Viime keskiviikkona olin Nuorten journalistien (Journalistiliiton alla vapaamuotoisesti toimiva, pääsääntöisesti alle kolmekymppisten opiskelijoiden tai jo työelämään siirtyneiden porukka) pikkujouluillassa juttelemassa blogeista yhdessä Haakanan Karin kanssa. Tilaisuudessa olisi pitänyt olla suurempikin paneelikeskustelu, mutta sattumusten vuoksi se kuihtui meidän kahden höpinöiksi.

Kaikenlaista siinä ehdittiin jutella parin tunnin aikana: sosiaalisen median merkitystä toimittajien tiedonlähteenä, haastateltavan mahdollisuus reagoida tehtyihin juttuihin omassa blogissaan, blogien rooli median nettisivuilla, toimittajan henkilökohtaisen näkymisen merkitys netissä, hyvän blogin ominaisuuksuudet, blogeilla ansaitseminen, tulevaisuudenvisiot ja ties mitä.

“Virallisemman” osuuden jälkeen juttelin vielä muutamien mukana olleiden kanssa. Itselleni jonkinlaisena yllätyksenä hämmennyin, kun eräs heistä totesi, että hän seuraa Hesarin Hinta & laatu -sivuilta juttujani ja oikein odottaa, että löytäisi tekstini. Olin tietysti imarreltu, mutta en kai oikein osaa vieläkään mieltää itseäni “oikeaksi journalistiksi”, jonka nimeä joku tietoisesti etsisi lehdestä.

Eli kyse on tietyn ammatti-identiteetin muokkauksesta ja hakemisesta. Olen jo tottunut siihen, että joku sanoo seuraavansa blogiani, vaikka aluksi sekin tuntui niin oudolta. Journalistina olen vasta alkutaipaleella ja paljon olisi opittavaa ja kehitettävää, niin kirjoittajana kuin kulutuspuolen asiantuntijana.

Paljon on vielä opittavaa myös videotuotannossa, mutta silti toivottelen hyvät joulut sosiaalista mediaa, ääntä ja kuvaa yhdistellen eli You Tubeen laittamani pätkä tuo toivottavasti hieman jouluiloa!

Tämäkin tietyllä tavalla liittyy viime keskiviikon keskusteluihin, eli siihen, miten paljon itseään on syytä paljastaa nettiin. Minähän edustan sitä näkökantaa, että lähipiiristäni en paljoakaan kirjoittele, mutta itsestäni voin tehdä hiukkasen pellen. Tai tässä tapauksessa tietysti pukin. Minulla on myös kepeämpi elämä, ja siihen kuuluu hassuttelu ja joskus jopa joidenkin näkökulmasta hölmöily, joten tuskin sitä on syytä yrittää niin kovasti pitää poissa verkostakaan.

Onnittelut verkkoyhteisötohtorille!

Sen verran vielä asiaa, että Verkkoyhteisöt-blogia kirjoittavan Miia Kososen väitöskirja “Tiedon jakaminen virtuaaliyhteisöissä” tarkastettiin perjantaina. Onnittelut tohtorille!

Olen yrittänyt perehtyä Risto Niemi-Pynttärin viime kuun lopussa tarkastettuun väitöskirjaan Verkkoproosa – tutkimus dialogisesta kirjoittamisesta. Niemi-Pynttäri on julkaissut myös väitöstilaisuuden lektion (väitöksen yleistajuinen esitys) omassa KunKirjoitan -blogissaan.

Kyseessä on laaja työ (sivujakin melkein 500) ja koska aihe menee ohi oman osaamisen, en osaa kokonaisuudessaan sitä arvioida, koska kirjallisuuden ja puheen tutkimus ja esimerkiksi niiden genret vaatisivat vankemman pohjan, kuin mitä minulla on. Niinpä lähinnä silmäilin tutkimusta (erilaisista lukutavoista, kuten tästä silmäilystä, Niemi-Pynttäri kirjoittaa alkaen sivulta 417).

Mutta verkkokirjoittamista Niemi-Pynttäri analysoi toki mielenkiintoisesti, ja monet jokaiselle nettiin kirjoittavalle tutut asiat saavat teoreettista selvitystä. Kuten vaikkapa verkkokirjoittamisen ja blogien monet muodot, viittaaminen muihin ihmisiin, linkit, kirjoittamisen ja julkaisemisen häilyvä raja, editointi, sosiaaliset puolet, vuorovaikutteisuus, yksityisen ja julkisen erot, fiktiivisyys vs. totuus jne.

Niem-Pynttäri toteaa (s. 358) esimerkiksi journalistisen blogin eroavan verkkopäiväkirjablogista niin, että jälkimmäistä kirjoitetaan samanmieliselle lukijalle. Journalistisella blogilla taas on puhuttelun kohteena on laajempi, monia eri näkökantojana edustava yleisö. Niemi-Pynttäri käy läpi paljon blogin perustamisen syitä, verkkoidentiteettiä, blogien sosiaalisuutta, kommentointia ja muuta blogin ylläpitoon liittyvää toimintaa hyvin ja laajalti.

Niemi-Pynttärin väitöskirjassa tarkastellaan useita ainakin nimeltä minulle tuttuja blogeja (suluissa sivu, jolla blogi mainittu: monista blogeista tosin oli mainintoja useilla sivuilla): Hetket (66), Veloena (74), Minh (363), Käymälä (96), Ikkunaiines (371), Panuseni (110 ja monta muuta mainintaa), Paska nainen tilittää (365) ja fiktiiviseksi osoittautunut Pettäjän kotona (125).

Mutta kiintoisan näkökulman väitöskirjaan tuo Saara, joka on kokenut aivan toisella tavalla Niemi-Pynttärin analysoiman verkkoyhteisön, tässä tapauksessa Jippiin Kirjallisuusfoorumin, toiminnan ja kriisin (alkaen sivulta 448). Saara kirjoittaa:

“On kerrassaan häkellyttävää lukea tieteellistä tutkimusta, jonka tulokset ovat omasta mielestäni ihan pielessä. On tässä kuitenkin myös se mahdollisuus, ettei Niemi-Pynttärikään ole uskonut juonittelijoiden olemassaoloon, jonka takia tulkinta on sellainen kuin on. Minusta on kuitenkin hieman sinisilmäistä kuvitella, että useiden ihmisten jakamaton huomio ja energia suuntautuisi yhteen henkilöön ja hänen jahtaamiseensa netissä. Ihan oikeasti. Eikö tosiaankaan käynyt koskaan mielessä, että koko touhu oli pelkkää yhden miehen farssi, johon tämä toinen lähti yllytettynä mukaan, kunnes sairastui vakavasti.”

Saaran näkemys tuo tutkimukseen uuden, yllättävän ja tärkeän huomion. Tässähän on siis hyvä esimerkki siitä, miksi nettiin kannattaa laittaa julki tieteellinen tutkimus. Nyt kyseisellä foorumilla mukana olleet voivat kommentoida tutkittua aihetta ja tuoda julki omat näkökulmansa. Tässä väitöskirjasta blogeissa käytävässä keskustelussahan olisi jo sinällään yksi tutkimusaihe, heh!

Niemi-Pynttärin väitöksestä kirjoitti myös Viides rooli jo joulukuussa (linkki löytyi Saaran kautta).

Päivän kuuma blogiuutinen on se, että Sanoma Digital osti Blogilista.fi -palvelun. Jaikussa alkoi heti pohdinta siitä, miten nyt mennään: tuleeko näyttäviä protestipoistumia blogilistalta ja kuinka lista tulevaisuudessa kehittyy.

Blogilistan kehittymistä on kaipailtu moneen kertaan ja monen eri ihmisen kanssa, jopa suunniteltukin sitä, miltä toimiva lista voisi näyttää ja mitä kaikkea siihen kuuluisi. Blogilista on nykymuodossaan ollut jämähtäneessä tilassa: kyllähän sinne uusia blogeja tipahtelee, mutta ei sieltä enää tule edes juuri uutta lukemista haeskeltua. Itse luen blogit RSS:n avulla, ja Blogilistaa käytän lähinnä satunnaisesti.

Sanoma Digitalhan avasi tuossa taannoin sen Foody-palvelun, joka mm. kokoaa ruokablogeja.

- – -

Nyt sitten on luettavissa Sari Östmanin todella mainio gradu Avaudutaan arjesta. Suomalaisnaisten Internet-elämäjulkaiseminen ja maskuliinisuuden esittämisen keinot (pdf).

Minua tämä gradu lämmittää erityisesti siksikin, että Sarin blogin kautta olen seurannut työn edistymistä (osittain kateellisena, koska oma opiskeluprojektihan ei tunnu edistyvät mihinkään). Vielä onnea Sarille sekä tästä suorituksesta että varmasti vielä tulevista tutkimuksista, tuolta pohjalta on hyvä jatkaa!

Eilen ja tänään olen mukana Changing Views on Technology, Media and Cultural Approaches -tutkijaseminaarissa. Esittelin oman, edelleen hyvin alustavan, ns. työpaperini eilen, ja sainkin ihan hyviä kommenteja. Blogit toki herättävät aina keskustelua, mikä on tietysti kannaltani oikein mainiota.

Eilen oli kaksi pääpuhujaa, Steve Woolgar ja Sally Waytt. Sally Waytt toimi myös oman työryhmäni puheenjohtajana. Omassa esityksessään hän pohti erityisesti niitä, jotka eivät käytä teknologiaa, erityisesti internetiä. Syyt kun eivät välttämättä ole niin yksiulotteisia: toiset eivät koe nettiä tarpeelliseksi, toisille se on teknisesti liian vaikea, jotkut jättäytyvät tiedostaen ja vapaaehtoisesti kaiken ulkopuolelle.

Minä, vanhemmat, netti ja blogini

Koska majoitun tällä reissullani vanhempien luona Joensuun naapurikunnassa Liperissä, niin netinkäyttö ja -käyttämättömyys tuli konkreettisesti esiin. Kuten Wyatt sanoi, niin se, että kotitaloudessa on nettiyhteys, ei vielä kerro siitä, mitä kodissa tapahtuu. Eli omista kuusikymppisistä vanhemmistani äiti on se, joka käyttää nettiä ja isä ei.

Niinpä isänpäivälahjaksi eilen neuvoin, alunperin isän omasta pyynnöstä, kuinka tietokone käynnistetään ja miten luetaan sähköpostit. Kirjoitin myös mahdollisimman selkeät ohjeet. Isäni ei hallitse esimerkiksi näppäimistöä edes kaksisormijärjestelmän verran, joka on suuri kynnys tietokoneen käytölle.

Lisäksi kysyin vanhemmiltani blogieni lukemisesta, ja sain vahvistuksen sille käsitykselle, mikä minulla oli. Äitini lukee blogejani säännöllisesti (erityisesti Mieto marinadi, myös Kulutusjuhla ja mitä ilmeisimmin nykyisin lisäksi kissablogini) ja mahdollisesti kertoo isällä, jos jotain tärkeämmän tuntuista löytyi. Toisinaan hän myös printtaa tekstejäni isälle luettavaksi.

Blogieni myötä sähköpostin kirjoittaminen äidin ja minun välillä on vähentynyt todella paljon, emmekä kyllä soittelekaan hirveästi. Tulkitsin itse tämän niin, että blogien ansiosta vanhemmat tietävät oleellisen (“tyttö on hyvissä voimissa”), joten tarvetta suoraan kanssakäymiseen ei suuresti ole.

Nettitutkimuksen eettisyys kiinnostaa

Wyatin puheenvuoron yhteydessä pohdittiin myös itselleni, ja toki myös viime aikaisten traagisten tapahtumien kannalta, tärkeää aihetta eli netin tutkimisen etiikkaa. Vaikka esim. blogiaineisto on julkisesti saatavissa, ei se välttämättä tarkoita, että sen tuottaja (kirjoittaja, kuvaaja jne.) julkaisuhetkellä olisi ajatellut kaikkien voivan sitä hyödyntää miten tahansa. Yhdysvalloissa tutkimusetiikka ja yksilönsuoja ovat kuulemma menneet jo niin pitkälle, että jotkut tutkijat ovat turhautuneet tosissaan.

Itse olen suunnitellut, että jos otan jonkun blogiryhmän analysoitavakseni, niin kysyn välittömästi aineiston keräämisen jälkeen luvan blogaajila. Kuluttaminen ei toki ole kovin arkaluontoinen aihe, joten sinällään tuskin mitään ongelmia tulee.

Mitä on laukussasi?

Sally Wyatt kertoi myös projektista “What’s in your bag“, jossa ihmiset paljastivat laukkujensa (ja myös taskujensa) sisältöä. Laukku kun on sekä henkilökohtainen, mutta toisaalta julkinen. Projektiin liittyvässä Flickrin kuvakollaasissa on melkoinen määrä otoksia, joissa ihmiset ovat tallentaneen laukkunsa sisällön. Kovin kiehtovaa uteliaalle mielelleni, ja jos jossain vaiheessa intoudun, niin voisi kai sitä omankin laukkunsa tuonne paljastaa.

Tänään seminaari jatkuu mm. pelitutkijana tunnetuksi tulleen professori Frans Mäyrän puheenvuorolla. Valitettavasti tässä seminaarissa ei oltu varattu vierailijatunnuksia yliopiston verkkoon, joten en pääse julkaisemaan ajatuksia esimerkiksi Jaikuun.

Harrasteluopiskeluani askel eteenpäin, ehkä

Nyt alkaa tuntua, että pitäisi varmaan ottaa aidosti tiukempi ote näihin jatko-opintoihin: edelleen kyseessä on silkka harrastus, eli minkäänlaista rahaa en ole hakenut enkä saanut, joten eteneminen on sikälikin hidasta.

Myös oma mieleni siitä, mitä oikeastaan blogeista ja kulutuskirjoittelusta haluan tutkia, vaihtelee kovin usein. Tässä vaiheessa olen tullut siihen tulokseen, että jos tästä nyt jotain oikeasti joskus tulee, niin kyseessä on ns. artikkeliväitöskirja yhtenäisen ja perinteisen monografian sijaan. Blogit ja netti kehittyvät vauhdilla ja omalle luonteellenikin se artikkeliväitöskirja sopisi paremmin.

Kun toukokuussa olin Jyväskylän blogimiitissä, niin ainakin Hessun kanssa tuli pohdintaa blogikirjoittamisen eroista sukupuolten välillä. Hän oli kiinnostunut touhusta teknologialähtoisesti, minä taas viestinnällisistä syistä.

Muutoinkin olen aina välillä miettinyt sukupuolten eroja blogaamisessa: että onko se vain minun fiilikseni, että tuttavapiirin blogaavat miehet julkituovat blogeissaan usein oman nimensä ja kirjoittavat “yleistä” asiaa, kun taas naiset pistävät nimimerkin, jonka takana haluavat myös pysyä, ja kirjoittavat henkilökohtaisempaa päiväkirjaa. Tai esimerkiksi naistoimittaja pitää ikää kuin työnsä puolesta yhtä blogia ja kirjoittaa nimimerkillä toista.

Sivusilmällä olen vilkuillut aihetta käsitelleitä tutkimuksia. Nyt Marjut nosti esiin Mining the Blogosphere: Age, gender and the varieties of self-expression -tutkimuksen. Samaan syssyyn Pirkka pohtii netin miehisyys/naisellisuus -aspektia ja toteaa, että digiboksi on luonteeltaan mies ja blogi nainen.

Eli lienee aika pureutua aiheeseen tarkemmin: vaikuttaako sukupuoli blogikirjoittamiseen ja miten? Tutkimukset ovat muualta maailmalta, mutta olettaisin, että samoja lainalaisuuksia löytyy myös suomalaisesta blogosfääristä.

Naiset ovat kiinnostuneempia sosiaalisesta puolesta

“Effects of Age and Gender on Blogging (pdf)” -otsikon alla kerrotaan, että miesten ja naisten blogaaminen eroaa merkittävästi. Kaikenikäiset miehet kirjoittavat enemmän politiikasta, teknologiasta ja rahasta kuin naiset. Naiset kertovat omasta elämästään ja myös käyttävät persoonallisempaa kieltä. Pieni, mielenkiintoinen havainto ikään liittyen on, että blogaajien vanhenemisen myötä käytetään enemmän hyperlinkkejä.

Brittiläisiä blogeja tutkineet Sarah Pedersen ja Caroline Macafee vahvistavat, että myös sillä suunnalla linjaus on sama kuin Yhdysvalloissa. Naiset ilmoittivat olevansa kiinnostuneempia blogaamisen sosiaalisesta puolesta, kun miehet taas taas tiedosta ja mielipiteistä. Miesten blogit olivat myös teknisesti kehittyneempiä. Yksityisyys oli tärkeää naisille (sekä homoseksuaaleille sukupuolesta riippumatta).

Tutkijat toteavat, että kaikki nämä tekijät voivat selittää sitä, että Britanniassa naisblogaajien julkinen profiili on miehiä alhaisempi.

Alussa mainittu, Marjutin vinkkaama tutkimus keskitty kielelliseen ilmaisuun ja tukee samaa “miehet tekniikkaa, naiset tunteita” -ajattelua.

“In content–based features, we see the factors Religion, Politics, Business, and Internet used more frequently by male bloggers, while the factors Conversation, AtHome, Fun, Romance, and Swearing are more often used by female bloggers.”

Teinien blogit “enemmän samankaltaisia kuin erilaisia”

Toisaalta Gender, identity, and language use in teenage blogs -tutkimuksessa Huffaker ja Calver toteavat, että eri sukupuolta olevien nuorten blogit ovat keskenään enemmän samanlaisia kuin erilaisia.

“Perhaps the technical ease of use of blogs levels the differences between males and females, or perhaps this generation of Internet users is becoming more androgynous in its online communication and interaction.”

Ne syvällisemmät taustat ja minä itse

Onko tällä sukupuolisuudella ja sen tutkimuksella sitten oikeasti väliä ja mitä kaiken taustalla on? Melissa Gregin tekstiä esittelevässä tiivistelmässä todetaan:

“It argues that generalisations about the so-called ‘trivial’ content of women’s blogs are of little use to the extent that they leave the apparently opposite term – ‘political’ – undefined. The chapter aims to situate discussions about gender and political participation within a wider historical and intellectual framework. In doing so, it suggests that both gender and blogging reflect broader social anxieties about an expanding public sphere.”

Taustalla siis lymyilee historiallista, kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä, ja miesten blogit nähdään helposti merkittävimpinä kuin naisten kirjoittelut. Naiset eivät siis kirjoita politiikasta, koska eivät siinä muutenkaan ole olleet mukana.

Minä miellän kirjoittavani Kulutusjuhlaan myös yhteiskunnallisesti merkittävämpää tekstiä: siellä olen “vaikuttaja”. Marinadi-blogissani olen selvästi naispäiväkirjailija.

Tässä Mari Koo -blogissanikin ilmeisesti näkyy naisille tyypillisempiä tapoja miettiä myös asiantuntijuuttaan. Olenhan tuonut julki epäilykseni mm. omasta tietämättömyydestä, enkä ole vain kirjoittanut “tiukkaa asiaa” ja mielipiteitä: minulla on esimerkiksi kategoria “Fiilikset”, jotta voin tunteilla.