“Ekologisuutta arvostavien ja parempaa maailmaa rakentavien Lohas-kuluttajien määrä kasvaa jatkuvasti ja tästä kysynnästä avautuu aivan uusia mahdollisuuksia maaseudulle ja sen merkityksistä ammentavalle liiketoiminnalle, sanoo Jyri Arponen Sitran Maamerkit-ohjelmasta.”

Maaseutuoptimismi on vahvassa nousussa, ja maaseudun tulevaisuuden merkityksen nähdään kasvavan.

Eli siis hyvin näyttäisi suomalaiselle maaseudulle käyvän. Mutta tietyistä vanhoista kaavamaisista ajattelutavoista pitäisi varmasti päästä irti.

Eräs tuttuni lähetti kuvan Joensuun lentokentältä (kenttä sijaitsee kotikunnassani Liperissä):

Miksi ihmeessä rakennetaan tällaisia vastakohtia? Helsinkiläistynyt liperiläinen lähinnä masentuu moisesta. Maalla syytetään helposti kaupunkilaisia siitä, etteivät he arvosta eivätkä ymmärrä maaseutua. Mutta ei sitä ymmärrystä kaupunkilaisiin näytä liikaa olevan, jos tällaisella valomainoksella uskotaan vetovoiman kasvavan.

Olen kohtuullisen potentiaalinen paluumuuttaja kotikonnuilleni. Siellä ovat juureni, vanhempani ja jonkinasteinen tunneside. Enkä varmaan olisi lainkaan hullumpi kunnan veronmaksaja, ja saattaisin jopa työllistää itse itseni. (Totuuden nimissä on mainittava, että maalla asumisessa on kokemukseni mukaan myös runsaasti heikkoja puolia, jonka vuoksi en mitenkään hingu elämänmuutosta).

Mutta ilmakuva Liperistä ei ole se tekijä, joka minua houkuttaisi, etenkään, jos sille nostetaan vastakohdaksi “Ruuhka-Suomi”. Minun Helsinkini ei ole autoilua, vaan kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä. Enemmän olen joutunut autossa istumaan Liperissä, jossa matkat lähimpään kauppaan ovat pitkiä ja joukkoliikennettä pidetään toimivana, jos kerran päivässä menee linja-auto.

Joten siis Liperin kunta: muuttakaa viestinne lentokentällä toisenlaiseksi. Kertokaa vaikka siitä, että Liperissä on mahdollista saada järvikalaa kotiinkuljetettuna tai perunoita kylän viljelijältä. Tai että rivitaloasunto on niin halpa, että helsinkiläistä melkein huvittaa (kaikki eivät välittömästi haaveile omakotitalosta). Varmasti keksitte vielä jotain paljon parempaa.

Mutta älkää jumiutuko omiin ennakkoluuloihinne eteläisemmästä Suomesta.

Samalla sitten voitte alkaa suhtautua vakavasti niihin, jotka haluavat kasvattaa omaa ruokaa luomuna ja siinä sivussa muillekin. The New York Timesissa oli juttu, jossa kerrottiin, miten uusi sukupolvi haluaa ryhtyä maanviljelijöiksi.

Siellä päin maailmaa maanviljelyssä on menossa aivan uudet tuulet. Kun ihmisten halua tietää ruuantuotannon taustoista on kasvanut, on lisääntynyt kysyntä tehomaataloudesta poikkeaville tuotantotavoille. Pari-kolmekymppiset vaihtavat maanviljelijöiksi. Vaikka osaaminen on heikkoa, niin intoa oppimiseen riittää.

Sitran raportin perusteella myös Suomessa olisi mahdollisuudet samankaltaisiin suuntauksiin. Tuskin kovin monesta silti tulee päätoimista viljelijää, mutta arvostus maatalouteen ja maaseutuun on varsin hyvällä tasolla.

Tekstissä toivotaan, että blogimarkkinointia harjoittavat yritykset ottaisivat suuremman vastuun eli kuluttajaviraston Lapset-painopistealueesta vastaava lakimies Katri Väänänen kirjoittaa:

“Bloggaajalle ei ehkä tule mieleen, että hänen pitäisi jotenkin valistaa lukijoitaan sponsoreistaan ja niiden vaikutuksesta mielipiteisiinsä. Se olisikin itse asiassa sponsoreina toimivien yritysten tehtävä. Osa bloggaajista mainitsee sivuillaan yhteistyökumppaninsa, mutta yritysten olisi lisäksi edellytettävä bloggaajaa kertomaan avoimesti, miten yhteistyö vaikuttaa tuotteiden esittelyyn ja arvioihin. Silloin tyttärenikin osaisi varmasti suhtautua hieman kriittisemmin ihanan turkisliivin ylistämiseen.”

Tähänkin asti on aina todettu, että blogissa kannattaa ja pitää tuoda avoimesti julki mahdolliset markkinointikytkökset. Mielestäni linjaus, jonka mukaan yritykset voisivat aktiivisemmin muistuttaa sponsoroimiaan blogeja tästä, kuulostaa järkevältä. Ei siitä pitäisi olla yrityksille mitään haittaa: päinvastoin avoimuus on tunnetusti näissä blogimarkkinoinneissa oleellista.

Aiheesta olen kirjoittanut aiemmin mm. otsikolla Blogimarkkinointi kompastelee ja pohdituttaa (7.2.2009).

Ja muinoin juteltiin blogiavoimuudesta Tuija Aallon ja Helene Auramon kanssa. Sen perusteella Tuija oli kirjannut ylös mm. seuraavaa:

“Keskustelussa hahmoteltiin läpinäkyvyyttä tavoittelevan verkkojulkaisijan nyrkkisääntöihin ainakin seuraavaa

* Kerro blogissasi avoimesti, millaisesta julkaisusta on kyse; mitkä ovat tavoitteesi ja julkaisun luotettavuuden arvioimisessa relevantit sidonnaisuutesi
* Vaikka saisit jotain tuotetta tai palvelua ilmaiseksi, sinun ei tarvitse kirjoittaa siitä blogissasi.
* Jos saat jonkun tuotteen ilmaiseksi ja julkaiset sitä arvion, mainitse, että olet saanut tuotteen.
* Kun arvioit tai suosittelet tuotetta, perusta mielipiteesi omaan kokemukseen.
* Jos olet työ -tai asiakassuhteessa arvioitavan tuotteen tuottajaan tai jälleenmyyjään, kerro se jutun yhteydessä”

Kaikkia tämä ei kuitenkaan miellytä. Daily Ekon Daniela aikoo lopettaa bloginsa saatuaan tarpeekseen yritysten yhteydenotoista:

“Infolehtisiä yritysten viher(pesu?)tempauksista suorastaan tulvi sisään, eikä sähköpostiosoitteen poistaminen täältä auttanut yhtään.

Perustin blogin vuosi sitten kirjatakseni ylös ja tarkkaillakseni elämäntyyliäni sekä elämäntyylini muutosta, saadakseni apua eko-ongelmiin kommenttimuodossa ja niin edespäin. Jossain vaiheessa erinäiset yritykset alkoivat ottaa yhteyttä ja tarjota ekotuotteita testattavakseni. Alkuun se olikin kivaa, mutta kuten jo mainitsin, en oikein (enää) koe sitä mielekkääksi.

Olen toki kiitollinen kaikesta, mitä blogi on poikinut, mutta jatkuva mainontaan ja mainoksille al(t)istuminen on syönyt mielekkyyden tämän blogin ylläpitämisestä ihan täysin. Alkuperäinen into on kadonnut ja tarkoitusperä on vaihtunut joksikin ihan muuksi. Oli tarkoitus raportoida omia juttuja, ei suoranaisesti referoida muiden asioita.”

Blogien kautta tehtävä markkinointi kääntyy siis välillä ikävään suuntaan. Edelleen näyttäisi olevan tarvetta sille merkinnälle, jolla voisi kertoa blogissaan, onko halukas vastaanottamaan yhtään lehdistötiedotetta tai muuta materiaalia.

“Tätä viestiä on kommentoinut nimimerkki Hampaat. Gmailistani näen suoraan kommentoijan osoitteen. Se on hampaidenvalakaisutuotteita markkinoiva sivu. Tämä on ainakin toinen kerta, kun ko. sivu on linkkinä tänne jätetyssä kommentissa. Kommentti on suomenkielinen ja sen on lähettänyt joku inhimillinen olento, joka on näpytellyt spämmifiltterin numerokoodin. Onko tämä jokin uusi elinkeinonharjoittamistapa? Kun ennen pikkusällit tienasivat senttejä jakamalla ilmaisjakelulehtiä, istuvatko he nykyään netissä kirjoittamassa mukakommentteja, joiden tarkoitus on houkutella asiakkaita hampaidenvalkaisutuotteille? Paljonkohan sillä tienaisi? Millä perusteella ne valitsevat sivut, joilla kommentoivat? Kuka keksii kommentit?”

Osaakohan joku vastata? Tuleeko muille paljon vastaavia kommentteja?

Minä olen törmännyt omissa blogeissani vain yksittäistapauksiin, joissa on voinut epäillä takana olevan silkkaa markkinointia. Blogien ylläpidossahan olen ottanut linjan, että minulla on oikeus poistaa kommentit oman harkintani mukaan, eli jos tulkitsen kommentin tökeröksi mainokseksi, niin napsautan sen pois.

Jonkinlaisia ansaintamahdollisuuksia tarjotaan yhä enemmän tällaisen sosiaalisessa mediassa tapahtuvan markkinoinnin parissa. Salla jakoi tiedon tästä Sivutoimisen blogimarkkinoijan (työnantaja Pauna Media Group; tehtävä liittyy mangaan, romantiikkaan ja sudokuun) työpaikasta Qaikuun:

“Haemme sivutoimista markkinointihenkilöä, joka vastaa kirja- ja lehtituotteidemme internet-markkinoinnista ja promootiosta muuhun mediaan.

Työhön sisältyy:
- Kokonaisvastuu tuotteidemme internet-markkinoinnista annettujen yleisten suuntaviivojen mukaisesti.
- Blogin/sivuston suunnittelu, tekninen ylläpito, ideointi ja tekstintuottaminen sekä kuvankäsittely.
[- - -]
- Uusien pr-kanavien haku eri tuotteille.
- Postituslistan hallinnointi ja uutiskirjeiden tuottaminen sekä lähettäminen.
[- - -]
Sinä:
- Olet luova ja osaat tuottaa hyvää ja kiinnostavaa tekstiä alkuperäismateriaalista (yleensä englanninkielistä) sekä luoda sitä itse.
- Osaat hoitaa blogin/sivuston päivittämisen itse (blogialustan valintaan voit vaikuttaa). [- - -]“

“Erityisen tökeron tästä roskapostista tekee sen, että To-otsikkotiedossa on useiden suomalaisten ruokablogien sähköpostiosoitteet.

Meilin sisältö on hivenen koominen: Hartwallin Gourmet-oluiden ylikehumista – aivan kuten ruoassa ja oluessa yhdistelmänä olisi jotain uutta.”

Mäkinen sai myös toisen viestin, joka sai miehen lopullisesti kiehahtamaan.

“Kaksi saatua roskapostia antaa aihetta epäillä, että SEK:lla on henkilörekisteri ruokablogaajista, mitä heillä ei saisi olla, ja että SEK enemmän tai vähemmän aktiivisesti myy tällaisia meilejä palveluna ruokataloille.”

Sähköpostiviestintä on edelleen taitolaji

Tästä muistui mieleen blogitapaus vuodelta 2007. Silloin Nescafe kokeili pistää viestiä pienelle joukolle bloginpitäjiä, ja se herätti mm. Viasto-blogin Rikussa hämmennystä. Eli onhan tässä näitä blogimarkkinointeja Suomessa jo jonkun aikaa harjoiteltu, mutta vielä tapahtuu kömmähdyksiä. Tosin tapahtuu niitä muussakin markkinoinnissa ja siinä, miten ihmisiä lähestytään.

Erkkolan Jussi-Pekka lainasi blogitekstissään Seth Godinia todeten, että fiksu markkinoija ei pyri mahdollisimman laajoihin sähköpostilistoihin. Laatu korvaa määrän.

Teknologiatoimittajan ja henkilökohtaisen blogin roolit

Mutta on suomalaisessa blogimarkkinoinnissa vähän muutakin. Toimittaja Tero Lehto ilmoitti pistävänsä henkilökohtaisen Mobiili- ja PDA-bloginsa tauolle. Yhtenä syynä oli PR-toimistojen toiminta:

“Kolmas tekijä oli PR-toimistojen mediasuhteiden hoito. Ne ovat kiinnostuneet blogien pitäjistä Suomessa ja alkaneet lähes roskapostittaa yksityistä sähköpostilaatikkoani, lupaa kysymättä. Yhtä suomalaista viestintätoimistoa kielsin kolmesti ennen kuin tiedotteiden tulo yksityiseen postilaatikkooni loppui.

Toisaalta samat PR-ihmiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet, etten ole ensisijaisesti “teknologiabloggaaja”, vaan toimittaja. Se tarkoittaa, että kaiken uutisarvoisen käytän uutistoimittajana, ja muusta voin ehkä kirjoitella blogissa. Tämän tasapainottelu alkoi mennä hankalaksi.”

Siis Lehtokaan ei pitänyt siitä, että yksityiseen sähköpostiin laitettiin kaikenlaista tiedotetta. Eli tässä sähköpostiviestinnässä on selvästi vielä opeteltavaa.

Ruotsissa blogimarkkinoinnilla tehdään jo isompia huulia

Ruotsissa blogimarkkinointi saa vielä kiinnostavampia ilmiöitä. Viimeisimpänä suosituille naisblogaajille on tarjottu mahdollisuutta osallistua ilmaiseen hoitoon, jonka avulla he saisivat suuremmat rinnat (via).

Osa naisista suivaantui tyyliin “Miten te kehtaatte tarjota tällaista”, mutta joku myös tarttui tilaisuuteen. Johanna Trenck jopa julkaisi YouTube-videon, jossa piikitetään ainetta huuliin.

Ongelmaksi tuli se, ettei kyseinen leidi kertonut saavansa “hoitoa” ilmaiseksi, ja tästä ei taas pitänyt hänen bloginjulkaisupaikkansa Finest.se. Siltä suunnalta katsoen kertomatta jättäminen murentaa uskottavuutta. Ilmaisia lahjoja, joiden ilmaisuutta ei kerrota, ei haluta blogeihin.

Sen verran, mitä kyseisen Johannan blogia vilkaisin, niin oletettavasti neito on tyytyväinen saamastaan julkisuudesta. Hänen tavoitteenaan on tehdä itseään tunnetuksi:

“I’ve started slowly to begin building up my brand name in the U.S and in Sweden. From commercials, music videos, prints, spokesmodel for various websites and an upcoming cover for a magazine + a tv show which will be shown in January/ february 2009.”

Ruotsissahan blogien piilomarkkinointi on puhututtanut jo aiemmin.

Lisäys myöhemmin: Myös Q-Med -yritys, joka tarjoaa näitä ulkonäonmuokkaustoimia, vetäytyy irti tästä markkinointitavasta. He myöntävät, että viestit lähtivät 15 henkilölle, mutta samalla kerrotaan, että tulevaisuudessa niitä ei enää pistetä liikkeelle.

“Tähtibloggaajalle tarjoamme tiellä tähtiin avuksi ammattigraafikon, media- ja muotialan kontakteja, sekä oman PR-kampanjan.”

Olisiko tämä nyt se kisa, jonka kautta Suomi saisi oman ensimmäisen todellisen blogijulkkiksen? Vaikka muotiblogit ovat suosittuja, niin kukaan ei ole toistaiseksi noussut laajempaan tietoisuuteen ja seurattavaksi ruotsalaisten muotibloggareiden (kuten Ebba) tapaan.

“Kuluttajavirasto on huomauttanut muutamaa yritystä siitä, että niiden luottoa tarjoavia verkkosivuja on markkinoitu Internetissä blogityyppisellä sivustolla. Tämän sivuston kaupallinen tarkoitus ei käynyt selkeästi ilmi, sillä mm. pikavipeistä ja pokerinpelaamisesta annettiin tietoa artikkelein, jotka muistuttivat viralliselta tai puolueettomalta taholta annettavaa tietoa sekä kehottivat lainanottoon.

Kun yritysten sivuille johtavia mainosbannereita oli siroteltu taajaan ympäri blogia, myös sivun sisältöä oli arvioitava osana markkinointia. Yrityksiä kehotettiin vastaisuudessa huolehtimaan siitä, ettei mainosmateriaalia päädy asiattomasti luotonottamiseen tai pokerinpeluuseen houkutteleviin asiayhteyksiin. Siitä huolimatta, ettei yritys suoraan vastaa bloginpitäjän teksteistä, sen on kannettava vastuunsa siitä, missä yhteyksissä sen mainos esiintyy.”

En edelleenkään ole hakukonemarkkinointitietämyksessäni kovin pitkällä, joten en tiedä, miten hyvin markkinoija voi viestejään esimerkiksi blogeissa kohdentaa. Ovatkohan Google-mainonnan keinot tällaiseen hallintaan sopivat? Entäs Gmailin mainokset? Pitääkö luottoa tarjoavien yrityksen jättäytyä kokonaan näissä yhteyksistä mainostamisesta?

Varmaan meistä jokainen on joskus hieman huvittunut siitä, että Google-mainos ja blogin sisältö ovat itse asiassa melkein vastakkaisia. Eli esimerkiksi vaalien aikaan kokoomuslaisen mainos näkyy vasemmiston kannattajaksi julistautuneen blogissa jne.

Tietysti luottoon ja lainaan liittyvä mainonta on vakavampaa. Ei liene myöskään yrityksen etu, että jos blogi kehuu suuresti pikavippien ottamista pokerinpeluuta helpottamaan, niin siellä sitten näkyy peruspankin mainos. Ihan kuten muussakin mainonnassa valitaan ne välineet, lehdet tai tv-ohjelmat, joissa ollaan mukana. Netti ja blogit ovat vain on paljon monimutkaisempi tässä suhteessa.

Mutta kuten sanottu, en ole aiheen asiantuntija, joten joltain löytyy varmaan asiantuntevampi kommentti. Herätti vain mielenkiinnon se, että kuluttajavirasto on tällaiseen puuttunut.

Siksipä huomioni kiinnitti tällä kertaa kisasivuilta löytyvä lause (8.2.2008):

“Kilpailusta keskustellaan foorumeissa ja blogeissa positiiviseen sävyyn.”

Öh, minulla ja kisan järjestäjillä lienee hieman eri käsitys positiivisesta sävystä. Kun googlaa “suomen parhaat verkkosivut”, niin heti ensimmäisellä sivulla on linkkejä blogikirjoituksiin, joissa ei kyllä todellakaan riemusta hihkuta. Esimerkiksi Harto toteaa kisan olevan nettimainoskampanja, jota pyöritetään maksullisen kisan muodossa ja pitää kisan mainostusta “kutsuna” sähköposteihin  lähinnä spämmäyksenä.  

Qimki huomioi seuraavaa kisan asiantuntevasta raadista:

Osallistumismaksu itse kilpailuun oli 140 – 190 € + alv yhdistyksiltä, yrityksiltä jne maksukykyisiltä tahoilta. Sillä sai sivustonsa kilpailuun, jossa

Asiantunteva raati valitsee parhaat, mutta myös yleisö saa äänestää suosikkinsa.

Ketä kuuluukaan tuohon asiantuntevaan, varmaankin myös puolueettomaan ja huolella valittuun raatiin? No sehän selvinnee piakkoin kilpailun järjestäjillekin, sillä sivustolla kerrotaan nyt:

Haemme tuomareita arvosteluraatiin. Jos olet kiinnostunut, kerro itsestäsi ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi.

Kuten Qimki, niin en minäkään järin nättinä pidä tuota laminoitua kunniakirjaa (tosin tuon kunniakirjan voi tietty kuka tahansa printata ja laminoida, jos nyt jostain syystä välttämättä haluaa), joka kisaan osallistuville annetaan, samoin kuin nettibanneri.

Siinä lukee, että “- – - kilpailun järjestäjät ovat kutsuneet Yrityksen Nimi mukaan kilpailuunsa tavoittelemaan Verkkosivujen SM-titteliä.”

Köh, kutsuttu ja kutsuttu (ja mikä ihmeen SM-titteli?): ei tietenkään tarvitse saada edes sitä spämmisähköpostikutsua, sillä osallistumisestahan kerrottiin seuraavaa:

“Mittelöön ilmoittaudutaan verkkolomakkeella tai puhelimitse ja maksamalla osallistumismaksu.” 

Kilpailun järjestävät NT-Media ja Mediatoimisto Coperdia yhteistyökumppaneineen. 

Ja jep, en siis aio osallistua edelleenkään moiseen rahastukseen.

- – -

LISÄYS: 22.2.2011:

Tänään minulle ja lukuisille muille bloginpitäjille on lähetetty sähköposti, jossa uhataan oikeustoimilla, ellemme poista Suomen parhaat verkkosivut -kilpailuun liittyviä, kriittisiä tekstejämme.
Tietoviikon uutinen aiheesta (annoin juttuun kommenttini): Suomalaisbloggaajia uhataan oikeustoimilla – kritisoivat verkkosivukisaa

Muokkaus klo 17.59, Tietoviikon uutisen päiviyksen myötä:

“Rikosilmoituksia on tehty 18 ja ilmoituksia asiasta on lähetetty yhtä monta, kertoo Websiteracen toimitusjohtaja Soile Haanpää. Rikosilmoituksessa mainittu rikosnimike on kunnianloukkaus. Haanpään mukaan jos asiaa aletaan ajaa eteenpäin, kyse voi olla myös liiketoiminnan haittaamisesta.

Loukkaavissa kirjoituksissa yritystä on syytetty Haanpään mukaan esimerkiksi huijauksesta, rahastamisesta tai roskapostittamisesta. Websiterace on kuitenkin toimitusjohtajansa mukaan pyrkinyt toimimaan rehellisesti ja lainmukaisesti.

Viestissä mainitun lakiasiaintoimiston edustaja Marko Virta vahvistaa viestien lähettämisen.”

Lisätietoja ja -linkkejä (mm. kyseinen sähköposti) tämän tekstin kommenttiosastolla.

Sen verran tähän blogiin mainittakoon, että korva huomioi Raesteen käyttävän sanaa “blogisti”. TalSaan on tällä viikolla tullut neljä “virallista” blogia, joita kirjoittavat eri maissa asuvat naiset, esimerkiksi Baltian kirjeenvaihtaja Lenina Rautonen, ja heitä nyt sitten kutsuttiin blogisteiksi.

Joskus muinoinhan tässä blogissa mietittiin, olisiko blogisti pätevä termi kaltaisillemme blogeihin ns. suuremmalla intohimolla tai mielenkiinnolla suhtautuviin.

Raeste mainitsi mahdolliseksi myös sen, että blogikirjoittajia voitaisiin mahdollisesti palkita hyvistä klikkaus- ja lukijamääristä, vaikka perustoimittajia ei näin olekaan tarkoitus arvottaa.

Ja kuten nykytyyliin sopii, niin yhteisöllisyyttä korostettiin ja videoiden tuloon uskottiin.

- – -

Olin Kulutusjuhla-blogin ylläpitäjän roolissa illan tv-uutisissa pätkässä (voi nyt katsoa YLEn Areenasta, sieltä minäkin sen kaivoin), jossa käsiteltiin kuluttajien tiedonhankintaa netissä ja sitä, miten yritykset tätä hyödyntävät tai eivät hyödynnä. Peruspuhetta siitä, miten netti vaikuttaa hankintojen taustalla ja yritykset ovat heräilleet siihen, että keskusteluja voisi seurata.

Enkä minä ole mukana kuin yhden virkkeen verran, mutta sentään mac näkyy taas ansiokkaasti (eli juuh, ihan maksamaton mainos ja tietysti oman imagon luomista raahata konetta aina mukaan…)

- – -

Viikon blogimarkkinointihuomio on autopuolelta eli Micra Cuts -blogi, josta Kari Haakana kirjoitti ja kommentoi jo maanantaina. Auto kiertää suositulta blogaajalta toiselle ja he raportoivat tuonne yhteisblogiin käyttökokemuksiaan. Tällä viikolla kirjoittajana on Pinserin Sami.

Lisäys (nyt kun Jaiku toimii): aiheesta käytiin keskustelua myös Jaikussa.  

Ei hullumpi toteutus, vaikka itse en jaksa autoista enkä edes niihin liittyvistä blogeista innostua. Mutta polkupyörän voisin ottaa testikäyttöön, vink vink!

Sain eilen Trendi Look-lehden. Tapahtuma on blogihistoriallinen, sillä lehti tuli minulle, koska Trendin Kerstin Lönnrot jätti tähän blogiin kommentin Trendin muotiblogäänestystä käsitelleeseen kirjoitukseeni ja tarjosi ilmaista lehtinäytettä.

Kyseessä on siis ensimmäinen kerta, kun olen saanut jotain tavaraa blogini perusteella: Kulutusjuhlassa olemme kertoneet, että meitä saa yrityksistä lähestyä, mutta mitään ei ole tähän mennessä tipahdellut.

Blogit, yritykset ja markkinointi keskustelu on nyt kuohunut muotiblogeissa. Jo aiemmin blogaajia lähestynyt ja tilaisuuksiin kutsunut Miltton järjesti viime viikonloppuna Fashion & Design -brunssin, johon oli kutsuttu joukko muotiblogaajia. Tapahtumasta rapotoivat mm. Colour me -blogi, Muoti ja trendit -blogin Salla ja Fluxor.

Nyt blogeissa on noussut kommentteja, joissa tyrmätään ajatus tällaisesta yritysten ja blogaajien yhteistyöstä. Jotkut lukijat epäilevät, että tilaisuudet ja mahdolliset tuotelahjat saavat kirjoittamaan silkkaa suitsutusta. Tähän kommentointiin ovat omissa blogeissa vastanneet mm. Nelliina ja Kirsikka, jotka myös osallistuivat kyseiselle brunssille. Kirsikka kirjoittaa:

“Joku ehtikin jo esittää huolestuneen kommentin siitä, miten hyväuskoiset (lue: tyhmät) bloggarit hullaantuvat kutsuista ja ilmaislahjoista ja sitten ilman mitään kritiikkiä täällä blogeissa markkinoivat ja kirjoittelevat jonkun mainostajan valmiiksi saneleman kaavan mukaan. Ja aivottomuudessaan eivät edes tajua mainostavansa, voi että! (Ja lukijatko ovat sitten niin tyhmiä, että painelevat heti kauppaan ostamaan bloggaajan mainitseman tuotteen?)” – - -

Kärkkäimmin tätä tapahtumaa ovat tietenkin arvostelleet ne, jotka itse eivät olleet paikalla ja joiden käsitys jutusta oli ehkä siksi vähän turhankin kriittinen. “Siellä ne istu aivopestävänä, tajuskohan ees että se oli mainontaa…” Ei tajuttu, kun kutsussakin luki vaan kissankokoisin kirjaimin firman logo! “Käskettiinkö niitten kirjottaa just sillee ja sillee?” Ei käsketty kirjoittamaan lainkaan, ja jos olisi käsketty niin miksi ylipäänsä olisin totellut? Niin joo siksi, kun olen aivoton ja medialukutaidoton kana, jonka sielu ostetaan sillä mozzarellasalaatilla ”

Tällainen blogikuohunta tuskin tulee yllätyksenä. Suomalaisissa blogeissa on saatu elellä aika rauhaisaa eloa, kotikutoisesti ja kivasti, tasa-arvoisesti siltä kannalta, etteivät useimmat meistä ole saaneet tai tienanneet blogillaan mitään. Nyt muotiblogien kasvun myötä tilanne on muuttunut: bloginpitäjiä on nyt kohdeltu pienimuotoisesti kuin toimittajia, joita kutsutaan avajaisiin sun muihin tilaisuuksiin ja joille tyrkitään mukaan firmojen materiaalia ja tuotteita. Mutta toimittajathan eivät sitä jutuissaan kerro. Blogeissa sen sijaan oletetaan, että nämä mahdolliset kytkökset tulevat julki.

Kuten ennenkin on tullut todetuksi, niin suurta ongelmaa asiassa ei ole, kun se vain on suhteellisen läpinäkyvää (pieniä ongelmia on helppo keksiä, ja niitä ruoditaan tuolla muotiblogien kommenttiosastoilla laajasti). Ruotsin esimerkit blogista ja piilomainonnasta ovat toivottavasti jotain sellaista, jota Suomessa ei tarvitse ihmetellä.

- – -

Eilen olin kuuntelemassa Sulakkeen järjestämässä tilaisuudessa virtuaalisesta markkinoinnista. Aallon Tuija kirjoitteli aiheesta blogiinsa ja kimpassa teimme muistiinpanoja Jaikuun, aineena mm. Sulakkeen nuorisotutkimus.

Ja tilaisuudessa sai sekä juomaa että ruokaa ja vielä t-paidan poislähtiessä.

Jutun mukaan YleX:n keskustelupalstan käyttäjät ihmettelivät spämmiviestejä ja moderaattori selvitti, kuka viestien takana on.

Juttuun on saatu kommentti myös HeyDayn toimitusjohtalta Oskari Heikeliltä.

“Heydayn toimitusjohtaja Oskari Heikel on asiasta hyvin niukkasanainen. Hänen mukaansa viestien takan on yksittäinen työntekijä, joka halusi saada julkisuutta omilla töilleen. “Olemme tehneet kaikkemme estääksemme vastaavaa tapahtumasta uudestaan.”

Heikel ei halua vastata kysymyksiin muun muassa siitä, saako HeyDay asiakkailtaan bonusta kampajasivustojen kävijämäärien perusteella. – - -”

Heikel ei kommentoi sitäkään, miksi Heyday on halunnut sensuroida YleX:n foorumista keskusteln, jossa piilomainonta paljastuu.”

Mutta siis edelleen hyvä oppitunti siitä, miten nettikeskusteluissa ei kannata markkinoida. Ja jos Heydayssa on oikeasti ollut kyse siitä, että työntekijät ovat halunneet saada mainosta omalle työlleen, niin todellakin on syytä ohjeistaa henkilökuntaa kunnolla.

Lisäys: Myös Viima on taas kirjoittanut lisää aiheesta.

Kuten Johanna Moisander Dodon tilaisuudessa totesi, niin eettis-ekologisen kuluttamisen edessä on vielä paljon esteitä. Mainituiksi tulivat mm. se, että kuluttajan on hyvin vaikeaa tietää ostostensa lopulliset vaikutukset (tutkimustietokin on ristiriitaista), olemme tottuneet tiettyyn kertäkäytön kulttuuriin, emme usko omilla valinnoillamme olevan merkitystä tai emme ainakaan viitsi itse tehdä mitään, jos muutkaan eivät tee, tai odottelemme insinöörien ratkaisevan ongelmat.

Vihreän autoilun mahdottomuus

Lisäksi harvan yrityksen markkinointitoimenpiteet, saati muu toiminta, aidosti tukee eettistä ajattelua, vaan raha ohjaa vielä pitkälti mainontaa tyyliin “miksi maksaisit enemmän” tai sitten mainonta on kovin viherpesuhenkistä. Monet automainokset ovat tästä mielestäni melkoisen hyvä esimerkki, ikään kuin maailma pelastuisi kierrätettävillä yksityisautoilla ja puhtaammalla dieselillä.

Ihmekös tuo, että Norjassa kuluttajaviranomaiset ovat todenneet, ettei autoilua voi kutsua ympäristöystävälliseksi.

Helppojen valintojen tekoon ja hyvän omantunnon ostoon liittyy esimerkiksi reilun kaupan tuotteiden hyvä menekki, vaikka oikeasti voisimme toki elää myös ilman banaaneja tai kahvia.

Samoin tuo Valion viime vuonna kasvuun lähtenyt luomumaidon myynti kertoo varmasti siitäkin, että tavallinen suomalainen on vuoden mittaan saanut sellaisia viestejä, jotka ovat kasvattaneet kiinnostusta luomutuotantoon. Näitä oletettavasti ovat esimerkiksi tiedot eläinten kohtelusta tai geenimuuntelukeskustelu. Suomessa jo kovin pitkään toitotettu, että suomalainen ruoka ja sen tuotanto on niin puhdasta ja terveellistä, ja nyt siihen on tullut lommoja, jotka näkyvät ainakin kiinnostuksen kasvuna luomuun.

Samalla on julkaistu tutkimustietoja, jotka osoittavat esimerkiksi naudanlihan ja juuston kuormittavan merkittävästi ympäristöä ja kehotettu korvaamaan eläinperäisiä tuotteita kasvisperäisillä. Eli siis ennemmin soijaa kuin lihaisia pihvejä tai tuoretuotteita pakastettujen einesten sijaan.

Keinomakeus ja keveys laskussa?

Ihmettelin Valion tulevista kevään uutuuksista sitä, että kevyttuotteet jylläävät vielä kovasti ja kuluttajat kuulemma tahtovat niitä. Ruotsissahan light-linja on jo menettänyt suosiotaan.

Eettis-ekologisen ajattelun kanssa kulkee yhtämatkaa halu “aitoihin ja alkuperäisiin” makuihin, jolloin ruoka halutaan mieluummin aidolla sokerilla makeutettuna kuin vaikka aspartaamilla. Samoin kevyttuotteiden usein suuremmat lisäainemäärät ja ylipäätään pidemmälle prosessointi koetaan kielteisenä seikkana. Tätä ajattelua edustaa mm. Noora ja hänen Kemikaalicoctail-bloginsa.

Minä itse en esimerkiksi suuremmin huolestu siitä, jos joku aine mahdollisesti voisi aiheuttaa vaikka syöpää (kuollaan kuitenkin), mutta sen sijaan huolettavat uutiset, joiden mukaan keinotekoiset makeutusaineet ovat ympäristölle haitallisia.

Kiinalaisten lihat ja ruuan halpuuden ongelmat

Moisander totesi olevansa varsin kyyninen kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista ja merkityksestä. Maailmalla jylläävät suuremmat voimat, ja kokonaisuudessaan kyse on huomattavasti isommista asioista ja rakenteista niin meillä kuin muualla. Ruoka on vain yksi pieni osa, mutta se on tietysti meitä lähellä joka päivä ja siihen liittyy myös paljon tunnetta.

Kerrotaan nyt vielä sekin, että innovaatiojournalismipalkinnolla, Innovaatiokiteellä, palkittu juttu käsittelee kiinalaisten kasvanutta lihansyöntiä. Tästä voi lukea lisää palkitun jutun valinneen Soininvaaran blogissa, josta saa myös jutun näkyviin pdf:nä. Ja kun maailma popsii yhä enemmän eläinperäistä ravintoa, niin se vaikuttaa kaikkeen.

Ruokaan liittyy tietysti kiinteästi hinta. Ruuan hinnannousu tuntuu ja näkyy tänä vuonna aiempaa voimakkaammin, mutta siinä on myös hyvät puolensa. Kuten Henrik Muukkonen kirjoittaa:

“Moni ostaa silti halvinta ruokaa sieltä, mistä sitä halvimmalla saa. Siksi ruuan hintaa pitää nostaa.

Ruoan pitää olla sen hintaista, että asiakas miettii kaksi kertaa, mitä ostaa ja mitä rahalla saa. Ruoan laatu paranee vain, jos asiakas vaatii.”

Aiemmin aiheesta kirjoittamaani:

Kuluttamisesta ilmastonmuutokseen ja takaisin

Kuluttavat kaupunkilaiset Vanhalla

Kuluttajavirasto tarttuu ekomarkkinointiin (Kulutusjuhla)

Luomulihalle kysyntää tänä jouluna – ja tulevaisuudessa? (Kulutusjuhla)

Puolalainen vilja suomalaista ekologisempaa? (Kulutusjuhla)

Suomen ja Ruotsin lainsäädännöt ovat käsittääkseni näiltä osin melko samanlaisia, joten Ruotsin ennakkotapausta voidaan helposti soveltaa myös Suomessa.

Sähköinen julkaisukanava 

Tinka oli lehdestä napannut tiedon Torniossa järjestettävästä blogikurssista ja kirjoittaa:

“Oheisessa lehtileikkeessä kun sanotaan selvällä suomen kielellä, mitä nämä blogit ovat. Sähköisiä julkaisukanavia.

Siinä se on. Hienoa! Yksinkertaista, kun sen oivaltaa! Eivät ne kaikki niputa näitä päiväkirjoiksi.”

Noita blogikursseja muuten taidetaan järjestää jo yleisimminkin monessa kansalais- tai työväenopistossa. Ainakin itse olen törmännyt pääkaupunkiseudulla muutamiin ilmoituksiin. Sähköisiä julkaisukanavia on minun mielessäni paljon muitakin kuin blogit, mutta toki termi selittää blogeja kattavammin kuin nettipäiväkirja.

Tinka kiinnittää huomiota myös siihen samaan ilmiöön, jonka minäkin olen havainnut (ja jonkun blogistakin tästä vähän aikaa sitten luin, mutta enpä pistänyt ylös, että kuka ja missä). Blogin yhdestä merkinnästä käytetään sanaa “blogi”: siis tätä tekevät ne, jotka eivät yleensä erityisen hyvin sisällä ole blogikulttuurissa. Eli minultakin on kysytty tyyliin “kuinka pitkä sen blogin pitäisi olla?” ja vasta tarkennusten jälkeen olen hoksannut, että toinen tarkoittaa nimenomaan yhtä blogikirjoitusta.

Pahasti muuten näyttää siltä, että me blogaajat olemme jäämässä alakynteen ja bloggaajat saavat vallan. Mikä tietysti on jo ajat sitten todettu virallisemmaksi. Mutta minä en luovuta, sillä edelleen meikäläisen mielessä b(/p)lokkaaja kerää tuoppeja.

Ja Blogilistan beta on avautunut testaajille, kuten Erkka eilen kirjoitti. Itse olen pikaisesti vilkaissut, mutta fiksummat ovat jo ehtineet Jaikussa kommentoidakin. Jaikuun on muuten näköjään saanut mahdollisuuden kutsua lisää käyttäjiä, eli jos joku kaipaa tunnusta, niin minulle voi mailata ja pistän kutsun tulemaan.

Mutta sen tietysti muistan aina kertoa, että blogit pärjäävät hyvin: ne ovat aktiivisesti päivittyviä sivustoja, joihin oleellisena osana liittyy linkitykset. Ja näitä asioita Google arvostaa.

Reilu kuukausi sitten Erkka halusi testata, miten hän, perusbloginpitäjä, pärjäisi Googlessa, jos laittaisi tekstin otsikolla “hakukoneoptimointi”. Minä nappasin tästä kiinni ja laitoin Marinadi-blogiin tekstin samaisella otsikolla. Myös PA liittyi joukkoon.

Varsin hyvin olemme pärjänneet noiden joukossa, jotka tosissaan pyrkivät optimoimaan Google-hakua kyseisen sanan kohdalla. Minun ja Erkan tekstit löytyvät nyt kolmannelta hakusivulta.

En siis ole mitenkään tarkemmin seurannut hakukoneoptimoinnista käytävää keskustelua. Jotenkin on tullut fiilis, että se on nyt “so last season”, ja nyt pitäisi netissä pyrkiä johonkin muuhun. Toisaalta Googlen valta netinkäyttäjien joukossa on sen verran vankka, että toki markkinoinnissa kannattaisin usein mieluummin sanoa, että “googlaa tällä tuotenimellä” kuin ilmoittaa jokin vähänkin hankalampi nettisivun osoite.

Ja ainakin aina kannattaisi firmoissa katsoa, erityisesti mainoskampanjoita aloittaessa, mitä niillä hakusanoilla tipahtaa ruudulle. Ainakin itse käytän Google-hakuja kymmeniä kertoja päivässä sen sijaan, että naputtelisin www-sivujen osoitteita.

Blogeissahan on yhtenä huvina aina katsella omituisia hakusanoja, joilla blogiin on päädytty. Tähän blogiini ei kovin ihmeellisiä hakuja kohdistu, koska sisältö ja sanat ovat ilmeisen tylsähköjä. Oma nimeni ja nimimerkkini ovat ne suosituimmat. Marinadi-blogista sen sijaan kaivataan aiheita laidasta laitaan: treffineuvoja, dallaspullia, Jaakko Teppoa, umpilisäkeleikkausta, tissikuvia ja miesten sukkahousuja.
- – -

Ennen netin yleistymistä olin aika riippuvainen päivän lehdistä. Ärsytti, jos se ei jostain syystä ilmestynyt. Nyt huomaan samaa ärtymystä, kun tietty palvelu, jonka päivittäiskäyttöön olen tottunut, ei toimi: Jaiku on ollut alhaalla eilisillasta lähtien ja minä käyn tasaisesti testaamassa, josko se jo nyt… Onneksi virheilmoitus on ollut sympaattinen!

“Jotta yrityksen ei tarvitsisi pyytää ennakkosuostumusta, se ei voi myöskään luvata viestin lähettämisestä mitään palkintoa tai etua, kuten mahdollisuutta osallistua arvontaan tai parantaa omia voittomahdollisuuksia. Viestin lähettämisestä tai lähettämättä jättämisestä ei ylipäänsä saa aiheutua kuluttajalle mitään seurauksia. Lisäksi viestin lähettävän henkilön on saatava tietää lähettämänsä viestin sisältö.”

Kuten aiemmin on tullut todettua, niin minustahan tämä sähköpostimarkkinointi on jo kovin mennyttä aikaa. Itse en lähettele markkinoinnillisia tempauksia eteenpäin kuin poikkeustapauksissa, eikä niitä omaan sähköpostiinkaan juuri tule. Tekstiviesteissä ei ole ollut sitäkään vähään kaverivinkkausta.

Sähköiset markkinointikikat kehittyvät, joten tällaisia systeemejä toki pystytään helposti kiertämään. Eikä kaikkea kaverivinkkailua tässäkään ole tarkoitus poistaa: yksityishenkilöt toki saavat lähetellä kaikenlaisia viestejä keskenään, vaikka niitä linkkejä sivustoihin.

Mutta entäs sitten muu, vastaava markkinointi? Juuri eilen sain myyntipuhelun kuntokeskus Elixiasta, kun ystäväni oli oman liittymisensä yhteydessä antanut minun yhteystietoni. En tiedä, onko ystäväni saanut jonkun edun siitä, että antoi yhteystietoni vai mitä on taustalla.

Kyseessä ei ole sähköinen suoramarkkinointi, mutta vielä häiritsevämpi tapa. Parempi olisi ollut se (perinteisempi tapa), että ystäväni olisi saanut mahdollisuuden tarjota minulle ilmaista tutustumiskäyntiä seurassaan.

Nyt kyseltiin kuntoiluharrastuksestani ja kun kerroin, että tällä hetkellä tarpeeni ovat sen suhteen tyydytetyt, puhelu loppui ihan hyvässä hengessä. Linjan toisessa päässä oli ihan mukavankuuloinen henkilö, enkä minä osaa olla hirveän tyly sellaisille.

Kaverisuosittelu nähdään kovin toimivana, ja aitona toimintana se sitä tietysti onkin. Jos ystäväni vaikka parin kuukauden päästä kehuu Elixiaa, niin tietysti häntä uskon. Mutta ei minulle sentään riitä se, että minulle tulee puhelu, jossa kerrotaan ystävän antaneen yhteystietoni.

- – -

Muotoilujournalismista kiinnostuneille ja sitä seuraaville tiedoksi Vaasan yliopiston Muotoilujournalismipalkinto:

“Kilpailun tavoitteena on kohottaa muotoilusta kirjoittamisen vaikuttavuutta ja tasoa sekä pyrkiä yleisesti edistämään alan monipuolista ja taitavaa kirjoittamista.

Kilpailuaika on 1.1.–31.12.2008. Kilpailuun voivat osallistua kaikki kirjoittajat, joilta on julkaistu muotoiluun liittyvä juttu tai artikkelisarja missä tahansa Suomessa ilmestyvässä sanoma- tai aikakauslehdessä vuoden 2008 aikana.”