Viime perjantain Vihreässä Langassa oli päästy kehuskelemaan, kuinka suosituimmat politiikan blogit ovat vihreitä. Toimittaja oli juttuun (s. 7) käynyt läpi Blogilistaa ja napattu sieltä suosituimpien listalta poliitikot esiin. Kymmenestä suosituimmasta kuusi kuului Vihreille, ja ykkösenä tietysti Jyrki J. Kasvi.

Tässä jutussa tosin näkyy Blogilistan listauksien heikkous. Kasvin blogi on ansiokas ja varmasti paljon luettu, sitä en kiellä, mutta kokonaisuudessaan listan tilaajamäärät eivät kerro niin varmaa tietoa blogien tämänhetkisestä suosiosta.

Kasvilta oli myös pyydetty kommentti Vihreiden blogisuosioon:

“Useimpien kansanedustajien nettipäiväkirjat ovat kuivia ja asiapenttejä. Ylipäätään vihreät elävät nettikulttuuria, kun muut opiskelevat sitä kirjoista.”

Kasvi lienee tässä oikeassa. Vihreäthän tuovat blogit näkyvästi esiin myös nettisivullaan. Ylimalkaisen surffailuni perusteella sanoisin, etteivät monet poliittiset blogit houkuttele lukemaan. Itse nimittäin selasin kansanedustajien blogitarjontaa Eduskunnan sivuilla olevan listauksen mukaan, josta löytyy vajaat sata edustajien blogia (olen osallistunut viestinnän aineopintojen alta löytyvälle E-citizenship in Information Society -kurssille, ja tämän kurssin tehtävää varten tein katsauksen blogimaailman poliittiseen osaan).

Ensinnäkin kovin monet blogit ovat lopettaneet aktiivisen päivittymisen vaalien jälkeen (esimerkiksi Kimmo Sasin tai Pertti Salolaisen kirjoittelut). Tämähän ei tietysti ole yllätys.

Toisekseen tekstit ovat joko tylsää poliittista paatosta tai sitten mennään johonkin liiankin arkiseen päiväkirjailuun: kuten Kasvi Vihreän Langan jutussa kommentoi, niin blogissa pitää olla asiaa, mutta myös henkilökohtaisia paljastuksia. Pelkkä jompi kumpi tekee tekstistä epäkiinnostavan. Toki myös kirjoitustyylillä on merkitystä.

Harmittavan moni blogi ei myöskään tarjoa mahdollisuutta suoraan kommentointiin. En ainakaan minä jaksaisi lähetellä sähköposteja, vaikka joku ajatus aiheeseen heräisi. Myöskään RSS-syötteet eivät kuulu moniin kotisivujen alla oleviin nettipäiväkirjoihin.

Ja sitten, jos niitä kommentteja on mahdollisuus jättää, niin hyvähän se olisi, että blogin kirjoittaja niihin vastaisikin. Sitä kaipaillaan esimerkiksi Liisa Jaakonsaaren blogissa (jossa sinällään on räväkämpää otetta kuin monella muulla).

Joskus lukemisinto tyssähtää hyvin yksinkertaisiin tekijöihin, kuten Sampsa Katajan kohdalla. Hän nimittäin käyttää blogitekstissään SUURIA KIRJAIMIA.

Eli yhteenvetona: blogeja on pistetty pystyyn, mutta ei niitä suuremmin hyödynnetä etenkään nyt, kun vaaleihin on vielä pitkä matka.

Eilisessä Hesarissa oli juttua (€) poliitikkojen vaalien jälkeen hiipuneesta blogi-innosta. Tai siis useimpien tapauksessa kyse on siitä, ettei blogi ole kevään jälkeen päivittynyt käytännössä lainkaan.

Vaaleissa blogi on tietysti osa mainoskampanjaa. Mutta eipä pidemmän päälle ole kovin hyvää markkinointia, jos blogi aktivoituu lähinnä vain vaalien aikaan tai silloin, kun poliitikko ajaa jotain erityisen tärkeää asiaa läpi.

Juttuun haastateltu Jyrki J. Kasvi on yksi jo pitkään kirjoittanut suosituksi kohonnutta blogia.

“Kasvin mielessä hyvässä poliittisessa blogissa täytyy olla myös henkilökohtainen ulottuvuus, muuten siitä tulee helposti kuiva.”

Niinpä. Harva jaksaa lukea vain poliittista paatosta, vaan kiinnostavassa blogissa pitää näkyä myös henkilö. Poliitikkokin on ihminen.

Jutussa todetaan myös se, että harva poliitikko sallii bloginsa kommentoinnin.

“Jyrki Kasvin mukaan kommentointi blogeissa ja niiden välillä on kuitenkin koko asian ydin.
“Poliitikot ovat olleet liian herkkähipiäisiä kommenttien sallimisessa”, Kasvi sanoo.”

Monen poliitikon blogiin sopisikin varmasti esimerkiksi se, että blogia pääsee kommentoimaan rekisteröitymisen jälkeen. Kommentointimahdollisuuden poisjättäminen kokonaan on, kuten Kasvikin toteaa, blogin ja sen mahdollistaman vuorovaikutuksen kannalta huono ratkaisu.

- – -

Nyt olen peräti aktivoitunut niin paljon, että olen virallisesti “yksityinen elinkeinoharjoittaja”. Kunhan vielä vähän käytännön asioita saan eteenpäin, niin kerron asiasta lisää. Mutta tietysti otan jo nyt mieluusti vastaan ehdotuksia kaikenlaiseen yhteistyön tekemiseen liittyen! Tavoitteeni on siis jotenkin tulevaisuudessa tienata yhdistämällä kuluttaja-, viestintä- ja nettimaailmakokemustani ja -osaamistani.

- – -

Ja vielä muistutuksena se, että huomenna pitäisi tulla Yle1:ltä klo 13 Populaari-ohjelman lähetys, jossa keskustellaan shoppailusta (minä, VTT Kalle Haatanen ja psykologi Totte Vadén).

- – -

Loppukevennysvideo: Web Crash 2007 ja kuinka blogaajiltakin meni elämä (kiitos Antille tästä!)