Muokkaus myöhemmin: virke oli jäänyt vajaaksi, joten ajatus oli poikki.

Sain eilen Trendi Look-lehden. Tapahtuma on blogihistoriallinen, sillä lehti tuli minulle, koska Trendin Kerstin Lönnrot jätti tähän blogiin kommentin Trendin muotiblogäänestystä käsitelleeseen kirjoitukseeni ja tarjosi ilmaista lehtinäytettä.

Kyseessä on siis ensimmäinen kerta, kun olen saanut jotain tavaraa blogini perusteella: Kulutusjuhlassa olemme kertoneet, että meitä saa yrityksistä lähestyä, mutta mitään ei ole tähän mennessä tipahdellut.

Blogit, yritykset ja markkinointi keskustelu on nyt kuohunut muotiblogeissa. Jo aiemmin blogaajia lähestynyt ja tilaisuuksiin kutsunut Miltton järjesti viime viikonloppuna Fashion & Design -brunssin, johon oli kutsuttu joukko muotiblogaajia. Tapahtumasta rapotoivat mm. Colour me -blogi, Muoti ja trendit -blogin Salla ja Fluxor.

Nyt blogeissa on noussut kommentteja, joissa tyrmätään ajatus tällaisesta yritysten ja blogaajien yhteistyöstä. Jotkut lukijat epäilevät, että tilaisuudet ja mahdolliset tuotelahjat saavat kirjoittamaan silkkaa suitsutusta. Tähän kommentointiin ovat omissa blogeissa vastanneet mm. Nelliina ja Kirsikka, jotka myös osallistuivat kyseiselle brunssille. Kirsikka kirjoittaa:

“Joku ehtikin jo esittää huolestuneen kommentin siitä, miten hyväuskoiset (lue: tyhmät) bloggarit hullaantuvat kutsuista ja ilmaislahjoista ja sitten ilman mitään kritiikkiä täällä blogeissa markkinoivat ja kirjoittelevat jonkun mainostajan valmiiksi saneleman kaavan mukaan. Ja aivottomuudessaan eivät edes tajua mainostavansa, voi että! (Ja lukijatko ovat sitten niin tyhmiä, että painelevat heti kauppaan ostamaan bloggaajan mainitseman tuotteen?)” – - -

Kärkkäimmin tätä tapahtumaa ovat tietenkin arvostelleet ne, jotka itse eivät olleet paikalla ja joiden käsitys jutusta oli ehkä siksi vähän turhankin kriittinen. “Siellä ne istu aivopestävänä, tajuskohan ees että se oli mainontaa…” Ei tajuttu, kun kutsussakin luki vaan kissankokoisin kirjaimin firman logo! “Käskettiinkö niitten kirjottaa just sillee ja sillee?” Ei käsketty kirjoittamaan lainkaan, ja jos olisi käsketty niin miksi ylipäänsä olisin totellut? Niin joo siksi, kun olen aivoton ja medialukutaidoton kana, jonka sielu ostetaan sillä mozzarellasalaatilla ”

Tällainen blogikuohunta tuskin tulee yllätyksenä. Suomalaisissa blogeissa on saatu elellä aika rauhaisaa eloa, kotikutoisesti ja kivasti, tasa-arvoisesti siltä kannalta, etteivät useimmat meistä ole saaneet tai tienanneet blogillaan mitään. Nyt muotiblogien kasvun myötä tilanne on muuttunut: bloginpitäjiä on nyt kohdeltu pienimuotoisesti kuin toimittajia, joita kutsutaan avajaisiin sun muihin tilaisuuksiin ja joille tyrkitään mukaan firmojen materiaalia ja tuotteita. Mutta toimittajathan eivät sitä jutuissaan kerro. Blogeissa sen sijaan oletetaan, että nämä mahdolliset kytkökset tulevat julki.

Kuten ennenkin on tullut todetuksi, niin suurta ongelmaa asiassa ei ole, kun se vain on suhteellisen läpinäkyvää (pieniä ongelmia on helppo keksiä, ja niitä ruoditaan tuolla muotiblogien kommenttiosastoilla laajasti). Ruotsin esimerkit blogista ja piilomainonnasta ovat toivottavasti jotain sellaista, jota Suomessa ei tarvitse ihmetellä.

- – -

Eilen olin kuuntelemassa Sulakkeen järjestämässä tilaisuudessa virtuaalisesta markkinoinnista. Aallon Tuija kirjoitteli aiheesta blogiinsa ja kimpassa teimme muistiinpanoja Jaikuun, aineena mm. Sulakkeen nuorisotutkimus.

Ja tilaisuudessa sai sekä juomaa että ruokaa ja vielä t-paidan poislähtiessä.

Mika Lahdensivu jatkaa blogissaan ruotsalaisen mainisemani Blondinbella-blogin mainonnan ja ns. toimituksellisen aineiston erottuvuuden käsittelyä. Paikalliset kuluttajaviranomaiset tutkivat nyt asiaa, ja kuten Mika, niin minäkin odottelen mielenkiinnolla, millaisen virallisen kommentin tämä blogin piilomainonta nyt saa.

Suomen ja Ruotsin lainsäädännöt ovat käsittääkseni näiltä osin melko samanlaisia, joten Ruotsin ennakkotapausta voidaan helposti soveltaa myös Suomessa.

Sähköinen julkaisukanava 

Tinka oli lehdestä napannut tiedon Torniossa järjestettävästä blogikurssista ja kirjoittaa:

“Oheisessa lehtileikkeessä kun sanotaan selvällä suomen kielellä, mitä nämä blogit ovat. Sähköisiä julkaisukanavia.

Siinä se on. Hienoa! Yksinkertaista, kun sen oivaltaa! Eivät ne kaikki niputa näitä päiväkirjoiksi.”

Noita blogikursseja muuten taidetaan järjestää jo yleisimminkin monessa kansalais- tai työväenopistossa. Ainakin itse olen törmännyt pääkaupunkiseudulla muutamiin ilmoituksiin. Sähköisiä julkaisukanavia on minun mielessäni paljon muitakin kuin blogit, mutta toki termi selittää blogeja kattavammin kuin nettipäiväkirja.

Tinka kiinnittää huomiota myös siihen samaan ilmiöön, jonka minäkin olen havainnut (ja jonkun blogistakin tästä vähän aikaa sitten luin, mutta enpä pistänyt ylös, että kuka ja missä). Blogin yhdestä merkinnästä käytetään sanaa “blogi”: siis tätä tekevät ne, jotka eivät yleensä erityisen hyvin sisällä ole blogikulttuurissa. Eli minultakin on kysytty tyyliin “kuinka pitkä sen blogin pitäisi olla?” ja vasta tarkennusten jälkeen olen hoksannut, että toinen tarkoittaa nimenomaan yhtä blogikirjoitusta.

Pahasti muuten näyttää siltä, että me blogaajat olemme jäämässä alakynteen ja bloggaajat saavat vallan. Mikä tietysti on jo ajat sitten todettu virallisemmaksi. Mutta minä en luovuta, sillä edelleen meikäläisen mielessä b(/p)lokkaaja kerää tuoppeja.

Ja Blogilistan beta on avautunut testaajille, kuten Erkka eilen kirjoitti. Itse olen pikaisesti vilkaissut, mutta fiksummat ovat jo ehtineet Jaikussa kommentoidakin. Jaikuun on muuten näköjään saanut mahdollisuuden kutsua lisää käyttäjiä, eli jos joku kaipaa tunnusta, niin minulle voi mailata ja pistän kutsun tulemaan.

Viima kirjoitteli, miten hänellä oli helmikuussa jäänyt moni asia tasolle “tästä sitten joskus blogiin”, mutta ei sitten koskaan ehtinyt. Viiman koonti helmikuulta oli pätevää luettavaa, joten kokoan siis taas omat tältä viikolta mieleenjääneet.

Nettisensuurin vastustus jatkuu

Ensin edelleen jatkuva nettisensuurikeskustelu. Tästä ovat lukuisat henkilöt kirjoittaneet minua paljon paremmin (hyvä tiedonlähde linkkeihin ja tietoihin on aiheesta käyty Jaiku-keskustelu, ja blogeissa asaa ovat pohtineet mm. Pörrö ja Merten), joten tyydyin vain ottamaan osaa varsinaiseen mielenosoitukseen. Mutta eihän tämä keskustelu ole ohi, ja sitä on tietysti syytä jatkaa niin kauan, ennen kuin homma järkevöityy.

Eikä tämä sensuurin vastustus katoa netistä ihan pian. Nyt You Tubessa on sensuurin vastainen video, johon jokainen voi osallistua lähettämällä oman kuvansa tai videopätkän osoitteeseen sensuurivideo(at)gmail.com. Lisätietoa hommasta saa wikistä. Hieno suoritus tämä video, täytyy myöntää, ja toivottavasti materaalia eli teipattuja suita kertyy lisää!

Jaiku oppimisen apuna

Tiistain Hesarissa Tiede & luonto -sivuilla oli Kari A. Hintikan kirjoittama juttu internetin meiningeistä, kuten syötteistä ja Jaikusta. Ja sinnehän oli mainintana päässyt myös tiedeviestintä-kurssimme, jolla Jaikua hyödynsimme (kuva tekstipätkästä Flickrissäni, kurssimme mainittu tuossa Ideariihi-sanalla alkavassa kappaleessa).

Mää en jaksa!

Sun Äitis sanaili tavalla, jonka tunnistin itsestäni:

“Ihan vain tiedoksi: olen kyllästynyt sosiaaliseen mediaan! Milloin tästä katosi kaikki hauska? Milloin sosiaalisen median haltuunotto muuttui suorittamiseksi? Hei, eiks tän pitänyt olla paikka, jossa istuskellaan aloillaan ja odotetaan, että kookospähkinät putoavat syliin! Miksi minusta sitten välillä tuntuu naparetkelle varustautuvalta? Milloin minä itse oikeastaan viimeksi olin hauska? “

Ja Verkkoyhteisöjä tutkiva Miia jatkaa:

“Jos kriittisesti avataan maailma sanojen takana, jääkö jäljelle muuta kuin joukko saitteja, egon boostausta (hyvästi sisäsyntyinen motivaatio), informaatioroskan levittämistä (näkemiin tiedon syventäminen) ja ulkoiseen kontrolliin perustuvaa reittaamista (so long luottamus)?

Minua loputtomat osaamispääomat, verkostot, teknoyhteisöllisyys ja innovaatiostrategiat riepovat siihen malliin, että alan vaihtaminen väitöskirjan jälkeen on muodostunut kuluvan talven mittaan itsestäänselvyydeksi.”

(Molemmat yllämainitut kirjoittajat viittavat myös HETKY:n sosiaalista mediaa käsittelevään teemanumeroon, siellä niitä on, blogeja ja Facebookia ja kaikkea.)

Tämän päälle kun sitten jatkuvasti silmiin sattuu tekstejä, joissa hehkutetaan yhteisöllisyyttä, niin tuntuu, että ei ehkä aina jaksa, mutta ehkä pitäisi vaan ottaa kannustus vastaa: Finfoodin uutista havaitsin otsikon “Hyvän olon viesti luo yhteisöllisyyttä ja kannustaa jaksamaan”. Uutisesta paljastui Maa- ja kotitalousnaisten kampanja, jota varten on ajanhengen mukaisesti perustettu myös blogi. Aika hiljaista on ainakin toistaiseksi tuolla ollut hyvän mielen jakaminen.

Virtuaalimaailmaan, no jaa

Eilen istuin virtuaalimaailmoja syleilleessä Tekesin järjestämässä tilaisuudessa. Myyntipuheet Second Lifen hyödyntämiseen olivat melkoiset, mutta virtuaalimaailmojen haasteet ja ongelmat sivuttiin hyvin pikaisesti. Nimittäin oikeasti se Second Life on kuitenkin kovin raskas alusta ja myös hankala käyttää (jep, olen yrittänyt opetella). Aktiivisten käyttäjien määräkään ei loppujen lopuksi vielä niin suuri ole. Eikä se edes näytä visuaalisesti kovin hyvältä.

Järkevimmät näkemykset aiheeseen esitti mielestäni Simon Green Koneelta. Hänelle vain oli varattu kovin lyhyt aika. Miehen ajatuksia voi kuunnella videohaastattelusta, jonka Tuija oli tehnyt tilaisuuden jälkeen. Että ensin muu nettimeininki kuntoon ja sitten ehkä harkitaan, jos myös virtuaalimaailmoihin.

Tilaisuuden kyselyosuudessa joku mies ihmetteli, onko joku muka valmis ostamaan oikean auton virtuaalimaailmassa. “Kun pitäisihän se auto päästä kokeilemaan ja tuntemaan.”

Ihmiset ovat jo nyt valmiita ostamaan autoja netin kautta. Toki renkaita voi käydä liikkeessä potkimassa tai vaikkapa tutkailla tutun autoa, mutta lopullisen tilauksen moni olisi valmis tekemään netissä: ei tarvitse jaaritella myyjän kanssa, käyttää aikaa liikkeessä ja auto mahdollisesti tuodaan vielä oven eteen.

Minulle netissä ostamisen hyvyyttä on sen ajasta ja paikasta riippumattomuus ja oma rauha tehdä valintoja. Siksi se, että virtuaalimaailmojen kaupankäynnissä tuodaan voimakkaasti esiin mahdollisuus päästä suoraan kontaktiin asiakaspalvelijan kanssa, ei ole mielestäni mikään suunnaton etu kaltaiselleni myyjää välttelevälle henkilölle. Mutta toki on hyvä, jos apua saa, jos tahtoo: esimerkiksi Ikean virtuaaliassistentti Anna on tullut testattua ja sehän oli ihan kelvollinen. Kysymyksen naputtelun jälkeen ruudulle lävähti toivottu vastaus, eikä tarvinnut siis soitella tai olla muuten varsinaisesti suorassa yhteydessä kehenkään.

Muokkaus illalla: linkin lisäys. 

Tällä viikolla kansalaisjournalistisella puolella mentiin harppaus eteenpäin, kun Erkka julkaisi suoraa lähetystä nettiin kännykkänsä avulla kuntaliitosta käsitelleestä Jyväskylän maalaiskunnan kokouksesta.

Homma toimi ilmeisen hyvin ja sai näkyvyyttä myös blogeja laajemmin. Eli kun viime viikolla kirjoitin videoiden tulosta blogeihin, niin nyt sitten puhutaankin jo livelähetyksistä. Erkka ilmeisesti kirjoittaa aiheen teknisestä puolesta lisää, kunhan ehtii, joten kiinnostuneiden kannattaa seurailla sitä puolta.

Tietysti tälläiset nettiin suorana tulevat pätkät vaativat vähän pureskelua: esimerkiksi Sun Äitis -blogissa mietitään tekijänoikeuksiin ja yksilönsuojaan liittyiä asioita.

Minun kännykkäkalustoni on sen verran heikkoa, että en ihan heti mitään nettiin suorana tule lähettämään. Eilen tosin vierestä seurasin, miten Ignite:Helsinki -tilaisuudessa pistettiin pöydälle pystyyn kännykkää ja siitä striimiä verkkoon. Illasta voi lukea Jaikusta: itse en tällä kertaa raportoinut.

Mutta taisin sen sijaan luvata, että ensi kerralla kiipeän puhumaan jo pelkästään siksi, että eilen kaikki lavalle nousseet olivat miehiä (ja minuahan pyydettiin kyllä mukaan, mutta tyypilliseen suomalaiseen tapaan halusin nähdä, mikä on meininki ennen kuin itse menen häröilemään). Tapahtumaa järjestellyt Antti lupaili, että ennen kesää järjestetään toinen tilaisuus. Ignitellä on tietysti myös oma Facebook-ryhmänsä, jonka kautta tiedotusta varmasti kulkee.

Samalla kannattaa vilkaista myös ryhmä Bar Camp, jonka järjestelyihin taidan huomaamattani sotkeentua: viikko sitten Jeren kanssa juteltiin Bar Campista ja sitten toisaalla heti perään jo asiaa ryhdyttiin suunnittelemaan: näin se nykymaailma toimii.

Viikon blogikokemuksiin kuuluu myös eräiden blogikissojen synttäreiden juhlimiseen osallistuminen nelijalkaisten blogissa. Aika kiinnostavaa ja hauskaa, miten aikuiset ihmiset (minä mukaan luettuna) heittäytyvät lemmikkiensä kautta leikkiin netissä. Blogiin kertyi noin 170 kommenttia: kissojen onnitteluita, virtuaalista leikkimistä, herkuttelua, yleistä kommentointia, huikkailua ja muuta letkeää menoa eli hyväntuulista, paljon puhuttua yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Hyvä muistutus siitä, ettei tätä touhua todellakaan tarvitse ottaa niin vakavasti.

Aina joskus joku kysyy minulta jotain siitä, miten se Google arvottaa niitä nettisivuja ja miten siihen sijoitukseen voisi vaikuttaa. Joudun tunnustamaan, että en ole asiantuntija ja käsitykseni mukaan Googlen arvostusmittaus on enemmän tai vähemmän mystistä enemmänkin tietäville.

Mutta sen tietysti muistan aina kertoa, että blogit pärjäävät hyvin: ne ovat aktiivisesti päivittyviä sivustoja, joihin oleellisena osana liittyy linkitykset. Ja näitä asioita Google arvostaa.

Reilu kuukausi sitten Erkka halusi testata, miten hän, perusbloginpitäjä, pärjäisi Googlessa, jos laittaisi tekstin otsikolla “hakukoneoptimointi”. Minä nappasin tästä kiinni ja laitoin Marinadi-blogiin tekstin samaisella otsikolla. Myös PA liittyi joukkoon.

Varsin hyvin olemme pärjänneet noiden joukossa, jotka tosissaan pyrkivät optimoimaan Google-hakua kyseisen sanan kohdalla. Minun ja Erkan tekstit löytyvät nyt kolmannelta hakusivulta.

En siis ole mitenkään tarkemmin seurannut hakukoneoptimoinnista käytävää keskustelua. Jotenkin on tullut fiilis, että se on nyt “so last season”, ja nyt pitäisi netissä pyrkiä johonkin muuhun. Toisaalta Googlen valta netinkäyttäjien joukossa on sen verran vankka, että toki markkinoinnissa kannattaisin usein mieluummin sanoa, että “googlaa tällä tuotenimellä” kuin ilmoittaa jokin vähänkin hankalampi nettisivun osoite.

Ja ainakin aina kannattaisi firmoissa katsoa, erityisesti mainoskampanjoita aloittaessa, mitä niillä hakusanoilla tipahtaa ruudulle. Ainakin itse käytän Google-hakuja kymmeniä kertoja päivässä sen sijaan, että naputtelisin www-sivujen osoitteita.

Blogeissahan on yhtenä huvina aina katsella omituisia hakusanoja, joilla blogiin on päädytty. Tähän blogiini ei kovin ihmeellisiä hakuja kohdistu, koska sisältö ja sanat ovat ilmeisen tylsähköjä. Oma nimeni ja nimimerkkini ovat ne suosituimmat. Marinadi-blogista sen sijaan kaivataan aiheita laidasta laitaan: treffineuvoja, dallaspullia, Jaakko Teppoa, umpilisäkeleikkausta, tissikuvia ja miesten sukkahousuja.
- – -

Ennen netin yleistymistä olin aika riippuvainen päivän lehdistä. Ärsytti, jos se ei jostain syystä ilmestynyt. Nyt huomaan samaa ärtymystä, kun tietty palvelu, jonka päivittäiskäyttöön olen tottunut, ei toimi: Jaiku on ollut alhaalla eilisillasta lähtien ja minä käyn tasaisesti testaamassa, josko se jo nyt… Onneksi virheilmoitus on ollut sympaattinen!