Aamulehden alkuvuoden katsotuin nettivideo on ollut “Kaahari törmäsi seinään Nokialla“, joka on kerännyt katsontakertoja sadantuhannen pintaan. Kakkosena tulee “Oliko se ufo? Katso video!” ja kolmosena “Poliisi iski Bandidosin tiloihin Tampereella”.

Näin kertoi Aamulehden verkkopalvelujen kehityspäällikkö Seppo Roth tänään JOKESin Videot verkkoon -kurssilla.

“Toisesta päästä voi kertoa, että kun tehtiin kuntavaalien alla puolueiden puheenjohtajien haastatteluvideoita, niin niiden katselumäärät olivat niin pieniä, etten uskalla niitä edes sanoa.”

Mutta miten saadaan kiinnostava video, kun kukaan ei ole ajanut seinään?

Minun ja työparini tehtäväksi tuli Laukonsillan rakentamisen edistyminen. Ajatuksena oli videon avulla esitellä sillalta maisemia, joita kukaan ei ole vielä nähnyt.

Ensi kesänä valmistuvalta sillalta näkymät eivät kuitenkaan niin mielettömän huikeat mielestäni olleet. Kun aiheesta lehteen tehnyt toimittaja kysyi työmaapäälliköltä, että meinataanko sillan avajaisten kunniaksi järjestää tanssit, niin sain idean, että videollehan voisi ottaa vähän valssausta. Tanssikutsuuni onneksi vastattiin myöntävästi ja niinpä video alkaa tanssahdellen.

(Lisäys eli siltä varalta, että tekniikka kiinnostaa: osa videostamme on kuvattu digipokkarillani Ixus 90S, osa järeämmällä videokameralla, eli aika kevyellä kalustella tällaista saa aikaan).

Sattumalta paikalle sattui myös pari italialaista arkkitehtia, jotka olivat lomalla Tampereella. Näin videolle saatiin vähän ulkomaalaistenkin kommenttia.

Videon laatu on mitä on, eli mielestäni se on pakattu turhan pieneksi ja muutenkin tietysti olimme vasta opettelemassa videon tekoa. Videoiden tekeminen vaatii ns. asiatoimittajalta uudenlaista ajattelutapaa. Kukapa tekstimuotoista lehtijuttua varten pyytäisi tanssia työmaalla?

Aamulehdessä on nyt ainakin toistaiseksi käytössä ilmainen Ning-järjestelmä videoita varten. Kiinnostavaa oli havainnoida, miten lehdessä tämä videopuoli hoidetaan. Selväksi tuli myös se, että niukoilla resursseilla pätkät olisi tehtävä, koska ne eivät tuota (ainakaan toistaiseksi) rahaa. Eikä se videoiden vieminen nettiin ole prosessina vielä täydellisen sujuva.

Medialan murros keikuttaa, ja moniosaajien perään huudellaan. Tämän päivän oivallus oli tajuta, että kyllä minä itse asiassa kohtuullisesti taidan näitä video- ja nettisysteemejä kuitenkin jo hallita, ja kenties joskus myös jonkinlaisella videotuotannolla voisi tienatakin.

Tänään käymäni keskustelu (T=toinen, M=minä):

T: “Oon sieltä Wikipediasta löytänyt melkoisen monta virhettä.”

M: “No tuohon sanoisin, että niitä artikkeleiden muokkaukseen voit sinäkin osallistua.”

T: “Miksi tekisin ilmaista työtä? Teen viestintää ansaitakseni, en tuottaakseni ilmaiseksi sisältöä Wikipediaan.”

M: “Ainakin siksi, että sinäkin käytät sitä Wikipediaa ja netin muitakin ilmaissivustoja, eli vastavuoroisuuden vuoksi.”

Keskustelua ei tässä tilanteessa voitu jatkaa pidemmälle. Mutta edelleen on siis vaikeaa saada ihmisiä ymmärtämään, että meillä monilla on nettisisältöjen tuottamisessa muitakin motivaatioita kuin suora rahanansainta tai pelkkä egon esiintuominen.

Vaikka toki se netti voi auttaa ansaitsemaankin ja sen oman osaamisensa voi tuoda täällä esiin. Sitäkin olen nyt opiskelemassa Tampereella Videota verkkoon -kurssilla Journalistiliiton stipendillä.

Tavoitteeni on näiden kolmen koulutuspäivän aikana saada vähän “ammattilaisnäkemystä” nettivideoiden tekemiseen ja hyödyntämiseen. Nykytaitoni eivät ole kovin kummoiset, vaikka omiin höpinöihin ovatkin vielä riittäneet. Siitä esimerkki taas vaihteeksi alla.

Niin on blogimaailma mennyt parissa vuodessa eteenpäin, etteivät erilaiset blogimarkkinointitempauset jaksa enää suuremmin pohdituttaa. Eli blogien ja markkinoinnin yhdistäminen on selvästi arkipäiväistynyt, eikä se näköjään herätä enää minunkaan huomiotani yhtään samalla tavalla kuin joskus ennen.

Kuten nyt vaikka Forumissa asustavat Anni ja Fanni. Näitä shoppailunrakastajiahan etsittiin työpaikkailmoituksella viime keväänä. Nyt nuoret naiset siis asuvat Forumissa ja jakavat ajatuksiaan erityisesti videomuodossa. Jonkun verran väliin on kirjoitettu tekstiäkin: tyyli ei tosin itseeni kolahda.

Videopätkät ovat toimivampia, mutta kaikki hehkutus tyyliin “mielettömän ihanaa” on minulle liikaa (eli selkeästi en ole kohderyhmääkään, kun en edes pidä shoppailusta).

Olisin sivuille kaivannut jotain perustietoja Annista ja Fannista. Harmittavan usein blogeista puuttuu selvitys, millä taustalla henkilö toimii.

Toinen tapa hyödyntää blogeja on tämä tuttu “kutsutaan blogaajia paikalle”. Sen tiimoilta sattui silmiin Shop with Care -blogista seuraavaa:

“Vietin tästä kauniista maanantaipäivästä muutaman tunnin Finnish Catwalk -tapahtumassa, johon sain kutsun livebloggaamaan. Epämääräisten järjestelyjen takia livebloggaamisesta ei kyllä tullut yhtikäs mitään, mutta… Muutama tapahtumasta löytynyt helmi pelasti päivän.”

Eli siis jotenkin Wanhassa Satamassa järjestetyssä tilaisuudessa oli epäonnistuttu järjestelyissä. Jokainen tapahtumia ja tietotekniikkaa yhdistellyt tietysti tietää, että tekniikan pettäminen on harmittavan yleistä ja mahdollista.

Mutta hyvä tietysti, että tapahtumien raportointimahdollisuutta tarjotaan blogeihin. Tosin liveraportointi tapahtumista omien kokemusten mukaan onnistuu kätevämmin esimerkiksi Qaikuun.

Päätin aloittaa elokuun blogimeiningin vadelmapuskassa videolle juttelemalla. Nämä tällaiset hetket nimittäin saavat ajatuksia sinkoilemaan.

Videota kuunnellessa tosin huomaa, ettei spontaani jutteluni ole kovinkaan loogista tai järkevää. Jossain välissä videota on myös hiljainen hetki, kun säpsähdin, tuleeko Kulosaaren vattupuskaan joku muukin, enkä sitten vaivautunut editoimaan tätä pätkää pois. Myös muutoin teknisellä tasolla ei taaskaan juhlita, mutta tarkoitus olisi syksyn mittaan kehittyä videojulkaisijana.

Videolle kerron muun muassa omasta ns. staycation-lomailusta. Luin viime viikolla Anna Mårdin kolumnin, jossa hän kertoi, että kyseinen staycation-sana on nyt kehitetty Englannissa kuvaamaan lähilomailua: oman kotipaikan lähellä tai ainakin kotimaassa tapahtuvaa vapaa-ajanviettoa. Trendikästä tästä on tullut nyt taantuman vuoksi.

Minulla koko elämä on pitkälti “lähielämää”. Sehän on osaltaan myös joutilaisuutta ja downshiftingia. Videolla höpisen kesäni tekemisistä, niin pyöräilyistä kuin muusta edullisesta lähielosta.

Vadelmapuskassa havaitsi jälleen, miten kannattaa katsoa vähän tarkemmin, sillä niin voi paljastua jotain uutta. Omasta lähiympäristöstäkin voi siis oppia kaikenlaista ja sitä voi hyödyntää eri tavoin, kuten esimerkiksi Dodo ry:n kaupunkiviljelyssä on tehty (aihetta käsitellään myös Globaali piknik -blogissa).

Mutta ei lähiloma välttämättä tule halvaksi. Moision Tepon tapauksessa Helsingissä vietetyllä lomalla rahat ovat kuluneet fillariin. Mutta selvästi pyöräilyllä on nyt nostetta. Pyöräliikennesuunnittelija Marek Salermo toteaa Hesarin jutussa (via pe3):

“Massa-autoistumisen aikaan 1960-luvulla pyöräilystä tehtiin lasten ja vanhusten liikkumismuoto. Siitä ajatuksesta ei ole päästy eroon”, hän sanoo.

Nyt näyttäisi, Tepon ja muiden innokkaiden myötä, pyöräilyllä olevan trendikästä nostetta. Monella on jo useampi kuin yksi pyörä, ja fillareita laitellaan ja kasataan itse. Toivottavasti polkupyörästä tulisi kaikin puolin vakavasti otettu liikenneväline tämän kulutukseenkin linkyttyvän trendin myötä.

Videon loppukevennyksenä esittelen vadelmienpoimintatekniikkani. Marjoja kertyi vajaat pari litraa, joka oli mielestäni hyvä saalis kulosaarelaispuskassa.

- – -

Jos lauantaina ei sada, niin Kulutusjuhlan lähitoiminta jatkuu parkkipaikkapiknikin hengessä Hakaniemessä klo 12-14. Tervetuloa moikkaamaan ja juttelemaan kulutuksesta, netistä, pyöräilyistä ja kaikesta muusta!

Kun tulin kotiin lomaltani, niin täällä odotti myös Anja Alasillan painotuore Blogi tulee töihin -kirja. Hienoa, että viestinnän ammattilainen on kasannut perusoppaan siitä kaikesta, mitä yritysblogiin liittyen pitäisi ottaa huomioon.

Tosin en ole itse vielä ehtinyt kirjaa muuta kuin lähinnä selata: loman jälkeen elämä on täyttynyt menemisistä ja tekemisistä, kuten Mediapäivät (joihin yritän lyhyesti vielä palata blogissa Qaiku-raporttien lisäksi) ja oma sosiaalinen elämä. Arvelin kyllä heti, että varmaan Aallon Tuija arvioi kirjan. Ja niin hän on tänään tehnyt, joten sinne kannattaa vilkaista kirjan omien sivujen ja blogin lisäksi.

Kiitos tietysti kirjasta ja siitä, että olen päässyt mainintoina mukaan. Hämmentää ja ilahduttaa, että minut nähdään yhdeksi Suomen kärkibloggaajista. Omaa häntää ei tohdi nostaa, mutta muiden palautetta on aina mukava saada. Kun oma kirjoittelu on saanut alkunsa harrastuksesta ja sitä myöten syvenneestä kiinnostuksesta, niin on edelleen vaikea mieltää, että tässä nyt tekisi jotain erityistä naputellessaan nettiin tekstejä ja tarkkaillessaan ilmiötä.

Prahaa videolle

Lomani Prahassa sujui oikein mukavasti. Pääsyy reissuun oli elämäni ensimmäinen puolimaraton, ja se meni huomattavasti paremmin kuin uskalsin odottaa. Aika oli 2.10.44: harjoittelumäärääni nähden nappisuoritus.

Olen nyt suunnitellut opettelevani amatööritason videoeditointia. Askel tähän sattumalta tuli juuri Prahan reissun myötä: turistipäivänä otin videokuvaa digikameralle ja koostin kotiin saavuttuani videon (joka on tuossa alla). Selvästi vielä on paljon parantamisen varaa mm. tekstitysten suhteen, mutta jatkan harjoittelua.

Videoblogit eivät vielä Suomessa ole käsittääkseni tehneet suurta ryntäystä. Yksi tekijä on varmasti se, että oman naaman ja puheen kuvaaminen vaatii kanttia: siinä näkyy paljon enemmän kuin pelkässä tekstissä. Sujuva puheentuotanto videolle ei ole kovin helppoa, sen olen saanut itsekin havaita monta kertaa.

Tekniikkahan on periaatteessa varsin yksinkertaista. Moni on kyllä kokeillut blogissaan liittää myös videota mukaan, mutta kovin aktiivisesti “vanhan polven” julkaisijat (=ne kirjoittajat, joita olen seurannut pidempään) eivät ole innostuneet.

Syy lienee myös kulttuurinen. Olemme tottuneet lukemaan ja kirjoittamaan, ja kuten tässäkin blogissa on todettu, niin videota ei voi esimerkiksi silmäillä samoin kuin tekstiä. Enhän itsekään jaksa kovin paljon katsoa videoita: jos ei heti nappaa mukaan, niin katsomisen keskeyttää ja homma jää siihen.

Lisäksi nettiin itsestään kertovia “syytetään” jo muutenkin narsismista, joten videomuotoinen itsensä esittely lienee vielä suurempaa itserakkautta?

Itselleni videoiden teko on tähän mennessä ollut hauskaa vaihtelua pelkkään kirjoittamiseen. Ei sitäkään viitsisi tehdä, ellei se tuntuisi kivalta.

Kun nettiin on jo paljastanut itsestään kirjoittamalla ja kuvin kaikenlaista, niin kynnys videoihinkin on alentunut. Joskus aiemmin olisin varmasti karsastanut ajatusta ja kokenut, että voi ei, vaikutan ihan pöljältä, tukkakin on huonosti, enkä kyllä kehtaa tuollaista löpinää julkaista, mutta nyt “itsehäpäisy” ei suuremmin huoleta.

Tosin katsojia ovat tähän mennessä keränneet enemmän kissaa käsitelleet pätkät kuin omat höpinäni, mutta se tuntuu luonnolliselta: katselenhan itsekin usein YouTubesta hauskoja eläintallenteita sen sijaan, että kuuntelisin asiaa. Viihde on tärkeää!