“Sinustako Suomen suosituin muotibloggari?”, kysytään ja pyydetään ilmoittautumaan JC:n järjestämään kisaan.

“Tähtibloggaajalle tarjoamme tiellä tähtiin avuksi ammattigraafikon, media- ja muotialan kontakteja, sekä oman PR-kampanjan.”

Olisiko tämä nyt se kisa, jonka kautta Suomi saisi oman ensimmäisen todellisen blogijulkkiksen? Vaikka muotiblogit ovat suosittuja, niin kukaan ei ole toistaiseksi noussut laajempaan tietoisuuteen ja seurattavaksi ruotsalaisten muotibloggareiden (kuten Ebba) tapaan.

Kuluttajaviraston Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta -julkaisusta sattui silmiin luottojen markkinoijille kohdennettu viesti siitä, että heidän pitäisi valvoa, missä ympäristössä eli millaisella nettisivustolla heidän mainoksensa näkyy. Tässä yhteydessä oli otettu kantaa myös blogeissa näkyvään mainontaan seuraavasti:

“Kuluttajavirasto on huomauttanut muutamaa yritystä siitä, että niiden luottoa tarjoavia verkkosivuja on markkinoitu Internetissä blogityyppisellä sivustolla. Tämän sivuston kaupallinen tarkoitus ei käynyt selkeästi ilmi, sillä mm. pikavipeistä ja pokerinpelaamisesta annettiin tietoa artikkelein, jotka muistuttivat viralliselta tai puolueettomalta taholta annettavaa tietoa sekä kehottivat lainanottoon.

Kun yritysten sivuille johtavia mainosbannereita oli siroteltu taajaan ympäri blogia, myös sivun sisältöä oli arvioitava osana markkinointia. Yrityksiä kehotettiin vastaisuudessa huolehtimaan siitä, ettei mainosmateriaalia päädy asiattomasti luotonottamiseen tai pokerinpeluuseen houkutteleviin asiayhteyksiin. Siitä huolimatta, ettei yritys suoraan vastaa bloginpitäjän teksteistä, sen on kannettava vastuunsa siitä, missä yhteyksissä sen mainos esiintyy.”

En edelleenkään ole hakukonemarkkinointitietämyksessäni kovin pitkällä, joten en tiedä, miten hyvin markkinoija voi viestejään esimerkiksi blogeissa kohdentaa. Ovatkohan Google-mainonnan keinot tällaiseen hallintaan sopivat? Entäs Gmailin mainokset? Pitääkö luottoa tarjoavien yrityksen jättäytyä kokonaan näissä yhteyksistä mainostamisesta?

Varmaan meistä jokainen on joskus hieman huvittunut siitä, että Google-mainos ja blogin sisältö ovat itse asiassa melkein vastakkaisia. Eli esimerkiksi vaalien aikaan kokoomuslaisen mainos näkyy vasemmiston kannattajaksi julistautuneen blogissa jne.

Tietysti luottoon ja lainaan liittyvä mainonta on vakavampaa. Ei liene myöskään yrityksen etu, että jos blogi kehuu suuresti pikavippien ottamista pokerinpeluuta helpottamaan, niin siellä sitten näkyy peruspankin mainos. Ihan kuten muussakin mainonnassa valitaan ne välineet, lehdet tai tv-ohjelmat, joissa ollaan mukana. Netti ja blogit ovat vain on paljon monimutkaisempi tässä suhteessa.

Mutta kuten sanottu, en ole aiheen asiantuntija, joten joltain löytyy varmaan asiantuntevampi kommentti. Herätti vain mielenkiinnon se, että kuluttajavirasto on tällaiseen puuttunut.

Qimki aktivoitui jälleen mainitsemaan Suomen parhaat verkkosivut -kilpailun, jonka toteutus ja tyyli on melkoisen omituinen. Itse kirjoitin kilpailusta vajaat pari vuotta sitten, kun mainostivat sähköpostitse maksullista mahdollisuutta osallistua kyseiseen touhuun. Ja kisahan haiskahti aika epämääräiseltä jo silloin monen muunkin bloginpitäjän mielestä.

Siksipä huomioni kiinnitti tällä kertaa kisasivuilta löytyvä lause (8.2.2008):

“Kilpailusta keskustellaan foorumeissa ja blogeissa positiiviseen sävyyn.”

Öh, minulla ja kisan järjestäjillä lienee hieman eri käsitys positiivisesta sävystä. Kun googlaa “suomen parhaat verkkosivut”, niin heti ensimmäisellä sivulla on linkkejä blogikirjoituksiin, joissa ei kyllä todellakaan riemusta hihkuta. Esimerkiksi Harto toteaa kisan olevan nettimainoskampanja, jota pyöritetään maksullisen kisan muodossa ja pitää kisan mainostusta “kutsuna” sähköposteihin  lähinnä spämmäyksenä.  

Qimki huomioi seuraavaa kisan asiantuntevasta raadista:

Osallistumismaksu itse kilpailuun oli 140 – 190 € + alv yhdistyksiltä, yrityksiltä jne maksukykyisiltä tahoilta. Sillä sai sivustonsa kilpailuun, jossa

Asiantunteva raati valitsee parhaat, mutta myös yleisö saa äänestää suosikkinsa.

Ketä kuuluukaan tuohon asiantuntevaan, varmaankin myös puolueettomaan ja huolella valittuun raatiin? No sehän selvinnee piakkoin kilpailun järjestäjillekin, sillä sivustolla kerrotaan nyt:

Haemme tuomareita arvosteluraatiin. Jos olet kiinnostunut, kerro itsestäsi ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi.

Kuten Qimki, niin en minäkään järin nättinä pidä tuota laminoitua kunniakirjaa (tosin tuon kunniakirjan voi tietty kuka tahansa printata ja laminoida, jos nyt jostain syystä välttämättä haluaa), joka kisaan osallistuville annetaan, samoin kuin nettibanneri.

Siinä lukee, että “- – - kilpailun järjestäjät ovat kutsuneet Yrityksen Nimi mukaan kilpailuunsa tavoittelemaan Verkkosivujen SM-titteliä.”

Köh, kutsuttu ja kutsuttu (ja mikä ihmeen SM-titteli?): ei tietenkään tarvitse saada edes sitä spämmisähköpostikutsua, sillä osallistumisestahan kerrottiin seuraavaa:

“Mittelöön ilmoittaudutaan verkkolomakkeella tai puhelimitse ja maksamalla osallistumismaksu.” 

Kilpailun järjestävät NT-Media ja Mediatoimisto Coperdia yhteistyökumppaneineen. 

Ja jep, en siis aio osallistua edelleenkään moiseen rahastukseen.

- – -

LISÄYS: 22.2.2011:

Tänään minulle ja lukuisille muille bloginpitäjille on lähetetty sähköposti, jossa uhataan oikeustoimilla, ellemme poista Suomen parhaat verkkosivut -kilpailuun liittyviä, kriittisiä tekstejämme.
Tietoviikon uutinen aiheesta (annoin juttuun kommenttini): Suomalaisbloggaajia uhataan oikeustoimilla – kritisoivat verkkosivukisaa

Muokkaus klo 17.59, Tietoviikon uutisen päiviyksen myötä:

“Rikosilmoituksia on tehty 18 ja ilmoituksia asiasta on lähetetty yhtä monta, kertoo Websiteracen toimitusjohtaja Soile Haanpää. Rikosilmoituksessa mainittu rikosnimike on kunnianloukkaus. Haanpään mukaan jos asiaa aletaan ajaa eteenpäin, kyse voi olla myös liiketoiminnan haittaamisesta.

Loukkaavissa kirjoituksissa yritystä on syytetty Haanpään mukaan esimerkiksi huijauksesta, rahastamisesta tai roskapostittamisesta. Websiterace on kuitenkin toimitusjohtajansa mukaan pyrkinyt toimimaan rehellisesti ja lainmukaisesti.

Viestissä mainitun lakiasiaintoimiston edustaja Marko Virta vahvistaa viestien lähettämisen.”

Lisätietoja ja -linkkejä (mm. kyseinen sähköposti) tämän tekstin kommenttiosastolla.

Tänään kävin ProComin vierailulla Taloussanomissa kuulemassa hiukan päätoimittajan näkemyksiä talousjournalismin ja nettisivustojen kehityssuunnista. Tästä kirjoitin raportin ProComin blogin puolelle.

Sen verran tähän blogiin mainittakoon, että korva huomioi Raesteen käyttävän sanaa “blogisti”. TalSaan on tällä viikolla tullut neljä “virallista” blogia, joita kirjoittavat eri maissa asuvat naiset, esimerkiksi Baltian kirjeenvaihtaja Lenina Rautonen, ja heitä nyt sitten kutsuttiin blogisteiksi.

Joskus muinoinhan tässä blogissa mietittiin, olisiko blogisti pätevä termi kaltaisillemme blogeihin ns. suuremmalla intohimolla tai mielenkiinnolla suhtautuviin.

Raeste mainitsi mahdolliseksi myös sen, että blogikirjoittajia voitaisiin mahdollisesti palkita hyvistä klikkaus- ja lukijamääristä, vaikka perustoimittajia ei näin olekaan tarkoitus arvottaa.

Ja kuten nykytyyliin sopii, niin yhteisöllisyyttä korostettiin ja videoiden tuloon uskottiin.

- – -

Olin Kulutusjuhla-blogin ylläpitäjän roolissa illan tv-uutisissa pätkässä (voi nyt katsoa YLEn Areenasta, sieltä minäkin sen kaivoin), jossa käsiteltiin kuluttajien tiedonhankintaa netissä ja sitä, miten yritykset tätä hyödyntävät tai eivät hyödynnä. Peruspuhetta siitä, miten netti vaikuttaa hankintojen taustalla ja yritykset ovat heräilleet siihen, että keskusteluja voisi seurata.

Enkä minä ole mukana kuin yhden virkkeen verran, mutta sentään mac näkyy taas ansiokkaasti (eli juuh, ihan maksamaton mainos ja tietysti oman imagon luomista raahata konetta aina mukaan…)

- – -

Viikon blogimarkkinointihuomio on autopuolelta eli Micra Cuts -blogi, josta Kari Haakana kirjoitti ja kommentoi jo maanantaina. Auto kiertää suositulta blogaajalta toiselle ja he raportoivat tuonne yhteisblogiin käyttökokemuksiaan. Tällä viikolla kirjoittajana on Pinserin Sami.

Lisäys (nyt kun Jaiku toimii): aiheesta käytiin keskustelua myös Jaikussa.  

Ei hullumpi toteutus, vaikka itse en jaksa autoista enkä edes niihin liittyvistä blogeista innostua. Mutta polkupyörän voisin ottaa testikäyttöön, vink vink!

Muokkaus myöhemmin: virke oli jäänyt vajaaksi, joten ajatus oli poikki.

Sain eilen Trendi Look-lehden. Tapahtuma on blogihistoriallinen, sillä lehti tuli minulle, koska Trendin Kerstin Lönnrot jätti tähän blogiin kommentin Trendin muotiblogäänestystä käsitelleeseen kirjoitukseeni ja tarjosi ilmaista lehtinäytettä.

Kyseessä on siis ensimmäinen kerta, kun olen saanut jotain tavaraa blogini perusteella: Kulutusjuhlassa olemme kertoneet, että meitä saa yrityksistä lähestyä, mutta mitään ei ole tähän mennessä tipahdellut.

Blogit, yritykset ja markkinointi keskustelu on nyt kuohunut muotiblogeissa. Jo aiemmin blogaajia lähestynyt ja tilaisuuksiin kutsunut Miltton järjesti viime viikonloppuna Fashion & Design -brunssin, johon oli kutsuttu joukko muotiblogaajia. Tapahtumasta rapotoivat mm. Colour me -blogi, Muoti ja trendit -blogin Salla ja Fluxor.

Nyt blogeissa on noussut kommentteja, joissa tyrmätään ajatus tällaisesta yritysten ja blogaajien yhteistyöstä. Jotkut lukijat epäilevät, että tilaisuudet ja mahdolliset tuotelahjat saavat kirjoittamaan silkkaa suitsutusta. Tähän kommentointiin ovat omissa blogeissa vastanneet mm. Nelliina ja Kirsikka, jotka myös osallistuivat kyseiselle brunssille. Kirsikka kirjoittaa:

“Joku ehtikin jo esittää huolestuneen kommentin siitä, miten hyväuskoiset (lue: tyhmät) bloggarit hullaantuvat kutsuista ja ilmaislahjoista ja sitten ilman mitään kritiikkiä täällä blogeissa markkinoivat ja kirjoittelevat jonkun mainostajan valmiiksi saneleman kaavan mukaan. Ja aivottomuudessaan eivät edes tajua mainostavansa, voi että! (Ja lukijatko ovat sitten niin tyhmiä, että painelevat heti kauppaan ostamaan bloggaajan mainitseman tuotteen?)” – - -

Kärkkäimmin tätä tapahtumaa ovat tietenkin arvostelleet ne, jotka itse eivät olleet paikalla ja joiden käsitys jutusta oli ehkä siksi vähän turhankin kriittinen. “Siellä ne istu aivopestävänä, tajuskohan ees että se oli mainontaa…” Ei tajuttu, kun kutsussakin luki vaan kissankokoisin kirjaimin firman logo! “Käskettiinkö niitten kirjottaa just sillee ja sillee?” Ei käsketty kirjoittamaan lainkaan, ja jos olisi käsketty niin miksi ylipäänsä olisin totellut? Niin joo siksi, kun olen aivoton ja medialukutaidoton kana, jonka sielu ostetaan sillä mozzarellasalaatilla ”

Tällainen blogikuohunta tuskin tulee yllätyksenä. Suomalaisissa blogeissa on saatu elellä aika rauhaisaa eloa, kotikutoisesti ja kivasti, tasa-arvoisesti siltä kannalta, etteivät useimmat meistä ole saaneet tai tienanneet blogillaan mitään. Nyt muotiblogien kasvun myötä tilanne on muuttunut: bloginpitäjiä on nyt kohdeltu pienimuotoisesti kuin toimittajia, joita kutsutaan avajaisiin sun muihin tilaisuuksiin ja joille tyrkitään mukaan firmojen materiaalia ja tuotteita. Mutta toimittajathan eivät sitä jutuissaan kerro. Blogeissa sen sijaan oletetaan, että nämä mahdolliset kytkökset tulevat julki.

Kuten ennenkin on tullut todetuksi, niin suurta ongelmaa asiassa ei ole, kun se vain on suhteellisen läpinäkyvää (pieniä ongelmia on helppo keksiä, ja niitä ruoditaan tuolla muotiblogien kommenttiosastoilla laajasti). Ruotsin esimerkit blogista ja piilomainonnasta ovat toivottavasti jotain sellaista, jota Suomessa ei tarvitse ihmetellä.

- – -

Eilen olin kuuntelemassa Sulakkeen järjestämässä tilaisuudessa virtuaalisesta markkinoinnista. Aallon Tuija kirjoitteli aiheesta blogiinsa ja kimpassa teimme muistiinpanoja Jaikuun, aineena mm. Sulakkeen nuorisotutkimus.

Ja tilaisuudessa sai sekä juomaa että ruokaa ja vielä t-paidan poislähtiessä.