Uusia, perehtymisen arvoisia tekstejä ja tutkimuksia tipahtelee tietysti koko ajan. Viimeisimpinä seuraavat:

- Social Issues Research Centren (SIRC) raportti Life online: The Web in 2020 (via Marjut). Koko raportin saa sähköpostiin tilaamalla. Suosittelen!

Raportissa ennustemtaan mm. shoppailuun kehittyvän virtuaalisia 3D-katuja. Ostamisessa ja markkinoinnissa lisääntyvät yksilöllisyys ja kohdentaminen. Perinteinen ihmisten kategorisointi on hylättävä, kun kuluttajista koostetaan tietopankkeja (kuten Amazon.Comin suosittelut tyyliin “Ne, jotka ostivat tämän, hankkivat myös nämä”). Mutta koska shoppailu on vapaa-ajan aktiviteetti, niin edelleen tunnusteluun, kokeiluun ja ystävien tapaamiseen liittyvä ostostenteko kuuluu elämäämme.

Länsimaissa paikallisten, alkuperäisten ja reilun kaupan tuotteiden suosiminen pakottaa bisnestä muuttamaan toimintatapojaan.

Yhteisöllisyydestä raportti toteaa, että vuonna 2020 emme enää ajattele virtuaalisia yhteisöjä “vaihtoehtoina” todellisille, vaan lisäfoorumeina puhumiseen, ostamiseen, työskentelyyn, elämiseen ja vapaa-ajan viettoon. Netti tulee kaikkialle, kuten pyörät ja muste sitä ennen, joten virtuaalisuus ei ole erillinen osa muusta maailmasta, ja muuttaa käsitystämme siitä, kuinka jattelemee, tunnemme ja toimimme.

- Pirkalta löysin Vizu Answersin tekemän kyselyn (pdf) blogien lukijoista. Mitään suurempia yllätyksiä edellisiin blogitutkailuihin ei äkkiseltään pompannut silmään: blogeissa arvostetaan hyvää kirjoittamista ja aihepiiriä. Lähes 70 prosenttia lukee blogeja päivittäin ja uusia blogeja löydetään erityisesti toisten blogaajien linkeistä.

Blogista tuntuu tekevän blogin kirjoittajan omat mielipiteet, kirjoitustyyli, “toimituksellinen vapaus” ja layout. Blogeja luvetaan huviksi ja oman henkilöjohtaisen kiinnostuksen vuoksi: kolmannes lukee saadakseen tietoa tai opiskellakseen, jotkut työn vuoksi. Tämän kyselyn vastaajista kolme neljästä lukee blogeja, 12 prosenttia kommentoi ja 11 prosenttia kirjoittaa omaa blogia.

- Lisäksi Sedis linkkasi Tampereen yliopistossa tehtävän Blogipäivyriprojektin osana olevan Heli Sillanmikon raporttiin (pdf) “Blogien käyttö viestinnässä”. Hyvä yhteenveto ja tietopaketti blogeista muutamalla esimerkillä höystettynä.

Tällä viikolla kuulin YleX:ltä Vili Lehdonvirran haastattelun, ja häntä oli myös jututettu Tekniikka&Talouteen. Olen seuraillut Vilin blogia, mutta nyt vasta kiinnostuin toden teolla hänen virtuaalisen kuluttamiseen liittyvästä tutkimuksesta. Lehtijutussa todetaan:

Lehdonvirran mielestä kaikki kuluttaminen on enemmän tai vähemmän virtuaalista. Vain pieni osa kulutuksesta menee fyysisten tarpeiden tyydyttämiseen. Etenkin nuorison trendikuluttamisessa vaatteet valitaan aivan muiden perusteiden, kuin niiden suojaavuuden tai kestävyyden pohjalta.

Radiohaastattelussa Vili puhui myös siitä, kuinka virtuaalisesta kuluttamisesta tulee samalla tavalla “pakko” kuin vaikkapa puutarhanhoidosta. On pidettävä huolta tästä identiteetistä ja siitä, millaisen kuvan annamme itsestämme muille, ja siksi siihen käytetään rahaa.

Vili myös kertoi haastattelussa siitä, miten ristiriitaisesti pelimaailmassa suhtaudutaan siihen, jos joku ostaa asemansa pelaamisen sijaan. Asetelma on sama kuin “vanhan rahan” ja nousukkaiden suhteessa.

Näitä samoja juttujahan se Thorstein Veblen kirjaili Joutilas luokka -teoksessaan sata vuotta sitten. Nyt olemme vain siirtynyt toisen tyyppiseen ympäristöön. Kuten Vili toteaa:

“Kriitikoiden mielestä virtuaalisilla tavaroilla ei ole mitään arvoa. Taloustieteissä arvo on kuitenkin subjektiivista. Tavaran tai hyödykkeen arvo on se, mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä.”

Blogeissa arvo on suurelta osin sisällössä. Mutta ei kai se olisi kovin ihmeellistä, jos joku haluaisi päästä blogosfäärissä arvostettuun asemaan ja ostaisi joltain muulta jo läjän valmiita tekstejä. Koska myös linkitykset tuovat arvoa, niin onhan jo nyt suomalaisissakin blogeissa ollut tätä ilmiötä, että blogaaja saa sähköpostia “linkitä minuun, niin linkitän sinuun”. Vaihdantatalouttahan se on.

Itseäni tietysti kiinnostaa se, mitä ihmiset kertovat kuluttamisestaan blogeissa: mitä sillä halutaan viestiä? Miksi minä lähetän kuvia joistakin ostoksistani kännykkäkuvablogiini ja olen valmis maksamaan sen tekstiviestin hinnan joka kuvasta?

Blogihan tarjoaa myös mahdollisuuden kertoa, mitä ostaisi, jos ei tarvitsisi mammonasta välittää. Muotiblogit ovat tässä hyvä esimerkki. Kaikkea ei tarvitse siis hankkia itse, vaan riittää jo se, että viestii, mistä olisi kiinnostunut.

Nyt ajatukseni ovat suuntautuneet hiukkasen sivuun omasta tutkimusaiheesta ja enemmänkin yhteisöjä käsittelevään pohdintaan. Törmäsin tutkimukseen otsikolla “Virtual Communities of Consumption: Networks of Consumer Knowledge and Companionship” (tehnyt K. de Valck, lyhennelmä ja koko tutkimus, PDF), ja jo pelkästään siinä tuntuisi riittävän pohdittavaa pidemmäksi aikaa.

Muutama mielenkiintoinen nosto Conclusions-osiosta:

Tutkimus vahvistaa yhteisön ydinhenkilöiden merkityksen.

“The core members are the community’s ultimate contributors that nurture the community with their expertise by supplying and discussing information. They are also, together with the informationalists, the group of community members that retrieve most information from the community.”

Kuten on luontevaa olettaa, niin virtuaalisessa yhteisössä kiinnostuksen kohde on se tärkein yhteinen nimittäjä. Muut, esimerkiksi sosio-ekonomiset tekijät, menettävät merkitystään. Lisäksi virtuaalisuus tekee tiedon jakamisen helpommaksi.

“The online environment breaks down barriers, which makes it easier for people from diverging backgrounds to meet, interact, and share knowledge, e.g., between members from different cultures or age cohorts. To convince others of their expertise, discussants often call upon authority; ‘natural’ authorities have most influencing power.”

Tutkimuskohteena ollut, ruoanlaittoa käsitellyt nettisivusto (SmulWeb) on selvästi käyttäjilleen tärkeä tiedonlähde.

“SmulWeb’s recipe database, which is entirely generated by consumers, is considered a better source of information for cooking decisions than family and friends, magazines, papers, and the broadcast media.”

Tutkijat näkevät virtuaalisen maailman markkinoijille hyvänä mahdollisuutena.

“Thus, virtual communities offer marketers the possibility to gain insight in word-of-mouth recommendations in an unobtrusive way and on a continuous basis. Instead of only observing, marketers could also decide to participate in the community. By providing background information, explanations, and showing interest, they may be able to influence and direct the word-of-mouth communication about their products, services, and companies.
Marketers could follow an even more proactive strategy and develop virtual communities as
alternatives to existing reference groups.”

Ja kuten ennenkin on osoitettu, rehellisyys on tärkeää.

“Announcing their presence in the community and informing community members about how their contributions might be used is critical in developing an open and honest relationship.”

Yhteisön johtajien rooli korostuu konfliktien ja muiden ongelmien välttämiseksi.

“Awareness and active management of the different needs and wants of members can
solve a lot of tensions. Most importantly, managers should create separate spaces for
differing activities and contributions.” – - -

“Social involvement can be enhanced when the community contains functionalities with which members can get to know each other; personal home pages, guest books for messages, putting members in the spotlight, birthday notifications, and chat rooms are some of the tactics that can be used to facilitate the process of developing relationships. Next, frequency of member visits can be enhanced with a constant supply of fresh nformation that rewards regular visits to the community to check out what’s new. Thus, members should be encouraged to contribute content.”