Eli vaikka varsinainen työ ei vie elämässä 37,5 tuntia viikossa, niin muu puuhastelu saattaa napata enemmänkin kuin hetkiä. Nautin kuitenkin suuresti siitä, että saan tehdä paljon kiinnostavia asioita (niin työn kuin vapaa-ajan puitteissa ja niiden välisellä harmaalla alueella) ja minulla on paljon määräysvaltaa omaan ajankäyttööni.

Samaan aikaan oma luonne vaikeuttaa joutilaisuutta. Teen itselleni lupauksia ja jos en niitä pysty pitämään, oli se sitten jonkun kirjan lukeminen tai edes blogitekstin kirjoittaminen, niin harmittaa suuresti. Vaikka siis kyseessä olisi jotain, joka ei millään lailla liikauta kenenkään muun elämää, tein tai olin tekemättä.

Jossain takaraivossani on se suorittaja, joka kokee, että jos ei ole mukana kaikessa kiinnostavassa, niin jää jostain oleellisesta paitsi. Eikä muutenkaan ole riittävän hyvä ihminen.

Välillä on siis hyvä muistuttaa itseään Sivukujan ajatuksista:

“Minnekään ei ole tässä elämässä kiire. Ei tarvitse taipua ja juosta, tai ainakin ensin on löydettävä oman kehon tasapaino, jolle kaikki liike lopulta perustuu.

Aina on aikaa pysähtyä. Silittää kissaa tai ihmistä. Nostaa roska maasta, hymyillä lapselle, avata ovi jäljessä kulkevalle. Juoda mukillinen teetä ilman että polttaa suunsa. Huomata yksityiskohtia, katsoa taivasta, tunnistaa pilvistä lumisateen merkit. Kuunnella oman hengityksen rytmiä ja pyöristää selkää nikama nikamalta niin, että saa sormiinsa maan tunnun.”

Keväällä minäkin olin mukana Kansallisen ennakointiverkoston downshiftingia pohtineessa ryhmässä. Lopputuloksena oli raportti Kohtuullistamisen jäljillä (pdf).

Downshifting, pitkien pohdintojen jälkeen, käännettiin raporttiin kohtuullistamiseksi. Sana ei ole tietenkään täydellinen: se on mm. Heikki Honkalan blogin kommenteissa mielletty steriiliksi, virkamiesmäiseksi ja tylsäksi, eikä kuvaa elämäntavan tarpeeksi muutosta. Mutta toisaalta: parempaakaan sanaa on vaikea kehittää. Ihmiset hakevat downshiftingista hieman eri asioita, ja yhteiskunnan tasolla puhutaan myös eri näkökulmista.

Kukin siis tavallaan, itselleen sopivaa termiä käyttäen.

- – -

Aiheesta olen aiemmin kirjoittanut myös mm. Hesariin kolumnin Vaatimaton pakosta vai valinnasta. Blogissa aihetta olen käsitellyt mm. tekstissä Viipaleita elämästäni – joutilasta avoimuutta.