Vietin eilen todellisen sosiaalisen netin päivän: aamupäivällä kävin kuuntelemassa VTT:n raporttiin “Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja” (raportin pdf ja tiedote) liittyneen tiedotustilaisuuden . Iltapäivällä istuin DiViAn Digitaaliset kanavat ja kuluttajan käyttäytyminen -seminaarissa.

Koska asiaa jäi päähän muhimaan enemmän kuin yhden blogipostauksen verran, niin käsittelen päivä annin nyt osissa. Ja ensimmäisen osan aiheena on Käyttäjä tienaamassa ja maksamassa.

Kuten VTT:n raporttikin osoittaa, sosiaalisen webin liiketoiminnilla ei vielä suuria summia laajemmin tienata, mutta jostain rahaa on tietysti tultava jatkossakin.

“VTT:n mukaan tulevaisuuden uusia liiketoimintamahdollisuuksia voivat olla esimerkiksi sisällön tuottamisesta maksaminen, taustateknologioiden kehittäminen, sosiaalisen median työkalujen käyttö ammattisovelluksissa ja tulojen jako erilaisissa yhdistelmäpalveluissa. Ensimmäisiä esimerkkejä tällaisista palveluista on jo olemassa.”

Lompakko virtuaaliselle kuluttajaidentiteetilleni

Minua kiinnostaa eniten tuo sisällön tuottamisesta maksaminen. Sitähän toki jo tapahtuu muussakin mediassa, eli esimerkiksi media palkitsee ihmisiä parhaista tuote- tai uutisvinkeistä tai kännykkäkuvista.

Mutta mikä tässä mielestäni on tulevaisuuden mahdollisuus, on se, että sosiaalisen verkoston jäsenet maksavat toisilleen. Ongelma vain on toimivan maksujärjestelmän, “virtuaalirahan” puute. Mieluusti liittäisin netti-identiteettiini jonkinlaisen lompakon, josta voisin kilautella vaikka kymmenen sentin arvoisen summan esimerkiksi toisen blogaajan tai musiikintekijän hyvästä tuotoksesta. Vastaavasti joku toinen voisi sitten pistää jotain minulle, jos kokisi minun sen ansaitsevan. Siis kuten linkittäminen, “diggaaminen” ym. vastaavat toimet kertovat nyt “arvostuksesta”, niin toiminta laajenisi myös konkreettisemmaksi.

Samoin olisin valmis maksamaan pieniä summia esimerkiksi täydentävistä tiedoista jne. monissa asioissa, mutta yhtenäisen maksukäytännön puuttuessa tämä on vaikeaa.

Kyllähän näitä tietysti kehitellään ja tunnettuna esimerkkinä Habbo Hotelissa maksetaan virtuaalista tavaroistakin, joten kenties saan pian käyttöön oman lompakon virtuaali-identiteeteilleni. Kaikki eivät tietysti maksaisi koskaan mitään, mutta osa varmasti jostain jotain.

Osta musaa, sijoita artistiin

Kyllähän esimerkiksi suomireggaen esittäjä Jukka Poika jatkaa biisien myymistä vapaaehtoisperusteella: nyt voi ostaa mm. Pläski-kappaleen:

“Voit ostaa kappaleen lataamalla sen koneellesi ja maksamalla 1€ (sis.alv22%) tilillemme 405510-2252601 (Jenkkarekka äänite). Jos biisin ladattuasi päätät ettet pidäkään kappaleesta, voit tehdä asiakaspalautuksen poistamalla sen saman tien kovalevyltäsi (silloin ei tietenkään tarvitse maksaa).
terv. Jukka”

Miten paljon helpompaa olisikaan, jos voisin vain klikata virtuaalikukkarostani rahat Jukka Pojalle kulkematta pankin kautta? Toki tässä on ne omat, tunnetut ongelmat, mutta kehittyköön tekniikka käyttäjäystävälliseksi.

Sami Viitamäki esitti Diviassa crowdsourcingista puhuessaan kiinnostavan Sellaband.com -yhteisön eli eräänlaisen virtuaalisen levy-yhtiön. Sivun avulla musiikintekijät voivat pistää julki tuotoksiaan ja yhteisön jäsenet, “believersit”, voivat sijoittaa fanittamiinsa yhtyeisiin tai artisteihin rahaa. Kun riittävä summa (50 000 dollaria) on koossa, yhtye/artisti astelee levytysstudioon ja tekee pitkäsoittonsa. Mainontaa ja markkinointia hoitavat tietysti omalta osaltaan believersit. He sitten saavat oman osuutensa, jos levyllä tienataan. (“How it works”- sivu)

Levymyynti tippui viidenneksen USA:ssa

Musiikkituotanto elää tietysti tällä hetkellä melkoista myllerrystä. Jenkeissä vuoden ensimmäisellä kolmanneksella on myyty 20 prosenttia vähemmän cd-levyjä kuin vuotta aiemmin, paljastuu The Wall Street Journalista. Vaikka digitaalisen musiikin myynti on kasvanut roimasti, ovat cd-levyjen osuus silti vielä yli 80 prosenttia kaikesta myydystää musiikista. Näin ollen siis “maksetun musiikin” osuus on vähentynyt noin 10 prosenttia vuotta aiempaan verrattuna, ja musiikki pörrää netissä laittomasti.

Eli uusia malleja, kuten Sellaband tai Jukka Pojan “maksa jos tykkäät”, tarvitaan tällä puolella kipeästi, jotta raha liikkuu.

Päädyin Springwise-sivujen kautta tutkailemaan pari sosiaalisen netin ajatuksia hyödyntäviä, shoppailuun liittyviä jenkkisivustoja: Crowdstorm, ThisNext ja Stylehive.

Crowdstorm-sivuilla kuluttajan valintaa halutaan helpottaa tuotteiden netissä aiheuttaman “hälinän” (buzz) perusteella. “Hälinä” arvioidaan tuotteet herättämän aktiivisuuden perusteella: kuinka monta kertaa tuotetta on katsottu, kuinka moni blogaaja on siitä kirjoittanut ja kuinka moni Crowdstormin käyttäjä on siitä kirjoittanut. Näin määrittyvät parhaat tuotteet, jotka menevät viikon top-listalle, ja heikoimmat katoavat. Tässä käytetään siis samaa ideaa kuin uutisia jaottelevassa Digg.comissa.

Lisäksi käyttäjät voivat nimetä toisiaan ystäviksi. Tulevaisuuden laajennuksina lupaillaan mm. top-listalla ylimmiksi arvioiduiksi käyttäjille mahdollisuutta päästä testaamaan isojen brändien uusia tuotteita.

Stylesive- ja ThisNext -palveluissa käyttäjä voi nostaa esiin pitämiään tuotteita ja suositella niitä. Käyttäjät voivat lokeroida itsensä miten haluavat, vaikka juhlakenkien tai kahvikuppien ryhmiin. ThisNext mahdollistaa liittää blogiinsa pieniä bannereita fanittamistaan tavaroista. Varsinainen toivelistan (“Tässä on tuotteet, joista pidän”) lähettäminen vaikkapa kaverille kuulostaa ainakin omiinn suomalaiskuluttajan korviini vielä hiukkasen vieraalta.

Trysumerit tietävät ja kuluttavat

Trendwatch-sivuilta sattui silmiin kiinnostavaa tekstiä (PDF) Trysumers-termillä nimitetystä nykyajan kuluttajajoukkiosta.

“TRYSUMERS are transient, experienced consumers who are becoming more daring in how and what they consume, thanks to a wide range of societal and technological changes.”

Siis tätä Kuluttaja 2.0 -joukkiota: tietoisuutta ja uskallusta ja teknologian mahdollistamaa tiedon jakamista (yllä mainitut sivustot ovat tietysti osa tätä). Trendwatch esittelee lisää sivustoja, tuotteita ja palveluita, joissa trysumers’it ovat esillä. Mutta kuten artikkelissa muistutetaan, jokainen kuluttaja ei ole tällainen ja roolit vaihtelevat itse kullakin tilanteesta toiseen.

Tanskalaislehdessä arvioidaan, kommentoidaan ja blogataan

Journalismin puolella päädyin jotakin kautta tanskalaisen Nyhedavisenin sivuille, joissa käyttäjälähtöisyyttä on hyödynnetty eri tavoin: artikkeleita voi arvostella ja kommentoida ja käyttäjät voivat kirjata niistä omat blogitekstinsä, joihin jutusta on linkki.

Eli samaa sarjaa, josta tänään esimerkiksi Lintulahden Matti kirjoittaa.

Tietoviikon Kari Ahokas pohtii Hesarin nettimaailman uutta kirjeenvaihtajaa, ja hänen kommentti on varsin helppo allekirjoittaa.

“Juuri kun näytti siltä, että olimme ymmärtämässä internetin jatkeena perinteiselle toimintaympäristölle, viestimet alkavat jälleen käsitellä verkkoa muusta elämästä erillisenä saarekkeena. Miksi?”

Niinpä. Monille, minä mukaan luettuna, netti on arjessa mukana ilman sen suurempaa pohdintaa. Kuluttajilta on varsin turhaa enää kysyä esimerkiksi sitä, oletko tehnyt hankintoja tai vertaillut tuotteita netin avulla. Niin moni tekee sitä jo ajattelematta, että hei, tässä minä nyt netissä pohdin lentovaihtoehtoja, tilaan cd-levyjä tai varaan leffalippuja.

Tätä mielestäni hiukkasen sivusi myös Pirkka, joka kirjoitti vanhemman sukupolven digitaalisesta epävarmuudesta.

“Elämme yhteiskunnassa, jossa ajatus digitaalisuuden kasvavasta läsnäolosta arjessamme on jollain tasolla epämiellyttävä hyvin merkittävälle osalle aikuisista.”

Netti on arjessa, ja sen kanssa opitaan elämään. Se tuo paljon hyvää, esimerkiksi jo olemassaolevien kuin uusien verkostojen, rakentamista ja lujittamista, kuten tuonne Pirkan kirjoitukseen kommentoin. Ilman blogeja minulla ei olisi nyt tällaista tuttavapiiriä, ihmisiä, joilta voin kysyä neuvoa ja apua monenlaisissa seikoissa, joiden kanssa käydä kiinnostavia keskusteluja niin virtuaalisesti kuin naamakkain, tai ihan vain viettää mukavasti aikaa yhdessä myös netin ulkopuolella.

Yksi uusi blogien tulokas on Satakunnan Kansan alla oleva Blogiskooppi.

“Tämä on blogi blogeista: tarkoituksena on sukeltaa syvälle blogosfäärin salaisuuksiin. Jos et ole ikinä käynyt (yhtä useammassa) blogissa, usko huviksesi: nyt on jo korkea aika. – - – Blogiskooppi on siis vahvasti sitä mieltä, että blogit eivät ole pelkkää kevytkenkäistä sontaa. Päinvastoin blogosfääristä löytyy runsain mitoin sellaisiakin blogeja, joista on hyötyä tai jotka voivat olla lukijoilleen jopa välttämättömiä.”

Tietysti kaltaiseni blogifanin on helppo nyökytellä, mutta toisaalta kuitenkin pienesti jarruttelen. Eivät kaikki naiset lue naistenlehtiä, jokainen ei kaipaa romaaneja, toiset eivät katso televisiota, osa hyppää aina yli lehden kulttuurisivut. Kaikkien ei siis ole mikään pakko tutustua blogeihinkaan, vaikka todennäköisesti niihin nettisurffailijana törmää.

Blogiskooppi oli koonnut myös näkemyksiä blogien tulevaisuudesta. Toivottavasti Blogiskooppi jaksaa pitkään penkoa suomalaista blogosfääriä ja nostaa esiin kiinnostavia osa-alueita.

- – -

Nettimaailman ykkösnimi eli Google ilmoitti tänään, että aikoo räätälöidä palveluita suomalaisillekin. Tätä oli jo osattu odottaa, mutta mielenkiinnolla jään seuraamaan, millaista keskustelua asia herättää.