Medis kirjoitti heinäkuun lopussa kokemuksiaan vuodesta oman itsensä herrana eli yrittäjänä. Suurin piirtein saman ajan minäkin olen pyörittänyt omaa toiminimeä.

Mutta jostain syystä minusta ei tunnu niin ihmeelliseltä. Itsensä irtisanominen ja yrityksen perustaminen vain oli se ratkaisu, joka tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Tosin heti silloin alkuvaiheessa konkretisoituivat myös yrittäjän ongelmat: elokuun lopussa tapahtunut umpilisäkeleikkaus muistutti, miten palkkatyöläisenä ne sairasajat ja palkat ovat toista kuin aloittavalla yrittäjällä.

Silti olen tyytyväinen: aikaa on riittänyt kaikenlaiseen puuhasteluun ja tienaan tarpeeksi tullakseni toimeen (menoni ovat pienet, joten paljon en tarvitse). Moni asia on toteutunut paremmin kuin osasin odottaa, mutta jotain ei ole sitten toteutunut lainkaan.

Jatko-opintoni sen sijaan ovat käytännössä tyssähtäneet. En näköjään saa itsestäni irti motivaatiota ja aherrusta, jota se projekti vaatisi. Viimeisen vuoden mittaan suoritin muutaman yliopistokurssin viestintää, ja tänä vuonna tuskin sen enempää tapahtuu.

Videoita blogeissa yhä enemmän

Videoiden tulemisesta blogeihin kirjoitin talvella. Tällä hetkellä Sun Äitis on innostunut touhusta, ja myös Maurelita julkaisi oman videoblogauksen. SusuPetal on mennyt videolle jo ajat sitten, mutta vähän eri tavalla.

Minä olen julkaissut kissan kuulumisia videomuodossa, mutta ajattelin nyt tällä kertaa tallentaa videolle vähän muutakin, tosin kissa sylissä. Eli siis lisää mietteitä yrittäjyydestä: epävarmuuden sietämisestä ja oman osaamisen markkinoinnin vaikeudesta.

Itse en silti oikein vieläkään ole innostunut videoista, en siis katselemisesta enkä tekemisestä. Tykkään lukea tekstit omaan tahtiin: videoblogia ei voi samalla tavalla nopeasti “silmäillä”, vaan se pitää kuunnella kokonaan (kuten Qimkikin Sun Äitis -kommenttiosastolla kirjoitti). Toisille kuunteleminen ja katseleminen mitä ilmeisemmin sopii paremmin ja he tykkäävät videopätkistä.

Oman itseni tallentamista videolle en koe mitenkään kiusalliseksi, kun olen sitä siis jo kissan kanssa harrastanut pidempään. Enkä jaksa suunnitella videon tallentamista sen suuremmin, joten lopputulos on tällä kertaa tämä:

Mediamyllystä jauhoja -tilaisuus 12. syyskuuta

Jos jotakuta kiinnostaa kokea minut livenä, niin se on mahdollista (blogimiitin lisäksi) TIEKEn järjestämässä aamutilaisuudessa 12. syyskuuta YLEn Ison Pajan tiloissa. Tarkoitus olisi puhua blogeista erityisesti yritysten näkökulmasta. Tilaisuus on maksuton, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen

Päivän Hesarista sattui silmiin otsikko “Väitös: Yrittäjyysopit eivät rohkaise yrittäjäksi” (A 10). Tampereen yliopiston sivuilta löytyi kyseisestä Jussi Pihkalan väitöskirjasta myös tiedote, joka kertoi (lihavointi minun):

“Tulokset osoittavat, että painotettu yrittäjyyskoulutus ei aiheuta opiskelijoiden yrittäjyysaikomuksissa muutoksia. Ne näyttävät olevan suhteellisen pysyviä opintojen ajan. Opiskelijat kokevat yrittäjyyskoulutuksen merkityksen osana opintoja tärkeänä. Koulutuksen avulla kaikkien opiskelijoiden tietoisuus yrittäjyydestä lisääntyy yleisellä tasolla. Opiskelijat arvioivat yrittäjyyskoulutuksen tuovan kuitenkin epävarmuutta siinä mielessä, miten he luottavat omiin yrittäjyyskykyihin. Epävarmuutta aiheuttavat asetetut yrittäjyysopintojen ylimitoitetut tavoitteet, yrittäjäksi kannustamisen ja siihen liittyvän henkisen tuen puute sekä yrittäjyysopintojen laatu ja opintojen ajoitus. Tulosten mukaan on kuitenkin perusteltua liittää koulutukseen yrittäjyyttä.”

Omien kokemusteni perusteella yrittäjyysopinnoilla, joita siis myös ammattikorkeakoulussa ja jopa yliopistossakin olen kohdannut, ei ollut mitään positiivista vaikutusta yrittäjyysajatteluun. Kun yrittäminen nostetaan opinnoissa johonkin hämmentävään erityisasemaan ja tuodaan julki, miten paljon se vaatii, niin vähemmästäkin opiskelija ahdistuu.

Tosin minähän olin jo lapsuuskodissa nähnyt yrittäjän elämää. Nuorempana se varmasti oli tekijä, jonka vuoksi en osannut kuvitella itseäni yrittäjäksi (“ei ole koskaan kunnolla vapaata, töitä tehdään välillä hurjasti, ei saa palkkatyön etuja“), mutta vanhempana myös se pohja, jonka vuoksi päätin kuitenkin kokeilla (“saa tehdä sitä, mistä on kiinnostunut, onnistuminen on itsestä kiinni, saa vapautta määritellä ajankäyttöään“).

Ei minusta olisi suoraan opintojen, ei tradenomin tai maisterin tutkinnon, jälkeen ollut yrittäjäksi. Vuodet työelämässä toivat tarpeellista kokemusta, näkemystä ja uskoa itseen. Ei yrittämisessä mielestäni myöskään ole mitään niin ihmeellistä, että sitä pitäisi jotenkin erityisluontoisena juttuna opinnoissa opettaa, vaan pyrkiä tuomaan se luontevasti mukana muuta opetusta (hankala homma, oletettavasti, mutta eipä sitä palkkatyöläisyttäkään erityisesti opeteta). Kyllä ne, jotka itsensä haluavat työllistää, tekevät sen kuitenkin.

Kuten Kirsi Haapalakin kirjoitti freetyöstä:

“Itse olen tieni valinnut, ja pidän suunnattomasti tästä freelancertyön mukanaan tuomasta vapaudesta. Ehkä siitä voi sen verran jo maksaakin: hintana on epävarmuus ja pienituloisuus. Enhän koskaan tiedä, paljonko tienaan seuraavassa kuussa. Ja sitä seuraavassa. Mutta toisaalta olen oman itseni herrana, joskin masa kukkarossa säännöllisenä vieraana, verokarhun tassu toisella olkapäällä ja vakuutusyhtiön toisella.”

Olen taas mukana uudessa blogissa. Ensimmäistä kertaa minulle jopa maksetaan jonkinlaista korvausta siitä, että kirjoitan blogiin. Kyseessä on viestinnän ammattilaisten, ProComin (aiemmin tunnettu Tiedottajien liittona) blogi.

Olen sopinut olevani mukana ainakin alkuvaiheessa pohtimassa yhteisöviestinnän kenttään liittyviä kysymyksiä. Toki toivon, että blogi saa muitakin keskustelemaan aihealueesta.

Eli omilla blogeilla ei jatkossakaan liene tarvetta eikä etenkään halua tienata suoraan, mutta toki voin naputella sovitusti muihin blogeihin korvauksesta. En tietysti ihan mistä vaan, sillä en nyt sentään kaikesta lehtijuttujakaan tee.

Työn puolelta olen nettiin kirjoittanut esimerkiksi S-ryhmän toimeksiannosta (kuten tämä pakkaamista ja ekologisuutta käsittelevä pätkä).

- – -

Paperisessa ITViikossa syksyn mittaan julkaistut neljä BlogIT-kolumniani löytyvät nyt omalta sivultaan.

- – -

Lisäsin edellisen postauksen loppuun linkkejä blogiteksteihin, joissa käsitellään viime viikon Hesarin blogi-iltaa.

Toisinaan törmään siihen, että ihmiset mieltävät Marinadi- ja Mari Koo -blogi-identiteettijakoni jotenkin hankalaksi. Minulle itselleni se on selvää, ja selitän asiaa niin, että onhan minulla reaalielämässäkin monta eri identiteettiä: olen tytär, sisko, ystävä, kollega jne.

Nykyisessä elämässäni tämä reaalielämän identiteetti aiheuttaakin paljon enemmän päänvaivaa kuin netti-identiteettini. Kun minun pitää esitellä itseni, pitäisi kertoa myös se, mitä teen. Tilanteen mukaan oma määrittelyni vaihtelee esimerkiksi seuraavasti:

• (free)toimittaja, kirjoittaja, tekstintuottaja
• kuluttajaekonomisti, maatalous-metsätieteiden maisteri
• blogaaja, blogiaktiivi; kansalaisjournalistikin (vai Jannen lanseeraama “blogipiirin keskiö”)?
• kuluttaja- ja nettiaktiivi
• jatko-opiskelija, väitöskirjaa aloitteleva, joskus jopa tutkija
• yrittäjä, konsultti

Kaikki liittyvät kaikkeen, eikä yhtä hyvää titteliä tunnu olevan. Joissakin tilanteissa jokin toinen rooli on parempi ja toimivampi kuin toinen. Toiset olen itse omaksunut vahvemmin, toisia vähän vierastan.

Esimerkiksi “kansalaisjournalisti” on termi, jota en itseeni osaa liimata. Yrittäjänäkään en itseäni ole tainnut vielä esitellä, vaikka sitä tietysti nyt hyvin leimallisesti olen. Blogipiirin keskiö -tyylisiin nimityksiin ei ole tarkoituskaan suhtautua kovin vakavasti!

Mieti, mikä olisi sitten sopivaa. Päähän lennähti sanapari sosiaalinen medianisti. Ei vain taitaisi sekään olla erityisen hyvin myyvä titteli!

Viestimieli aloitti

Oma mainos ensiksi eli siis perustin toiminimen nimeltä Viestimieli. Palveluita saa ostaa! Nettisivusäädöissä ja muussa touhuissa sain onneksi apua itseltäni fiksummilta, eli Ilkka teki hienon työn webmasterinani ja Oopa suunnitteli logon.

Blogaaminen kannattaa: en ole lainkaan varma, että minulla ensinnäkään olisi koko toiminimeä ilman tätä blogi-intoilua, ja toisekseen sitä kautta olen tutustunut osaaviin ihmisiin, kaverustunut ja ystävystynyt ja saanut apua. Se on hienoa se!

Kuohuntaa muotiblogeissa lehtijutun vuoksi

Melkoisen mylläkän Hesarin kuukausiliitteen muotiblogijuttu herätti: toimittaja nosti saamansa palautteen esiin omassa blogissaan. Monet muotiblogaajat kokevat, että juttu vähätteli ja arvosteli heitä, vaikka itse en jutun sävyä todellakaan tällaiseksi tulkinnut.

Mutta eihän tämä sinällään uutta ole blogeista kirjoittaessa. Älähdyksiä tulee, kun blogeja käsitellään valtamediassa, koska eihän tätäkään ilmiöitä koskaan voi selittää niin kaikenkattavan hyvin, että jokainen kokisi toimittajan siinä onnistuneen.

Tampereella seminaari lokakuussa

Mediakasvatusseuran, Tampereen yliopiston mediakasvatushankkeen ja Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksen kaikille avoin seminaari “Hei me blogataan! Digitaalisen lukutaidot sosiaalisen median käytänteissä” lokakuun 15. päivä. Ajattelin tyrkyttää omaa esitystä työryhmiin, kun kerran sana on vapaa.

Jaiku mukana Mobiili sähköinen yhteiskunta -kurssilla

Neljänneksi: Olen mukana viestinnän laitoksen järjestemällä Mobiili sähköinen yhteiskunta -kurssilla, joka alkoi eilen. Kurssia varten perustin luennon alussa oman Jaiku-kanavan, johon on nyt lisäkseni liittynyt pari kurssilaista ja muita kiinnostuineita. Eli näin nyt sitten testataan, miten tuollainen tapa sopii omaan oppimiseen. Ainakin nyt tuntuu, että perusluentoistumisen oheen sai näin hyvää lisämeininkiä ja keskustelu aiheen tiimoilta laajenee luentosalin ulkopuolelle.