Cision on jo pidempään julkaissut TOP-listauksia eri aihealuiden blogeista. Toukokuussa kohteena olivat online-markkinointia ja -viestintää käsittelevät blogit.
Ykkösenä listalla on Tuija Aallon Tuhat sanaa ja kakkosena tämä minun Mari Koo -blogini. Kolmoseksi sijoittui Harto Pönkän Lehmätkin lentäis.

Listalta löytyy myös moni muu tuttu blogi: Gurumarkkinointi (joka tosin juuri ilmoitti lopettavansa), Anja Alasilta, Katleena Kortesuo, Vierityspalkki…

Kiitos vaan kunniasta ja onnittelut muille listoille päätyneille!

En siis tiedä, millä perusteella Cision on rankkauksensa tehnyt. Tätä blogia seuranneet ovat varmasti havainneet, etten ole ollut erityisen aktiivinen tämän vuoden puolella, vaan olen keskittynyt muihin blogeihin. Eli voisin olettaa, että listauksessa painaa blogihistoria: Mari Koo on suomalaiseksi blogiksi varsin iäkäs (arkistot ulottuvat vuoteen 2006), joten sen myötä blogi on ehtinyt linkittyä moniin muihin verkkosivuihin.

Satuin seikkailemaan Oriolan (korjaus: ei Orionin, kuten kirjoitin) ylläpitämillä nettisivuilla ja huomasin, että siellä on “Oikeudellinen tiedote“. Tiukkaa lakitekstiä, jossa todetaan mm. seuraavaa:

“Sivujen käyttö ja kopiointi muuhun kuin omaan käyttöön, siirtäminen, jakeleminen, tallentaminen tai muu hyödyntäminen on kiellettyä, ellei tähän ole Oriolan kirjallista etukäteislupaa.”

“Sivustolla esiintyvät nimet, kuviot, logot ja tavaramerkit ovat Oriolan tai sen yhteistyökumppanien omaisuutta. Niiden kopioiminen, siirtäminen, jakeleminen, tallentaminen tai muu hyödyntäminen on kiellettyä, ellei tähän ole Oriolan tai sen yhteistyökumppanin kirjallista etukäteislupaa.”

“Lähettämällä Oriolalle osoitettua tilaamatonta aineistoa (esimerkiksi palaute) sähköpostilla tai verkkosivujen kautta, käyttäjä samalla luovuttaa Oriolalle ja sivujen käyttäjille veloituksettoman käyttö- ja luovutusoikeuden lähettämäänsä aineistoon, jollei toisin ole sovittu. Kaikki käyttäjän tai muun ulkopuolisen sivustoille toimittama, ilmoittama tai lähettämä aineisto on siis julkista ja vapaasti kenen tahansa käytettävissä. Aineistoa saa käyttää, jäljentää, jakaa, muuttaa, kehittää tai muutoin hyödyntää.”

Onkohan kukaan miettinyt tätä oikeudellisen tiedotteen sisältöä nykynetin näkökulmasta? Että jos nyt tähän kopioisin Pansuolan logon, niin syyllistyn tekoon, jonka tiedote kieltää. Tosin ei minulla ollut kyllä kirjallista etukäteislupaa edes tekstikappaleiden kopiointiin, rikkoikohan sekin jo käyttösääntöjä, vaikka kiltisti linkkasin lähteeseen?

Aiemmin tänä vuonna kirjoittelin, kuinka minä ja iso joukko muita nettikirjoittajia saivat sähköpostia, jonka mukaan meidän pitäisi poistaa Suomen Parhaat Nettisivut -kilpailua käsittelevät tekstimme. Jos emme näin toimisi, niin uhattiin jopa käräjöinnillä.

Vesilasissa silloin kuohui hetken aikaa, enkä minäkään saanut vastauksia omiin sähköposteihini.

Onneksi Korhosen Suvi teki aiheesta seurantajutun Tietoviikkoon 7. huhtikuuta.

“Nyt Websiteracen toimitusjohtaja Soile Haanpää kertoo saaneensa poliisilta päätöksen, että asiassa ei ole tapahtunut varsinaista rikosta. Hän ei ole ehtinyt perehtyä päätökseen vielä ajan kanssa ja periaatteessa asia on vielä kesken.

Verkkokirjoittajien ip-osoitteita ja sitä kautta henkilöllisyyksiä ei voitu selvittää, sillä tapaukset olivat yli kolme kuukautta vanhoja, Haanpää selittää. Poliisi kehotti tekemään uuden ilmoituksen kunnianloukkauksesta, jos uusia loukkaavia ja valheellisia kirjoituksia vielä ilmestyy.

Haanpää epäilee, että monet kirjoituksista ovat alaikäisten kirjoittamia.”

Aihe on siis toistaiseksi käsitelty. Tosin yhtiön toiminta ja lausunnot eivät edelleenkään olleet erityisen mieltäylentäviä. Mutta tätä voi sitten muistella, jos joku kysyy, onko nettikirjoittmainen aiheuttanut minulle joskus ongelmia.

Edelleen tietysti kehotan kaikkia harkitsemaan, haluaako kyseisen firman “kilpailuihin” lähteä mukaan.

Viime viikolla saatiin vähän säpinää suomalaiseen sosiaalisen median kenttään, kun Nova Trotters -yhtiö lähetti minulle ja 17 muulle sähköpostia. Viestissä todettiin Suomen Parhaat Verkkosivut -kilpailuun liittyneiden kirjoitusten olevan valheellisia ja herjaavia, ja ne kehotettiin poistamaan. Pahimpia tapauksia uhattiin käräjöinnillä.

Perustiedot voi lukea Hesarin jutusta. Linkkejä lukuisiin aihetta käsitteleviin teksteihin löytyy mm. Erkalta. Oma kirjoitukseni kisasta on elokuulta 2008.

Lähetin sähköpostitse tiedustelun vastapuolelle, koska halusin tarkemmat perustelut sille, mikä kirjoituksessani oli valheellista tai herjaavaa. Uusin pyyntöni muutama päivä myöhemmin, mutta mitään vastausta ei siis vieläkään ole tullut.

Pöly on siis, ainakin toistaiseksi, laskeutunut.

Myönnän, että minua henkilökohtaisesti moinen viesti kirpaisi ikävästi. Ei ole koskaan kivaa joutua syytetyksi siitä, että olisi herjannut yritystä tai ihmistä, saati, että uhkaillaan käräjöinnillä. Ylipäätään harvoin kirjoitan yrityksistä mitään negatiivista blogeihini, sillä pyrin ennemmin positiiviseen, julkiseen palautteeseen. Tämä Suomen Parhaat Verkkosivut oli kuitenkin mielestäni ansainnut kritiikin mm. markkinointikeinoistaan.

Millaiset ja kenen mielipiteet vakuuttavat verkossa?

Tapaus sai minut taas miettimään sitä, mikä vaikutus on sillä, kuka ja missä netissä kommenttejaan latelee. Siis sekä tietoa hakevien että yritysten kannalta.

Kun haemme netistä kuluttajakokemuksia, niin näitä mielipiteitä tietysti arvostetaan eri tavoin riippuen siitä, missä ne on esitetty. Esimerkiksi asiantuntijafoorumin oloinen sivusto on vakuuttavampi kuin satunnainen, pelkästään nimimerkeillä toimivien kommenttiosasto.

Jos sattuu lukemaan useita samankaltaisia, kohtuullisen järjellisesti kirjoitettuja merkintöjä blogeista, joita kirjoitetaan vähintään omalla nimellä (ja usein myös naamalla), niin todennäköisesti niiden sisällöstä on helpompi vakuuttua kuin “anonyymien nettihuutelusta”. Tässä Nova Trotters -touhussa monet kilpailua kritisoineet olivat lisäksi enemmän tai vähemmän netin kanssa tekemisissä myös työkseen, joka tietysti lisää uskottavuutta.

Sinällään tämä ei poikkea mistään verkon ulkopuolisesta ympäristöstä: uskon helpommin fillarikorjauksessa pyöräkorjaamon ammattilaista tai pyöräilyharrastajaa kuin satunnaista baarikeskustelijaa.

Tosin kuten Suomen Parhaat Verkkosivut -tapaus opetti, niin omilla tiedoillaan netissä kirjoitteleville voi helpommin lähettää myös uhkailuviestejä.

Jos tuote on aidosti hyvä, niin sillä on helpompi vakuuttaa kuin uhkailuilla

Olen lähinnä nyökytellyt lukiessani muiden tekstejä tästä tapauksesta. Kuten esimerkiksi näiden kohdalla:

Heikki H:

“Olisiko sittenkin parempi yrittää silittää myötäkarvaan? Jos tuotteesi on hyvä, ei varmaan ole vaikeaa näyttää sitä toteen.”

Janne Saarikko:

“Jos ko. yrityksen edustajat eivät pidä negatiivisesta kirjoittelusta, lähes ainut tapa saada tilanne muuttumaan on kääntää kirjoittajien mielet positiivisiksi. Ja se tehdään lähtemällä mukaan keskusteluun, selittämällä asian oikea laita, tai jos tuote/palvelu on pielessä, pistämällä se kuntoon. Verkossa asiat saadaan parannettua ensisijaisesti positiivisuuden ja asioiden oikeaksi todistamisen kautta.

No mitä sitten voisi tehdä? Saavutettu vahinko on tässä vaiheessa vaikeaa korjata. Vaikka keskustelu tulee lähipäivinä hiljenemään, nuo hakukoneosumat ja satunnainen novatrotters-maininta jäävät kyllä olemaan.”

Lisäksi Harto Pönkä julkaisi eilen hyvän kaavion siitä, miten kriittiseen nettikeskusteluun voi suhtautua ja millaisia tuloksia eri tavoilla saadaan.

Ulla-Maaria Engeström totesi Future Female -tapahtumassa marraskuussa mm. sen, että palveluksia kannattaa sekä pyytää että tehdä. Verkostojen voima ja hyvien tyyppien apu kannattaa hyödyntää.

Tämä on tietysti tuttua niin arkielämästä kuin sosiaalisesta mediasta. Kun antaa, niin myös saa: kun jakaa tietoja ja kokemuksia, niin myös muut ovat valmiimpia auttamaan tarvittaessa.

Vinkit Galleriakierrokselle Nopsassa

Eilen ilmestyi nettiin julki yksi tehty palvelus, joka linkittyy myös Ulla-Maaria Engeströmiin. Hän on lähimatkailupalvelu Nopsan toinen kehittäjä, ja toisena taas toimii HelLooksin Liisa Jokinen. Mielestäni Nopsa on hieno esimerkki ja ajatustenherättäjä siitä, miten kokemuksia voi saada oman elämän lähipiiristä. Suotta Nopsaa ei ole siis palkittu.

Liisa taannoin mainitsi kohdatessamme, että kunpa ihmiset laittaisivat jakoon niitä omia suosikkipaikkojaan tai -reittejään. Kovin suurta pohdintaa ei tarvittu, kun Samin kanssa ilmoitettiin, että voimme tallentaa jonkin sunnuntaisen galleriakierroksen. On mukavaa tehdä pieni palvelus, johon ei sisälly mitään vastavuoroisuuden vaatimusta, vaan pelkästään haluaa kannattaa hyvää toimintaa.

Siellä se nyt sitten on: helsinkiläisgallerioita kuvataiteilija Sami Lukkarisen suosittelemana.

Samille galleriakierrokset ovat tärkeä sunnuntaiden harrastus. Hänen rinnallaan minäkin olen oppinut nauttimaan ilmaisista taide-elämyksistä.

Myönnän, etten aiemmin ollut mitenkään erityisen kiinnostunut nykytaiteesta, mutta nyt oma käsitys on sentään kehittynyt asiantuntijan rinnalla kulkiessa. Osaan jo kiinnittää huomiota niin ripustukseen kuin taiteilijan käyttämään tekniikkaan, mutta sen lisäksi myös taidan kyetä nauttimaan laaja-alaisemmin erilaisista teoksista. Eli en heti ole vänkäämässä, että mitä tämä teos nyt tarkoittaa ja onko tässä nyt suurempi viesti ja ääh, en ymmärrä.

Ilmaisia elämyksiä ja näkökulmia taiteesta

Kehotan muitakin rohkeasti lähtemään galleriakierrokselle. Se ei edes maksa mitään, mutta voi saada yllättäviä näkökulmia ja hienoja elämyksiä. Juuri nyt on esimerkiksi Galleria Sculptorissa Markus Kåhren Pidot-teos (2.1. asti), jossa puhutaan kiehtovalla tavalla rakkaudesta.

Myös Jani Hännisen näyttely Anhavalla (19.12. asti) kannattaa kurkata. Jutta kirjoittaa näyttelystä:

“Vaikka aivan nappiin minun makuni kanssa työt eivät mene, todeta täytyy, että hyviä ovat. Niistä näkee jotenkin maallikkokin, että mies on tiennyt mitä tekee. Homma on niin sanotusti hanskassa.

Kuvat ovat graffitin ja hienostuneen taiteen yhdistelmiä. Ne ovat hyvin hyvin monikerroksisia. Niissä on mielenkiintoisia detaljeja, joita saa arvuutella. Sitten ne vievät johonkin suurempaan kokonaisuuteen ja nivoutuvat mielenkiintoisesti keskenään. Hyvä kompositio, taiteilijaystäväni sanoi.”

- – -

Tässä palveluksista kirjoittaessa pitää vielä kiittää Kemikaalikimaran Anjaa, joka Ruffe-haasteensa myötä lähetti pienen ylläripalkinnon ja käsinkirjoitetun kirjeen. Pitänee pistää ylläri kiertämään eli raapustella perinteisesti kynällä paperille ja laittaa postia jollekin.

Kiitos kaikille muillekin, jotka ovat auttaneet, vinkanneet, ohjanneet, kertoneet, pohtineet ja muuten tehneet minulle palveluksia tänäkin vuonna. Teitä on paljon!