Olin eilen alustamassa sosiaalisesta mediasta pohjoismaisen kuluttajaverkoston kokouksessa (“konsumentnätverksmötet”). Paikalla oli siis mm. kuluttajaviranomaisia eri Pohjoismaista.

Oma alustusaiheeni oli kovin laaja, eikä puolessa tunnissa kovin syvälle ehdi perehtyä kuluttajien ja sosiaalisen median nykytilaan ja tulevaisuuteen. Viranomaisten kannalta ymmärrettävästi on tärkeää hahmottaa, millaisia muutoksia sosiaalinen media tuo, jotta voidaan arvioida esimerkiksi nykyisen lainsäädännön riittävyyttä.

Eilisen tapaamisen innostamana, erityisesti Lars Borströmin ansiosta, piipahdin katsastamaan, miten kuluttajajärjestöt ja -viranomaiset näkyvät sosiaalisessa mediassa.

Ruotsin kuluttajaviranomaiset toimivat aktiivisesti Twitterissä ja nuorille tehdään YouTubea

Boström, joka oli mukana tapaamisessa, kertoo vastaavansa myös Ruotsin Konsumentverketin Twitteristä (ja muusta sosiaalisesta mediasta). Konsumentverketin Twitter-tili vaikuttaakin aktiiviselta, samoin kuin Facebook-sivu, ja näistä tämä Ruotsin kuluttajavirasto kertoo myös avoimesti nettisivuillaan.

Samalla löytyy maininta nuorisolle suunnatusta YouTube-kanavasta sekä Wikipediaan tehdystä sivusta. Luonnollisesti virastolla on myös Facebook-sivu.

Suomessa Facebook-sivut nousevat vahvoina esiin

Suomen Kuluttajaviraston edustusta hoitaa Facebookissa käsittääkseni Kuluttaja-lehti. Twitterissä virasto on tunnuksella @kvirasto.

Kuluttajaliitto on ilahduttanut ainakin minua Facebookissa: hyvää kommentointia ajankohtaisiin aiheisiin ja erilaisten uutisten nostamista esiin.

Lisäksi on tietysti mm. Kuningaskuluttaja, joka näkyy vahvasti Facebookissa ja saa siellä keskustelua aikaan. Twitterissä on hiljaisempaa.

Varsinaisia blogeja ei tällä hetkellä näytä suomalaisilla kuluttajaorganisaatoilla olevan. Tai sitten en ole niitä osannut etsiä. Blogit tietysti vaativat enemmän paneutumista, mutta toisaalta niistä jäisi nettiin pysyvämpää jälkeä. Toki kaikki edellämainitut tuottavat verkkoon uutisia.

- – -

Omalta osaltani kuluttajuusaiheita tietysti nostan esiin niin Kulutusjuhlan Facebook-sivuilla kuin Twitter-tilillä: uskaltaisin väittää, että Twitterissä Kulutusjuhla on suomalaisista kuluttajakentän tekijöistä aktiivisin. Seuraajia on kertynyt yli yhdeksänsataa.

Toimin Inforin järjestämässä Elonmerkki-tapahtumassa 26. elokuuta palkattuna Twitter-raportoijana: naputtelin päivän mittaan noita alle 140 merkin mittaisia merkkejä verkkoon niin paikalla olleiden kuin tapahtumaa etänä seuranneiden tietoon.

Koska liveraportoinnista on minulta kyselty jonkin verran, niin kirjoittelin aiheesta näkemyksiäni erityisesti Elonmerkin pohjalta. Kyselin myös Inforin Hanna Reinikaiselta hieman taustoja ja ajatuksia.

Miksi liveraportointia?

Inforin Hanna Reinikainen totesi, että Twitter haluttiin ennen kaikkea Elonmerkin tausta- ja kommentointikanavaksi. Tietysti Twitterin käyttö on osaltaan myös markkinointia ja viestintää.
Twitterin #Elonmerkki-kanava pöhisikin etenkin tapahtuman aamupäivän aikaan mukavasti: twiittejä tuli niin tapahtumaan osallistuneilta kuin tapahtumaa vain Twitteristä seuranneilta. Kysymyksiä puhujille ei tällä kertaa kuitenkaan Twitterin kautta juuri tullut, mutta toki muuta kommenttia ja keskustelua.

Miksi Twitter?

Elonmerkin kohdalla valittiin raportointipaikaksi Twitter. Muitakin mahdollisuuksia tietysti on: oma liveraportointikokemukseni alkoi jo historiaan vaipuneessa Jaiku-palvelussa (esim. luentojen kimppakirjaamiskokemuksista kirjoitin blogiin syksyllä 2007). Sitä paikkaamaan Suomeen syntyi Qaiku, jolla on liveraportoinnin kannalta monia hyviä ominaisuuksia Twitteriin verrattuna. Qaikussa raportit voidaan laittaa ns. Seminaarikannuun, viestien merkkimäärä ei ole rajoitettu ja raportti syntyy helposti jälkikäteen seurailtavaan kronologiseen muotoon.

Twitter on kuitenkin tällä hetkellä se puhutuin ja tunnetuin, jonka vuoksi sen käyttö on ymmärrettävää.

Elonmerkin jälkeen Qaikussa käytiin keskustelua liveraportoinnista, ja monien Qaiku-käyttäjien mielestä paras tapa on yhdistää Twitter ja Qaiku. Twitteristä siis linkataan siihen Qaiku-ketjuun, jossa raportointi suoritetaan.

Miksi palkattu raportoija?

Hanna Reinikainen kertoi, että harkinnan jälkeen todettiin raportoinnin ostamisen olevan paras vaihtoehto. Kun raportoiti on nimetyn henkilön vastuulla, niin se tulee hoidettua. Tapahtuman järjestävän organisaation henkilöstöllä on yleensä päivän mittaan paljon muutakin tehtävää.

Lisäksi twitteröinti vaatii osaamista: henkilön on kyettävä tiivistämään puheenvuoroja järkevästi ja hänen on ymmärrettävä sosiaalisen median maailmaa.

Itselleni Elonmerkki oli hyvin mielekäs tapahtuma raportoivaksi. Koska viestintä ja sen ympärille kytkeytyvät ilmiöt kiinnostavat, niin raportointi tuntui aidosti kivalta: aihealueesta, josta en itse juuri tietäisi (esimerkiksi ohjelmointitekniikat tai ilmastointiratkaisut), olisi vaikea kirjoittaa järkeviä viestejä. Aiheen jonkinlainen tuntemus siis helpottaa twitteröintiä.

Twitter-tili tapahtumalle vai henkilölle?

Twitterissä on totuttu siihen, että yrityksillä on omat tilinsä. Erilaisten tapahtumien kohdalla on siksi luentevaa, että virallisen raportoinnin hoitaa “anonyymi” tapahtuman tai yrityksen nimimerkki. Elonmerkin kohdalla kerrottiin Twitterissä, että kyseisenä päivänä päävastuun kannan minä (@marikoo).
Raportoijana tietysti henkilö usein koetaan helpommin lähestyttäväksi ja luotettavammaksi. Onneksi Elonmerkissä monet muut twiittailivat aktiivisesti, jolloin myös ihmiset pääsivät esiin.

Mitä pitää huomioida?

Ennen tapahtumaa on oltava sovittu hastag, joka nyt oli #Elonmerkki. Hastag helpottaa tapahtumasta twiittavien toimintaa, tapahtuman seurantaa ja myös jälkikäteen twiittien löytämistä.
Sosiaalisen median luonteeseen kuuluu avoimuus ja ennakoimattomuus. Twiitit ja muut viestit voivat lähteä elämään omaa elämäänsä, mutta sitä ei pidä säikähtää. Nettiviestintä saa ihmiset myös toisinaan kommentoiaan ärhäkästikin.

Entäs tulevaisuudessa?

Tapahtumienliveraportointi nettiin ei varmasti ainakaan vähene. Eri tekniikoiden kautta pystytään välittämään tekstin lisäksi myös kuvia tai videota.
Hanna Reinikaisen mukaan Elonmerkkikin käyttää oletettavasti myös ensi vuonna jonkinlaista liveraportointia sekä taustakanavaa kommentointiin. Mutta koska välineitä tulee ja menee, niin päätös taustakanavasta tehdään sitten aikanaan.

Maksullisessa tapahtumassa kaikkea aineistoa ei ole tietysti tarkoituskaan laittaa jakoon ilmaiseksi nettiin. Eikä Twitter-viestien seuranta tietysti korvaa paikallaoloa.

Kannattaa myös muistaa, että nämä palvelut helpottavat myös tapahtumassa läsnäolevien kohtaamisia. Kun joku on tullut jo verkosta tutuksi edes nimimerkin ja käyttämänsä kuvan verran, on helpompi mennä tapahtumassakin moikkaamaan. Voihan sitä Twitterissä esimerkiksi sopia tapaamisen tiettyyn paikkaan ja tiettyyn aikaan.

Itse kohtasin Elonmerkissä ensimmäistä kertaa esimerkiksi Katleena Kortesuon, jonka blogia Ei oo totta olen seurannut innolla jo pitkään. Nappasin hänestä myös kuvan, jonka laitoin samantien jakoon Elonmerkin Twitter-kanavalle. Mobiililaitteiden myötä myös kuvat ovat vaivaton osa liveraportointia: ei niissä tietenkään laadulla kilpailla, vaan sillä, että saadaan hieman esiin tapahtuman tunnelmia ja ihmisiä.
- – -

Elonmerkki Twitterissä:  http://twitter.com/Elonmerkki

Useampi nettituttu on valitellut, miten Twitterin suomalaisista (näkyvistä?) käyttäjistä kovin moni jauhaa lähinnä sosiaalista mediaa. Siis Twitter täyttyy havainnoilla Facebookista, Twitteristä, some-tapahtumista, some-tyyppien itsemarkkinoinnista, Foursquare-päivityksistä ja muusta vastaavasta.

Rassaa se minuakin. Vaikka aihe kiinnostaa, niin rajansa jatkuvalla some-löpinällä.

Niinpä olen panostanut Kulutusjuhlan Twitter-tiliin, eli harjoitellut siellä, miten suomalaista kuluttajuutta voisi Twitterissä tuoda julki.

Kulutusjuhlan tilille tulevat tietysti päivitykset nettisivuilta sekä Kulutusjuhlan Delicious-tilille tallennetut linkit. Tämän lisäksi olen Kulutusjuhlan tilillä pyrkinyt käyttämään aktiivisesti ns. retweet-toimintoa: mikäli huomaan jonkun kuluttamiseen liittyvän twiittauksen, niin RT-toiminnolla pistän sen eteenpäin Kulutusjuhlan tilille.

Muilta lainaten ja kierrättäen

Idea on osaltaan sama, kuin mitä Kulutusjuhlan sivuilla on käytetty blogien suhteen. Siellähän paljon lainataan muiden blogiteksteistä kulutusajatuksia ja laitetaan ne linkin kera esiin.

Twitteriin ihmiset tuntuvat kohtuullisesti laittavan esiin kulutukseen liittyvää viestintää, joten sitä on myös kiva koota. En tosin tiedä, miten Kulutusjuhlan Twitter-tilin seuraajat (tällä hetkellä 298, ei mikään jättisuuri määrä siis, mutta ihan kelvollinen joukko) sisällöt kokevan.

Välillä joku laittaa twiittaukseensa myös merkin @kulutusjuhla, jolloin tieto kiinnostavasta linkistä tai twiittauksesta saapuu tietoon helposti.

Jonkun verran myös kommentoin Kulutusjuhlan tilin kautta, jos sen myötä jotain keskustelua syntyy. Luontevampaa kuitenkin on tuoda omat mielipiteet @marikoo:n kautta julki.

Mutta onko tässä mitään järkeä?

Ylipäätään Twitter-toiminta tietysti koko ajan kehittyy ja muokkautuu, kuten myös blogit tai Facebook. Käytän Twitteriä paljon koneelta Tweetdeckin kautta tai iPhonesta Tweetien avulla. Pelkkä Twitterin oma sivu ei kovin pitkälle kanna.

Välttämättähän tietysti Kulutusjuhlan twiittien takana en ole minä, kun tunnuksen käyttöoikeuden voi jakaa muillekin, mutta toistaiseksi homma on ollut pitkälti minun hoidossani.

Mutta jos siis haluaa Twitterissä seurata pääsääntöisesti suomenkielistä kulutusmeininkiä, niin sitten kannattaa vilkaista Kulutusjuhlan tili.

Nykyisiltä seuraajilta olisi mukava kuulla myös kommentteja: onko Kulutusjuhlan Twitter-tilistä ollut mitään iloa tai hyötyä?

Olen pohtinut myös sitä, että Kulutusjuhla tarvitsisi varmaan sellaisen Twitter-tilin, jonka kautta seuraaja voisi tilata pelkät blogitekstit. Osa käyttää Twitteriä syötelukijan korvaajana, jolloin kaikki ylimääräinen twiittailu tuskin kiinnostaa.

Aallon Tuija käynnisteli taannoin keskustelua verkostohaastattelusta, ja Harto teki Twitterissä oman kokeilunsa. Minäkin päätin tällä viikolla yhden tekstin tuottamisen yhteydessä kääntyä Facebookin puoleen ja laitoin statuspäivityksen:

“Mari Koistinen kyselee ekohenkisiltä tovereiltaan vinkkejä yhtä S-ryhmälle tekemäänsä tekstiä varten: mitä laitatte leivän päälle (siis juuston ja lihaleikkeleiden korvikkeeksi)? Oma suosikkini on hummus, mutta kaikki vinkit ja ideat maistuisivat.”

Sain kommentteja runsaasti eli 27 eri tutultani. Kysymyksenasetteluni oli sikäli hölmö, että pari henkilöä ehti kommentoida tyyliin “en minä ole ekohenkinen, mutta…” Kysymykseni muoto johtui siitä, että juttu tulee Yhteishyvä.fi -sivujen vastuullisuusosioon, jossa ekoilu on esillä.

Vastaukset olivat hyviä ja sain siis helposti lukuisia vinkkejä leivänpäällisiin. Tällaisissa arjen mielipiteissä sosiaalisen median kanavat toimivat vallan mainiosti tietolähteinä.

Aiemminkin olen toki hyödyntänyt verkostojani, niin sähköpostilla kuin netin muissa kanavissa. Crowdsourcing sopii siis toimittajan työkaluksi, mutta ei siihen tietysti voi täysin luottaa. Jos kukaan ei FB:ssa olisikaan innostunut kommentoimaan, niin sitten olisin joutunut hakemaan näkemyksiä leipien päällyksiin toista kautta.

Juttu ei ole vielä julki, mutta ilmestyy nettiin lähiaikoina.

- – -

Vielä pala kissavideota

Viime perjantaina eli Videot verkkoon -kurssin viimeisenä päivänä kuvasin kissavideota: onhan minulla moisista jo vankka kokemus oman kissablogin myötä. Mutta tietysti näyttelykissojen meininki oli vähän toisenlaista kuin omassa kodissani.

- – -

Ulkomaalaisblogistien tapaamista

Taloudellinen tiedotustoimisto TAT oli päättänyt ilmeisesti ensimmäista kertaa pyytää joukon ulkomaalaisia bloginpitäjiä Suomeen, erityisesti Tampereen MindTrek-tapahtumaa ajatellen ja suomalaisiin start up -yrityksiin tutustumaan.

Itse sain mahdollisuuden tavata joukon eilen aamiaisen yhteydessä, kun Vesterisen Ville pyysi mukaan antamaan näkemyksiä suomalaisten sosiaalisen median käytöstä ja aktiiveista.

Porukan liikehdintää voi jonkun verran seurata Twitterissä (#finnfactstour).

Kuvassa Arctic Startupin Ville Vesterinen kertoo suomalaisesta start up -meiningistä

Terveiset vaan täältä flunssan keskeltä. Sairauden vuoksi en ole nyt jaksanut itse aktiivisesti osallista netin keskusteluihin, mutta sängyssä voi toki maata läppärin kanssa ja lukea muiden kirjoituksia (selkä on tosin jo nyt aivan jumissa).

Aallon Tuija käynnisti Qaikussa mielenkiintoisen pohdinnan journalismin työskentelytavoista: kuvaisiko termi verkostohaastattelu tapaa, jossa toimittaja etsii juttuunsa tietoa, näkökulmia ja kommentteja netissä? Tuija kokosi keskustelua omaan blogiinsa.

Itse olen tällä tekniikalla kysellyt juttua varten ainakin ihmisten kokemuksia kierrätyksestä. Mutta suoranaisesti en ole tekniikkaa paljon hyödyntänyt työmielessä: tosin toisinaan esimerkiksi blogin kommenttiosastolla käyty keskustelu on saattanut herättää juttuidean tms, eli silloin olen ikään kuin jälkikäteen hyödyntänyt verkostoni tuottamaa informaatiota.

“Twitter on aivan erilainen kuin mikään muu some-palvelu”

Olen myös viime aikoina aktivoinut Twitter-käyttöä mm. lisäämällä Kulutusjuhlan Twitteriin. Halo Efektin Twitter-ohjeet tuntuivat siksi oikein näppärän nasevilta. Minulla on varmasti vielä Twitter-toiminnassani ja -etiketissä opeteltavaa.

Twitterissä minua häiritsee edelleen joidenkin harjoittama itsensä ja tekemistensä hehkuttelumeininki (spämmääjien ohella toki). Mutta toisaalta: eihän sitä ole mikään pakko seurata niitä, joiden päivitykset tuntuvat ylenpalttiselta itsemarkkinoinnilta. Ja Twitterin avulla voi kuitenkin tavoittaa myös kiinnostavaa tietoa ja keskusteluja, kunhan vain löytää oikeaa seurattavaa.

Twitter on Suomessa edelleen kuitenkin varsin harvojen aktiivikäytössä. Olin pari viikkoa sitten puhumassa TaiKissa erityisesti Porkkanamafiasta, mutta myös muuten sosiaalisen median (“some”) käytöstä, ja sielläkin eräs opiskelija kysyi, että anteeksi vaan, mutta mikä ihme on Twitter. Ei siis pitäisi olettaa, että Twitter olisi edes jollain tasolla tuttu heille, jotka eivät “näissä piireissä” pörrää.