Toimin Inforin järjestämässä Elonmerkki-tapahtumassa 26. elokuuta palkattuna Twitter-raportoijana: naputtelin päivän mittaan noita alle 140 merkin mittaisia merkkejä verkkoon niin paikalla olleiden kuin tapahtumaa etänä seuranneiden tietoon.

Koska liveraportoinnista on minulta kyselty jonkin verran, niin kirjoittelin aiheesta näkemyksiäni erityisesti Elonmerkin pohjalta. Kyselin myös Inforin Hanna Reinikaiselta hieman taustoja ja ajatuksia.

Miksi liveraportointia?

Inforin Hanna Reinikainen totesi, että Twitter haluttiin ennen kaikkea Elonmerkin tausta- ja kommentointikanavaksi. Tietysti Twitterin käyttö on osaltaan myös markkinointia ja viestintää.
Twitterin #Elonmerkki-kanava pöhisikin etenkin tapahtuman aamupäivän aikaan mukavasti: twiittejä tuli niin tapahtumaan osallistuneilta kuin tapahtumaa vain Twitteristä seuranneilta. Kysymyksiä puhujille ei tällä kertaa kuitenkaan Twitterin kautta juuri tullut, mutta toki muuta kommenttia ja keskustelua.

Miksi Twitter?

Elonmerkin kohdalla valittiin raportointipaikaksi Twitter. Muitakin mahdollisuuksia tietysti on: oma liveraportointikokemukseni alkoi jo historiaan vaipuneessa Jaiku-palvelussa (esim. luentojen kimppakirjaamiskokemuksista kirjoitin blogiin syksyllä 2007). Sitä paikkaamaan Suomeen syntyi Qaiku, jolla on liveraportoinnin kannalta monia hyviä ominaisuuksia Twitteriin verrattuna. Qaikussa raportit voidaan laittaa ns. Seminaarikannuun, viestien merkkimäärä ei ole rajoitettu ja raportti syntyy helposti jälkikäteen seurailtavaan kronologiseen muotoon.

Twitter on kuitenkin tällä hetkellä se puhutuin ja tunnetuin, jonka vuoksi sen käyttö on ymmärrettävää.

Elonmerkin jälkeen Qaikussa käytiin keskustelua liveraportoinnista, ja monien Qaiku-käyttäjien mielestä paras tapa on yhdistää Twitter ja Qaiku. Twitteristä siis linkataan siihen Qaiku-ketjuun, jossa raportointi suoritetaan.

Miksi palkattu raportoija?

Hanna Reinikainen kertoi, että harkinnan jälkeen todettiin raportoinnin ostamisen olevan paras vaihtoehto. Kun raportoiti on nimetyn henkilön vastuulla, niin se tulee hoidettua. Tapahtuman järjestävän organisaation henkilöstöllä on yleensä päivän mittaan paljon muutakin tehtävää.

Lisäksi twitteröinti vaatii osaamista: henkilön on kyettävä tiivistämään puheenvuoroja järkevästi ja hänen on ymmärrettävä sosiaalisen median maailmaa.

Itselleni Elonmerkki oli hyvin mielekäs tapahtuma raportoivaksi. Koska viestintä ja sen ympärille kytkeytyvät ilmiöt kiinnostavat, niin raportointi tuntui aidosti kivalta: aihealueesta, josta en itse juuri tietäisi (esimerkiksi ohjelmointitekniikat tai ilmastointiratkaisut), olisi vaikea kirjoittaa järkeviä viestejä. Aiheen jonkinlainen tuntemus siis helpottaa twitteröintiä.

Twitter-tili tapahtumalle vai henkilölle?

Twitterissä on totuttu siihen, että yrityksillä on omat tilinsä. Erilaisten tapahtumien kohdalla on siksi luentevaa, että virallisen raportoinnin hoitaa “anonyymi” tapahtuman tai yrityksen nimimerkki. Elonmerkin kohdalla kerrottiin Twitterissä, että kyseisenä päivänä päävastuun kannan minä (@marikoo).
Raportoijana tietysti henkilö usein koetaan helpommin lähestyttäväksi ja luotettavammaksi. Onneksi Elonmerkissä monet muut twiittailivat aktiivisesti, jolloin myös ihmiset pääsivät esiin.

Mitä pitää huomioida?

Ennen tapahtumaa on oltava sovittu hastag, joka nyt oli #Elonmerkki. Hastag helpottaa tapahtumasta twiittavien toimintaa, tapahtuman seurantaa ja myös jälkikäteen twiittien löytämistä.
Sosiaalisen median luonteeseen kuuluu avoimuus ja ennakoimattomuus. Twiitit ja muut viestit voivat lähteä elämään omaa elämäänsä, mutta sitä ei pidä säikähtää. Nettiviestintä saa ihmiset myös toisinaan kommentoiaan ärhäkästikin.

Entäs tulevaisuudessa?

Tapahtumienliveraportointi nettiin ei varmasti ainakaan vähene. Eri tekniikoiden kautta pystytään välittämään tekstin lisäksi myös kuvia tai videota.
Hanna Reinikaisen mukaan Elonmerkkikin käyttää oletettavasti myös ensi vuonna jonkinlaista liveraportointia sekä taustakanavaa kommentointiin. Mutta koska välineitä tulee ja menee, niin päätös taustakanavasta tehdään sitten aikanaan.

Maksullisessa tapahtumassa kaikkea aineistoa ei ole tietysti tarkoituskaan laittaa jakoon ilmaiseksi nettiin. Eikä Twitter-viestien seuranta tietysti korvaa paikallaoloa.

Kannattaa myös muistaa, että nämä palvelut helpottavat myös tapahtumassa läsnäolevien kohtaamisia. Kun joku on tullut jo verkosta tutuksi edes nimimerkin ja käyttämänsä kuvan verran, on helpompi mennä tapahtumassakin moikkaamaan. Voihan sitä Twitterissä esimerkiksi sopia tapaamisen tiettyyn paikkaan ja tiettyyn aikaan.

Itse kohtasin Elonmerkissä ensimmäistä kertaa esimerkiksi Katleena Kortesuon, jonka blogia Ei oo totta olen seurannut innolla jo pitkään. Nappasin hänestä myös kuvan, jonka laitoin samantien jakoon Elonmerkin Twitter-kanavalle. Mobiililaitteiden myötä myös kuvat ovat vaivaton osa liveraportointia: ei niissä tietenkään laadulla kilpailla, vaan sillä, että saadaan hieman esiin tapahtuman tunnelmia ja ihmisiä.
- – -

Elonmerkki Twitterissä:  http://twitter.com/Elonmerkki

Terveiset vaan täältä flunssan keskeltä. Sairauden vuoksi en ole nyt jaksanut itse aktiivisesti osallista netin keskusteluihin, mutta sängyssä voi toki maata läppärin kanssa ja lukea muiden kirjoituksia (selkä on tosin jo nyt aivan jumissa).

Aallon Tuija käynnisti Qaikussa mielenkiintoisen pohdinnan journalismin työskentelytavoista: kuvaisiko termi verkostohaastattelu tapaa, jossa toimittaja etsii juttuunsa tietoa, näkökulmia ja kommentteja netissä? Tuija kokosi keskustelua omaan blogiinsa.

Itse olen tällä tekniikalla kysellyt juttua varten ainakin ihmisten kokemuksia kierrätyksestä. Mutta suoranaisesti en ole tekniikkaa paljon hyödyntänyt työmielessä: tosin toisinaan esimerkiksi blogin kommenttiosastolla käyty keskustelu on saattanut herättää juttuidean tms, eli silloin olen ikään kuin jälkikäteen hyödyntänyt verkostoni tuottamaa informaatiota.

“Twitter on aivan erilainen kuin mikään muu some-palvelu”

Olen myös viime aikoina aktivoinut Twitter-käyttöä mm. lisäämällä Kulutusjuhlan Twitteriin. Halo Efektin Twitter-ohjeet tuntuivat siksi oikein näppärän nasevilta. Minulla on varmasti vielä Twitter-toiminnassani ja -etiketissä opeteltavaa.

Twitterissä minua häiritsee edelleen joidenkin harjoittama itsensä ja tekemistensä hehkuttelumeininki (spämmääjien ohella toki). Mutta toisaalta: eihän sitä ole mikään pakko seurata niitä, joiden päivitykset tuntuvat ylenpalttiselta itsemarkkinoinnilta. Ja Twitterin avulla voi kuitenkin tavoittaa myös kiinnostavaa tietoa ja keskusteluja, kunhan vain löytää oikeaa seurattavaa.

Twitter on Suomessa edelleen kuitenkin varsin harvojen aktiivikäytössä. Olin pari viikkoa sitten puhumassa TaiKissa erityisesti Porkkanamafiasta, mutta myös muuten sosiaalisen median (“some”) käytöstä, ja sielläkin eräs opiskelija kysyi, että anteeksi vaan, mutta mikä ihme on Twitter. Ei siis pitäisi olettaa, että Twitter olisi edes jollain tasolla tuttu heille, jotka eivät “näissä piireissä” pörrää.

Pääsin eilen osallistumaan oikeusministeriön järjestämään Wirkamiehet werkossa -työryhmään alustajan roolissa (vissiinkin Tuija oli minusta vinkannut, joten kiitos sinne). Itseäni kiinnostavampi alustaja oli Marko Forss, joka toimii peruspoliisityön ohella IRC-Gallerian lähipoliisina nimimerkillä -fobba-.

IRC-Gallerian poliisi aloitti toimintansa noin vuosi sitten, “vähän vahingossa”, kuten Forss kuvaili, ja nyt Forss on saanut myös pari kollegaa lisää. Forss totesi, että hänen toimintatapansa verkossa ovat muokkautuneet tekemisen kautta. Mitään virallista ohjeistusta hän ei ole edes kaivannut ja epäili, että jos sellainen olisi ollut, niin se olisi voinut hankaloittaa tekemistä.

“On menty ja katsottu, mitä tapahtuu. Käyttö lutviutuu palautteen ja kommenttien mukaan.”

Forssin havainnut ja kommentit työstä IRC-galleriassa olivat mielenkiintoisia ja varmasti tuttuja monella muullekin netissä aktiivisesti toimivalle.

Forss totesi, että viestintä nuorten kanssa netissä vaatii rentoa, rehellistä, avointa ja asiallista otetta. Mielistely ei kannata, ja suunsoittoa oppii sietämään. -fobballa on omat faninsa, jotka myös “puolustavat” tarvittaessa poliisia, jos joku huutelee asiattomuuksia. Samoin hän on saanut apua nuorilta mm. IRC-Gallerian sivun ulkoasuun.

Nuoret tuovat huolensa, murheensa ja kysymyksensä poliisille huomattavasti helpommin netin kautta (eli lähettämällä viestejä tai mesettämällä) kuin soittelemalla tai tulemalla juttelemaan. Mutta -fobban- nettielämä vaikuttaa myös kadulla: netistä tuttua poliisia on tietysti helpompi lähestyä.

“Nuoret eivät tee eroa nettituttujen ja muiden kavereiden välille”, Forss totesi. Sen verran Forss itse suojaa omaa vapaa-ajan nettielämäänsä, ettei esimerkiksi hyväksy Facebook-kavereiksi IRC-Galleriasta tuttuja nuoria.

Kuulostaa loogiselta, sillä en itsekään kovin helposti FB:ssa ota kaveriksini jotain vain netistä jollain lailla tuttua: nettituttuuden pitää olla pitkähkö ja syvempi, jotta hyväksyisin ystävyyskutsun.

Forssin juttelusta syntyi rohkaiseva kuva sosiaalisen median hyödyntämisestä kansalaisten palveluun viranomaistaholta. Vaikka toiminta on vienyt aikaa, myös vapaa-aikaa, niin se on tuottanut tuloksia. IRC-Galleria toimii yhteydenpitona nuoriin ja poliisin läsnäolona siellä, missä nuoretkin ovat, ja se auttaa myös rikosten selvittelyssä viikottain. Samalla poliisi pysyy kartalla nuorten maailmasta.

Oman lyhyen alustukseni aihe oli Nettielämää ja käytöstapoja. Pyrin tietysti kannustamaan verkko-osallistumiseen, sillä uskon, että vaikka se aluksi voisi tuntua työläältä, niin ajan kuluessa sen hyödyt näkyvät. Kun kansalaiset ovat netissä, niin toivon, että verojani ohjattaisiin myös siihen, että meitä palveltaisiin ja kuultaisiin entistä paremmin verkon välityksellä.

Ja jos poliisikin pystyy toimimaan IRC-Galleriassa, niin mikseivät muutkin virkamiehet kykenisi osallistumaan? Forsskin on “vain” mennyt mukaa eli alkanut toimia verkossa itse ja sen myötä opetellut nettielämää, aivan kuten minäkin. Kun on itse mukana, niin näkee netin mahdollisuudet ja hyödyt. Terveellä järjellä ja harkinnalla voi jo pitkälle päätellä esim. sen, mihin keskusteluihin kannattaa lähteä mukaan ja miten.

Tietysti virkamiestoiminnassa on omat hankaluutensa, joten todella hienoa, että aihetta pohditaan eilisen työryhmän kaltaisissa tilaisuuksissa.

Teemu Ropponen rapotoi tilaisuudesta Qaikuun ja sen perusteella Qaikussa onkin käyty hyvää keskustelua virkamiesten osallistumisesta.

Twitter on noussut voimalla esiin parin viime kuukauden aikana myös Suomessa. Tietyissä piireissä Twitterin käyttö näyttää olevan osoitus siitä, että on mukana ajassa ja meiningeissä, myös politiikassa: Lietsalan Katri on kartoittanut, miten aktiivisia suomalaispuolueet ovat omien Twitter-tilien kanssa.

Twitter-hekuman huomasin viimeksi tänään Franticin F Word -tilaisuudessa. Minä sain kutsun paikalle bloggaajana, muutoin paikalla oli tietysti suurelta osin markkinointiporukkaa. Itse tilaisuuden sisällöstäkin jäi pari asiaa mieleen ja varmasti blogattavaksi, mutta koska se Twitter on nyt se paljon puhuttu, niin aloitan siitä.

Twitteriin nimittäin tipahteli lukuisia kommentteja F Wordista. Heitin itse kokeilumielessä joukkoon pari kommenttia, ei mitään ihmeellistä. Ne tuottivat minulle kuitenkin taas joukon uusia seuraajia.

Ja heti tuli fiilis, että olen porukassa mukana, vaikken kovin montaa paikalla ollutta oikeasti tunnekaan. Pääsinhän osoittamaan, että hei, minäkin olen Twitterissä.

Markkinointia ja hehkutusta lyhyiden viestien tahtiin

Hieman huvittavaa tosin on se, että kirjauduin Twitteriin viime elokuussa ja olen laittanut sinne vain muutamia viestejä. Silti minulle on yli 150 seuraajaa. Näistä osa on laskettavissa rasittavaksi markkinointispämmiksi.

Mielikuvissani Twitter on, stereotyyppisestä näkökulmasta, varsin jenkkihenkinen. Sinne pistetään lyhyitä viestejä, jotka menevät virtana. Hehkutetaan ja hihkutaan. Eli minulla on vähän samat fiilikset Twitteristä kuin Marjutilla.

Mutta kuten Olli oivasti valaisi, niin Twitter on luonteeltaan erilainen kuin suomalaislähtöinen, hiljentynyt Jaiku ja sitä seurannut Qaiku. Minusta tosin esimerkiksi tilaisuuksien raportointi on helpompaa Qaikuun siksi, ettei merkkimäärän raja ole se Twitterin 160.

Media seuraa julkkis-twitteröijiä

Milloinkahan ensimmäinen suomalainen julkkis alkaa käyttää Twitteriä tosissaan samaan tapaan kuin jenkkijulkkikset? Eilen Yoe kertoi Qaikuun, että hän kuuntelee jenkkiarmeijaradion ohjelmaa, jossa kerrotaan julkkisten twitteröintejä, ja onhan näitä Oprahin ja muiden twitteröintejä riepoteltu jo pidempään (viime viikolla twitteröinnin aloittaneella Oprah Winfreylla on yli 500 000 seuraajaa).

Jos meilläkin julkimot innostuvat Twitteriin, niin siitä tulee varmasti samalla tavalla median “tietolähde” kuin mitä blogit ovat viime aikoina olleet.

Facebook jakaa arjen “oikeiden” kavereiden kanssa

Minun elämässäni arkikommentointi on Facebookissa (kuten Haakanalla), Qaikuun heittelen jotain asiallisempaa ja osallistun kiinnostavampiin keskusteluihin sekä raportoin tilaisuuksista. En Qaikussa kuitenkaan ole ollut niin aktiivinen kuin Jaikussa parhaimmillaan.

Facebook myös tavoittaa niitä kavereitani, jotka eivät todellakaan mihinkään Twitteriin tai Qaikuun vaivaudu (eli valtaosa). Facebookin voima on siis massa ja tietyt ominaisuudet, kuten tapahtumakutsut.

Mobiilius ei vielä jyllää arjessani

Omalla kohdallani merkittävä ja palveluiden käyttöä rajoittava tekijä on teknologia. En juurikaan käytä “oikeaa” mobiilinettiä, koska omistuksessani ei ole mitään tällaista käyttöä tukevaa laitetta (lienen siis jopa hiukkasen epäuskottava nykyaikainen nettinörtti tämän vuoksi?). Minä siis kuljettelen mukana MacBookia ja jos se ei ole mukana, niin en viesti missään.

Toinen tekijä on Twitterissä käytettävä kieli. Englanniksi, joka on Twitterissä suomalaistenkin käyttämä pääkieli, koen epävarmuutta itseni ilmaisussa, joten twiittausten muotoilu vaatii enemmän aikaa ja harkintaa.

Aamun tilaisuudessa Hesarin Lassi Kurkijärvi kertoi, ettei HS ole Twitterissä, koska he haluavat tuottaa sinnekin relevanttia sisältöä sen sijaan, että puskevat vain RSS- virtaa.

Tämä tietysti sopisi myös yksityisen ihmisen ohjeeksi näihin palveluihin. Ehkä minä en siis koe, että minulla olisi järjellistä sanottavaa Twitteriin asti.

Toisaalta yksi aamun toteamuksista oli, että parhaiten ymmärtää sosiaalisen median systeemejä olemalla niissä mukana. Vaikken aktiivisesti twiittaa, niin Twitterin jonkinlainen opettelu ei ole mennyt hukkaan.

Lisäys: Twitterissäkin olen tietysti marikoo

Tiistaina olin pohtimassa downshifting-ilmiötä samassa tilaisuudessa kuin Serenitas. Edelleen sanalla kaivattiin suomenkielistä käännöstä, mutta hankalaa sen kehittely tuntuu olevan: kohtuullistamista, vapaata heittäytymistä? Johtaako englanninkielinenkin sana harhaan, koska kyse on elämänlaadun kasvattamisesta, eli suunta olisi “up”?

Termistä ja aiheesta olen kirjoittanut aiemminkin.

Downshifting-pyörittely porukassa jatkuu myöhemmin keväällä.  Näillä näkymin myös ensi keskiviikon Hesarissa on aihetta sivuava kolumnini. Olen lupaillut kokoavani julkaistuja kolumnejani nettiin, mutta se on edelleen tekemättä.

Vaihdantaa ja uusia aluevaltauksia

Kirjoitin Jääskeläisen Jannen pyynnöstä tekstin hänen yritysblogiinsa.  Tässä tapauksessa ei vaihdeta rahaa, vaan aion tietysti jossain välissä hyödyntää Jannen osaamista: pienyrittäjien win-win-meininkiä siis!

Janneakaan en ole koskaan kasvokkain tavannut, mutta blogien myötä olen saanut sen verran positiivisen mielikuvan, että yhteistyöhön on hauska lähteä.

Nyt olen toteuttanut myös uuden bisnesaluevaltauksen. Pari viikkoa sitten törmäsin Ohjelmistoyrittäjien edustajaan, vaihdettiin ajatuksia viestinnästä, kerroin blogi- ja mikroblogitouhuistani…. Ja niin päädyin ensimmäistä kertaa tekemään korvausta vastaan reaaliaikaista tapahtumaraportointia. Kysessä oli Ohjelmistoyrittäjien jäsentilaisuus, ja raportoin sen Qaikuun. Lisäksi laadin tilaisuudesta koosteen nettisivuille.

Twitterissä vastaava raportointi ei onnistu yhtä hyvin: sinne voi heitellä  viestejä, mutta seminaarien “koostemainen” raportti ei toimi. Siksi siis qaikuilen, ja onhan se tietysti Jaikun jälkeen helposti omaksuttava alusta.

Twitterin kanssa en ole vieläkään päässyt sinuiksi, mutta myönnän, etten sitä niin suuresti ole yrittänytkään.

Mutta näin siis löytyi uusi bisnes meikäläiselle. Raportointi on kivaa ja koen sen osaavani. Tietysti jatkan sitä edelleen myös maksutta tilaisuuksista, joissa joka tapauksessa istun.

Ja ihan kaikkiin tilaisuuksiin en varmaan lähtisi isommastakaan korvauksesta. Tällaiseen raportointiin omalla nimellä ja naamalla liittyvät samat kysymykset kuin blogeihinkin ja omaan maineeseen.

Mitä on menestys?

Ohjelmistoyrittäjien tilaisuudessa peräänkuulutettiin suomalaisyrityksiltä halua tehdä voittoa ja saavuttaa menestystä. Niinpä, itsehän olen juuri sellainen tyypillinen pienyrittäjä, joka ei haaveile kasvusta ja massiivisista tulovirroista. Minulla on tiettyä nälkää oppia ja kokea sekä vaikuttaa maailmaan omalla tavallani, ja teen sitä tyytyväisenä pienimuotoisemmin. Minun menestyksen mittarini ovat toisenlaiset kuin maailmoja valloittavan kasvuyrittäjän.

Suhteeni työhön on varmasti erilainen kuin vanhempieni, eli kuten Serenitas pohti, niin downshiftaamisessa on varmasti kyse pitkälti juuri työhön liittyvän ajattelun muutoksesta.

(Aion lomailla muutaman päivän ja yritän pysytellä pois myös netistä. Siksi siis kommentteihin tai sähköposteihin en välttämättä hetkessä reagoi, eivätkä blogit päivity.)