Mari Koo

Avainsanalla 'päivittäistavarat' merkittyjä kirjoituksia

Knausgård: ”Tietämyksemme tavaramerkeistä on valtavaa”

maanantai 30. toukokuuta 2016 klo 15.22 kirjoittajana Mari Koo

Viime vuosien yksi kohutuimmista kirjailijoista on ollut Karl Ove Knausgård, jonka Taisteluni-romaanit ovat koukuttaneet myös minut. Viimeisin eli kuudes osa on yli tuhatsivuinen järkäle, ja välillä kerronta on kieltämättä puuduttanut, mutta välillä on niin herkullista pohdintaa.

Kulutuksen kannalta pitää nyt kirjata muistiin Knausgårdin tavaramerkkeihin liittynyttä ajatusvirtaa:

”Tiesin millaisia signaaleja erilaiset sohvat lähettivät, samoin teenkeittimet ja leivänpaahtimet, lenkkitossut ja reput. Osasin arvioida suhteellisen tarkkaan jopa telttoja sen perusteella millaisen signaalin ne lähettivät. Tätä tietämystä ei ollut kirjoitettu minnekään, tuskinpa sitä edes tunnustettiin tietämykseksi, se oli enemmänkin asioiden tilasta hankittua tietoa ja vaihteli sosiaalisissa kerrostumissa, niin että se joka kuului yläluokkaan paheksuisi sohvamieltymyksiäni ja sohvatietouttani, samoin kuin minä voisin paheksua niiden ihmisten sohvamakua jotka kuuluivat alempaan statusryhmään kuin omani, ei niin että väheksyisin heitä henkilöinä, se ei tullut mieleenikään, vaan heidän sohviaan. Ehkä en edes sanoisi sitä, koska en halunnut vaikuttaa ennakkoluuloiselta, mutta ajattelisin niin, voi luoja miten hirveä sohva. Ajattelin joskus että tämä lähes kaikkia tavaramerkkejä ja niiden käytännöllistä ja sosiaalista merkitystä koskeva tietämys oli valtava, eikä se olennaisesti eronnut luonnonkansojen tietämyksestä, niiden jäsenethän tiesivät jokaisen lähistöllä kasvavan kasvin, puun ja pensaan nimen, ja lisäksi he tiesivät millaisia ominaisuuksia niillä oli ja mihin niitä voitiin käyttää.”

[- – -]

”Ajatelkaamme vaikkapa mitä eroa huoltoasemalla on väkevällä ja miedolla sinapilla, grillatulla ja paistetulla makkaralla, raa’alla ja paahdetulla sipulilla, tai mita eroa ruokakaupassa on ranskalaisella Dijon-sinapilla, englantilaisella Colman’s mustardilla ja skånelaisella sinapilla, puhumattakaan viineistä, jotka ovat kulttuurisesti ilmaisuvoimaisia ja sosiaaliselta merkitykseltään äärimmäisen painokkaita. Mekään emme ajattele mitä kaikkea tietoa joudumme käsittelemään joka päivä, emme näe sitä, se on osa meitä itseämme, sitä mitä me olemme. Tätä on meidän maailmamme: Blaupunkt, ei sinivuokko, Rammstein, ei sormustinkukka, Fiat, ei fiba.”

Knausgård, Karl Ove: Taisteluni. Kuudes kirja. 2016. Like Kustannus Oy. 322 – 323

 

Viherlinkousta sosiaalisen median kautta

maanantai 16. maaliskuuta 2009 klo 20.43 kirjoittajana Mari Koo

Viime viikolla sähköpostiin tipahti kutsu, joka oli osoitettu minulle bloggaajana. Kyseisellä kutsulla minun toivotettiin tervetulleeksi Miltton Showroomin Eettisen kuluttamisen viikon alkutilaisuuteen.

Miltton on jo pidempään kutsunut mm. muotiblogeja kirjoittavia erilaisiin tilaisuuksiin, kuten vaatemerkkien mallistojen esittelyihin, ja sitä kautta saanutkin näkyvyyttä.  Taitaa olla tässä mielessä alan uranuurtaja Suomessa. Minulle kutsu oli ensimmäinen.

Miltton myös mainostaa itseään nimenomaan sosiaalista mediaa hyödyntävänä firmana:

”Toiminta-ajatuksena on ei-maksettujen kanavien eli viestinnän harmaan alueen hyödyntäminen uusien työkalujen, Word of Mouthin (WOM), web 2.0:n ja mediavaikuttamisen avulla.”

Avaustilaisuuteen oli pyydetty puhumaan yritysten ympäristö- tai vastuullisuuspuolesta vastaavia henkilöitä. Keskustelu oli suurelta osin samanlaista viherpuhetta, jota on totuttu viime ajat käymään: sen sijaan, että haluttaisiin muuttaa rakenteita merkittävästi ja oikeasti alentaa kulutustasoa (yritystenhän pitää tietysti tehdä bisnestä ja homma vaikeutuu, jos kauppa ei käy), niin puhellaan nätisti kierrätystuotteista tai ympäristösertifikaateista.

Siinä ohella näytetään kuvia hymyilevistä ihmisistä ja vehreästä luonnosta. Eli se eettisen kulutuksen perusjuoni: kuluttaja voi huokaista helpottuneena, että olen niin vihreä, kun ostin tämän vastuullisesti tuotetun jakkaran.

Muutosta muualle kuin yksittäisen kuluttajan toimintaan

Hinnanmuodostus on tietysti se yksi tunnettu ongelma. Hinnassa ei näy tuotteen ympäristörasitus, päinvastoin. On nurinkurista, kuinka kuluttajan odotetaan olevan valmis maksamaan vastuullisuudesta (tai vähintään mielikuvasta), mutta yritykset eivät oikeasti joudu maksamaan siitä, että tuottavat tuotteita, jotka kuluttavat luonnonvaroja merkittävästi.

Eikä ongelma muutu, ellei päätöksiä ja näkyviä muutoksia tehdä yhteiskunnallisella tasolla.

Olen itse lähdössä ensi viikolla Prahaan, ja lentojen hinnalla ei tee kuin pari edestakaista junamatkaa Helsingistä Joensuuhun. Oletan lentojen jäävän tämän vuoden ainoaksi, mutta silti omatunto kolkuttaa.

Kansantalouden kasvun uhkaaja

Minullekin on kommentoitu, että jos kaikki toimisivat niin kuin minä eli tiputtaisivat tulotasoaan ja niukentaisivat kuluttamistaan vapaaehtoisesti, niin siinä kärsisi kansantalous. Nyt, kun kulutamme niin kuin teemme, kärsii ympäristö tavalla, jonka vuoksi ollaan huomattavan suurissa ongelmissa. En siis jaksa olla niin huolissani kansantaloudesta.

Mutta siis: kuinkakohan kauan vielä pitää järjestää erikseen eettisen tai ekologisen kuluttamisen tapahtumia? Milloin siitä tulee normi, jota ei tarvitse sen kummemmin miettiä? Vai tuleeko aika, kun muistellaan, että niin sitä surutta kulutettiin ja ostettiin kaikenlaista piittaamatta jälkipolville koituvista ongelmista?

Milttonin Eettisen viikon yksi osa ekostylisti-kisa, jonka palkintona luvataan:

”Voittaja saa palkinnoksi mukana olevien yritysten vaatepaketin sis. mm. Joutsen-untuvatakin, Nanson ja Glope Hopen vaatteita sekä Yalo-nettipuodissa myytäviä tuotteita. Sekä tietysti asukokonaisuutensa kuumimpiin muotiblogeihin ja lehtiin, sekä featuren Voi Hyvin!-lehteen.” (lihavointi minun)

Kiinnostavaa, että osana palkintoja luvataan näkyvyys muotiblogeissa ja lehdissä sekä juttu tietysssä lehdessä. Ilmeisesti Milttonilla on siis niin hyvät suhteen muotiblogeihin, että voivat luvata varman näkyvyyden voittajaluomukselle? Ja kertoohan tämä kai omaa kieltä siitä, mitä arvostetaan palkintona, eli siis näkyvyyttä.

Showroomista lähtiessäni sain pressituotepaketin, jossa oli kosmetiikkanäytteitä, heijastimia, kyniä, avaimenperää, tiedotteita, esitteitä, ruokanäytteitä… Tämä on käsittääkseni normaali tapa myös niissä tilaisuuksissa, joihin kutsutaan blogiporukkaa.

Myös Green Fashion Freek -blogin Nei (en tunnistanut, joten en voinut moikata) oli tämän päivän tilaisuudessa. Hän kritsoi mm. kritiikittömiä toimittajia, joihin yritysten ekoilu uppoaa helposti, ja Ikean tapaa myydä ekologisuuttaan:

”Bambu on ympäristöystävällisempää kasvattaa, mutta herää kysymys, miksi perinteinen puuaines pitäisi huonekalukäytössä korvata jollakin heppoisemmalla. Sehän vain huonontaa huonekalujen laatua entisestään ja lyhentää niiden käyttöikää, mikä tosin taitaa olla Ikean tähtäimessäkin, sillä mitä nopeammin tavara kuluu käyttökelvottomaksi, sitä useammin kuluttajan on käytävä ostamassa lisää kamaa. Tämä tuntuu sopivan myös monille asiakkaille, joiden mielestä on kivaa sisustaa kämppä joka vuosi uudestaan sen hetkisten trendien ja omien ailahteluiden mukaan.”

Lindex helpottaa kuvien lisäystä blogiin

maanantai 12. toukokuuta 2008 klo 19.08 kirjoittajana Mari Koo

Go it 4 vol. 2 -blogin Minttu on havainnut, miten Lindex on liittänyt sivuilleen mahdollisuuden jakaa tuotekuvia helposti blogiin. Tuotteiden netissä oleviin kuviin on lisätty painike ”Liitä kuva blogiisi” ja sen kautta aukeaa ikkuna, jossa tarjotaan koodinpätkä kopioitavaksi.

Tällainen toiminta on hyvä kädenojennus blogimaailmaan, ja samalla sen myötä on selvää, että kuvia saa kopioida omaan blogiin. Tuotekuvien koodin tuominen näkyvästi kopioitavaksi sopisi monelle yritykselle.

Yhtä lailla monessa muussa aineistossa helppo jakaminen on tärkeää. Siksi viestintäihmisenä kävin vilkaisemassa Lindexin pressinurkkauksen netissä. Muotitiedotteet ovat pdf:nä ja kuvina: mieluusti ottaisin ihan oikeita nettisivuja tähän tarkoitukseen, jolloin niistäkin olisi helpompi vaikka kopioida tekstiä blogiin.

Konsernitiedotteet ovat sen sijaan silkkaa tekstiä: näistä on helppo kopioida halutut, mutta tietysti on tylsän, jopa kuivan näköistä. Ilmeisesti se usein kuuluu konsernitiedottamisen linjaan ja kelpaa minulle, vaikka ei kai se mahdotonta olisi yhdistää vähän raikkaampaa ilmettä myös tähän tiedottamiseen.

Mutta hyvä olisi muistaa, että myös tiedotteita käytetään netissä eri paikoissa ja myös niiden olisi hyvä olla sellaisia, että bloginpitäjä voi niitä helposti hyödyntää. Pressitiedotteiden käyttäjiä eivät enää ole vain viestinnän ammattilaiset, vaan myös ne tavalliset nettimaailman kulkijat.

Blogeista puhutaan

Lisää pdf:ää on Digitodayn Blogit kunniaan -kyselyn yhteenvetoraportissa. Kyselyyn vastasi yli tuhat, ja heistä blogeja luki useammin kuin 10 kertaa viikossa yli kolmasosa. Oma blogi oli noin puolella. Samoin noin puolet seurasi yhdestä kuuteen blogia, yli kymmentä blogia luki noin 35 prosenttia. Noin viidesosa ei koskaan jätä kommenttia, ja yhtä moni kommentoi usein tai säännöllisesti.

Mielestäni mielenkiintoinen kysymys oli ”Kun luet blogeja, keskusteletko niistä muiden ihmisten kanssa?”. 17 prosenttia vastasi ”Ei koskaan”, mutta loput siis keskustelevat blogeista. Eli siis se, mitä blogeihin kirjoitetaan, vaikuttaa myös monien muuhun kommunikaatioon.

Uudistuksen ongelmallisuutta

keskiviikko 7. toukokuuta 2008 klo 13.16 kirjoittajana Mari Koo

Blogilistan uudistus ei siis sujunut niin kuin olisi sopinut toivoa. Auringonkukkametsä listailikin useita blogitekstejä, joissa ongelmia kiroiltiin.

Blogilistan etusivulle on nyt ilmestynyt monien kaipaama infolaatikko ongelmista.

No, jos tästä jotain positiivista pitää etsiä, niin Blogilista on vielä selvästi monille blogeja lukevalle ja kirjoittavalle tärkeä paikka. Kuten jo tuli todettua, niin itselleni listan sekoilut eivät harmia tuottaneet, koska olen siirtynyt käyttämään rss-lukijoita blogiseurannassa.

Mutta kieltämättä tilanne sai miettimään, että entä jos Google Readerini nyrjähtäisi pois paikaltaan? Mitäs sitten tekisin, kun olen niin tottunut käyttämään sitä niin uutisten kuin blogien seurannassa?
Ja Blogilistalle asetankin jatkossa vielä suurempia kehitystoiveita, jotta siitä tulisi kattavampi paikka seurata, mitä blogimaailmassa tapahtuu.

Blogeista ja kunniasta

Eilen Digitoday julkisti Blogit kunniaan -kyselynsä tiimoilta uutisen, että blogien lukijat luottavat blogeihin yhtä paljon kuin sanomalehtiin. Tämä taas tuntuu sellaiselta ikuisuusväännöltä lehtien ja blogien välillä. Aika monta kertaa on taidettu todeta, ettei vertailu ole kovinkaan mielekästä, ja samantapaisia ajatuksia esitetään tuon jutunkin kommenteissa.

Tietysti vaikuttaa se, mitä ja miten kysyttiin: minä ruksailin kyselyn vastaukset sen suuremmin niitä pohtimatta, sillä oleellisinta oli päästä kertomaan, mitkä kaksi blogia mielestäni kuuluisivat Suomen parhaimpiin. Yleisöäänetys käynnistyy ensi viikolla.

Aitoa ruokaa, kiitos!

Päivän Hesarissa julkaistiin kolumnini (maksullisesti digilehdessä), joka käsittelee ärtymystäni tästä kaikesta ruuan yliprosessoinnista, jota perustellaan ja erityisesti markkinoidaan terveyssyillä: on niin kevyttä, rasvatonta ja sokeritonta.

Tällä hetkellä on kuitenkin selvästi nousussa ihmisten halu saada aitoja makuja ja tuotteita, joissa yhdistyvät niin eettis-ekologinen kuin terveydellinen ajattelu. Siis esimerkiksi tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja, soijaa, viljaa, pähkinöitä jne. Ne rasvattomiksi mainostetut jogurtit tai sokerittomat mehut voi jättää kauppaan. Eikä lihaakaan ole mikään pakko syödä.

Mitään uutta ja ihmeellistä oma ajatteluni ei tietenkään ole. Perustaltaan sen on tiivistänyt esimerkiksi Michael Pollan New York Timesin Unhappy meals -artikkelin avauslauseessa ”Eat food. Not too much. Mostly plants.”

Lisäys:

Jos jotakuta jäi vaivamaan, mistä ihmeen sukraloosin ympäristövaikutuksista kolumnissani kirjoitan, niin aiheesta on lisää Svenska Dagbladetin jutussa.

Ja sattumalta Teppo oli kirjoittanut samaan aikaan samasta aiheesta ja samoin ajatuksin, ja linkkaillut tännekin. Eli sieltä lisää myös Pollanin ajatuksista!

Miksei ne puhu meistä?

tiistai 6. toukokuuta 2008 klo 17.33 kirjoittajana Mari Koo

Jokin aika sitten juttelin suomalaisessa, kuluttajakauppaa käyvässä yrityksessä työskentelevän tuttavan kanssa. Hän mainitsi, että nyt on ilmassa pientä pettymystä siitä, kun netissä ihmiset eivät netissä kuitenkaan keskustele niin aktiivisesti.

Eli siis ensin arasteltiin nettiä: että mitä siellä nyt sitten tapahtuu, puhutaanko meistä pahaa, kannattaako siitä piitata? Ja kun nettikeskusteluja sitten suurin odotuksin ryhdytään seuraamaan, petytään, koska puhetta ei olekaan niin paljon.

Suomi on varsin pieni maa, eikä tällä kielellä nettiin avauduta niin suurin massoin. Lisäksi loppujen lopuksi lähellekään kaikki palvelut ja tuotteet eivät saa ihmisiä kommentoimaan aktiivisesti keskustelupalstoilla tai blogeissa. Ihmiset ovat kiinnostuneet jakamaan mielipiteitä monista asioista, mutta välttämättä kaikki arkiset kokemukset eivät aina ole niitä.

Vaarana seurannassa siis on se, että jokin yksittäinen heitto jonkun tuotteen kohdalla saa yllättäen kovin suuren painoarvon vain siksi, että se ainoa, joka haaviin tarttuu.

Mutta eiköhän sitä seurattavaa kerry lisää, kun mennään vielä vähän ajassa eteenpäin. Ainakin tutkimusyhtiö Gartner on kovasti sitä mieltä, että netin sosiaaliset verkostot houkuttavat yhä laajempia ikäryhmiä ja myös muuten laajempia joukkoja. Tämän vuoksi vähittäiskaupan tekijöiden pitäisi mennä myös toimimaan näissä verkostoissa.

Gartnerin lausunnossa todetaan mm. se, että sosiaalisissa verkoistoissa on valtavasti kuluttajatietoa, mutta vähittäismyyjien on vaikea saada sitä haltuunsa. Gartner ennustaa, että parissa vuodessa yksityisyydensuojaan liittyvät kysymykset nousevat esiin vielä voimakkaammin.

Mutta jotenkin tahtoisin vielä näinä sosiaalisen median hehkutuksen aikoina muistuttaa, että ne yritysten oman nettiasiakaspalautekanavat ovat edelleen tärkeitä. Taatusti moni mieluusti ottaa yhteyttä suoraan ja toivoo myös vastausta. Ainakin itse koen palautesivut helpoksi tavaksi esittää kysymyksiä.

Blogilista uudistui

Tänään Blogilista.fi meni muutamaksi tunniksi huoltotilaan ja palasi sitten uusin voimin. Itse olin jo aiemmin ollut beta-versiota testaamassa, joten sikäli tiesin, mitä on tulossa. Mutta sekaisinhan se lista julkistushetkellä oli, kuten Jaikussa heti havaittiin.

Toivottelen työniloa Sanoma Digitaliin ja toivottavasti listan ongelmat saadaan ratkottua. Nopeasti siellä ainakin reagoitiin siihen, etteivät vanhan listan suosikit näkyneet meillä kaikilla. Tätä varten sivuille ilmestyi painike suosikkien tuomista varten.

Omalta osaltani olen Blogilistaa tosin käyttänyt hävettävän vähän viime aikoina. Huomasin, että suosikkilistalla roikkuu blogeja, jotka eivät ole päivittyneet puoleen vuoteen, ja toisaalta en ole suosikeiksi merkannut niitä kaikkia blogeja, joita kuitenkin aktiivisesti seuraan rss:n kautta.

Ja senkin huomasin, että listan mukaan Kulutusjuhla-blogimme ei ole päivittynyt sitten huhtikuun alun. Pitää katsoa, jos syötteiden asettelut ratkaisisivat sitä ongelmaa, sillä kyseinen blogi on kuitenkin oikeasti ollut aktiivinen.

« vanhemmat kirjoitukset