Tiistaina vietettiin ensimmäistä Tietoyhteiskuntapäivää. Jostakin syystä minulle tuli kutsu päivän päätapahtumaan Korjaamolle, ja piti tietysti mennä katsomaan, miltä näyttää virallisen Suomen tietoyhteiskunta-ajattelu.

Ehdin olla paikalla valitettavasti vain ensimmäisen puoliskon. Raportoin Jaikuun meiningeistä (mutta just nyt Jaiku on jälleen kerran alhaalla ja mitään raportoinnistani ei näy).

Näin jälkikäteen mieleeni jäi muutama kommentti ja fiilis:

- Verkkolaskujen merkitys: miksi tämä tuntuu nyt nousevan niin vahvasti esiin? Kuinka merkittävää oikeasti on se, että kuluttajille tipahtaa lasku sähköisenä verrattuna vaikka suoraveloitukseen? Tuleeko kansalaisesta tietoyhteiskunnan hyvä jäsen, jos hän käyttää e-laskuja? (Siis hlökohtaisesti käytän niitä ja toimitan myös firmani nimissä e-laskuja, mutta mietinpähän vaan…)

- Virallinen tietoyhteiskunta näyttää olevan varsin byrokraattista, hidasliikkeistä ja vakavaa, ja pukeutuu pääsääntöisesti tummiin pikkutakkeihin.

- Maija-Riitta Ollila heitti, että netti sopii sekä intro- että ekstroverteille. Olen niin samaa mieltä: nautin suuresti monista nettipalveluista, joiden vuoksi minun ei tarvitse soittaa kenellekään, saati asioida missään. Ollila puhui paljon myös laumaälystä ja sen merkityksestä.

- Kalliolan kansalaisopiston vanhusten nettihankkeista vastannut henkilö totesi, että pienten projektien sijaan tarvittaisiin hyviä, valtakunnallisia hankkeita. Monenlaista puuhataan ympäri Suomen, usein päällekkäin tai “oivalletaan” jotain sellaista, joka jo jossain toisaalla on ajat sitten havaittu. Mutta kun tieto ei liiku, niin tätä tapahtuu.

Tänään sain Liikenne- ja viestintäministeriöstä eräältä henkilöltä sähköpostin, jossa kysyttiin, olinko henkilö, joka raportoi tapahtuman Jaikuun/Twitteriin ja kiitettiin teostani. Tunnustin olleeni, ja esitin, että jos ensi vuonna virallinen taho hoitaisi tapahtuman paremmin nettiin. Näin kuulemma aiotaaan tehdä.

Arjen tietoyhteiskunta -sivut tarjoavat virallisen tarinoinnin ja kuvia tapahtumasta.

Ilmastotalkoot ja kuluttajien asenteet

Keskiviikkona suuntasin llmastotalkoot-hankkeen tämän vuoden avaustilaisuuteen, jossa myös julkistettiin tutkimustietoa ihmisten ilmastoasenteista. Tänä vuonna aiotaan nostaa esiin esimerkiksi ruuan merkitystä ilmastonmuutoksessa.

Mieleen jäi esimerkiksi pohdinta siitä, miten eri tavalla ihmiset voivat mieltää oman toimintansa ympäristöystävällisyyden. Siis voi olla, että henkilö voi sanoa, että “en toimi kovinkaan ilmastoystävällisesti“. Käytännössä hän voi silti olla melkoisen ekologinen tyyppi, mutta koska tietoa on paljon, niin hän kokee tekevänsä liian vähän (kuten minusta usein tuntuu). Tietysti tämä toimii myös toisinpäin: joku voi mieltää itsensä ekoksi, vaikka todellisuudessa toiminta olisi jotain ihan muuta.

Eli jälleen kerran: kuluttajalta kysyttäessä pitää miettiä vastauksia vähän pintaa syvemmälle, kuten tässä tutkimuksessa oli tehty.

Luovaa naisyrittäjyyttä

Sain kivan kutsun tulla puhumaan vapaamuotoiseen naisporukkaan, Iltavuoroon, naisyrittäjyydestä. Luovan talouden yrittäjyyteen johdatti tänä iltana työ- ja elinkeinoministeriön Petra Tarjanne, ja tunnistin itseni tietyistä näkökulmista, joita hän esitti. Eli esimerkiksi intohimon asiaan, verkostojen merkityksen, tarpeen murtaa yrittäjyyteen kohdistuvia ennakkoluuloja ja (valitettavan?) vähäisen tarpeen tavoitella voittoa.

Tarjanne nosti esiin myös sen, kuinka virallisella taholla pitäisi paremmin osata tunnistaa vähän erilaisia yritysideoita. Tämä kuulosti tutulta sen perusteella, mitä start up -puolelta  olen kuulostellut, eli rahoitusta esimerkiksi nettimaailman ideoihin ei välttämättä saa, koska niitä ideoita ei ymmärretä.

Pöydän ääressä kerroin myös sen, että itselleni on välillä vaikeaa ollut tajuta se, mitä oikeasti osaan ja mistä voisi tehdä myös bisnestä. Pidän tiettyä osaamistani sellaisena “Kaikkihan tämän tietää”, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Eli kuten joku tähän totesi, niin tarvittaisiin tietynlaista konseptointia oman osaamisen kartoittamisen kautta.

Kulutusjuhlan kuulumisia

Kulutusjuhla ry järjestää ensimmäisen keskustelutilaisuuden ensi torstaina klo 19 Punavuoren Ahvenessa. Aiheena on Kuluttajat, yritykset ja verkkokeskustelut (tapahtumakutsu Facebookissa).  Mukana ovat Jussi-Pekka Erkkola Nokialta, aihetta käsittelevän käsittelevän gradun (pdf) tehnyt Salla Laaksonen ja Whitevectorin Tommi Lehtonen. Kaikki henkilöt ovat myös tuttujani, joten uskallan luvata, että saadaan mielenkiintoinen keskustelu aikaan.

Ystävälliset sielut ovat myös luvanneet raportoida tilaisuutta verkkoon (kiitos Suviko ja Kitti), eli jos tekniikka toimii, niin sekä tekstiä että videota toimitetaan paikan päältä kaikkien seurattavaksi.

Kylteri-lehdessä julkaistiin juttu Kulutusjuhlasta (pdf, s. 12-13).

Mediapäivät, blogit ja vaihdanta

Sain Journalistilisen kulttuurin edistämissäätiön avustuksen Mediapäiville, joten suuntaan siis 3.-4. huhtikuuta sinne. Lauantain yleisöpäivässä ovat esillä myös blogit ja muuta sosiaalista mediaa.

Oma osallistumiseni päiviin sai uusia tuulia, kun lupasin käydä vahtimassa myös lainaus- ja vuokrauspalvelu Kuinoman ständiä. Kukaan Kuinoman aktiiveista ei pääse paikalle, joten ilmoitin, että toki minä sen verran voin sitäkin hoitaa, sillä onhan minusta moneksi ja hyvää toimintaa kannattaa tukea.

Otetaanpa alkuun lukijoita aktivoiva ajatusleikki (voitte ihan vapaasti huokailla siellä, että voi ei, onko Marikin nyt mennyt tekemään tällaisia ns. puhuttelevia tyylejä). Eli siis:

Olet valokuvaaja ja tehtäväsi on ottaa kuva minusta johonkin lehteen. Juttuun tehty haastattelu käsittelee joko blogeja tai kuluttamista, mahdollisesti yhdistää sekä blogini että kuluttamisen.

Millaisia elementtejä kuvaan haluaisit, minun lisäkseni tietysti?

Lähes poikkeuksetta kuviin halutaan mukaan läppäri eli tässä tapauksessa MacBookini. Usein vielä niin, että istun kirjoittamassa koneella.

Jos kyse on kuluttamisesta, niin kuva mieluusti otettaisiin kaupassa. Kuluttamisesta useimmiten ihmisille tulee mieleen ensimmäisenä ostoskärryt, setelit, luottokortit ja kauppakeskukset, ja näitä käytetään visualisoimaan kulutusta hyvin usein.

Mielestäni on tietysti vähän tylsää pönöttää koneen äärellä. Joo, kirjoitan blogeja ja teen sitä koneella, mutta pitääkö sitä alleviivata kuvassakin? Kun niihin blogeihin kirjoitan elämästä, arjesta ja siitä kuluttamisesta.

Ja se kuluttaminen taas on minun näkökulmastani laaja käsite. Esimerkiksi kirjasto on mielestäni loistava kulutuspaikka ja mielelläni tulisin siellä kuvatuksi.

Aihe tuli mieleeni jälleen, kun olin tänään poseeraamassa. Tällä kertaa paikaksi sovittiin vakiopaikkoihini kuuluva Rytmi. Kuvaaja laittoi vielä viestin, että onko mahdollista ottaa kannettava mukaan ja vastasin, että onhan se.  Kuvaus meni mukavissa merkeissä ja otos sekä juttu Kulutusjuhlasta on tulossa kauppakorkeakoulun Kylteriin.

Arvostan suuresti hyviä kuvaajia. Kyse ei ole todellakaan vain tekniikasta, vaan myös ideoinnista, näkemyksistä ja kuvattavien ohjaamisesta. Joskus olen itsekin joutunut kuvia räpsimään työnkin puolesta, ja olen todennut, että mieluusti jätän sen touhun niille, jotka oikeasti osaavat.

Minulla on ollut todella hauskoja hetkiä kuvattavana: esimerkiksi Laukkasen Jani nappasi hienot kuvat Keskisuomalaisessa ja Karjalaisessa julkaistuun juttuun (MacBook on sielläkin), ja Karoliina Paatos pisti fillaroimaan HS:n kuvaa varten. Marie Kajavan kanssa vietettiin aurinkoista kesäpäivää takapihalla.

Tietysti olen myös vierestä saanut ihailla ammattikuvaajien työskentelyä.

Mainitsemisen arvoisia ovat myös kuvaavat kaverit. Tätä sivua koristavan naamakuvan on ottanut Ilkka, ja Oopan pari vuotta sitten ottamia kuvia jaksoin taas ihailla, kun niihin törmäsin arkistojani selatessa. Lienee selvää, että en koe poseeraamista kameran edessä mitenkään ikäväksi puuhaksi, ja kavereiden kommenttien mukaan vedän naamallani tiettyä hymyä ihan arkisissakin otoksissa.

Ja kiitokset toverille, joka on ottanut alla olevan kuvan viime vuoden loppupuolella.

Kävin eilen pitämässä luentoa yliopisto-opiskelijoille Kuluttajakäyttäytymisen perusteet -luentosarjalla.  Omana aiheeni oli netin vaikutus kuluttajuuteen ja oma tapani jakaa kuluttajatietoutta: kuluttaja 2.0, joukkoäly ja vuorovaikutus, virtuaalinen kulutus, viraalimarkkinointi, Kulutusjuhla-blogi jne (Pikselivaatteita ja kokemuksenvaihtoa -kalvot Slidesharessa).

Blogikirjoittajia ei joukosta juuri tunnustaunut, mutta lukijoita sentään suurempi joukko. Eniten käsiä nousi silloin, kun kysyin, miten moni on Facebookissa.

Facebook on merkittävä asia: omalla kohdallani se on lisännyt tiettyä nettikommunikaatiota. Erityisesti tapahtumatiedotuksessa FB toimii hyvin.

Siksi se vaikuttaa myös kulttuurin kulutukseeni. Saan FB:n kautta kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin ja seurailen myös, mihin kaverini ovat ilmoittautuneet. Esimerkiksi parhaillaan menossa oleviin pari DocPoint-elokuvaa tuli parhaiten tietoisuuteeni nimenomaan Facebookin kautta. Myös erilaiset keikkatiedot leviävät Facebookissa hyvin.

(Näköjään myös veljeni eli Eko-Matti oli juuri kirjoittanut Kulutusjuhlaan otsikolla Kulutusvinkki: Kulttuuri.)

Maatalous-metsätieteiden maisteri puhuu kuluttajuudesta

Luennon jälkeen tapasin Ollia, jolle selitin, missä olin ollut luennoimassa eli maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Olen siis titteliltäni maatalous-metsätieteiden maisteri, ja sehän on monien mielestä vähän outoa, jopa huvittavaa. Tiedekunnassa siis sijaitsee taloustieteen laitos, ja sen alta löytyy myös kuluttajaekonomia oppiaine.

Näistä aiheista höpisin myös videolle. Pahoittelen taas teknisesti heikkoa laatua: ei kannata liian tarkkaan kuvaa katsella.

Viestinnän ammattilainen Anja Alasilta kirjoitti vuoden ensimmäisessä blogitekstissään, että nyt alkoi suomalaisten yritysblogien vuosi: hän uskoo blogien tuovan kaivattua vuorovaikutusta yritysten ja asiakkaiden tai johdon ja henkilöstön välille.

“Bloginpitäjien teksteihin näyttää myös iskostuvan ilahduttavaa suorasukaisuutta. Ajat ovat sen verran poikkeukselliset, ettei tästä selvitä talouskasvun vuosina tavaksi tulleella sanahelinällä.”

Toivottavasti Alasilta on tässä oikeassa. Ehkä poliittisten blogien viimevuotinen esiinnousu saa yritykset uskomaan, että kenties blogilla voisi tehdä jotain oikeasti hyödyllistä ja verkkokirjoittamiseen omaksuttaisiin uutta asennetta?

Itse odotan myös sitä, että yritykset ryhtyisivät osallistumaan verkkokeskusteluun muuallakin kuin niissä omissa blogeissa. Luulisi, että tänä vuonna nähdään yhä useampia suomalaisia “sosiaalisen median viestijöitä”, jotka nettikeskusteluseurannan lisäksi myös kävisivät korjaamassa keskustelujen virheitä tai antamalla vinkkejä.

Pienille yrityksille tämä on usein helpompaa ja siitä minullakin on jo omia kokemuksia: Kulutusjuhlassa oli tekstiä soijakynttilöistä ja niiden valmistaja kävi kommentoimassa soijan alkuperää.

“Hei!

Olen Kynttiläpaja Kalevantulen yrittäjä ja löysin keskustelun sattumalta, kun googlasin netistä sanalla “soijakynttilä”. Yksi syy siihen, että päädyin käyttämään kynttilöissäni soijavahaa oli se, että vahaan käytetty soija on viljelty Pohjois-Amerikassa eikä sen tieltä siten ole hakattu sademetsää. Saadakseni asiasta varmuuden tenttasin tavarantoimittajaa useaan otteeseen ja kirjallisten ilmoitusten lisäksi heidän (brittiläinen) edustajansa kertoi omin silmin nähneensä, kuinka soijapellot kasvavat tehtaan ympärillä eikä soijaa todellakaan tuoda mistään muualta. Lisätietoja käyttämästäni soijavahasta löytyy tavarantoimittajan sivuilta http://www.ngiwax.com“

Tämä tietysti kertoo myös siitä, että monilla suomenkielisillä sanoilla Googlessa on vielä hyvin helppo päästä esiin, eli yrittäjä voi bongata pelkästään googlaamalla omaa yritystään tai siihen liittyviin palveluihin ja tuotteisiin liittyviä keskusteluita.

Sosiaaliseen mediaan tunnetusti kuuluu jakaminen: ajatusten, ideoiden, tunteiden, löytöjen tai minkä tahansa muun. Ihmiset tekevät sitä, koska he tuntevat saavansa jotain, vähintään tunteen siitä, että on päässyt purskauttamana ilmoille aatoksensa.

Toisaalta hyvä motivaattori on se, että yhtä lailla saa paljon muiltakin: vinkkejä, apua, tietoa ja huvitusta. Tai se, että pääsee “brassailemaan”: minä tiedän tai osaan. Eihän näissä mitään sen ihmeellisempää ole, ainakaan kaltaisteni aktiivisten nettihörhöilijöiden mielestä.

Myös kaikenlainen yhdistystoiminta on iät ja ajat pohjannut siihen, että yksilöt panevat resurssejaan toimintaan, jonka kokevat tärkeäksi. Ei netti sitä muuta.

Siksi tuntuu oudolta, kun joku ehdottaa, että eikö Kulutusjuhlankin kannattaisi tarjota jokin osa tiedostaan vain jäsenille. Alkuperäinen ajatushan koko blogissa on tarjota vapaata tietoa kaikille.

Vielä oudompaa on se, kun kysytään, eikö pelota, että joku vie idean ja tekee siitä kaupallisen sovelluksen.

Eihän Kulutusjuhlakaan ole mikään ainutlaatuinen. Sitä on koottu “varastelemalla” hyviä käytäntöjä muualta. Jos joku tekee vastaavan sivuston vielä paremmin, niin sehän on vain hyvä. Netti on kehittynyt paljon juuri sen kautta, että ensiksi joku on tehnyt jotain ja joku toinen on muokannut toimivamman version.

Mutta tietysti toisinaan ykköseksi nousee palvelu tai tuote (siis sekä netissä että muussa elämässä), joka ei ole paras, mutta joka onnistuu saamaan massan tai standardit taakseen.

En tietysti kiellä sitä, etteikö Kulutusjuhla tuo minulle epäsuorasti myös taloudellista ansiota. Siis rahaa. Kulutusjuhlan kautta ylläpidän kulutus- ja blogitietoutta ja myös osoitan toivottavasti sen, että jotain näistä maailmoista myös tiedän. Minulle riittää tuo epäsuora ansainta.

Lisäys: 

Piti vielä linkata Annen ajatuksiin siitä, miksi muita kannattaa auttaa netissä:

“Voin vakuuttaa, että ihan vain oppiakseen itse jotain, kannattaa auttaa muita. Puhumattakaan siitä, miten hyvä henki leviä ja aina silloin tällöin palaa takaisin. Vaikka tällaisena harmaana marrasaamuna.”

- – -

Poliittisiin blogeihin ja niiden merkitykseen liittyen Merten on pukenut ajatukset sanoiksi paremmin kuin minä kykenisin.

- – -

Huomenna keskivikkona puhun Kulutusjuhlasta ja ainakin veronpalautuksista YleX:n Tänään-ohjelmassa klo 12.15. Sen kuulee myös nettiradion kautta (huom, pamahtaa heti päälle).

Olen tämän ehkä ennenkin sanonut, mutta toimittajan työn kannalta on hyväksi olla välillä myös itse haastateltavana, vaikka kieltämättä se roolista toiseen vaihtaminen joskus vähän hassulta tuntuukin.

Kommenttimoderaatiosta

Kerronpa nyt senkin, että taisi olla tänään ensimmäinen kerta, kun poistin Kulutusjuhlasta yksinkertaisesti mauttomaksi arvioimani kommentin. Kommentti oli jätetty veronpalautuksia käsitelleeseen tekstipätkään, jonka kommenttiosastossa pohdittiin, mihin palautukset voisi käyttää. Poistamani kommentin sisältö oli tyyliin “menen Tatjanan syleilyyn Viiskulmaan”.

Joten sikäli siis ovat pieniä minun moderoinnin ongelmat verrattuna Soininvaaraan tai Tero Lehdon hommiin.