Saarikon Janne kirjoittaa:

“Tämä vajaan kahden vuorokauden kirjoittelurumba aiheen ympärillä on vakuuttanut minut siitä, että talousblogien maailmassa on käynnissä jonkinlainen murros. Keskeisissä ympäristöissä tapahtuu jatkuvasti sekä teknisesti että sisällöllisesti, sisällöntuottajien piireissä kuohuu ja erilaisia vaihtoehtoja kokeillaan. Vanhoja blogaajia on tippunut pois aktiviteetista ja uusia on ilmestynyt haastamaan ydinporukkaa.”

Tämä tuo jotenkin mieleeni viime tammikuinen keskustelu “oikeasti vaikuttavasta blogista”. Nyt vain Jannen keskiössä ovat talousblogit.

Ylipäätään tässä mielestäni näkyy suomalaisen blogimaailman kehitys sillä ajalla, kun itse olen ollut mukana (eli kolmisen vuotta). Ensin oli Blogilistan edeltäjällä, Pinserin listalla, pyörinyt blogimassa, joka ei ollut kovin suuri ja blogitkin olivat laidasta laitaan. Blogimäärän kasvaessa blogit ovat ryhmittyneet tai porukoituneet: kun nyt Blogilistalla on yli 10 000 blogia, niin pakkohan kehityksen on tähän mennä. Kuten missä tahansa yhteisössä, niin ei sitä vain voi olla “kaikkien kaveri”.

Lisäksi mukaan ovat tulleet nuo Jannenkin käytössä olevat Kauppalehti ja TalSa omine blogialustoineen ja käyttäjineen.

Yksittäisenä ryhmänä isoksi on jo kasvanut erilaisten käsityöblogien joukko. Tuolta löytyvä linkkilista neuleblogeihin on varsin vaikuttava. Spin spin sugarissa on toisenlainen porukka eli tällä hetkellä 93 muotiblogia.

Varmasti näitä tietyn aihealueen kokoavia blogisivustoja tulee lisää. Ovathan esimerkiksi lemmikit, laihdutus ja teknologia suosittuja aiheita.

Mutta silti edelleen toivon, että Suomeen saataisiin jotakin senkaltaista sivustoa kuin Bloggar.se, jossa esimerkiksi tagien avulla voi etsiä luettavaa, eikä listaus ole blogialustasta riippuvainen. Esimerkikkinä vaikka ‘bloggare’ -tagi ja sen takaa löytyvät kirjoitukset.

Suomalaisten blogien määrä on kuitenkin varsin pieni, ja monet kirjoittavat sekalaisesti aiheista, joille löytyisi laajempaakin lukijakuntaa kuin tiiviisti rajattu otsake. Tagien keräämisen avulla mielenkiintoisen luettavan löytäminen olisi helpompaa.

Itse en myöskään ainakaan halua leimautua vain tietyn aiheen tai porukan blogaajaksi, mutta toisaalta tällä blogimäärällä se lienee mahdotonta, heh.

Ruotsinmaalta kannattaa katsoa myös esimerkiksi Bloggportalen.se -sivustoja (ja jo mainitun Bloggen.se:n alta löytyy myös muuta mielenkiintoista, kuten Intressant.se).

Mutta yhteenvetona siis toivoisin näkeväni kehityksen, jossa esimerkiksi julkaisualusta ei ole merkittävä tekijä blogien “ryhmittymisessä”. Oma TalSan blogini on kokeilumielessä perustettu, eikä kovin ihmeellinen blogina, mutta muutoin mieluusti pysyttelen näissä muissa blogialustoissa, jotka eivät ole esimerkiksi jonkun mediatalon sivuston alla.

Julkaisualusta nimittäin luo tiettyä mielikuvaa: esimerkiksi Kauppalehti on varmasti tietyn porukan silmissä positiivinen paikka, mutta yhtä lailla se herättää monessa jotain aivan muuta tunnetta.

Lisäksi “villi blogaaminen” sallii vapautta esim. kommenttien moderoinnissa ja blogin ulkoasussa sun muussa säätämisessä enemmän kuin vaikkapa TalSa.

Viime viikon Cisionin tilaisuudessa Alexander Mason kertoi myös siitä, kuinka he seurasivat H&M:n malliston lanseerauksen yhteydessä blogeissa käytyä keskustelua.

Ennen varsinaista lanseerausta sellaiset 60-70 prosenttia blogiteksteistä oli positiivisia: niissä kehuttiin asuja ja haluttiin ehdottomasti ostaa jokin tuotteista.

Kun H&M julkisti uuden malliston, niin blogitekstien sävy muuttui negatiiviseksi. Kaupoissa oli ollut “ryysis”, vaatteet eivät vastanneet kuvien perusteella syntyneitä mielikuvia ja monet tuotteista myytiin loppuun nopeasti, mutta ne päätyivät myyntiin ruotsalaisten Huuto.netiin eli Blocket.se:hen.

Odotukset, toiveet ja pettymys

Tässähän siis tapahtui klassisia kuluttajien näkemyksiin vaikuttaneita asioita: moni varmasti tietää sen fiiliksen, kun vaate näyttää kuvassa hyvältä, mutta todellisuudessa se ei istu päälle lainkaan tai näyttää muuten vaan väärältä. Luonnollisesti seurauksena on pettymys, koska odotukset ovat olleet jotain muuta.

Eli netissäkin pitäisi pystyä tarjoamaan mahdollisimman todenmukainen kuva tuotteista. Se on hankalaa, koska vaatetta ei voi tunnustella ja koettaa, mutta vähintään useita erilaisia kuvia olisi saatava tarjolle.

Tarjoa tietoa vähitellen

Mason antoi myös pari vinkkiä yrityksille blogimarkkinointiin. Hän kehotti käyttämään blogaajien omia työkaluja, kuten videoita, ja jakamaan tietoa ripotellen, eli ei koko kampanjasivua auki samana päivänä. Näin kävijät saadaan palaamaan sivuille.

- – -

Masonin blogin kautta päädyin myös seuraaviin tiedonlähteisiin:

Tanskalainen Semoblog tarjoaa blogikirjoittajille mahdollisuuden tienata rahaa:

“A website in Denmark semoblog.com have started a service which gives bloggers between 40 and 400 danish kronor per post that they write about specific products or services. semoblog.com have stated that the only demand is that blogger is open with the fact that they have recived money to write the bloggpost.”

Blogimarkkinointiin perehtyneessä, Lundin yliopistossa tehdyssä tutkielmassa todetaan tutut seikat puskaradiosta, avoimuudesta, mielipidejohtajuudesta ja luotettavuudesta (via):

“Our analysis has showed that the blog are considered credible based on the fact that they are based on word of mouth communication. The credibility is also affected since the receiver of a message is more likely to identify with the blogger, and by openness. This is amplified by the fact that the blogger often is a leader of opinion, and by the media itself. The conclusions concerning the ability to control shows that companies should have an increased possibility to affect the communicated message.
This indicates that it is possible for a blog to be credible and also be affected by companies. The key factor is openness.”

(Kirjoittelen tätä reilun 38 asteen kuumeessa, joten jos ajatuksissa on tavanomaista enemmän sekavuutta, voin syyttää sairautta.)

Olin aamulla kuuntelemassa Cisionin (ent. Observer) järjestämässä Blogit ja Web 2.0 -tilaisuutta. Ruotsista saapuneet puhujat, Richard Gatarski ja Cisionin Pohjois-Euroopan Business Development Director Alexander Mason, olivat sen verran hyviä puhumaan ja tunsivat aiheensa, että heitä oli ilo kuunnella. Gatarskilla on esityksensä sisältää myös blogissaan.

Pitäisikö blogaajan tietää seurannasta?

Kotimatkalla heräsi mieleen ajatus tähän eri yrityksen harjoittamaan blogiseurantaan liittyen: jos yksityinen blogi on päätynyt esim. Cisionin asiakkaan toiveista seurattavien listoille, niin olisiko reilua, että blogaaja saisi tästä tiedon?

Itse tiedostan toki sen, että ainakin joku Cisionilta tämän käy lukaisemassa (terveiset vaan sinne!), mutta entäs muut? Mitä mieltä olet: haluaisitko tietää, jos blogiasi tarkkaillaan?

Lisäys klo 15.10: Niin, Cisionin suunnalta olisi erityisen kiinnostavaa kuulla ajatuksia sekä tilaisuudesta, blogiseurannasta että tästä kirjoituksesta, saa minulla mailatakin, jos ei kommentoimaan rohkene lähteä.

Ruotsissa herätty puolen vuoden sisällä

Masonin näkemykset ruotsalaisesta blogosfääristä, sen seurannasta ja blogien vaikutuksesta kuluttajiin olivat pitkälti samat kuin itselläni: blogeista voi hyötyä, mutta tolkku kannattaa pitää mielessä. Hän kertoi, että Ruotsissa blogit ovat nousseet vahvasti pinnalle viimeisen puolen vuoden aikana. Taustalla ovat blogeillle kehittyneet palvelut, kuten se eilen mainitsemani Blogportalen.se, Knuff.se ja myäs Hesarin käyttöönottama Twingly, jotka ovat lisänneet lukijamääriä ja tehostaneet verkoston toimintaa.

Mason totesi, että hänen mielestään moni huutelee blogissaan mitä tahansa siksi, että ei todellisuudessa usko kovin monen (ainakaan huuteluiden kohteen) näitä kommentteja edes lukevan. Eli Masonin mukaan ihmiset eivät kuvittele itselleen mitään suurempaa lukijakuntaa. Toisaalta blogien voima on hänenkin mielestään nimenomaan verkosto: blogin kymmenen lukijan kautta tieto saattaa levitä linkitysten myös laajalti.

Mason on muuten julkaissut esim. Bloggaren är köpt -artikkelin Aftonbladetissa liittyen blogimainostukseen. Kysyin tältä pohjalta, onko hän havainnut nnäit tilanteita, joissa blogaaja on väärinkäyttänyt sitä, että tietää saavansa rahaa. Masonin vastauksen mukaan näitä on tullut vastaan, mutta aika monet on nopeasti tajuttu ja ne ovat tietysti vaikuttaneet negatiivisesti blogaajan maineeseen.

Mason näkee blogit ja keskustelupalstat markkinoijien kannalta lähinnä focus groupeina, ei siis varsinaisesti kattavaa kuluttajatietoa ja -mielipiteitä kertovana järjestelmänä. Olen tästä samaa mieltä. Mason totesi myös ruotsalaisblogaajien ikärakenteen painottuvan hyvin voimakkaasti nuoriin, joka vaikuttaa aiheisiin, joista he kirjoittavat.

Blogien merkityksen arvottaminen

Tilaisuuden lopuksi Sanna Kurkela kertoi Cisionin tarjoamista palveluista (nettikeskutelujen seurannasta olen yleisellä tasolla kirjoitellut jo aiemmin). Jäin pohdiskelemaan sitä, millä perusteella seurattavat blogit loppujen lopuksi valikoituvat ja miten näitä seurantapalveluita tarjoavat firmat blogeja arvottavat. Viime viikolla Tietoviikossa M-Brainilta oli aihetta käsiteltyyn juttuun mielestäni kommentoitu, että he seuraavat lähinnä poliitikkojen ja vastaavien blogeja, ja tavisblogeja yleensä vain pyynnöstä (itse lehtijuttu on nyt hukassa, joten en voi tarkistaa asiaa). Mason taasen esitteli blogien keskinäiseen linkkaamiseen perustuvia “kartastoja”.

Mutta eiväthän esimerkiksi linkit kerro koko totuutta blogin merkittävyydestä. Omista blogeistani arvioisin yritysten, ja myös yleisen keskustelun, kannalta merkittävämmäksi Kulutusjuhla.comin kuin Marinadin, vaikka Marinadiin on enemmän linkkejä ja päivittäinen kävijämäärä on suurempi. Kulutusjuhla on “oikeaa asiaa” ja sinne tullaan paljolti nimenomaan googlettamalla tuotenimiä ja vastaavia asioita.

Tästä olisi kyllä mielenkiintoista kuulla jonkun kommentti, kun omia blogejani katselen hyvin subjektiivisesti. Tosin minussahan olisi ehdottomasti ainesta analysoimaan toisten blogeja!

Alexander Mason kertoi mm. siitä, miten Ruotsissa oli H&M:n malliston lanseerauksen yhteydessä seurattu blogikirjoituksia.

Ruotsissa aikakauslehtiyhtiö Allers ostaa 51 prosenttia Blogsoft-yrityksestä, joka tuottaa Blogg.se ja Webblog.se -sivustoja (via Dina Pengar). Allers pyrkii näin saamaan nettikanavan erityisesti naisten tavoittamiseen.

“Förvärvet innebär att Allers förlag tar en ännu tydligare position som mediekanal för kvinnor på internet. Innehållet i bloggar ligger dessutom nära vår kärnverksamhet – publicistisk verksamhet”, skriver Aller-chefen Martin Hansson i ett pressmeddelande.”

Hieman kateellisena olen katsastellut ruotsalaisia blogisivustoja, kuten Bloggportalen.se ja Bloggar.se. Erilaista tietoa ja toiminnallisuutta löytyy ihan toisella tavalla kuin kotoisella Blogilistallamme. Mutta raha tietysti on se ratkaiseva juttu, joten pitänee odottaa, että joku täälläkin näkee satsaamisen blogiyhteisöön kannattavaksi. Onhan se blogimarkkinointikin tuolla lahden toisella puolella jo toisella tasolla.

Ruotsalainen PR-toimisto Mahir on tutkinut blogitekstien vaikutusta lukijoiden ostokäyttäytymiseen (via):

“Bland annat hävdar närmare 60 procent att de genomfört ett köp efter att ha läst om en produkt på en blogg. Undersökningen visar också att förtroendet för bloggarnas kunskap och den upplevda kvaliteten på bloggarnas innehåll är mycket högt, vilket kan vara en del av förklaringen till att bloggläsandet i så hög grad leder till faktiska köp.”

Eli juuri sitä samaa, jota olen jo varmaan kyllästymiseen asti toistellut: blogaajista muodostuu vastaava puskaradio kuin mistä tahansa muusta yhteisöstä. Luotan erityisesti jollain lailla tutuksi kokemani blogaajan kommentteihin ja kokemuksiin yhtä lailla kuin kenen tahansa ns. IRL-kaverin.

Kävin etsimässä käsiini Mikan Absolut-blogissa mainitun Dagens Nyheterin artikkelin (Ekonomi, s. 13, toimittajana Anne Parichart Eriksson), ja juttu sisälsi mielenkiintoista tietoa naapurimaamme blogeista ja blogimainostuksesta.

Kysely oli tammikuun lopulla toteutettu niin, että 25 suosittua blogia seuraavaata, runsaalta 1 700 vastaajalta oli kysytty, miksi ja kuinka he lukevat näitä blogeja. Vastaajista kolme neljäsosaa oli naisia.

• 87 % lukee blogeja huviksi ja ajankuluksi
• 84 % lukee blogeja päivittäin
• 82 % mielestä blogien vinkit ja jutut ovat hyviä tai todella hyviä
• 75 % luottaa blogaajan aihealueen tuntemukseen
• 59 % on joskus ostanut tuotteen saatuaan vinkin jostain blogista
• 87 % uskoo, että blogeissa on luotettavaa tietoa
• 47 % sanoo, ettei mainonta blogissa vaikuta luotettavuuteen; 30 % mainonta vähentää luotettavuutta, 6 % lisää luotettavuutta, 17 % ei vastannut

Juttuun haastateltu Mahir-toimiston Fredrik Pallin toteaa, että blogaajat voisivat hankkia rahaa mainoksilla ilman, että menettäisivät kovinkaan montaa lukijaa. Ruotsissa yritykset tekevät jo pienissä määrin oikeaa yhteistyötä blogaajien kanssa, mutta tarkempaa tietoa Pallin ei paljasta.

H&M uskoo blogimarkkinointiin

H&M sen sijaan kertoo yrityksen ensimmäisestä blogi-pr-kampanjasta: 15 muotiblogaajalle oli annettu mahdollisuus arvioida tuotteita ennen niiden tuloa kauppoihin. Yrityksen mukaan blogien avulla tavoitetaan nuoria ja saadaan laajemi näkyvyys, ja tavoitteena on rakentaa blogaajien kanssa pitkäaikaisempaa yhteistyötä.

Lisäksi juttuun on haastateltu Hannahsthlm-muotiblogin Johanna Törnqvistiä. Hän kertoo saavansa yrityksiltä muutamia sähköposteja viikottain, ja lisäksi yritykset ovat lähettäneet hänelle tuotteita, jotta hän kirjoittaisi niistä. Blogaaja on saanut yrityksiltä myös tarjouksia siitä, että jos Johanna mainostaa, niin hänelle lähetetään tuotteita.

Johannan mukaan valtaosa tuotteista, joista hän kirjoittaa, ovat kuitenkin sellaisia, jotka hän on itse löytänyt. Hänen lukijansa eivät kuitenkaan saa tietää, onko jonkun tuotteen taustalla pr-kampanja. Johanna sanoo valitsevansa aina itse, kirjoittaako vai ei, eikä tunne, että häntä pakotettaisiin jonkin tuotteen mainostamiseen.

Suomi tulee perässä?

Varmasti suomalaisiin blogeihinkin markkinointi tekee tuloaa, kunhan vauhtiin päästään. Toistaiseksi en ainakaan ole kuullut tuollaisista merkittävimmistä pr-toiminnoista, mutta jos joku lukija tietää, niin voisi vinkata.

Oman tutkimuksen kannalta pohdin, että ehkä joku vastaava kysely suomalaisissa blogeissa voisi toimia edes jonkinlaisena pienenä alkusoittona: ei välttämättä mitään vankkaa tieteellistä pohjaa, mutta hieman hahmottelua siihen, missä täällä mennään.