Yhä useampi saa tuotetiedotteita ja myös mahdollisuuksia testata tuotteita bloginsa ansiosta. Valtaosa on tietysti tyytyväinen saadeessaan yritysten yhteydenottoja, ja ilmaistuotteet kelpaavat testattavaksi.

Kaikkia tämä ei kuitenkaan miellytä. Daily Ekon Daniela aikoo lopettaa bloginsa saatuaan tarpeekseen yritysten yhteydenotoista:

“Infolehtisiä yritysten viher(pesu?)tempauksista suorastaan tulvi sisään, eikä sähköpostiosoitteen poistaminen täältä auttanut yhtään.

Perustin blogin vuosi sitten kirjatakseni ylös ja tarkkaillakseni elämäntyyliäni sekä elämäntyylini muutosta, saadakseni apua eko-ongelmiin kommenttimuodossa ja niin edespäin. Jossain vaiheessa erinäiset yritykset alkoivat ottaa yhteyttä ja tarjota ekotuotteita testattavakseni. Alkuun se olikin kivaa, mutta kuten jo mainitsin, en oikein (enää) koe sitä mielekkääksi.

Olen toki kiitollinen kaikesta, mitä blogi on poikinut, mutta jatkuva mainontaan ja mainoksille al(t)istuminen on syönyt mielekkyyden tämän blogin ylläpitämisestä ihan täysin. Alkuperäinen into on kadonnut ja tarkoitusperä on vaihtunut joksikin ihan muuksi. Oli tarkoitus raportoida omia juttuja, ei suoranaisesti referoida muiden asioita.”

Blogien kautta tehtävä markkinointi kääntyy siis välillä ikävään suuntaan. Edelleen näyttäisi olevan tarvetta sille merkinnälle, jolla voisi kertoa blogissaan, onko halukas vastaanottamaan yhtään lehdistötiedotetta tai muuta materiaalia.

Sun Äitis kirjoittaa blogipostauksensa lopussa:

“Tätä viestiä on kommentoinut nimimerkki Hampaat. Gmailistani näen suoraan kommentoijan osoitteen. Se on hampaidenvalakaisutuotteita markkinoiva sivu. Tämä on ainakin toinen kerta, kun ko. sivu on linkkinä tänne jätetyssä kommentissa. Kommentti on suomenkielinen ja sen on lähettänyt joku inhimillinen olento, joka on näpytellyt spämmifiltterin numerokoodin. Onko tämä jokin uusi elinkeinonharjoittamistapa? Kun ennen pikkusällit tienasivat senttejä jakamalla ilmaisjakelulehtiä, istuvatko he nykyään netissä kirjoittamassa mukakommentteja, joiden tarkoitus on houkutella asiakkaita hampaidenvalkaisutuotteille? Paljonkohan sillä tienaisi? Millä perusteella ne valitsevat sivut, joilla kommentoivat? Kuka keksii kommentit?”

Osaakohan joku vastata? Tuleeko muille paljon vastaavia kommentteja?

Minä olen törmännyt omissa blogeissani vain yksittäistapauksiin, joissa on voinut epäillä takana olevan silkkaa markkinointia. Blogien ylläpidossahan olen ottanut linjan, että minulla on oikeus poistaa kommentit oman harkintani mukaan, eli jos tulkitsen kommentin tökeröksi mainokseksi, niin napsautan sen pois.

Jonkinlaisia ansaintamahdollisuuksia tarjotaan yhä enemmän tällaisen sosiaalisessa mediassa tapahtuvan markkinoinnin parissa. Salla jakoi tiedon tästä Sivutoimisen blogimarkkinoijan (työnantaja Pauna Media Group; tehtävä liittyy mangaan, romantiikkaan ja sudokuun) työpaikasta Qaikuun:

“Haemme sivutoimista markkinointihenkilöä, joka vastaa kirja- ja lehtituotteidemme internet-markkinoinnista ja promootiosta muuhun mediaan.

Työhön sisältyy:
- Kokonaisvastuu tuotteidemme internet-markkinoinnista annettujen yleisten suuntaviivojen mukaisesti.
- Blogin/sivuston suunnittelu, tekninen ylläpito, ideointi ja tekstintuottaminen sekä kuvankäsittely.
[- - -]
- Uusien pr-kanavien haku eri tuotteille.
- Postituslistan hallinnointi ja uutiskirjeiden tuottaminen sekä lähettäminen.
[- - -]
Sinä:
- Olet luova ja osaat tuottaa hyvää ja kiinnostavaa tekstiä alkuperäismateriaalista (yleensä englanninkielistä) sekä luoda sitä itse.
- Osaat hoitaa blogin/sivuston päivittämisen itse (blogialustan valintaan voit vaikuttaa). [- - -]“

Jokunen aika sitten Äijäruokaa-blogin Ari Mäkelä suivaantui, kun sähköpostiin tipahti mainoksia pyytämättä (via Suviko Jaikussa, samassa Jaiku-keskustelussa myös pohdintaa aiheesta).

“Erityisen tökeron tästä roskapostista tekee sen, että To-otsikkotiedossa on useiden suomalaisten ruokablogien sähköpostiosoitteet.

Meilin sisältö on hivenen koominen: Hartwallin Gourmet-oluiden ylikehumista – aivan kuten ruoassa ja oluessa yhdistelmänä olisi jotain uutta.”

Mäkinen sai myös toisen viestin, joka sai miehen lopullisesti kiehahtamaan.

“Kaksi saatua roskapostia antaa aihetta epäillä, että SEK:lla on henkilörekisteri ruokablogaajista, mitä heillä ei saisi olla, ja että SEK enemmän tai vähemmän aktiivisesti myy tällaisia meilejä palveluna ruokataloille.”

Sähköpostiviestintä on edelleen taitolaji

Tästä muistui mieleen blogitapaus vuodelta 2007. Silloin Nescafe kokeili pistää viestiä pienelle joukolle bloginpitäjiä, ja se herätti mm. Viasto-blogin Rikussa hämmennystä. Eli onhan tässä näitä blogimarkkinointeja Suomessa jo jonkun aikaa harjoiteltu, mutta vielä tapahtuu kömmähdyksiä. Tosin tapahtuu niitä muussakin markkinoinnissa ja siinä, miten ihmisiä lähestytään.

Erkkolan Jussi-Pekka lainasi blogitekstissään Seth Godinia todeten, että fiksu markkinoija ei pyri mahdollisimman laajoihin sähköpostilistoihin. Laatu korvaa määrän.

Teknologiatoimittajan ja henkilökohtaisen blogin roolit

Mutta on suomalaisessa blogimarkkinoinnissa vähän muutakin. Toimittaja Tero Lehto ilmoitti pistävänsä henkilökohtaisen Mobiili- ja PDA-bloginsa tauolle. Yhtenä syynä oli PR-toimistojen toiminta:

“Kolmas tekijä oli PR-toimistojen mediasuhteiden hoito. Ne ovat kiinnostuneet blogien pitäjistä Suomessa ja alkaneet lähes roskapostittaa yksityistä sähköpostilaatikkoani, lupaa kysymättä. Yhtä suomalaista viestintätoimistoa kielsin kolmesti ennen kuin tiedotteiden tulo yksityiseen postilaatikkooni loppui.

Toisaalta samat PR-ihmiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet, etten ole ensisijaisesti “teknologiabloggaaja”, vaan toimittaja. Se tarkoittaa, että kaiken uutisarvoisen käytän uutistoimittajana, ja muusta voin ehkä kirjoitella blogissa. Tämän tasapainottelu alkoi mennä hankalaksi.”

Siis Lehtokaan ei pitänyt siitä, että yksityiseen sähköpostiin laitettiin kaikenlaista tiedotetta. Eli tässä sähköpostiviestinnässä on selvästi vielä opeteltavaa.

Ruotsissa blogimarkkinoinnilla tehdään jo isompia huulia

Ruotsissa blogimarkkinointi saa vielä kiinnostavampia ilmiöitä. Viimeisimpänä suosituille naisblogaajille on tarjottu mahdollisuutta osallistua ilmaiseen hoitoon, jonka avulla he saisivat suuremmat rinnat (via).

Osa naisista suivaantui tyyliin “Miten te kehtaatte tarjota tällaista”, mutta joku myös tarttui tilaisuuteen. Johanna Trenck jopa julkaisi YouTube-videon, jossa piikitetään ainetta huuliin.

Ongelmaksi tuli se, ettei kyseinen leidi kertonut saavansa “hoitoa” ilmaiseksi, ja tästä ei taas pitänyt hänen bloginjulkaisupaikkansa Finest.se. Siltä suunnalta katsoen kertomatta jättäminen murentaa uskottavuutta. Ilmaisia lahjoja, joiden ilmaisuutta ei kerrota, ei haluta blogeihin.

Sen verran, mitä kyseisen Johannan blogia vilkaisin, niin oletettavasti neito on tyytyväinen saamastaan julkisuudesta. Hänen tavoitteenaan on tehdä itseään tunnetuksi:

“I’ve started slowly to begin building up my brand name in the U.S and in Sweden. From commercials, music videos, prints, spokesmodel for various websites and an upcoming cover for a magazine + a tv show which will be shown in January/ february 2009.”

Ruotsissahan blogien piilomarkkinointi on puhututtanut jo aiemmin.

Lisäys myöhemmin: Myös Q-Med -yritys, joka tarjoaa näitä ulkonäonmuokkaustoimia, vetäytyy irti tästä markkinointitavasta. He myöntävät, että viestit lähtivät 15 henkilölle, mutta samalla kerrotaan, että tulevaisuudessa niitä ei enää pistetä liikkeelle.

“Sinustako Suomen suosituin muotibloggari?”, kysytään ja pyydetään ilmoittautumaan JC:n järjestämään kisaan.

“Tähtibloggaajalle tarjoamme tiellä tähtiin avuksi ammattigraafikon, media- ja muotialan kontakteja, sekä oman PR-kampanjan.”

Olisiko tämä nyt se kisa, jonka kautta Suomi saisi oman ensimmäisen todellisen blogijulkkiksen? Vaikka muotiblogit ovat suosittuja, niin kukaan ei ole toistaiseksi noussut laajempaan tietoisuuteen ja seurattavaksi ruotsalaisten muotibloggareiden (kuten Ebba) tapaan.

Kuluttajaviraston Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta -julkaisusta sattui silmiin luottojen markkinoijille kohdennettu viesti siitä, että heidän pitäisi valvoa, missä ympäristössä eli millaisella nettisivustolla heidän mainoksensa näkyy. Tässä yhteydessä oli otettu kantaa myös blogeissa näkyvään mainontaan seuraavasti:

“Kuluttajavirasto on huomauttanut muutamaa yritystä siitä, että niiden luottoa tarjoavia verkkosivuja on markkinoitu Internetissä blogityyppisellä sivustolla. Tämän sivuston kaupallinen tarkoitus ei käynyt selkeästi ilmi, sillä mm. pikavipeistä ja pokerinpelaamisesta annettiin tietoa artikkelein, jotka muistuttivat viralliselta tai puolueettomalta taholta annettavaa tietoa sekä kehottivat lainanottoon.

Kun yritysten sivuille johtavia mainosbannereita oli siroteltu taajaan ympäri blogia, myös sivun sisältöä oli arvioitava osana markkinointia. Yrityksiä kehotettiin vastaisuudessa huolehtimaan siitä, ettei mainosmateriaalia päädy asiattomasti luotonottamiseen tai pokerinpeluuseen houkutteleviin asiayhteyksiin. Siitä huolimatta, ettei yritys suoraan vastaa bloginpitäjän teksteistä, sen on kannettava vastuunsa siitä, missä yhteyksissä sen mainos esiintyy.”

En edelleenkään ole hakukonemarkkinointitietämyksessäni kovin pitkällä, joten en tiedä, miten hyvin markkinoija voi viestejään esimerkiksi blogeissa kohdentaa. Ovatkohan Google-mainonnan keinot tällaiseen hallintaan sopivat? Entäs Gmailin mainokset? Pitääkö luottoa tarjoavien yrityksen jättäytyä kokonaan näissä yhteyksistä mainostamisesta?

Varmaan meistä jokainen on joskus hieman huvittunut siitä, että Google-mainos ja blogin sisältö ovat itse asiassa melkein vastakkaisia. Eli esimerkiksi vaalien aikaan kokoomuslaisen mainos näkyy vasemmiston kannattajaksi julistautuneen blogissa jne.

Tietysti luottoon ja lainaan liittyvä mainonta on vakavampaa. Ei liene myöskään yrityksen etu, että jos blogi kehuu suuresti pikavippien ottamista pokerinpeluuta helpottamaan, niin siellä sitten näkyy peruspankin mainos. Ihan kuten muussakin mainonnassa valitaan ne välineet, lehdet tai tv-ohjelmat, joissa ollaan mukana. Netti ja blogit ovat vain on paljon monimutkaisempi tässä suhteessa.

Mutta kuten sanottu, en ole aiheen asiantuntija, joten joltain löytyy varmaan asiantuntevampi kommentti. Herätti vain mielenkiinnon se, että kuluttajavirasto on tällaiseen puuttunut.