Viime viikolla seurailin YLEn webinaaria (videotallenne Areenassa, raporttia Qaikussa), jossa käsiteltiin mm. eettis-ekologisuuteen keskittyvää Uusi musta -konseptia.

Tarinatalon ja YLEn yhteisprojekti Uusi Musta käynnistyi jokin aika sitten blogivetoisella nettisivulla ja kevään mittaan ohjelmaa kuullaan radiossa. Taustalla on Noora Shinglerin blogi Kemikaalicocktail, joka on kerännyt sankan kävijäjoukon ja vilkasta keskustelua viimeisen parin vuoden aikana.

Lauantaina Kemikaalikimaran Anja Nystén nosti kyseiset nettisivustot esiin journalistisesta näkökulmasta, ja siellä kommenttiosastolla käydään vilkasta keskustelua (tosin yleläisiä ei käsittääkseni vielä ole näkynyt mukana keskustelussa):

“Kemikaalicocktail-blogi on tuottaja/toimittaja Noora Shinglerin henkilökohtainen – tai ainakin oli Uuden Mustan syntymiseen asti.  Toisaalta Shingler on blogissaan alusta asti tuonut selkeästi esille yleläisyytensä sekä asiatoimittajuutensa. Onko blogi nykyisin YLE:n, koska sen juttuja on Uuden Mustan sivustolla? Vastaako YLE blogin sisällöstä, koska Uuden Mustan alareunassa on YLE:n tiedot? Kuka ylipäänsä vastaa, kun toimittaja tekee mediataloon asiajuttuja ja käsittelee samaa aiheetta omassa blogissaan? Mikä on asiajuttua, mikä mielipidettä? Onko YLE Olotilassa, Uudessa Mustassa ja Kemikaalicocktalissa samat pelisäännöt?”

Blogit kiinnostavat näkökulmien vuoksi

Itse seuraan lukuisia blogeja, joita pidän kiinnostavina, mutta joiden tulkitsen viestivän nimenomaan omasta näkökulmastaan. Samaan tapaan voi tehdä johonkin asiaan omistautunut lehti tai tv-ohjelma.

Ne antavat osaltaan ajattelemisen aihetta, tiedonjyviä tai viestivät teemoista, jotka ovat nousemassa laajemminkin pinnalle esim. kulutuskeskusteluista. Yksiselitteisiä “totuuden torvia” ne eivät tietenkään ole, ja saatan suhtautua joihinkin esiinnostettuihin aiheisiin tai väitteisiin hyvinkin kyseenalaistaen, mutta silti blogi voi olla mielestäni kiinnostava.

Tällaiseksi “näkökulmablogiksi” olen mieltänyt myös Kemikaalicocktailin. Sen myötä myös Uusi Musta on asemoitunut samaan kategoriaan. Noora on vauhdikas persoona ja tuo sanottavansa äänekkäästi esiin. Tietysti osa siitä tykkää, osa ei.

Mutta ymmärrän Nysténin esiintuomat kysymykset journalismin rajasta tässä tapauksessa vallan mainiosti. Myös suhtautuminen kommentoijiin on yksi alue, joka näyttää Nysténin blogitekstin ja sen kommenttien perusteella kummeksuttavan osaa Kemikaalicocktailin ja Uuden Mustan seuraajista.

En itse tohdi väittää olevani merkittävä kulutuksen asiantuntija, saati tuovani blogeissani julki suuria totuuksia: katson maailmaa tietystä näkökulmasta ja se näkyy blogiteksteissäni. Kuten se ajatus, että me  yksinkertaisesti käytämme liikaa luonnonvaroja, eikä se parane vain sillä, että ostamme kirpputoreilta tai käytämme luonnonkosmetiikkaa.

Tärkeintä siis olisi muuttaa suhdetta tavaraan ja omistamiseen: pärjäämme paljon vähemmällä ja sen myötä esimerkiksi kemikaalien määrä vähentyisi.

Muokkaus 25.2.: Kirjoitusvirheiden korjailua, kiitos Maria

Lisäys 25.2.
Noora Shingler kommentoi aihetta Kemikaalicocktailissa todeten mm. seuraavaa:

“Siinä missä Uutta Mustaa ylläpitää useampi henkilö, on Kemikaalicocktail yhä vain minun ääneni ja asenteeni, ärhäkkyyteni ja hippeilyni blogin muodossa, aivan kuten tähänkin saakka. Ja minä olen aivan yhtä kriittinen ja äkkipikainen kuten aikaisemminkin. YLEssä tilaaja on tiennyt millainen tyylini on eikä ole sen linjan suhteen esittänyt muutostoiveita.

Kemikaalicocktailissa toimin bloggaajana, Uudessa Mustassa työskentelen tuottajana ja toimittajana. [- - -]

Mutta siinä missä vaikka tv-toimittaja haastattelee yhteen juttuun eri tahoja ja mielipiteitä, voi blogissa edetä vähitellen ja julkaista samasta asiasta eri mieltä olevien tahojen kommentit omissa postauksissaan, tavallaan pitkittää jutun eloa verkossa, ja kehittää keskustelua vähitellen (esim. asetaldehydikeskustelu).

Siinä missä vaikka uutisjuttu on tehty valmiiksi ja esitetään valmiina tv:ssä, blogijuttu vasta aloittaa elämäänsä kun eka postaus on saatu ilmoille.”

Lisäys 27.2.

YLEn Uusien palvelujen kehityspäällikkö Tuija Aalto nostaa esiin tämän kirjoittelun ja kommentoi osaltaan:

“Journalistin roolia verkossa tässäkin blogissa paljon pohtineena olen sitä mieltä, että toimittajalla on aina erityinen vastuu yleisölleen välittämänsä tiedon oikeellisuudesta, esiintyipä hän toimittajaroolissaan sitten yle.fi-sivustolla tai muissa yhteyksissä. Sosiaaliseen mediaan laajentuvan verkkoläsnäolon kautta toimittajuus ei rajaudu mediatalon omiin välineisiin.

Se, miten vahvalla asenteella tieto tarjoillaan, on eri asia ja siinä vapauksia voi ottaa vaikka kuinka paljon.”

Suomalainen muotiblogimaailma, vai pitäisikö kutsua life style -alueeksi, porskuttaa lujaa eteenpäin. Tämä blogiryhmä on parin-kolmen vuoden aikan tullut ja osoittautunut suureksi porukaksi, tietysti käsityö- ja ruokablogeja unohtamatta ja Ruotsin blogimaailman kehitystä seuraillen.

Uusin osoitus muotiblogien mm. verkostoitumisesta ja markkinointihyödyntämisestä on Indiedays-sivusto. Viime viikolla avatulla sivustolla kirjoittaa 19 omista blogeistaan tuttua ja näkyvää muotiblogimaailman edustajaa.

Vihjailuja sivustosta näkyi muotiblogeissa jo aiemmin, ja ilmeisesti teknisten ongelmien vuoksi avautuminen viivästyi (esim. Salla kirjoittaa tästä). Mutta nyt siis sivusto toimii ja pyrkii keräämään tuloja mainosten ja markkinointiyhteistyön avulla ja samalla tarjoaa mahdollisuuden jonkinlaisiin tienesteihin myös kirjoittajille. Blogejakin on ilmeisesti tulossa lisää:

“Indiedays on valittujen bloggaajien ja heidän lukijoidensa yhteisö. Olemme ylpeitä bloggaajistamme, joiden valintaperusteina ovat sisällön laatu ja lukijakunnan laajuus. Haluamme tarjota lukijoillemme helpon tavan löytää ja seurata laadukkaita muoti- ja lifestyleblogeja. Jos tunnet että olet ansainnut paikkasi tässä joukossa, täytä palautelomake, valitse aiheeksi ”pääsenkö bloggaajaksi” ja kerro itsestäsi ja blogistasi.”

Lisäksi joukkoa on kokoontumassa blogimiittiristeilyn merkeissä nyt tammikuussa. Kisaa käydään myös siitä, kenet äänestetään Tukholman muotiviikoille raportoimaan.

Ja ilmeisen paljon kaikkea muutakin muotiblogien maailmassa tapahtuu. En vain niin aktiivisesti tätä porukkaa seuraa, että enää pysyisin mukana kaikessa pöhinässä ja yritysyhteistyössä.

Kuulemani mukaan ilmeisesti monet tekevät myös erilaisia opinnäytetöitä tästä porukasta. Näin kuluttajaekonomistin näkökulmasta muotiblogit ovat tietysti myös kiinnostava ryhmä: miten omaa kulutusta ja kulutuskäyttäytymistä tuodaan esiin ja millaiset ajatukset kirjoituksissa näkyvät.

Niin on blogimaailma mennyt parissa vuodessa eteenpäin, etteivät erilaiset blogimarkkinointitempauset jaksa enää suuremmin pohdituttaa. Eli blogien ja markkinoinnin yhdistäminen on selvästi arkipäiväistynyt, eikä se näköjään herätä enää minunkaan huomiotani yhtään samalla tavalla kuin joskus ennen.

Kuten nyt vaikka Forumissa asustavat Anni ja Fanni. Näitä shoppailunrakastajiahan etsittiin työpaikkailmoituksella viime keväänä. Nyt nuoret naiset siis asuvat Forumissa ja jakavat ajatuksiaan erityisesti videomuodossa. Jonkun verran väliin on kirjoitettu tekstiäkin: tyyli ei tosin itseeni kolahda.

Videopätkät ovat toimivampia, mutta kaikki hehkutus tyyliin “mielettömän ihanaa” on minulle liikaa (eli selkeästi en ole kohderyhmääkään, kun en edes pidä shoppailusta).

Olisin sivuille kaivannut jotain perustietoja Annista ja Fannista. Harmittavan usein blogeista puuttuu selvitys, millä taustalla henkilö toimii.

Toinen tapa hyödyntää blogeja on tämä tuttu “kutsutaan blogaajia paikalle”. Sen tiimoilta sattui silmiin Shop with Care -blogista seuraavaa:

“Vietin tästä kauniista maanantaipäivästä muutaman tunnin Finnish Catwalk -tapahtumassa, johon sain kutsun livebloggaamaan. Epämääräisten järjestelyjen takia livebloggaamisesta ei kyllä tullut yhtikäs mitään, mutta… Muutama tapahtumasta löytynyt helmi pelasti päivän.”

Eli siis jotenkin Wanhassa Satamassa järjestetyssä tilaisuudessa oli epäonnistuttu järjestelyissä. Jokainen tapahtumia ja tietotekniikkaa yhdistellyt tietysti tietää, että tekniikan pettäminen on harmittavan yleistä ja mahdollista.

Mutta hyvä tietysti, että tapahtumien raportointimahdollisuutta tarjotaan blogeihin. Tosin liveraportointi tapahtumista omien kokemusten mukaan onnistuu kätevämmin esimerkiksi Qaikuun.

Nyt shoppailubloginpitäjää etsitään jo avoimien työpaikkojen kautta, asuntokin on tarjolla:

“Rakastatko shoppailua? Haluatko jakaa kokemuksiasi uusimmista löydöistä ja omasta tyylistäsi muiden kanssa? Et ujostele kameraa ja kirjallinen ilmaisukin luonnistuu.

Kauppakeskus Forum etsii kahta persoonallista ja sanavalmista nuorta naista, jotka muuttavat kauppakeskukseen asumaan ja raportoivat elämästään ja ostoksistaan blogissaan. Työhön kuuluu blogin kirjoittamista, oman lähetyksen tekemistä, tapahtumia, uusien tuotteiden testaamista ja paljon muuta.

Työstä maksetaan palkkaa.

Muutto on syksyllä ja kämppä tarjolla vuoden loppuun.

Laita avoin hakemus alla olevaan osoitteeseen yhdessä kuvasi kanssa.”

(linkkikiitos Facebookiin Katrille!)

Muotiblogien rynnistys myös kaupallisemmissa yhteyksissä  näkyy nyt selvästi. Kuten Tuija Vierityspalkissa kirjoitti, niin suosituimpiin blogeihin kuuluva Paras aika vuodesta -blogi siirtyy Olivia-lehden alle.

Mutta myös muunlaista toimintaa on näkyvissä: MouMou kertoo tekevänsä nyt yhteistyötä Panic in Paradise-nettikaupan kanssa.

“Vaikka saan siis veloituksetta tavaraa, esittelen niitä niin kuin olisin sovituskopissa miettimässä, kannattaako niitä ostaa vai ei. Luottakaa siihen, pyydän.

Ja niille skeptisille tapauksille tiedoksi, joihin itsekin tällaisessa tapauksessa lukijana varmastikin kuuluisin, että vaikka innostuisittekin tilaamaan jotakin PiP:n nettikaupasta, voitte tehdä sen hyvin mielin. En siis saa mitään provikkaa teidän tilauksistanne. Lupaan ja vannon, että en salaa teiltä mitään sopimuksia.”

Saman blogin kommenttiosastolla keskusteltiin myös yleisemmin blogimarkkinoinnista. Siellä sai taas törmätä siihen, miten blogimarkkinointia ei aina osata tehdä. Kuten Ssu- kommentoi:

“Mullekin tuli tässä viimeviikolla sellainen viesti joltain mainostajalta, että hei sulla olis nyt ilo ja kunnia päästä mainostamaan tätä ja tätä nettisivua blogissasi… Minun hyötymisestäni ei sitten sanaakaan mainittu Enkä taida vielä muutenkaan olla valmis ottamaan mainoksia omaan blogiini, ja jos ottaisin, niiden pitäisi olla juuri oikeasti kategoriasta ja sellaiselta firmalta, johon itsekin luotan.”

Myös suositun Focus on Fashion -blogin Salla kirjoittaa aiheesta:

“Itselleni ei ole mitään hulppeita tarjouksia sadellut ja ainoa blogin ostoyritys olikin melkoisen kehno, enkä siihen syöttiin tarttunut. Muutenkin näiden asioiden kanssa kannattaa olla aika tarkka, sillä olisihan se nyt vähän kummallista, jos vaikka bloggailisin erä- tai talousaiheisen verkkomedian leivissä. Olen myös oppinut, että ei kannataa myydä blogiaan (tai edes mainostilaa) ihan halvalla, sillä näinkin paljon lukioita keräävä sivusto toisi oikeasti aika paljon käyntiä uuteen osoitteeseen.”

Näistäkin kommenteista näkyvät ne avoimuuden ja luottamuksen vaatimukset, jotka blogeihin kohdistuvat ja joista olen tainnut paasata kerran jos toisenkin. Eivätkä blogejaan harrastuksenaan kirjoittavat sentään ihan noin vain hihku riemuissaan kaikkien mahdollisten yhteistyöehdotusten vuoksi.

Vierityspalkki-blogin kommenttiosastolle kirjoitin myös siitä, että nämä siirtymiset kirjoittamaan isomman sivuston alle eivät välttämättä suju kivuttomasti. Viiniä ja villasukkia -blogi käväisi viime vuoden lopulla MTV3:n sivujen alla, mutta Elina lopetti yhteistyön, kun blogin sivulle ilmestyivät yllättäen mainosbannerit.

“Suuressa maailmassa” erilaiset yhteistyöt ja blogien ostot ovat paljon arkisempaa. Kuluttajabloginäkökulmasta minua tietysti kiinnosti The  Consumerist -blogin ilmoitus vuodenvaihteesta: tällöin voittoatavoittelematon Consumers Union (Consumer’s Reportin julkaisija) osti Consumeristin mediayhtiö Gawker Medialta. Viime päivinähän Consumerist on saanut julkisuutta paljastettuaan, että Facebook kiristi käyttäjäehtoja epäilyttävällä tavalla.

Aikoinaan (pari vuotta sitten?) Kulutusjuhlaa kysyttiin siirtymään toisen sivuston alle. Ei siirrytty, kun vastineeksi ei luvattu muuta kuin mahdollista kävijämäärän lisäystä. Jälkikäteen arvioituna ratkaisu ei kaduta lainkaan.

Vastaavasti Oma.fi -sivuille houkutteltiin noin kolmeakymmentä blogia vuoden 2007 loppupuolella, mm. minun Mieto marinadia. En tiedä, siirtyikö lopulta kukaan kysytyistä.