Olli on aloittanut Kasa-blogissa suomalaisen blogihistorian kokamista: “Suomalaisten blogien ensimmäisiä merkintöjä” -merkintä näyttää jo kivasti kasvavan ja kehittyvän. Kannattaa siis kantaa omat korret kekoon ja lisätä linkki joko omaan tai toisten blogien ekoihin teksteihin.

Omalla kohdallanihan Mieto marinadi on vanhin blogini. Sen ensimmäiset tekstit vuodelta 2004 ovat tosin siirtyneet bittien hautausmaalle siinä vaiheessa, kun siirryin anonyymista kirjoittajasta omaan naamaan ja nimeen. Jostain syystä olen deletoinut tekstit kokonaan, vaikka olisihan ne voinut pistää julkaisemattomiksi, kuten suurelle osalle vuosien 2005 ja 2006 tekstejä olen tehnyt.

Mutta sen sijaan minulla on tallessa vanhoja päiväkirjoja. Vanhin niistä on kotikotonani Liperissä, joten sitä en voi nyt hyödyntää. Mutta vähän myöhäisempi päiväkirja alkaa ehdalla haircutilla ja oman käytöksen analyysilla, jossa on nähtävissä vaikutteita tyttökirjoista, heh. Isän merkitystä havainnollistava kirjoitus päättyy viiltävään mediahavaintoon.

Tässä siis tekstiäni yli 20 vuoden takaa, kirjoittajana 9-vuotias maalaistyttö:

31.10.1986, Mattisenlahti

Isäni tuli Helsingistä. Tätä ennen olin käynyt kampaajalla. Ensiksi isäni ei huomannut uutta kampausta.

Kotiin tultua pistin ranskalaiset perunat lämpiämää. Sen jälkeen isä huomasi uuden kampauksen. Hän sanoi että se on kuin isoilla tytöillä. Tuhahdin välinpitämättömästi ja lähdin. Oikeastaan sisimmässäni tuntui oikein hyvältä. Syötyäni rupesin katsomaan televisiota mutta sieltä tuli vain Pikkukakkonen.

 

Olin vasta ehtinyt lukea Blog Heraldista, että Twingly ryhtyy rankkaamaan blogeja omien systeemiensä mukaan. Siellä kerrottiin mm. se, että Twingly haluaa tuoda esiin blogien merkitystä ja tärkeyttä myös kielialueiden mukaan.

Pian omaan sähköpostiin napsahti viesti:

“Tänään julkaisemme Suomen suosituimmat blogit rankkaavan Twingly Top 100-listan. Haluamme onnitella sinua koska molemmat blogisi Mieto marinadi ja Mari Koo ovat mukana listalla, tällä hetkellä sijalla 46 ja 89! Koko listan löydät osoitteesta: http://www.twingly.com/top100?lang=fi .

Twingly Top 100-listan yhteydessä lanseeramme myös Twinglyn BlogRankin, jolla mittaamme ja vertaamme blogien suosiota. Löydät omat BlogRank-arvosi täältä:

http://www.twingly.com/blogs/profile?url=http://marinadi.blogspot.com

http://www.twingly.com/blogs/profile?url=http://www.marikoistinen.fi”

Kävin vilkaisemassa listaa, ja vähän hämmennyin. Miten muotiblogit ovat tuolla noin vähän näkyvissä? Miksi minulta juuri Marinadi ja Mari Koo, missä on Kulutusjuhla (kun se omasta mielestäni on merkittävämpi, mutta kyse on tietysti subjektiivisesta näkemyksestä…)? Muokkaus: Kulutusjuhla on sijalla 53, kuten Erkka nokkelasti kommentoi. Omat silmät eivät kiireessä sitä havainneet.

Nooh, ehkä jossain vaiheessa selviää, mitä on järjestelmän takana. Pitänee perehtyä paremmin, kunhan on sopivasti aikaa, just nyt ei ehdi.

Mutta ihan kiva esimerkiksi tuo mahdollisuus tsekata tuo Blog Rank. Sinne voi muutkin vissiin naputella bloginsa osoitteita. Ja widgettejäkin on tarjolla.

Lisäys:

Haakanan Kari epäili Jaikussa, että listassa ovat vain ne blogit, jotka on käsin lisätty Twinglyn listaan. Muuten sijoitukset ei oikein selity. Ja Tuomas Rinta toteaa samassa paikassa, että Vuodatus.net -blogien määrä listalla voi johtua siitä että aiemmin vuodatus.net pingasi Twinglyä kun blogi päivitettiin.

Laitoin Twinglyyn vastausmailin, jossa kyselin ranking-listan muodostumisesta. Katsellaan, jos tulee vastausta.

Lisäys 17.12:

Twinglylle kohdistamassani mailissani linkkasin tuohon kyseiseen Jaiku-keskusteluun, johon Anton Johansson vastasi englanniksi (ja lähetti minulle sähköpostilla tiedon, että reagoi tuonne). Johanssonin vastaus:

“The list is based on the data we have in our index. It’s why we say it’s from “our point of view”. We have, for example, better index for Europe overall than for US blogs which makes the list quite unexpected in some cases.

The ranking is based on, among many other things, inlinks and “likes” (search for something at twingly.com and you’ll see what “Like” is). Visitors isn’t possible for us to use in this list right now and therefore we don’t. If you use that parameter the list would probably be quite different.

Some blogs with many visitors may not get so many links and sorry for them, for they’re not on our list in that case ”

Appelsiinin tuoksua -blogissa juhlittiin tänään blogin 1-vuotispäivää. Varsin moni blogi havainnoi erilaisia lukuja: blogin ajallista pituutta, kirjoitusten tai kävijöiden tasalukuja.

Näitä merkkipaaluja juhlistetaan esimerkiksi muistelemalla menneitä, kiittelemällä lukijoita, hämmästelemällä oman bloginpitoa (“enpä olisi uskonut, että tämä näin kauan jatkuu”) tai järjestämällä kilpailuita. Bloginpitäjä esimerkiksi palkitsee tietyn kävijän: esimerkiksi kävijälaskurin mukaan 50 000. vierailija saa jotain yllättävää tai sitten synttäreiden kunniaksi pistetään pystyyn arvonta.

Juhlitaanhan sitä monia muitakin asioita vastaavalla tavalla. Eivätkä lähellekään kaikki blogit saavuta edes sitä yhden vuoden ikää, joten onhan siinä myös syytä juhlaan.

Merkkipäivän esiintuonti tarjoaa mielestäni nimenomaan hyvän hetken kiittää lukijoita. Se omalla tavallaan tiivistää suhdetta toisiin blogeihin ja myös omaan blogin kirjoittamiseen: kun tajuaa, että aikaa tai tekstejä on kertynyt jo merkittävä määrä, niin se kannustaa jatkoon.

Kaikki eivät tietysti omaa blogiaan katso samalla tavalla. Itse olen huono pitämään kirjaa merkkipäivistä ylipäätään. En edes tiedä, milloin aloitin ensimmäisen blogin. Se oli näihin aikoihin vuonna 2004, mutta ensimmäiset tekstit on jo tuhottu ja hukattu.

Muidenkaan blogieni kohdalla en ole aloituspäivimääriä juuri huomioinnut, ja yleensä olen ne tajunnut jälkikäteen. Esimerkiksi Kulutusjuhlalle tuli näköjään äsken täyteen kaksi vuotta nykymuodossaan eli ryhmäblogina.

Blogitekstien määrää olen joskus muistanut juhlistaa blogissa julkisesti, mutta näidenkin seuraaminen jää. Ajan myötä kävijälaskurit ovat vaihtuneet, joten minulla ei ole mitään tietoa siitä, kuinka paljon blogeissani on kaiken kaikkiaan vierailtu. Nyt Google Analytics -ajalta on tietysti tiedot, mutta niitäkään en muista vilkuilla sillä silmällä, että voisi ilmoitella tasalukuja.

Useimmat taitavat olla kaltaisiani, eli blogin juhlistukset ovat satunnaisia, jos silloinkaan. Ilmeisesti pitäisi asentaa itselleen jokin muistutus, että muistaisi oikeana päivänä julkaista “juhlapostauksen”.

Helmikuussa minusta ja blogiharrastuksestani tehtiin juttu Keskisuomalaiseen. Eilen sama juttu oli julkaistu myös Karjalaisessa (tosin pääkuva oli nyt eri, eli kissa pääsi vielä paremmin esiin). Taustalla on oletettavasti Väli-Suomen sanomalehtien harjoittama yhteistyö.

Jos olisin tiennyt, että juttu julkaistaan myös Karjalaisessa, olisin halunnut siihen vähän toisenlaisia kommentteja. Tämä johtuu tietysti omasta pohjoiskarjalaisesta syntyperästäni eli elämäni ensimmäiset 18 vuotta olen asunut Joensuun naapurikunnassa Liperissä ja vanhempani asuvat siellä edelleen. Todennäköisesti jutun näki nyt suhteellisen moni sellainen, joka tietää minut ja/tai vanhempani. Sitä paitsi olen niin paljon äitini näköinen, että nimi ja naama yhdistynevät jo sitä kautta, heh.

Olisin varmaan kommentoinut ainakin sen, että itse asiassa ensimmäiset julkiset tekstini julkaistiin nimenomaan Karjalaisessa. Kirjoitin teininä nimimerkin takaa nuortensivuille mielipiteitä ja turhanpäiväisiä runoja (tyyliin “Sinun katseesi on kuin auringonpaiste / ja minä / kuin auringossa sulava lumi“), sillä niistä sai mielestäni melkoisen hyvät rahat. Palkkio taisi olla kutakuinkin 90 markkaa per julkaistu teksti.

Eli kun nyt on puhuttu paljon siitä, kuinka julkaistaan lukijoiden tuottamia sisältöjä lehdissä ja verkkosivuilla, niin on sitä tietysti tehty jo pitkään. Ja haluni saada tekstejä julki jollain lailla on ollut olemassa jo ennen internetiä. Lisäksi olen varmasti tienannut paremmin noilla nuortensivupalkkioilla kuin blogeillani, mikäli mittarina pidetään suoraa ansiota. (Sittemmin olin myös Karjalaisessa kuukauden harjoittelijana ja kirjoitin ihan oikeita juttuja.)

Mutta siis toimittajanäkökulmastanii katsoen Karjalaisen juttuun olisi saanut paikallisempaa otetta varsin vaivatta, joka nyt artikkelista yhteistyökuvion kautta puuttui.

Haastatellun näkökulmasta taasen olisi ollut mukavaa tietää etukäteen, että juttu voi päätyä myös muualle kuin Keskisuomalaiseen, josta tekohetkellä oli puhe. Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla olisi oikeus tietää, mikäli haastattelua voidaan käyttää useammassa välineessä. Mutta enpä usko, että jutun tehnyt freetoimittaja oli selvillä jutun mahdollisesta laajemmasta käytöstä.

Siis omalta kohdaltani uskon, että juttu olisi voinut olla lukijoiden näkökulmasta mielenkiintoisempi ja paikallisemman tuntuinen, mikäli taustani olisi tullut paremmin esiin. Muutoinhan saman jutun käytöllä kahdessa eri lehdessä ei kannaltani sen suurempaa merkitystä ole.

Viimeisen viikon aikana iltalukemisenani on ollut Kaarina Hazardin Kontallaan – Muistiinpanoja mediasta. Hazardin sanankäyttö ja nasevat huomiot mediasta, yhteiskunnasta ja kuluttajuudesta ovat oivaa luettavaa, ja vaikka välillä mennään vähän ryskyen yli äyräiden, niin mitäs siitä: ennemmin tuolla tyylillä kuin varoen astumasta kenenkään varpaille.

Hazard kirjoittaa esimerkiksi naisten ja miesten erilaisesta tavasta näkyä mediassa. Niinpä nyt, kun Keskisuomalaisessa julkaistiin juttu minusta, mietin, antaudunko minäkin naisille tyypilliseen olemiseen. Hazardhan kirjoittaa (s. 91):

“Ei tarvitse kuin viikon ajan seurailla television makasiiniohjelmia, sanomalehtien ohjepalstoja, iltapäivä- ja naisenlehtiä nähdäkseen, että nainen on, mies tekee”.

Olen ennenkin tuskaillut sitä, kuinka olen elämässäni tehnyt sukupuolelleni tyypillisiä valintoja. Pitäisikö hymytyttöilyn sijaan korostaa enemmän kovaa asiantuntijuutta? Olisiko kuvitukseksi vaadittava jotain muuta kuin kotioleilua kissan kanssa (minähän tykkään olla kuvissa, ja kissan halusin mieluusti esiin, kun se on tunnetusti yhdessä blogissani päähenkilö)? Olisiko jätettävä naisiin jo muutenkin sanana yhdistettävä hömppä pois”? Pitäisikö minun vaatia, että jutussa käytettäisiin minusta johdonmukaisesti joko koko nimeäni tai sukunimeäni sen sijaan, että minusta kerrotaan tuttavallisesti etunimellä?

Keskisuomalaisen juttu oli taitettu näyttävästi: paperilehden Viihde-osiossa se sai koko sivun ja niin, että pääkuva oli suurinpiirtein puoli sivua. Tällaisessa blogejani käsittelevissä jutussa koen tärkeimmäksi tehtäväksi välittää jonkinlaista viestiä siitä, ettei nettimaailma ole mitään hurjan ihmeellistä, vaan suhteellisen normaalien ihmisten normaalia sosiaalista toimintaa. Ihan siitä sukupuolesta riippumatta.

Tietysti on kiinnostavaa lukea, mitä joku toinen eli tässä tapauksessa jutun tehnyt Mia Pajunen puheitani tulkitsee ja kirjoittaa. Kun haastattelutilanne kestää noin tunnin, niin tekstiähän olisi paljon pidempään juttuun.

Jutussa lainauksenani on mm. “En kirjoita huomion kaipuuseen”. Noh, siis tokihan blogin pitäminen, kuten moni muukin sosiaalinen toimina, on aina jollain lailla huomiohakuisuutta, ja minä pidän myös esilläolosta. Tylsää olisi kirjoitella, jos kukaan ei lukisi eikä kommentoisi.

Mutta en siis ole aloittanut bloginpitoa tavoitteenani saada huomiota (enkä olisi osannut kuvitella, että minusta tehdään lehtijuttuja moisen touhun vuoksi), vaan kirjoittamisen innosta ja halusta luoda itselle netti-identiteetti, jonka avulla voin mm. kommentoida muihin blogeihin.

- – -

Hazardin kirjaa saa muuten ainakin asematunnelin Kirjatorilta kuuden euron hintaan.