Toukokuun alussa startannut, Matti Hirvosen kehittämä ja vapaa-ajan projektinaan ylläpitämä, nettisivujen kävijämääriä Google Analyticsin tilastojen kautta listaava Oindex-palvelu on saanut jo lukuisia blogeja listalleen. Blogeja on uusimmassa listauksessa mukana yli 80, kun sivustoja kaikenkaikkiaan on reilut 200.

Ihan hauskaa on tsekata, missä kohdin omat blogit ovat: Kulutusjuhla (75.), Mieto marinadi (91.) ja Villi the Kissa (135.) (suluissa listasijoitukset viime viikon lukujen perusteella).

Blogit-kategoriassa Kulutusjuhla yltää 12. sijalle. Aktiivisen päivittymisen merkitys näkyy, samoin se, että vanha blogi kerää usein kohtuullisen runsaasti myös Google-hakujen perusteella tulevia kävijöitä.

Samalla saa tyydytettyä uteliaisuutta siitä, kuinka paljon muiden blogeissa on liikennettä. Suosituimmat muotiblogit menevät kirkkaasti ohi meikäläisen blogeista, ja sehän omalta osaltaan kertoo kyseisen blogityypin tämänhetkisestä menestyksestä.

Mutta ei julkinen listaus tietysti lähellekään kaikille blogeille ole mitenkään tarpeen. Moni kirjoittaja ei seuraa kävijämääriään edes itse, saati, että pistäisi blogin kävijätiedot julkiseen tarkkailuun.

Kun blogia pitää harrastuksena, niin kävijämäärien tarkkailu ei ole usein oleellista. Määriä tärkeämpää monille on se, että havaitsee esimerkiksi kommenttien kautta edes joitakin lukijoita. Samoin kanssakäyminen oman blogiverkoston (tai muiden tuttujen) kanssa on oleellisempaa kuin sankat kävijäjoukot.

Itse asiassa olen välillä havainnut tekstejä, joissa bloginpitäjä tuskailee kävijätilastojen aiheuttamaa kirjoituspainetta tai muuta ongelmallisuutta: tilastoja ryhtyy helposti seuraamaan kovin tiiviisti ja sitten mietitään, miksi viime viikolla oli enemmän lukijoita kuin sitä ennen. Näin kirjoittamiseen voi syntyä turhaa painetta, ja sen vuoksi osa jättäytyy kaikenlaisesta kävijätarkkailusta pois.

Visa kirjoitti Vierityspalkissa Oindexista sen startatessa, ja vähän aikaa sitten Janne huhuili Kauppalehden blogeja mukaan vertailuun.

Joka tapauksessa kiitokset kehittäjälle palvelusta! Tämä blogi ei tilastoissa ole, sillä lisäämisen kanssa oli jotain ongelmaa enkä jaksanut silloin asiaa pohtia, sillä muut blogit sain liitettyä seurantaan ihan näppärästi. Eikä tämä blogi kyllä kovin korkealle nousisi.

Aina joskus joku kysyy minulta jotain siitä, miten se Google arvottaa niitä nettisivuja ja miten siihen sijoitukseen voisi vaikuttaa. Joudun tunnustamaan, että en ole asiantuntija ja käsitykseni mukaan Googlen arvostusmittaus on enemmän tai vähemmän mystistä enemmänkin tietäville.

Mutta sen tietysti muistan aina kertoa, että blogit pärjäävät hyvin: ne ovat aktiivisesti päivittyviä sivustoja, joihin oleellisena osana liittyy linkitykset. Ja näitä asioita Google arvostaa.

Reilu kuukausi sitten Erkka halusi testata, miten hän, perusbloginpitäjä, pärjäisi Googlessa, jos laittaisi tekstin otsikolla “hakukoneoptimointi”. Minä nappasin tästä kiinni ja laitoin Marinadi-blogiin tekstin samaisella otsikolla. Myös PA liittyi joukkoon.

Varsin hyvin olemme pärjänneet noiden joukossa, jotka tosissaan pyrkivät optimoimaan Google-hakua kyseisen sanan kohdalla. Minun ja Erkan tekstit löytyvät nyt kolmannelta hakusivulta.

En siis ole mitenkään tarkemmin seurannut hakukoneoptimoinnista käytävää keskustelua. Jotenkin on tullut fiilis, että se on nyt “so last season”, ja nyt pitäisi netissä pyrkiä johonkin muuhun. Toisaalta Googlen valta netinkäyttäjien joukossa on sen verran vankka, että toki markkinoinnissa kannattaisin usein mieluummin sanoa, että “googlaa tällä tuotenimellä” kuin ilmoittaa jokin vähänkin hankalampi nettisivun osoite.

Ja ainakin aina kannattaisi firmoissa katsoa, erityisesti mainoskampanjoita aloittaessa, mitä niillä hakusanoilla tipahtaa ruudulle. Ainakin itse käytän Google-hakuja kymmeniä kertoja päivässä sen sijaan, että naputtelisin www-sivujen osoitteita.

Blogeissahan on yhtenä huvina aina katsella omituisia hakusanoja, joilla blogiin on päädytty. Tähän blogiini ei kovin ihmeellisiä hakuja kohdistu, koska sisältö ja sanat ovat ilmeisen tylsähköjä. Oma nimeni ja nimimerkkini ovat ne suosituimmat. Marinadi-blogista sen sijaan kaivataan aiheita laidasta laitaan: treffineuvoja, dallaspullia, Jaakko Teppoa, umpilisäkeleikkausta, tissikuvia ja miesten sukkahousuja.
- – -

Ennen netin yleistymistä olin aika riippuvainen päivän lehdistä. Ärsytti, jos se ei jostain syystä ilmestynyt. Nyt huomaan samaa ärtymystä, kun tietty palvelu, jonka päivittäiskäyttöön olen tottunut, ei toimi: Jaiku on ollut alhaalla eilisillasta lähtien ja minä käyn tasaisesti testaamassa, josko se jo nyt… Onneksi virheilmoitus on ollut sympaattinen!

Nyt, kun blogaamisestani on ollut pariin otteeseen tiedotusvälineissä juttua, niin olen saanut jälkeenpäin tiedusteluja siitä, miten julkisuus näkyy blogin kävijämäärissä.

Lehtijuttu ei suuresti tuo kävijöitä, etenkään verrattuna siihen, että jokin suosittu sivusto linkkaa blogiin. Sen näki nytkin Hesarin jutun perusteella. Juttuhan julkaistiin verkossa perjantaina, ja tiedot Mieto marinadi -blogista olivat kainalojutussa ensimmäisenä. Tämän ansiosta Marinadissa oli perjantaina 632 käyntiä, mikä on suurinpiirtein tuplasti verrattuna normaaliin perjantaihin, jos olen blogin päivittänyt.

Lauantaina juttu siis ilmestyi paperiversiossa (ja oli pidempi kuin verkossa). Marinadissa oli kyseisenä päivänä 407 käyntiä, mikä on vajaat parisataa enemmän kuin normaalina lauantaina, ja samoin vielä sunnuntainakin käyntejä oli yli 370.

Tässä Mari Koo -blogissani sen sijaan näkyi oma perjantain linkkaukseni tänne sekä Hilavitkutin.comin lauantain linkkaus tuohon aiempaan kirjoitukseeni. Perjantainan käyntejä oli 104, lauantaina 125, sunnuntaina 82 ja nyt maanantaina 72 (vertailun vuoksi: kesäkuussa tässä blogissa ei yhtenäkään päivänä ollut yli 70 käyntiä). Ja nämä kävijät tulivat siis pitkälti Hilavitkuttimesta tai Marinadista. No, tämä blogi ei siis yleisesti pääse kävijämäärillä juhlimaan.

Yleisesti blogieni kävijämääristä vielä hiukkasen. Käytän laskurina Google Analyticsiä ja laitanpa tähän nyt toukokuun tilastoja:

Kulutusjuhla.com: 10 541 käyntiä, 6 338 kävijää, 15 574 näyttökertaa, liikenteen lähteinä yleisimmät ovat Blogilista.fi ja Google, joista molemmista on tullut reilu 3 600 käyntiä eli yhteensä noin 70 prosenttia käynneistä.

Mieto marinadi: 10 556 käyntiä, 4 178 kävijää, 17 302 näyttökertaa, Blogilista.fi:n kautta 52 prosenttia ja Googlesta 16 prosenttia käynneistä.

Yleisesti ottaen siis Marinadissa käy paljon vakioporukkaa ja Blogilista.fi:n kautta tulevia. Kulutusjuhlaan päädytään sen sijaan enemmän myös googletuksella.

Ja kuten kirjoitin, tämä Mari Koo ei hirvittävästi kävijöitä kerää: ei päivity niin aktiivisesti eikä aihekaan mitä ilmeisimmin ole yhtä kiinnostava kuin tuolla Marinadissa.

- – -

Kiitokset myös aktiivisesta kommentoinnista edellisessä postauksessani! Soopeli ja Arttu käynnistivät keskustelun lainsäädännön asettamista rajoituksista pistää blogiin “Lahjoita vapaasti” -tyyppinen ratkaisu rahan keräämiseksi kiitollisilta lukijoilta. Oma asiantuntemukseni ei aiheen käsittelyyn riitä, joten jatkakaa vaan, te viisaammat.

Tällä hetkellä velloo keskustelu internetin keskustelupalstojen moderoinnista. Aiheesta on Haakanan Kari kirjoitellut kattavasti ja linkitellen muuallekin (osa 1, osa 2, osa 3). Päivän Kauppalehdessa Auli Mauno kirjoittaa aiheeseen viitaten ruotsalaisten blogien tilanteesta.

“Monet lehdet haluavat, jos ei ihan laittomuuksia, niin asiattomuuksia ainakin. Ne lisäävät verkkojulkaisujen kävijämäärien ja näin ollen myös ilmoittajia. – - -

Kustantajat yllyttävät bloggaavia nuoria naisia niin sanotusti rikkomaan rajansa eli esimerkiksi nimittelemään vanhempia miespuolisia tv-julkkiksia “Pimp-Lasseksi”, sutenööriksi. – - -

Rotu- ja muiden ristiriitojen voimistuessa Ruotsissa on huomattu sekin, että blogien kommenttipalstat soveltuvat loistavasti propagandan systemaattiseen levittämiseen.
Joukossa tyhmyys tiivistyy.”

Onhan tätä tietysti suomalaisissakin median blogeissa. Esimerkiksi Hesarin Maija Aalto taisi joutua aika lailla siistimään Uutispöytälaatikko-blogin kommentteja sananvapauspäivän kirjoituksensa vuoksi. Kirjoituksen kommenteissa hän lopulta kirjoitti:

“Niin että tämän postauksen kommentointi menee kiinni, syynä etenkin nuo viimeksi mainitsemani viestit. En yksinkertaisesti jaksa käyttää yhtään suurempaa osaa ajastani vastenmielisen roskan lukemiseen.
Valitan, jos jollakulla oli vielä jotakin täyspäistäkin sanottavaa. – -

Tämä on journalismia käsittelevä blogi, ei paikka levittää vihamielistä propagandaa. Demokratiaa ei ole se, että jokaisella kovaäänisellä lynkkausporukalla on oikeus saada tahtonsa läpi.”

Tuo Auli Maunon kolumni pisti ajattelemaan, että olemmeko me nuoret blogaavat naiset sitten niitä, joita kohta Suomessakin tavoitellaan esittämään kärkeviä tekstejä ja provosoimaan keskustelua.

Tosin oma tyylini ei taida olla sellainen, että se saisi ihmisiä ärhäköimään. Enhän ole omissanikaan blogeissa koskaan joutunut poistamaan yhtääna asiatonta kommenttia. Toivottavasti sitä ei tarvitse tehdä jatkossakaan, vaikka blogejani voi kommentoida myös nimettömästi.

Nettimaailman mainioihin puoliin kuuluu linkittäminen ja mahdollisuus jäljittää sivuille tulleita linkitysten kautta. Näin päädyin Suoramarkkinointiliiton Suoran vuosi 2007 -julkaisuun lukemaan Minna Ritoluoman artikkelia Consumer Empowerment – voiko aktiivisia asiakkaita hallita.

“Melkoinen osa suomalaisista yrityksistä tuntee asiakkaansa yhä vain ikäryhminä, tuloluokkina, ostouseutena ja kulutettavana rahana ei ihmisinä joilla on ääni ja ajatuksia muustakin kuin suhteestaan brändiin ja kuluttamiseen.

Haaste tässä demografisessa näkökulmassa on siinä, että vaikka se tuottaa tietoa siitä mitä ihmiset tekevät ja kuinka heidät tavoittaa, se ei kerro yhtään mitään siitä, miksi ihmiset tekevät asioita. Tieto siitä, mitä asiakas tekee tänään ei kerro sitä, mitä hän tulee tekemään huomenna.

- – -

Mutta ehkä kaikkein tehokkain ja helpoin kerätä tietoa markkinoinnin pohjaksi ja myös rakentaa omaa brändiä on seurata mitä netissä omasta tuotteesta tai brändistä puhutaan – ja osallistua keskusteluun.”

Kiinnostavaa tekstiä oli myös asianajaja Elina Koivumäeltä kuluttajalta kuluttajalle -markkinointikonseptien lainsäädännöstä.

Kannattaa vilkaista myös Suoran vuosi -opuksen sisällysluettelo, mikäli kiinnostaa tietää, mitä suoramarkkinoijien mielissä liikkuu niin sähköisistä laskuista, sähköpostimarkkinoinista, asiakkaiden kanssa käytävästä dialogista jne. Tietysti lukiessa on syytä pitää mielessä, ketä kirjoittajat ovat ja mistä lähtökohdista käsin tekstinsä ovat tuottaneet (ja sitähän on syytä ajatella aina, myös näitä sanoja tavatessa).

- – -

Eilen professorin kanssa tuli puheeksi myös tutkimusten ym. aineiston kopiointi ilman lähdeviitteitä. Blogeissahan on mainio ja hyvä tapa viitata sinne, mistä tiedon löysi ja linkkaaminen on tärkeä osa blogien vuorovaikutusta. Tästä taisi mm. Majavan Jere syksyllä puhua konfabulaarissa ja totesi, että tiedemaailma voisi ottaa oppia.

Kun turha tässä on kuvitella, että suoraan omasta päästään hienoja ajatuksia keksisi. Myös ne ajatusten alkusiemeniä antaneet ansaitsevat usein linkkinsä. Tietysti viittaamisen syyt ovat samat kuin muuallakin, eli lukija voi tarkistaa lähteen, pohtia itse, vetääkö samoja johtopäätöksiä tai mikä on lähteen luotettavuus jne. Kaikkia virikkeenantajia ei tietysti edes hahmota, joten linkkaaminen on sikäli mahdotonta.

Ja toki ainakin itse olen linkkien kautta päässyt käsiksi kiinnostaviin teksteihin ja tiedonpätkiin, joten tietysti toivon, että omalta osaltani voin tarjota vastaavaa myös muille.