Rassaa se minuakin. Vaikka aihe kiinnostaa, niin rajansa jatkuvalla some-löpinällä.

Niinpä olen panostanut Kulutusjuhlan Twitter-tiliin, eli harjoitellut siellä, miten suomalaista kuluttajuutta voisi Twitterissä tuoda julki.

Kulutusjuhlan tilille tulevat tietysti päivitykset nettisivuilta sekä Kulutusjuhlan Delicious-tilille tallennetut linkit. Tämän lisäksi olen Kulutusjuhlan tilillä pyrkinyt käyttämään aktiivisesti ns. retweet-toimintoa: mikäli huomaan jonkun kuluttamiseen liittyvän twiittauksen, niin RT-toiminnolla pistän sen eteenpäin Kulutusjuhlan tilille.

Muilta lainaten ja kierrättäen

Idea on osaltaan sama, kuin mitä Kulutusjuhlan sivuilla on käytetty blogien suhteen. Siellähän paljon lainataan muiden blogiteksteistä kulutusajatuksia ja laitetaan ne linkin kera esiin.

Twitteriin ihmiset tuntuvat kohtuullisesti laittavan esiin kulutukseen liittyvää viestintää, joten sitä on myös kiva koota. En tosin tiedä, miten Kulutusjuhlan Twitter-tilin seuraajat (tällä hetkellä 298, ei mikään jättisuuri määrä siis, mutta ihan kelvollinen joukko) sisällöt kokevan.

Välillä joku laittaa twiittaukseensa myös merkin @kulutusjuhla, jolloin tieto kiinnostavasta linkistä tai twiittauksesta saapuu tietoon helposti.

Jonkun verran myös kommentoin Kulutusjuhlan tilin kautta, jos sen myötä jotain keskustelua syntyy. Luontevampaa kuitenkin on tuoda omat mielipiteet @marikoo:n kautta julki.

Mutta onko tässä mitään järkeä?

Ylipäätään Twitter-toiminta tietysti koko ajan kehittyy ja muokkautuu, kuten myös blogit tai Facebook. Käytän Twitteriä paljon koneelta Tweetdeckin kautta tai iPhonesta Tweetien avulla. Pelkkä Twitterin oma sivu ei kovin pitkälle kanna.

Välttämättähän tietysti Kulutusjuhlan twiittien takana en ole minä, kun tunnuksen käyttöoikeuden voi jakaa muillekin, mutta toistaiseksi homma on ollut pitkälti minun hoidossani.

Mutta jos siis haluaa Twitterissä seurata pääsääntöisesti suomenkielistä kulutusmeininkiä, niin sitten kannattaa vilkaista Kulutusjuhlan tili.

Nykyisiltä seuraajilta olisi mukava kuulla myös kommentteja: onko Kulutusjuhlan Twitter-tilistä ollut mitään iloa tai hyötyä?

Olen pohtinut myös sitä, että Kulutusjuhla tarvitsisi varmaan sellaisen Twitter-tilin, jonka kautta seuraaja voisi tilata pelkät blogitekstit. Osa käyttää Twitteriä syötelukijan korvaajana, jolloin kaikki ylimääräinen twiittailu tuskin kiinnostaa.

Tosin en tietysti malttanut pitäytyä vain tässä, koska kuulin kummasteluja mm. siitä, ketä mahtavat olla ne, jotka vaikkapa kommentoivat blogeja keskellä yötä. Tunnustin itse kuuluvani tähän joukkoon.

Seminaarissa oli mukana myös mm. Ville Lehtovirta (Aleksin Kaiku-firmasta) Ydinreaktioita-blogin tiimoilta. Kyseisen blogin tavoite on saada sekä ydinvoiman puolustajat että vastustajat keskustelemaan samaan paikkaan. Toistaiseksi Ydinreaktioita on tavoittanut erityisesti puolustajat: vastustajat toimivat aktiivisesti omilla tahoillaan netissä.

Eikä tämä minua sinällään ihmetytä. Kun Ydinreaktioita nopeasti vilkaisee, niin tulee tunne, että tässä nyt energia-ala puffaa ja ydinvoimaa vastustavat kirjoitukset tuntuvat lähinnä näennäiseltä kuorrutukselta tyyliin “keskustelemme kyllä avoimesti aiheesta”.

Jäin miettimään, miksi vieläkään ei näe kovin paljon niitä blogeja, jotka kokoaisivat keskustelua muista blogeista, kuten Kulutusjuhlassa teemme. Esimeriksi ydinvoimasta ja Suomen energiapolitiikasta kirjoitetaan runsaasti blogeista, joten luulisi, että olisi helppo ottaa lainauksia näistä. Silloin ei tarvitisisi itse edes suoraan tuottaa sisältöjä, mutta saisi niitä eri näkemyksiä samalle sivustolle. Tällöin myös blogi luontevasti linkittyisi muihin blogeihin.

Tietysti toisten blogien lukemisessa on oma vaivansa. Mutta ei se nyt mahdotonta ole, ja ainakin Kulutusjuhlan osalta se on ollut todella tärkeä tapa koota blogien kuluttajakeskustelua.

Samaa tekniikkaa voisi käyttää monen muunkin blogiporukan kokoamisessa. Onko esimerkiksi olemassa blogia, joka keräisi yhteen suomalaisten poliitikkojen blogitekstejä? Tai koirablogien seuraajaa? Entäs ihmissuhteiden kartoittaja? Tai kunnonkohottajien etenemistä kartoittava? Mainostoimistojen blogien viikkokatsaus?

Olisin kiitollinen, jos joku tietää tällaisia blogeja ja voisi niistä vinkata.

Tämähän yksi tapa tehdä blogimarkkinointia. SRE:n mielikuva on ainakin minun aivoissani enemmän positiivinen kuin negatiivinen, ja ohjausryhmästäkin löytyy henkilöitä, joita arvostan. Varsin helpolla tavalla eli “palkitsemalla” joku blogi kuukausittain saadaan näkyvyyttä porukassa, jolle SRE:sta halutaankin kertoa.

Perusidealtaan tämä ei tietysti eroa blogeissa kiertävistä tunnustuksista, joita jaellaan toinen toiselle (esimerkiksi Make My Day). Mutta ulkopuolisen hoitamana tämä ei ole niin yksinkertaista: jos Kuukauden ruokablogin valitsisi esimerkiksi liha-alan elintarvikeyritys, niin kieltämättä minun suhtautumiseni olisi negatiivisempaa.

SRE:n kohdalla blogiluottamusta lisää se, että sivuilla on myös omia, aktiivisia blogeja. Sen myötä tulee fiilis, että taustalla on ihmisiä, jotka ymmärtävät oikeasti blogimaailmaa eivätkä vain arvo noita Kuukauden ruokablogeja.

Ruoka puhuttaa: se on myös kulttuuria ja sosiaalista identiteettiämme

Kulutusjuhla ei tietysti ole varsinainen ruokablogi, mutta SRE:n perustelut valinnalle olivat vakuuttavat. Ruoka on ehdottomasti yksi eniten keskustelua herättävistä aiheista Kulutusjuhlassa, mutta sehän ei ole mikään ihme: ruoka on erityisen merkittävässä asemassa kuluttajuudessa.

Kuten Kaj Ilmonen kirjoitti kirjassaan Johan on markkinat (168-176):

“Ruoka avaa erityisen näkökulman niin kulutukseen kuin jonkin yhteiskunnan kulttuurisiin ja sosiaalisiin erityispiirteisiin. Pelkästään ruoan valmistaminen vetoaa edelleen kaikkiin aisteihimme ja loihtii päissämme odottamattomia mielihaluja.

Ruoan valmistamistakin merkityksellisempi ruoan valintaa ohjaava tapahtuma on itse syöminen. Se suo parhaimmillaan mielihyvää vailla vertaa. Samalla se tunkeutuu minuuteemme, muokkaa meidän persoonallista ja sosiaalista identiteettiämme. Ruoka on keskeinen biologisten, psykologisten ja sosiaalisten prosessien välittäjä elämässämme.”

Ruoka kiinnostaa: se on politiikkaa ja elämänhallintaa

Lainaan vielä pätkän Ilmosen ajatuksista, jotka sopivat hyvin keskellä  keskusteluja mm. palvelutiskien toiminnasta ja marinoidun lihan tuoreudesta. Ilmonen käyttää termiä ajatusluutuma eli gusteemi Lévi-Straussin pohjalta: “Ne ovat säännönkaltaisia valintaperusteita, joita ei kuitenkaan noudateta orjallisesti tilanteessa kuin tilanteessa.”

“Ei liene liioiteltua sanoa, että terveellinen ja epäterveellinen ovat nykyään osa valtion harjoittamaa elämänpolitiikkaa tukevia elämänhallinnan ajatusluutumia.
Kokonaan toinen asia on sitten se, mitä ruokalajeja ja -aineita sekä missä määrin annosteltuina on lupa pitää terveellisinä tai terveydelle haitallisina. Tänä päivänä, jos koska, käydään tästä aiheesta kiivaita kamppailuja niin talouden kuin politiikankin alueella.”

“…luottamus ruoan puhtauteen on käynyt sitä tärkeämmäksi, mitä lähemmäksi tätä päivää tullaan. [- - -] Se on vaatinut valtion puuttumista ruoan tuontiin ja johtanut ravintoaineiden jatkuvaan testaamiseen. Testaamisen syyt ovat kahtalaiset: Ensinnäkin ruoan alkuperä on nykyisillä maailmanmarkkinoilla hämärtynyt. Toiseksi kuluttajat eivät luota sellaisiin ruoka-aineisiin ja tavaramerkkeihin, jotka eivät nauti yleistä luottamusta. Luottamus ruokaan tai ainakin pyrkimys turvautua luotettavaksi koettuun ruokaan kuuluu elämänhallinnan alaisiin arjen ajatusluutumiin.”

(Ilmonen, Kaj. 2007. Johan on markkinat. Kulutuksen sosiologista tarkastelua. Tampere: Vastapaino.)

Yksi syy yhdistyksen perustamiseen blogin taustalle vuosi sitten olikin tämä mahdollisuus hakea avustuksia. Olen esim. palvelinmaksut maksanut itse, ja kaikesta koodaustyöstä mielestäni kuuluisi korvaus tekijälle. Eikä pahitteeksi olisi, jos sisällöntuottajatkin saisivat edes pienen korvauksen.

Kaupalliset muodot, kuten mainosrahoitteisuus tai sponsorien hakeminen, eivät toistaiseksi tuntuneet parhailta ratkaisuilta Kulutusjuhlan kaltaiselle sivustolle.

Ajatukseen kulttuurilehtituen mahdollisuudesta sain kimmokkeen Kari Haakanan blogitekstistä:

“Tuen jakaminen on monessa mielessä hämmentävää hommaa. Kuten olen jo aiemmin todennut, on jokseenkin turhauttavaa olla jakamassa rahaa, joka suurimmilta osiltaan menee Itellan ja kirjapainoyritysten taskuun. Lehtien tekijät eivät useinkaan saa edes kirjoituspalkkioita työstään. Kulttuuri- ja mielipidelehtiä tehdään suurelta osin talkootyönä. [- - -] Ja edelleen odotan, että joku jengi pistäisi pystyyn yhdistyksen, alkaisi julkaista kulttuuriaiheista blogia ja hakisi sille tukea.”

Tällöin kyselin Karin blogikommenteissa, olisikohan Kulutusjuhlalla periaatteellisia mahdollisuuksia tukeen, jos meillä olisi yhdistys. Kari kommentoi, että periaatteessa kyllä.

Kulttuurilehti ja sen tukeminen nähdään OPM:ssa varsin laajasti:

“Opetusministeriö myöntää kulttuurilehtitukea Suomessa ilmestyville, pääsääntöisesti maksullisille, ei sanomalehtityyppisille lehdille, jotka ylläpitävät yhteiskunnallista keskustelua kulttuurista, tieteestä, taiteesta tai uskonnollisesta elämästä.

Avustusta voidaan myöntää kulttuurilehden kustantajalle kehittely-, toimitus-, painatus-, jakelu- ja kuljetuskustannusten peittämiseen, edellyttäen, että lehti ilmestyy säännöllisesti ja on ilmestynyt vähintään yhden vuoden ajan. Avustusta voidaan myöntää myös kulttuurilehtien levikin edistämiseen, verkkosivujen tai verkkolehden kehittämiseen sekä yhteistyö- ja muihin kehittämishankkeisiin koskien esimerkiksi lehtien toimittamista, markkinointia, myyntiä ja sisällöllistä kehittämistä sekä kansainvälistä yhteistyötä. “

Kulutusjuhla, kuten muutkin verkkojulkaisut (luettelo tukea saaneista, pdf), ovat tukea saaneet otsikon “Jakelun tukemiseen” alla. Tiedotteen mukaan “tukea verkkojulkaisujen tekemiseen myönnettiin neljälletoista taholle”, eli siis kyse näyttää olevan nimenomaan sanamuodoilla kikkailuista, ei niinkään siitä, että tuki olisi tiukasti rajattava jakelutoimiin. 

Lipsasen Niko pohtii omassa tekstissään “Kulutusjuhlaa valtion tuella“, onko järkeä, että Kulutusjuhla ottaa iloiten vastaan yhteiskunnallisen tuen, mutta ei silti halua mainoksia sivuille. Hyvää kritiikkia ja tietysti käsittelee myös laajemmin yhdistysrahoitusta. Kommentoinkin sinne omalta osaltani.

Kulutusjuhlan pyörittämisen kannalta tuen saaminen on tietysti hyvä taloudellinen helpotus. Enää rahoja palvelimiin yms. ei tarvitse kaivella omasta kukkarosta. Tietysti myös jäsenmaksuista (10 e/v) tulee tuloja, mutta jäsenhankinta ei nyt niin valtaisaa ole. Jäsenet ovat tietysti tärkeitä yhdistystoiminnan pyörimikseksi ja itse koen ilahduttavaksi sen, että ihmiset ovat valmiita maksamaan tuon summan Kulutusjuhlan kannattamiseksi.

Yksi tämän vuoden merkittävä toimi yhdistyksessä, myös taloudellisesti, on ollut se, että Kulutuskapula ry on lakkauttanut omaa toimintaansa ja siirtyy nyt Kulutusjuhla ry:n alle. Kapulan toiminta ei ole ollut erityisen aktiivista ja yhdistysmuodollisuuksien pyörittämisen vuoksi “uusi koti” Kulutusjuhlan alla oli Kulutuskapulan kehittäjän Wesa Aapron mielestä sopiva ratkaisu. Samaa mieltä olimme Kulutusjuhla ry:ssä: Aapro jatkaa Kulutuskapulan parissa ja kuuluu nyt myös Kulutusjuhla ry:n hallitukseen.

- – -

Vuosi on vierähtänyt nopeasti! Blogin ohella olemme järjestäneen myös keskustelutilaisuuden. Nyt syksyllä on tarkoitus järjestää toinen tilaisuus ja sitä ennen vähän kepeämpää piknikiä.

Kulutusjuhlan nettielämä tietysti porskuttaa menemään omalla painollaan, ja olen erityisen ilahtunut sinne tulevien kommenttien määrästä ja hyvästä laadusta. Toivottavasti asiallinen ja monipuolinen keskustelu jatkuu hyvävoimaisena pitkään.

Kulutusjuhla ry:n toimintaan liittyviä blogitekstejä Kulutusjuhlassa:

27.5.2008: Kiitos & juhlat! – Kulutusjuhla palkittiin Parhaana yhteiskunnallisena blogina Digitodayn blogiäänestyksessä. Tästä yhdistyksen perustaminen sai vielä reippaan kimmokkeen.

31.5.2008: Kulutusjuhla-yhdistys aloittelee toimintaansa

11.11.2008: Liity nyt Kulutusjuhlaan! – Ilkka sai liittymislomakkeen ja jäsenrekisterin kasaan. Matkan varrella on ollut teknistä ongelmaa, kun Wordpress jotenkin mystisesti tiputtaa lomakkeen pois tms. Mutta Ilkka on uskollisesti säätänyt ja vääntänyt. Muutoin jäsenrekisterimme on toiminut oikein näppärästi.

26.11.2008: Kulutusjuhla mediassa – yhdistyksen perustaminen toi myös juttuja muualla

8.12.2008: Kulutusjuhla-yhdistys suunnittelee myös tulevia – vuosikokousraporttia ja vuoden 2009 hallituksen esittelyä

3.7.2009: Kulutusjuhla onkin kulttuurilehti

Suviko ansiokkaasti raposi kirjoitellen Qaikuun ja Kitti striimasi videot Qikiin (osa 1 ja osa 2). Näin saimme mukaan myös etäosallistujia, ja tietysti tallenteet ovat tutustuttavissa nyt myöhemminkin.

Panelisteina toimivat siis Salla Laaksonen (HY), Jussi-Pekka Erkkola (Nokia) ja Tommi Lehtonen (Whitevector). En vielä ole ehtinyt kuunnella keskusteluja läpi, mutta pari ajatusta jäi muhimaan, niin kirjoitan nyt fiilispohjalta.

Minä toimin keskustelun vetäjänä, mutta onneksi yleisö oli aktiivista ja kyseleväistä. Koska mukana oli selvästi monia, joita aihe kiinnosti nimenomaan bisnesnäkökulmasta, niin se painottui keskustelussa. (Tietysti myös miespuoliset panelistit edustivat nimenomaan yrityspuolta.) Eli jos nyt itselleni tilaisuuden järjestäjänä vähän annan kritiikkiä, niin ehkä olisi pitänyt ottaa paneeliin mukaan vielä joku ihan eri vinkkelistä verkkokeskusteluja tutkaileva. Taisi olla muuten ensimmäinen paneelikeskustelu, jonka vedin.

Mutta hyvä näin, sillä keskustelu oli runsasta ja toi myös ihan konreettisesti esiin yritysten kohtaamia haasteita nettikeskustelujen kanssa.

Kilpailijoitakin seurataan

Selväksi tuli se, että pelkkä seuraaminen ei tee autuaaksi, etenkään isossa yrityksessä, jossa keskustellaan paljon. Tärkeintä olisi löytää jotain relevanttia ja yrityksen kannalta oleellista. Siinä sivussa seurataan myös kilpailijoita ja heidän tuotteitaan. Ja sitten sitä saatua tietoa pitäisi hyödyntää. Keskusteluihin osallistuminen on jo uusi askel.

Se Nokialta saamani yhteydenotto blogini vuoksi, josta keskustelussa mainitsin, on tietysti aikoinaan raportoitu tänne blogiin.

Miten ja mitä mitataan?

Yhdeksi aiheeksi nousi mittaaminen, eli miten yritykset voivat tietää, miten verkkokeskusteluihin uhratut panostukset (seuranta, osallistuminen jne.) tuottavat. Tähän ei tietysti kenelläkään ollut yksiselitteistä vastausta, vaikka niitä lukuja yritysmaailmassa tietysti halutaan.

Jäin miettimään asiaa omalla kohdallani. Minulle netti on tuonut myös bisnestä, mutta minun ei ole kuitenkaan tarvinnut pohtia, kannattaako kirjoittaa blogia tai osallistua: se on kivaa, hyödyllistä ja opettavaista. Selvät taloudelliset hyödyt tulevat, jos tulevat.

Yksi etu, jota en voi millään mitata, ovat tietysti ihmiset ja luodut kontaktit. On hienoa, että voin olla mukana kokoamassa fiksuja ihmisiä juttelemaan netistä. En minä tällaisia tilaisuuksia olisi koskaan organisoimassa, ellen pörräisi blogeissa, Jaikussa ja nyt Qaikussa. Onneksi ei silti tarvitse edes laske, mikä on nettiaktiivisuuteni ROI!

Ymmärtävätkö ihmiset, että heitä seurataan?

Yhtenä aiheena olen välillä mielessäni pyöritellyt sitä, ymmärtävätkö ihmiset, että heidän verkkokommenttejaan oikeasti voidaan seurata. Jussi-Pekka oli aiemmin kertonut, miten hän seuraa Twitterissä Nokian keskusteluja ja kysyin häneltä siitä, miten ihmiset suhtautuvat, jos siellä yrityksen edustaja reagoi. Jussi-Pekka sanoi, että kommentit otetaan hyvin vastaan: osa on yllättynyt, osa toivoisi näkyvyyttä yrityksiltä vielä enemmän.

Mutta kuten illan keskusteluissa tuli ilmi, niin valtaosa suomalaisista yrityksistä on vielä vähän ymmällään sosiaalisen median kanssa.

Illassa läsnäolleet olivat tietysti ainakin suurelta osin henkilöitä, jotka uskovat verkon, kuluttajien ja joukkojen voimaan, mutta välttämättä ei ole kovin helppo vakuuttaa muita. Mutta vinkkejä on netti pullollaan: Vassisen Riku kirjoittaa Daily Diego -blogissa aiheesta otsikolla Sosiaalisen median raamit kuntoon.

On kivaa kun on hauskaa!

Tilaisuudesta on myös kuvia, eli Ilkalta löytyy useampi otos.

Kuten usein käy, niin illan viimeinen on hauskin: Suviko nappasi ns. Facebook-kuvan, sillä olihan yksi illan puheenaiheista Facebook ja sen uudistukset. Tietysti moni nettiaihe: ideoimme esimerkiksi Vuoden mikrobloggaajat -gaalaa (eilen olleen Grand Onen innoittamana), ja suunnittelu jatkui tietysti mikroblogissa vielä tänään.

Kiitos vielä kerran kaikille mukana olleille, tilaisuutta tallentaneille ja etänä osallistuneille!

- – -

Jatkossa Kulutusjuhla ry järjestää tietysti lisää jotain meininkiä. Todennäköisesti seuraavalla kerralla mennään lähemmäksi ruohonjuuritason kulutusta, mutta tietysti netti keskusteluineen pysyy aina mukana. Jos Kulutusjuhlan jäsenillä on ideoita tai toiveita, niin niitä saa tietysti esittää.

Ehdin olla paikalla valitettavasti vain ensimmäisen puoliskon. Raportoin Jaikuun meiningeistä (mutta just nyt Jaiku on jälleen kerran alhaalla ja mitään raportoinnistani ei näy).

Näin jälkikäteen mieleeni jäi muutama kommentti ja fiilis:

- Verkkolaskujen merkitys: miksi tämä tuntuu nyt nousevan niin vahvasti esiin? Kuinka merkittävää oikeasti on se, että kuluttajille tipahtaa lasku sähköisenä verrattuna vaikka suoraveloitukseen? Tuleeko kansalaisesta tietoyhteiskunnan hyvä jäsen, jos hän käyttää e-laskuja? (Siis hlökohtaisesti käytän niitä ja toimitan myös firmani nimissä e-laskuja, mutta mietinpähän vaan…)

- Virallinen tietoyhteiskunta näyttää olevan varsin byrokraattista, hidasliikkeistä ja vakavaa, ja pukeutuu pääsääntöisesti tummiin pikkutakkeihin.

- Maija-Riitta Ollila heitti, että netti sopii sekä intro- että ekstroverteille. Olen niin samaa mieltä: nautin suuresti monista nettipalveluista, joiden vuoksi minun ei tarvitse soittaa kenellekään, saati asioida missään. Ollila puhui paljon myös laumaälystä ja sen merkityksestä.

- Kalliolan kansalaisopiston vanhusten nettihankkeista vastannut henkilö totesi, että pienten projektien sijaan tarvittaisiin hyviä, valtakunnallisia hankkeita. Monenlaista puuhataan ympäri Suomen, usein päällekkäin tai “oivalletaan” jotain sellaista, joka jo jossain toisaalla on ajat sitten havaittu. Mutta kun tieto ei liiku, niin tätä tapahtuu.

Tänään sain Liikenne- ja viestintäministeriöstä eräältä henkilöltä sähköpostin, jossa kysyttiin, olinko henkilö, joka raportoi tapahtuman Jaikuun/Twitteriin ja kiitettiin teostani. Tunnustin olleeni, ja esitin, että jos ensi vuonna virallinen taho hoitaisi tapahtuman paremmin nettiin. Näin kuulemma aiotaaan tehdä.

Arjen tietoyhteiskunta -sivut tarjoavat virallisen tarinoinnin ja kuvia tapahtumasta.

Ilmastotalkoot ja kuluttajien asenteet

Keskiviikkona suuntasin llmastotalkoot-hankkeen tämän vuoden avaustilaisuuteen, jossa myös julkistettiin tutkimustietoa ihmisten ilmastoasenteista. Tänä vuonna aiotaan nostaa esiin esimerkiksi ruuan merkitystä ilmastonmuutoksessa.

Mieleen jäi esimerkiksi pohdinta siitä, miten eri tavalla ihmiset voivat mieltää oman toimintansa ympäristöystävällisyyden. Siis voi olla, että henkilö voi sanoa, että “en toimi kovinkaan ilmastoystävällisesti“. Käytännössä hän voi silti olla melkoisen ekologinen tyyppi, mutta koska tietoa on paljon, niin hän kokee tekevänsä liian vähän (kuten minusta usein tuntuu). Tietysti tämä toimii myös toisinpäin: joku voi mieltää itsensä ekoksi, vaikka todellisuudessa toiminta olisi jotain ihan muuta.

Eli jälleen kerran: kuluttajalta kysyttäessä pitää miettiä vastauksia vähän pintaa syvemmälle, kuten tässä tutkimuksessa oli tehty.

Luovaa naisyrittäjyyttä

Sain kivan kutsun tulla puhumaan vapaamuotoiseen naisporukkaan, Iltavuoroon, naisyrittäjyydestä. Luovan talouden yrittäjyyteen johdatti tänä iltana työ- ja elinkeinoministeriön Petra Tarjanne, ja tunnistin itseni tietyistä näkökulmista, joita hän esitti. Eli esimerkiksi intohimon asiaan, verkostojen merkityksen, tarpeen murtaa yrittäjyyteen kohdistuvia ennakkoluuloja ja (valitettavan?) vähäisen tarpeen tavoitella voittoa.

Tarjanne nosti esiin myös sen, kuinka virallisella taholla pitäisi paremmin osata tunnistaa vähän erilaisia yritysideoita. Tämä kuulosti tutulta sen perusteella, mitä start up -puolelta  olen kuulostellut, eli rahoitusta esimerkiksi nettimaailman ideoihin ei välttämättä saa, koska niitä ideoita ei ymmärretä.

Pöydän ääressä kerroin myös sen, että itselleni on välillä vaikeaa ollut tajuta se, mitä oikeasti osaan ja mistä voisi tehdä myös bisnestä. Pidän tiettyä osaamistani sellaisena “Kaikkihan tämän tietää”, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Eli kuten joku tähän totesi, niin tarvittaisiin tietynlaista konseptointia oman osaamisen kartoittamisen kautta.

Kulutusjuhlan kuulumisia

Kulutusjuhla ry järjestää ensimmäisen keskustelutilaisuuden ensi torstaina klo 19 Punavuoren Ahvenessa. Aiheena on Kuluttajat, yritykset ja verkkokeskustelut (tapahtumakutsu Facebookissa).  Mukana ovat Jussi-Pekka Erkkola Nokialta, aihetta käsittelevän käsittelevän gradun (pdf) tehnyt Salla Laaksonen ja Whitevectorin Tommi Lehtonen. Kaikki henkilöt ovat myös tuttujani, joten uskallan luvata, että saadaan mielenkiintoinen keskustelu aikaan.

Ystävälliset sielut ovat myös luvanneet raportoida tilaisuutta verkkoon (kiitos Suviko ja Kitti), eli jos tekniikka toimii, niin sekä tekstiä että videota toimitetaan paikan päältä kaikkien seurattavaksi.

Kylteri-lehdessä julkaistiin juttu Kulutusjuhlasta (pdf, s. 12-13).

Mediapäivät, blogit ja vaihdanta

Sain Journalistilisen kulttuurin edistämissäätiön avustuksen Mediapäiville, joten suuntaan siis 3.-4. huhtikuuta sinne. Lauantain yleisöpäivässä ovat esillä myös blogit ja muuta sosiaalista mediaa.

Oma osallistumiseni päiviin sai uusia tuulia, kun lupasin käydä vahtimassa myös lainaus- ja vuokrauspalvelu Kuinoman ständiä. Kukaan Kuinoman aktiiveista ei pääse paikalle, joten ilmoitin, että toki minä sen verran voin sitäkin hoitaa, sillä onhan minusta moneksi ja hyvää toimintaa kannattaa tukea.

Olet valokuvaaja ja tehtäväsi on ottaa kuva minusta johonkin lehteen. Juttuun tehty haastattelu käsittelee joko blogeja tai kuluttamista, mahdollisesti yhdistää sekä blogini että kuluttamisen.

Millaisia elementtejä kuvaan haluaisit, minun lisäkseni tietysti?

Lähes poikkeuksetta kuviin halutaan mukaan läppäri eli tässä tapauksessa MacBookini. Usein vielä niin, että istun kirjoittamassa koneella.

Jos kyse on kuluttamisesta, niin kuva mieluusti otettaisiin kaupassa. Kuluttamisesta useimmiten ihmisille tulee mieleen ensimmäisenä ostoskärryt, setelit, luottokortit ja kauppakeskukset, ja näitä käytetään visualisoimaan kulutusta hyvin usein.

Mielestäni on tietysti vähän tylsää pönöttää koneen äärellä. Joo, kirjoitan blogeja ja teen sitä koneella, mutta pitääkö sitä alleviivata kuvassakin? Kun niihin blogeihin kirjoitan elämästä, arjesta ja siitä kuluttamisesta.

Ja se kuluttaminen taas on minun näkökulmastani laaja käsite. Esimerkiksi kirjasto on mielestäni loistava kulutuspaikka ja mielelläni tulisin siellä kuvatuksi.

Aihe tuli mieleeni jälleen, kun olin tänään poseeraamassa. Tällä kertaa paikaksi sovittiin vakiopaikkoihini kuuluva Rytmi. Kuvaaja laittoi vielä viestin, että onko mahdollista ottaa kannettava mukaan ja vastasin, että onhan se.  Kuvaus meni mukavissa merkeissä ja otos sekä juttu Kulutusjuhlasta on tulossa kauppakorkeakoulun Kylteriin.

Arvostan suuresti hyviä kuvaajia. Kyse ei ole todellakaan vain tekniikasta, vaan myös ideoinnista, näkemyksistä ja kuvattavien ohjaamisesta. Joskus olen itsekin joutunut kuvia räpsimään työnkin puolesta, ja olen todennut, että mieluusti jätän sen touhun niille, jotka oikeasti osaavat.

Minulla on ollut todella hauskoja hetkiä kuvattavana: esimerkiksi Laukkasen Jani nappasi hienot kuvat Keskisuomalaisessa ja Karjalaisessa julkaistuun juttuun (MacBook on sielläkin), ja Karoliina Paatos pisti fillaroimaan HS:n kuvaa varten. Marie Kajavan kanssa vietettiin aurinkoista kesäpäivää takapihalla.

Tietysti olen myös vierestä saanut ihailla ammattikuvaajien työskentelyä.

Mainitsemisen arvoisia ovat myös kuvaavat kaverit. Tätä sivua koristavan naamakuvan on ottanut Ilkka, ja Oopan pari vuotta sitten ottamia kuvia jaksoin taas ihailla, kun niihin törmäsin arkistojani selatessa. Lienee selvää, että en koe poseeraamista kameran edessä mitenkään ikäväksi puuhaksi, ja kavereiden kommenttien mukaan vedän naamallani tiettyä hymyä ihan arkisissakin otoksissa.

Ja kiitokset toverille, joka on ottanut alla olevan kuvan viime vuoden loppupuolella.

Blogikirjoittajia ei joukosta juuri tunnustaunut, mutta lukijoita sentään suurempi joukko. Eniten käsiä nousi silloin, kun kysyin, miten moni on Facebookissa.

Facebook on merkittävä asia: omalla kohdallani se on lisännyt tiettyä nettikommunikaatiota. Erityisesti tapahtumatiedotuksessa FB toimii hyvin.

Siksi se vaikuttaa myös kulttuurin kulutukseeni. Saan FB:n kautta kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin ja seurailen myös, mihin kaverini ovat ilmoittautuneet. Esimerkiksi parhaillaan menossa oleviin pari DocPoint-elokuvaa tuli parhaiten tietoisuuteeni nimenomaan Facebookin kautta. Myös erilaiset keikkatiedot leviävät Facebookissa hyvin.

(Näköjään myös veljeni eli Eko-Matti oli juuri kirjoittanut Kulutusjuhlaan otsikolla Kulutusvinkki: Kulttuuri.)

Maatalous-metsätieteiden maisteri puhuu kuluttajuudesta

Luennon jälkeen tapasin Ollia, jolle selitin, missä olin ollut luennoimassa eli maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Olen siis titteliltäni maatalous-metsätieteiden maisteri, ja sehän on monien mielestä vähän outoa, jopa huvittavaa. Tiedekunnassa siis sijaitsee taloustieteen laitos, ja sen alta löytyy myös kuluttajaekonomia oppiaine.

Näistä aiheista höpisin myös videolle. Pahoittelen taas teknisesti heikkoa laatua: ei kannata liian tarkkaan kuvaa katsella.

“Bloginpitäjien teksteihin näyttää myös iskostuvan ilahduttavaa suorasukaisuutta. Ajat ovat sen verran poikkeukselliset, ettei tästä selvitä talouskasvun vuosina tavaksi tulleella sanahelinällä.”

Toivottavasti Alasilta on tässä oikeassa. Ehkä poliittisten blogien viimevuotinen esiinnousu saa yritykset uskomaan, että kenties blogilla voisi tehdä jotain oikeasti hyödyllistä ja verkkokirjoittamiseen omaksuttaisiin uutta asennetta?

Itse odotan myös sitä, että yritykset ryhtyisivät osallistumaan verkkokeskusteluun muuallakin kuin niissä omissa blogeissa. Luulisi, että tänä vuonna nähdään yhä useampia suomalaisia “sosiaalisen median viestijöitä”, jotka nettikeskusteluseurannan lisäksi myös kävisivät korjaamassa keskustelujen virheitä tai antamalla vinkkejä.

Pienille yrityksille tämä on usein helpompaa ja siitä minullakin on jo omia kokemuksia: Kulutusjuhlassa oli tekstiä soijakynttilöistä ja niiden valmistaja kävi kommentoimassa soijan alkuperää.

“Hei!

Olen Kynttiläpaja Kalevantulen yrittäjä ja löysin keskustelun sattumalta, kun googlasin netistä sanalla “soijakynttilä”. Yksi syy siihen, että päädyin käyttämään kynttilöissäni soijavahaa oli se, että vahaan käytetty soija on viljelty Pohjois-Amerikassa eikä sen tieltä siten ole hakattu sademetsää. Saadakseni asiasta varmuuden tenttasin tavarantoimittajaa useaan otteeseen ja kirjallisten ilmoitusten lisäksi heidän (brittiläinen) edustajansa kertoi omin silmin nähneensä, kuinka soijapellot kasvavat tehtaan ympärillä eikä soijaa todellakaan tuoda mistään muualta. Lisätietoja käyttämästäni soijavahasta löytyy tavarantoimittajan sivuilta http://www.ngiwax.com“

Tämä tietysti kertoo myös siitä, että monilla suomenkielisillä sanoilla Googlessa on vielä hyvin helppo päästä esiin, eli yrittäjä voi bongata pelkästään googlaamalla omaa yritystään tai siihen liittyviin palveluihin ja tuotteisiin liittyviä keskusteluita.

Toisaalta hyvä motivaattori on se, että yhtä lailla saa paljon muiltakin: vinkkejä, apua, tietoa ja huvitusta. Tai se, että pääsee “brassailemaan”: minä tiedän tai osaan. Eihän näissä mitään sen ihmeellisempää ole, ainakaan kaltaisteni aktiivisten nettihörhöilijöiden mielestä.

Myös kaikenlainen yhdistystoiminta on iät ja ajat pohjannut siihen, että yksilöt panevat resurssejaan toimintaan, jonka kokevat tärkeäksi. Ei netti sitä muuta.

Siksi tuntuu oudolta, kun joku ehdottaa, että eikö Kulutusjuhlankin kannattaisi tarjota jokin osa tiedostaan vain jäsenille. Alkuperäinen ajatushan koko blogissa on tarjota vapaata tietoa kaikille.

Vielä oudompaa on se, kun kysytään, eikö pelota, että joku vie idean ja tekee siitä kaupallisen sovelluksen.

Eihän Kulutusjuhlakaan ole mikään ainutlaatuinen. Sitä on koottu “varastelemalla” hyviä käytäntöjä muualta. Jos joku tekee vastaavan sivuston vielä paremmin, niin sehän on vain hyvä. Netti on kehittynyt paljon juuri sen kautta, että ensiksi joku on tehnyt jotain ja joku toinen on muokannut toimivamman version.

Mutta tietysti toisinaan ykköseksi nousee palvelu tai tuote (siis sekä netissä että muussa elämässä), joka ei ole paras, mutta joka onnistuu saamaan massan tai standardit taakseen.

En tietysti kiellä sitä, etteikö Kulutusjuhla tuo minulle epäsuorasti myös taloudellista ansiota. Siis rahaa. Kulutusjuhlan kautta ylläpidän kulutus- ja blogitietoutta ja myös osoitan toivottavasti sen, että jotain näistä maailmoista myös tiedän. Minulle riittää tuo epäsuora ansainta.

Lisäys: 

Piti vielä linkata Annen ajatuksiin siitä, miksi muita kannattaa auttaa netissä:

“Voin vakuuttaa, että ihan vain oppiakseen itse jotain, kannattaa auttaa muita. Puhumattakaan siitä, miten hyvä henki leviä ja aina silloin tällöin palaa takaisin. Vaikka tällaisena harmaana marrasaamuna.”

- – -

Poliittisiin blogeihin ja niiden merkitykseen liittyen Merten on pukenut ajatukset sanoiksi paremmin kuin minä kykenisin.

- – -

Huomenna keskivikkona puhun Kulutusjuhlasta ja ainakin veronpalautuksista YleX:n Tänään-ohjelmassa klo 12.15. Sen kuulee myös nettiradion kautta (huom, pamahtaa heti päälle).

Olen tämän ehkä ennenkin sanonut, mutta toimittajan työn kannalta on hyväksi olla välillä myös itse haastateltavana, vaikka kieltämättä se roolista toiseen vaihtaminen joskus vähän hassulta tuntuukin.

Kommenttimoderaatiosta

Kerronpa nyt senkin, että taisi olla tänään ensimmäinen kerta, kun poistin Kulutusjuhlasta yksinkertaisesti mauttomaksi arvioimani kommentin. Kommentti oli jätetty veronpalautuksia käsitelleeseen tekstipätkään, jonka kommenttiosastossa pohdittiin, mihin palautukset voisi käyttää. Poistamani kommentin sisältö oli tyyliin “menen Tatjanan syleilyyn Viiskulmaan”.

Joten sikäli siis ovat pieniä minun moderoinnin ongelmat verrattuna Soininvaaraan tai Tero Lehdon hommiin.

Jäsenyys maksaa kympin vuodessa, ja ilahduttavasti tässä viikon mittaan on jo saatu yli 20 jäsentä. Enkä ole vielä edes kaikkia kavereitani patistellut liittymään…

Laitoin yhdistyksestä viime viikolla myös tiedotetta menemään. Tämän perusteella aiheesta oli uutisointia ainakin Vihreän Langan nettisivuilla, IT-Viikossa, Digitodayssa ja Hesarin Hinta & laatu -sivuilla (maksullinen digilehti). Mitään varsinaista mediaseurantaa Kulutusjuhlalla ei tietenkään ole, joten jos joku sattuu näkemään mainintoja aiheesta lehdistössä, niin mieluusti otan tiedon vastaan.

Noilta nettisivuilta tietysti ropisi myös kävijöitä Kulutusjuhlaan, sen sijaan printtimedia ei tunnetusti juurikaan tuo kävijöitä nettisivuille. Hesarin jutun viimeinen lause kuului “Koistinen on Helsingin Sanomien Hinta & Laatu -sivuston vakituinen avustaja”, joten näin siis yhteyteni kyseiseen julkaisuun tuotiin esiin.

Minulta on tiedusteltu mm. sitä, miten Kulutusjuhla eroaa jo olemassaolevista kuluttajajärjestöistä. Mielestäni Kulutusjuhlan vahvuus on nimenomaan nettitoiminta ja ruohonjuuritasolla liikkuminen. Kulutusjuhlassa jaetaan tietoa ja kokemuksia tavalla, jota muut järjestöt eivät tee.

Samalla myös vuorovaikutus erityisesti kommentoinnin muodossa on hyvin esillä. Kolmen vuoden aikana kirjoitettuja artikkeleita on 1 765 ja ne ovat keränneet 3 324 kommenttia, joka on mielestäni tällaiselle yleisasiablogille varsin hyvä suoritus.

Perinteisesti kuluttajajärjestöissä on ollut myös varsin voimakas kuluttajien ja yritysten vastakkainasettelu, jota Kulutusjuhla tahtoo välttää. Kulutusjuhlassa tahdotaan jakaa myös myönteistä palautetta ja toivottavasti myös saadaan yritykset mukaan keskusteluun. Tämä olisi ainakin itselleni yksi ensi vuoden tavoite eli pyrkiä aktivoimaan yrityksiä.

Yhtä lailla tavoitteena on luoda yhteistyösuhteita, kehitellä toimintamuotoja ja viritellä Kulutusjuhlasta yhä parempi nettisivusto. Iso apu on ollut Ilkka, joka on jaksanut pakertaa Kulutusjuhlan teknisten ratkaisujen parissa: ilman häntä ei olisi jäsenrekisterit ja muut systeemit lainkaan samalla tasolla.

Mutta nyt siis positiivista hehkutusta blogien puolesta!

Ne perusmainostukset blogien puolesta kuuluvat esimerkiksi seuraavasti:

Erityisesti pienelle yritykselle blogi on helppo ja nopea tapa viestiä ja markkinoida. Kirjoittaminen vie aikaa, mutta tunnetusti esimerkiksi Googlen hakutuloksissa voi päästä korkealle blogin avulla. Suomenkielistä aineistoa on netissä vielä varsin vähän, joten asiablogilla pääsee monessa aiheessa varsin korkealle ilman suurempaa hakukoneoptimointia. Blogi on teitysti myös väylä päästä vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa.

Aina kuitenkan se sisällön tuottaminen ei ole ihan niin yksinkertaista. Mutta toki bloginkin kirjoittamista voi ulkoistaa.

Palkataan kirjoittaja

Blogaajan palkkaaminen ei Suomessa ole kovin yleistä: blogeja on kyllä ostettu esim. Plazalle (edit: oli väärin nimettynä), samoin Veloena lopetti juuri Suomen Kuvalehden puolella blogin pidon, ja markkinointimielessä toimii esimerkiksi Micra Cuts -blogi (auto kiertää blogaajalta toiselle ja he kertovat blogissa kokemuksistaan).

Varsinaisesti blogikirjoittajan palkkaaminen on käsittääkseni kuitenkin vielä melko tuntematonta.

Siis jos tuntuu, ettei omasta porukasta löydy blogiin sisällöntuottajaa, niin mikään ei estä maksamasta jollekin ulkopuoliselle. Hän voi olla kyseisen alan asiantuntija ja jo kyntensä blogien parissa näyttänyt, joten homma todistettavasti luonnistuu. Hänellä on myös jo valmiiksi blogiverkostoa ja ymmärrystä tässä ympäristössä toimimiseen.

Itselleni on ensi vuoden alussa tulossa tällainen projektiblogi: parin kuukauden ajan kirjoitan eräälle järjestölle omalla nimelläni blogia, joka liittyy kulutukseen. Blogia on nyt suunniteltu, ja tavoitteena on, että se sisältää muutakin kuin meikäläisen oman elämän jorinoita.

Eli siis myös samankaltaista “sisällöntuotantoa” kuin mikä tahansa muu kirjoittaminen, josta minulle maksetaan.

Maksetussa blogissa omat haasteensa

Tähän liittyen törmätään tietysti muutamiin mahdollisiin ongelmiin. Onko ulkopuolinen kirjoittaja uskottava yhteisön blogaajana? Entä jos bloginpito ei suju toivotulla tai sovitulla tavalla?

Ei ostettu blogaaja varmaan joka tilanteeseen käy, mutta tietyntyyppisiin blogeihin vallan mainiosti. Jos joku jo nyt hyvin kirjoittaa hyvin vaikkapa kodin remontoinnista ja sisustuksesta, niin miksei hän voisi tehdä sitä maksusta jonkun yrityksen sivuille.

Tosin blogaajat ovat usein tarkkoja siitä, missä he blogiaan pitävät. Ihan pienestä summasta ainakaan koko blogia ei olla valmiita siirtämään jonnekin toisaalle eli siis käytännössä ei olla valmiita myymään “blogisieluaan” (tämähän nähtiin jo silloin, kun Oma.fi kosiskeli blogaajia). Eivätkä kaikki halua tienata blogillaan mitään: jos joku maksaa kirjoittamisesta, niin se väistämättä jollakin tavalla vaikuttaa lopputulokseen. Oma, arkinen naputtelu riittää monille, koska jo siitä saa henkistä hyvää.

Mutta onhan mahdollista, että myös oman blogin pito jatkuu ja tietyt asiat siirtyvät käsiteltäväksi siellä, jossa siitä maksetaan. Esimerkiksi se sisustusintoinen pitää kangaskaupan sivuilla tekstiilejä käsittelevää blogia, mutta muut sisustusjutut säilyttää omassa blogissaan.

Yhdistyksissä jäsenistön hyödyntäminen

Varmaan joskus yli vuosi sitten Erkan kanssa tuli puhetta siitä, kuinka erilaiset yhdistykset voisivat kerätä sivuilleen jäsenistönsä tai muiden aiheesta kirjoittavien blogeja eli sitä blogien tärkeää tehtävää, vertaistukea, edistämään.

Yhdistyksissä resurssit ovat usein muuten rajalliset, mutta  jäsenistö varmasti mielellään jakaisi ajatuksiaan näin. Siis esimerkiksi atopiaa ja muita ihosairauksia käsitteleviä blogeja olisi Iholiiton sivuilla keskustelupalstan ohessa.

Varmaan näin jo jossain toimitaankin. Vaatii jonkun verran teknistä säätöä, mutta ei mitenkään mahdottomasti, ja tätä kautta kuitenkin voitaisiin saada hyvää sisältöä.

Tai sitten se mahdollisuus, jota myös välillä ehdottelen: blogi siitä, mitä muut blogeissa (tai muualla netissä) aiheesta kirjoittavat. Kulutusjuhlassa tämä on oleellinen osa sisältöä, ja mielestäni sen tekeminen on itsellenikin mielekästä. Valtaosa niistä on itseni keräämiä ja havaitsemia, jonkun verran tulee muiltakin.

Tämän tyyppinen palvelu on tietysti esimerkiksi kaupallinen Foody, mutta pienemmässä mittakaavassa voisi toimia yhdistysmaailmassa.

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Jäi oletettavasti taas jotain tärkeää pois, mutta tuli nyt sentään jotain kirjattua tästäkin aiheesta ylös.

Porkkanointi (Carrotmobin suomenkielinen nimi on vielä haussa) taitaa osua juuri sopivasti ajan hermoon. Kuluttajat haluavat win-win-vaikutuskeinoja, ja yrityksetkin lienevät ovat kypsiä lähtemään hommaan mukaan.
Tietysti tällainen parveileva toiminta näyttäytyy helposti sekavalta sopalta. Ideoita, ajatuksia, mielipiteitä sinkoilee niin netissä kuin muissa keskusteluissa (kuten eilisessä tapaamisessa, jossa olin mukana) laidasta laitaan. Samalla pitäisi saada alkuinnostus kestämään ja jalkautumaan toiminnaksi.

Kulutusjuhla ry käynnistelee pikkuhiljaa

Kesän aikana olen saanut jokusen kerran kysymyksiä siitä, miten oma yhdistystoiminta eli Kulutusjuhla ry etenee. Valitettavasti olen joutunut vastaamaan, että vielä pitää hetkinen odottaa, ennen kuin jäseneksi pääsee liittymään. Pohjatyötä tehdään, mutta mitään kiirettä emme ole pitäneet.

On ollut kuitenkin hauska havaita, että ihmiset ovat valmiita liittymään jäseniksi, vaikka emme edes mitään sen ihmeellisempää tässä vaiheessa lupaa.
Sen verran lupaan, että syyskuun aikana myös Kulutusjuhla ottaa edistysaskeleita.

Freejournalistin Ekomatseja

Oman työelämärintaman kannalta mainittakoon se, että olen nyt virallisesti free-toimittaja. Eli siis Journalistiliiton ja sen alaisen freelance-journalistien yhdistyksen jäsen.

Käytännön työssä jatkuu kiva meininki. On mukavaa havaita, että kuluttaja-, viestintä- ja nettitietämykseni tuottaa ihan oikeasti.

Jatkan edelleen esimerkiksi Yhteishyvän nettisivuilla julkaistavan Ekomatsin tekemistä: ideana on vertailla kahden jollain lailla toisiinsa vertautuvan tuotteen ekologista rasitetta (viimeisimpänä kulta vs. hopea ja tuorekurkku vs. etikkakurkku). Ei mitenkään helppo homma, mutta onneksi myös tutkittua tietoa tuotteista tulee koko ajan lisää.

Mutta tietysti siinä joutuu kohtaamaan sen saman, minkä kaikki muutkin. Monien tuotteiden vertailu on täynnä jossittelua, toisaalta-toisaalta -ajattelua ja hinnallakin on merkityksensä.

Toisaalta on pakko myöntää, että monet arkiset valinnat ovat kokonaisuuden kannalta todella pieniä, jolloin itse kyynisesti mietin niiden merkitystä (eli parempi olisi olla ostamatta esimerkiksi lainkaan koruja).

Mutta pakko kai se on uskoa, että pienelläkin on merkityksensä.

Kiitokset Tuijalle rupatteluhetkestä, välillä on hyvä myös ääneen vastailla kysymyksiin.

Digitodayn Blogit kunniaan 2008 -kisa sai lopputuloksensa illalla, ja luotsaamani Kulutusjuhla voitti yleisöäänestyksen Yhteiskuntablogit-sarjassa. Kivaltahan se tuntuu, että monen mielestä Kulutusjuhla oli tuon kategorian blogeista näin ansiokas! Ja kunniakirjan lisäksi melkoinen yllätys oli se, että sain palkinnonkin eli kannettavan tietokoneen.

Tietysti itse kisasta ja järjestelyistä voisi vielä hieman rutista, mutta jääköön. Toki blogistanian kannalta olisi edelleen kiva saada kunnon selvitys siitä, miten ne yleisöäänestykseen päätyneet blogit lopulta valittiin. Sen perusteella, mitä illan mittaan aiheesta juttelin, niin sain käsityksen, että kullekin tuomariston jäsenelle oli läiskäisty kutakuinkin sata ehdotettua blogia eteen ja kehotettu valitsemaan niistä suosikit.

Moni oli ilmeisesti samaa mieltä kuin Karhuherra, eli omia suosikkiblogeja ei äänestyksen ehdokkaiden joukosta löytynyt.

Lisäys eli muita kirjoituksia aiheesta:

• Sun äitis: Lehdistön ihannetyttö: Kari Haakana (sisältää mm. Jaikussa käydyn tilaisuuden raportoinnin sekä pylväskaaviot äänten jakautumisesta)
• Vierityspalkin PerttuT: Mikä siinä linkin tekemisessä on niin vaikeaa? (Digitodayn uutisessa ei ollut linkkejä blogeihin, joka aiheellisesti ihmetyttää)
• Viiniä ja villasukkia: Blogit kunniaan (Mielitty uskoo, että moni tavisblogien parissa puuhasteleva ei edes huomannut koko kisaa olevan käynnissä, joka osaltaan vaikutti äänestyksen tuloksiin)

Kulutusjuhla-yhdistys käyntiin

Kulutusjuhlan kannalta tunnustus oli lopullinen sysäys sille, että saimme päätettyä Kulutusjuhla-yhdistyksen perustamisesta. Ajatus on itänyt minun ja pikkuveljeni (Kulutusjuhlan Eko-Matti) mielessä oikeastaan siitä lähtien, kun Kari Haakana (jonka raati palkitsi nyt parhaasta blogista) kirjoitti kulttuurilehtitukien jaosta.

Jonkinlainen väylä saada Kulutusjuhlan kaltaisen nettijulkaisun tekemiseen resursseja tuntuisi järkevältä, mutta kuitenkaan selvästi kaupalliseen toimintaan en kyseistä blogia halua valjastaa. Yhdistyksen alla nettijulkaisua voitaisiin tehdä riippumattomammin, ja samalla mahdollistuisivat erilaiset yhteistyökuviot ym. mahdolliset “vakavammin otettavammat” toiminnot kuin mitä pelkän blogin alla voi tehdä.

Näin ollen pidämme yhdistyksen perustamiskokouksen nyt perjantaina 30. päivä klo 19. Samalla juhlimme myös Kulutusjuhlan kisavoittoa, ja kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan, kun vain laittaa minulle sähköpostia.