseuraamisessa pyritään analysoimaan myös sitä, onko kommentti negatiivinen vai positiivinen. Kuten keskiviikkona tuli esiin, niin tämä ei ole mitenkään helppoa: täysin toimivaa automatiikkaa ei ole, koska kone ei voi tunnistaa tekstin sävyä oikein.

Toisaalta ihmisetkin tulkitsevat tekstejä eri tavoin: jokainen bloginpitäjäkin on varmasti kohdannut tilanteita, kun kirjoitus on tarkoitettu ironiaksi, mutta kaikki lukijat eivät sitä ymmärrä.

Tähän päälle tietysti tulevat vielä eri kielten ongelmat. Kansainvälinen yritys tarvitsisi läjän erilaisia kieliversioita, jos haluaa saada selvyyden keskusteluista.

Ja kun tähän soppaan lisätään podcastit ja videopätkät, niin seuranta ja analysointi muuttuu vielä hankalammaksi.

Kuka vaikuttaa, keneen ja missä?

Lisäksi illan aikana oli puhetta vaikuttajista ja heidän löytämisestään. Esimerkiksi blogeissa vaikuttavaksi arvioidaan se, jossa on paljon kommentteja. Ehkä se on osatotuus, mutta ei välttämättä aina. On monia blogeja, joissa vakiokommentoijien myötä kertyy kymmenittäin kommentteja, mutta jotka eivät silti välttämättä mielestäni ole laajemmin vaikuttavia. Toisaalta on blogeja, joissa ei paljon kommentoida, mutta joilla on ainakin tietyssä ryhmässä iso merkitys.

Ja ovatko nämä sitten oikeasti vaikuttavia blogaajia? Esimerkiksi pni kirjoitti taannoin siitä, miten netissä toimiva kuluttaja voi vaikuttaa myös muussa elämässä, olla edelläkävijä. Siihen, miten heitä löytää, minulla ei todellakaan ole ratkaisua.

Tai jos mietin omaa blogirooliani: minulla on monta blogia, joista yksikään ei ole megasuosittu. Mutta toisaalta lonkeroin vähän siellä sun täällä, ja se tuskin näkyy, jos jokaista blogiani katsotaan erillisenä.

Lisäksi ilta muistutti siitä, että sekin henkilö, joka näyttää olevan jonkun toisen verkoston laitamilla, voi olla keskiössä esimerkiksi kilpailijan verkostossa. Tällöin hän voikin olla merkittävä, vaikka ensisilmäyksellä näyttää toiselta.

Minulla ei tietystikään ole tarjota mitään yksikertaisia ratkaisuja näiden ongelmien hallintaa, vaan kyseessä on siis vain mieleentulleita ajatuksia mahdollisista kompastuskivistä.

“Niille” työnnetään ja “ne” vetävät

Mielestäni netti toimii yrityksille mainiona välineenä saada asiakaspalautetta. Mutta jotenkin olen havaitsevinani tiettyä ristiriitaa markkinointiväen puheissa: toisaalta sanotaan, että nyt mainonnassa siirrytään ”push’in pull’in sijasta”, mutta silti paljon mietitään, miten niille kuluttajille saataisiin työnnettyä tietoa. (Tämä ajatukseni on hyvin hahmottumaton, joten mainonnan alaa paremmin tuntevat voivat vapaasti esittää tehokkaampaa ajattelua tältä osin.)

Se, mikä eri tilaisuuksien puheenvuoroissa usein hieman häiritsee, on käytetty kieli. Puhutaan ”ne kuluttajat, jotka tuolla käyvät keskustelua” ikään kuin puhujat eivät itse olisi kuluttajia ja verkkokeskustelijoita. Ainakin koen, että kun mietin, miten minä toimin tai miten haluaisin asioiden hoituvan, niin todennäköisesti se osuu kohdalleen moneen muuhunkin.

Siis vaikka ihan peruskuluttajakäyttäytymisessä: miten minulle on syntynyt tarve saada jokin uusi tuote tai palvelu, miten sen valitsee, mitkä tekijät valinta- ja hankintaprosessissani saavat painoarvoa, kuinka minusta tulee tyytyväinen asiakas ja miten kerron asiasta muille.

Eilen tuli naputeltua netin kansalaiskeskusteluseurannasta. Aiheesta voisi jatkaa How to measure Social Media Relations -artikkelin (pdf) verran, joka on selkeäsanainen ja nimenomaan yrityksille suunnattu teksti aiheeseen liittyen ja tuo mielestäni hyvin esiin perusperiaatteita yritysnäkökulmasta.

Kirjoittaja, Katie Delahaye Paine, kehottaa ajattelemaan blogosfääriä porukkana, “focus groupina”, joka koostuu asiakkaista (nykyisistä ja tulevista), yhteistyökumppaneista, työntekijöistä jne. Kuten kaikessa muussakin mediaseurannassa, niin blogeissakin pitäisi miettiä myös muuta kuin määrä: miten kirjoitetaan, kuka kirjoittaa. Todennäköisesti vain pieni osa kaikesta tekstistä on relevanttia yrityksen kannalta.

Jokaiseen kommenttiin ei syytä reagoida

Artikkelissa kehotetaan myös pitämään järki mukana ja pää kylmänä, eli esimerkiksi ei kannata heti rynnätä keskusteluun, kun vastaan tulee ensimmäinen negatiivinen kommentti.

Ensin kannattaa tutkailla blogia yleisesti: miten se on kirjoitettu, kuka sitä kirjoittaa, millaisia tekstit ovat, onko siellä kommentteja. Ei välttämättä kannata reagoida mitenkään, jos kyseessä on blogi, johon ei ole linkkejä ja jossa ei ole keskustelua. Mutta jos blogi tai kyseinen teksti on suosittu (siihen tulee paljon linkityksiä tai kommentteja), niin tilanne on toinen.

Peruspressitiedote on blogaajalle usein roskaa

Lisäksi myös se tärkeä muistutus, joka yritysten pitäisi pitää mielessä, jos blogaajia lähestytään:

“Do not spam bloggers! Generic press releases sent to bloggers will probably get you labeled as a “junk sender.” Nothing you ever send will get through, ever again.”

Tekstin mukaan yksi oleellinen syy seurata blogeja on se, että myös toimittajat seuraavat niitä. Juttuideoitahan blogeista kaivelee jo moni suomalainenkin, ja voi olla, että jokin blogiteksti herättää laajemminkin median mielenkiinnon. Henkilökohtaisesti minä itse ainakin saan paljon virikkeitä blogien kulutuskirjoittelusta niin blogi- kuin muuhun kirjoittamiseen.

Mutta toki artikkeli muistuttaa myös siitä, kuinka blogitekstien avulla pääsee perehtymään mm. siihen, miten kuluttajat tekevät valintoja ja mistä he löytävät tietoja.

Blogissa korostuu kirjoittaja

Oman sanasensa Katie Delahaye Paine toteaa myös yritysten omista blogeista (kun vastikään niitä intran blogeja täällä pohdittiin):

“The reason blogs become popular is that they reflect the real personalities and values of the people writing them. No one reads a blog to get more corporate-speak. They read blogs to get the information BEHIND the corporate speak.”

Blogeja siis kirjoittavat ihmiset, eivät yritykset, ja siksi blogien sisällönkin pitäisi rakentua sen mukaisesti.

Jaikussa on virinnyt keskustelua blogi-, keskustelupalsta- ja muusta nettikirjoitteluseurannasta. Aiheen käsittely alkoi viime viikolla, kun Jahapaula totesi Esmerkin lisänneen seurantaansa blogit ja keskustelupalstat. Eli tekevät sitä, mitä moni muukin mediaseurantapalvelu nykyisin.

Jaikussa kuienkin nousi esiin kiinnostavia pohdintoja. Näin kirjoitteli ubiq eli Kari A. Hintikka:

“- – -esimerkiksi siitä, että kun pollataan kommentit, niin selvitetään samalla esm se, mihin kommentit johtavat ja muodostettaisiin graafi asiasanojen verkostosta eli millaiseen kontekstuaaliseen kokonaisuuteen ao. aiheen / tilaajan käsittely liittyy.”

Tsekatkaa vaikka www.touchgraph.com. Se avaa hieman paremmin mitä ajan takaa.”

Pitihän tuo käydä testaamassa, ja lisäsin jo Facebookiini kuva otoksen Touchgraphin avulla muodostuneesta, tuttujeni välisestä verkottoitumisesta. Kiehtovaa, ja kenties tuosta edetään esimerkiksi Heiskasen Teron Jaikussa visioimaan suuntaan:

“Esim. firmalla on toimenanto, että selvitä mitä netissä on käynnissä on tietyn tuotteen suhteen. Otetaan vaikka lenkkimakkara. Firma luotaa nettiä ja tekee tietokannan sisällöistä, joissa mainitaan lenkkimakkara, makkara, nuotio, takka, syöminen, sinappi, mökkiharrastukset jne. Sitten firma antaa värvätylle joukkovoimalla tietokannan käyttöön ja he alkavat käymään läpi ainestoa, muodostaen vaikka tuollaista touchgraph-verkostoa. Eli jos löytyy sisältöä joka liittyy lenkkiin mutta ei makkaraan niin se raakataan ulos. Tästä sitten aukeaa vaikka mitä mahdollisuuksia. Joukkovoimaan löytyy halukkaita lenkkimakkaran syöjät r.y:stä ja sama homma otetaanpa mikä tahansa muu asia.”

Jaikussa arvuuteltiin sitä, millaisilla tekniikoilla ja valinnoilla esim. nettiseurantaa harjoittavat jo mainittu Esmerk, M-Brain ja Whitevector (josta M-Brain osti juuri osan) tällä hetkellä todellisuudessa skannailevat. Joten jos näistä firmoista halutaan avata systeemiä blogaajille nettisivuilla kerrottuja tietoja syvällisemmin, niin kiinnostuneita kuulijoita ilmeisesti riittäisi. (Vinkvink: asialliselle blogimiitille on tilausta, joten minuun saa ottaa yhteyttä ja voin kyllä organisoida).

Olen aiemmin pohtinut blogiseurantaa ja sen järkevyyttä, vaikka en missään nimessä väitä olevani tämän osa-alueen asiantuntija. Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos ns. kansalaismediakeskustelua seuraavilta yrityksiltä palvelua ostaa, niin todellakin kannattaisi selvittää, mitä oikeasti seurataan ja miten. Netissä puhistaan ja pöhistään niin paljon, että seuranta voi painottua omituisesti.

- – -

Ja sitten vielä jotain muuta:

Medis kehittelee blogi-TV:tä, joten kaikki tällaisesta toiminnasta kiinnostuneet, menkääpäs sinne!