Eilen tuli naputeltua netin kansalaiskeskusteluseurannasta. Aiheesta voisi jatkaa How to measure Social Media Relations -artikkelin (pdf) verran, joka on selkeäsanainen ja nimenomaan yrityksille suunnattu teksti aiheeseen liittyen ja tuo mielestäni hyvin esiin perusperiaatteita yritysnäkökulmasta.

Kirjoittaja, Katie Delahaye Paine, kehottaa ajattelemaan blogosfääriä porukkana, “focus groupina”, joka koostuu asiakkaista (nykyisistä ja tulevista), yhteistyökumppaneista, työntekijöistä jne. Kuten kaikessa muussakin mediaseurannassa, niin blogeissakin pitäisi miettiä myös muuta kuin määrä: miten kirjoitetaan, kuka kirjoittaa. Todennäköisesti vain pieni osa kaikesta tekstistä on relevanttia yrityksen kannalta.

Jokaiseen kommenttiin ei syytä reagoida

Artikkelissa kehotetaan myös pitämään järki mukana ja pää kylmänä, eli esimerkiksi ei kannata heti rynnätä keskusteluun, kun vastaan tulee ensimmäinen negatiivinen kommentti.

Ensin kannattaa tutkailla blogia yleisesti: miten se on kirjoitettu, kuka sitä kirjoittaa, millaisia tekstit ovat, onko siellä kommentteja. Ei välttämättä kannata reagoida mitenkään, jos kyseessä on blogi, johon ei ole linkkejä ja jossa ei ole keskustelua. Mutta jos blogi tai kyseinen teksti on suosittu (siihen tulee paljon linkityksiä tai kommentteja), niin tilanne on toinen.

Peruspressitiedote on blogaajalle usein roskaa

Lisäksi myös se tärkeä muistutus, joka yritysten pitäisi pitää mielessä, jos blogaajia lähestytään:

“Do not spam bloggers! Generic press releases sent to bloggers will probably get you labeled as a “junk sender.” Nothing you ever send will get through, ever again.”

Tekstin mukaan yksi oleellinen syy seurata blogeja on se, että myös toimittajat seuraavat niitä. Juttuideoitahan blogeista kaivelee jo moni suomalainenkin, ja voi olla, että jokin blogiteksti herättää laajemminkin median mielenkiinnon. Henkilökohtaisesti minä itse ainakin saan paljon virikkeitä blogien kulutuskirjoittelusta niin blogi- kuin muuhun kirjoittamiseen.

Mutta toki artikkeli muistuttaa myös siitä, kuinka blogitekstien avulla pääsee perehtymään mm. siihen, miten kuluttajat tekevät valintoja ja mistä he löytävät tietoja.

Blogissa korostuu kirjoittaja

Oman sanasensa Katie Delahaye Paine toteaa myös yritysten omista blogeista (kun vastikään niitä intran blogeja täällä pohdittiin):

“The reason blogs become popular is that they reflect the real personalities and values of the people writing them. No one reads a blog to get more corporate-speak. They read blogs to get the information BEHIND the corporate speak.”

Blogeja siis kirjoittavat ihmiset, eivät yritykset, ja siksi blogien sisällönkin pitäisi rakentua sen mukaisesti.

Opiskelijat kampanjoivat Facebookissa ja saivat brittiläisen pankin perumaan suunnitellun korkojen noston, kertoo BBC:n uutinen (via Digivirta, jossa tarkempi selostus suomeksi).

Tuhannet opiskelijat uhkasivat HSBC-pankkia boikotilla Facebookissa. He perustivat yhteisön, johon nopeasti liittyi yli 5000 jäsentä. Tämä sai pankin perumaan suunnitelmansa.

Ilmeisesti kyseessä on ensimmäinen Facebookin kautta tehty kuluttajaboikotti, joka on johtanut yrityksessäkin tekoihinkin.

Kiinnostava tapaus, saa nähdä, syntyykö näitä enemmänkin ja mitkä ovat vaikutukset. Nettiaddresseihin verrattunahan Facebookissa ihmiset osallistuvat “aidommilla” henkilöllisyyksillään, eli kun addresseissa ei voi todentaa henkilöitä, niin Facebookissa se onnistuu huomattavasti helpommin.

Mutta toisaalta jos boikotteja syntyy kuin sieniä sateella ja niihin osallistutaan noin vain, niin painoarvo vähenee.

Mutta kuten tänään puhuessani Demos Helsingin ja Dodo ry:n tilaisuudessa totesin, niin onhan Facebookissa muuten kuluttajien väliseen tiedonvälitykseen mahdollisuuksia, jotka jo itse olen havainnut. Jos heittää sinne kysymyksen suosikkikahvilasta tms., niin sen saa laajalle porukalle, joka kuitenkin koostuu tutuista (eli luotettavista) henkilöistä. Sama toiminto on tietysti ollut jo kaikenmaailman IRC-kanavilla ja muualla, eli eihän tämä mitään mullistavaa ole nettiäkään ajatellen.

Minulta pyydettiin Ylen uutisiin kommenttia Hopottajista, ja tietysti suostuin. Koska oletettavasti tv:ssä asiastani kuuluu vain todella pieni osa, niin selvitän näkemystäni näin kirjoitetussa muodossa. (Pätkä tekstiä aiheesta Ylen nettisivuilla.) Lisäys: Ohjelma on katsottavissa Ylen Areenan kautta.

Hopottajathan ei enää ole Suomessa ihan uusi juttu, ja kun systeemi lanseerattiin vajaa kaksi vuotta sitten, niin jo ensireaktioni oli pikkuisen nihkeä. Mielestäni hyvä tuote saa puskaradiomainetta ihan ilmaiseksi, vaikka toki ymmärrän, että Hopottajien käyttö voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta sanan levittämiseksi. Mutta kyllä yritys voi vain jakaa tuotteitaan suoraan kuluttajille ja pyytää palautetta, jos haluaa.

Hopottaja siis rekisteröityy palveluun ja saa kampanjatuotteen veloituksetta käyttöönsä sekä ohjeet hopotukseen. Sitten hän kerää ns. hopotuspisteitä, jotka lasketaan sen mukaan, kuinka hän raportoi hopotuksiaan (sekä kasvokkaisia että esim. sähköpostitse tekemiään), ja eniten pisteitä keränneet palkitaan.

“Hopotttaja raportoi Hopotuksensa netissä ja arvioi Hopotuksensa onnistumista tapauskohtaisesti. Raportista käy ilmi myös kenelle, koska, mitä ja miten hän on hopottanut.”

Säännöissä kerrotaan vielä seuraavaa:

“Raportin tulee palvella kampanja-asiakkaan tarpeita. Palveluntuottaja voi pyytää Hopottajaa täydentämään ja täsmentämään hopotusraportteja, jotta raportti täyttää sille määritellyt edellytykset, ja jotta Hopottaja saisi siitä Hopotuspisteitä.

Palveluntuottajalla on oikeus oman yksinomaisen harkintansa mukaan olla hyväksymättä Hopotusraportteja, määrätä Hopotuspisteille kampanja- tai Hopottajakohtainen maksimi tai tehdä muita rajoituksia Hopotuspisteiden kertymiseen tai niiden perusteella mahdollisesti suoritettaviin palkkioihin.”

Mitään varsinaista takuuta siitä, että hopotusraportti olisi aito, ei siis sinällään ole. Tämän vahvisti myös toverini, joka on ollut mukana hopottajissa. Hän totesi, että oli tuntunut suorastaan kornilta täytellä raportteja tyyliin “naapurille tuossa postilaatikolla tuotteesta kerroin”, ikään kuin kukaan niin tekisi.

Hän mainitsi myös nähneensä jonkin hopotettaviin tuotteisiin liittyneen, hyvin laaditun blogitekstin, joten sinällään tietysti hopotus voi hämmentää blogeissakin. Tätä en osaa toistaiseksi pitää kovin suurena ongelmana: jos on saavuttanut “hyvän blogimaineen”, niin tuskin sitä haluaa riskeerata hopottamalla jostain, jota pitäisi oikeasti huonona. Toki anonyymisti voi vaikka blogin perustaa pelkkää hopotusta ja muuta tuotekehua varten, mutta enpä usko näitä vielä suuremmin olleen.

Normaali kuluttajan valintaprosessi puuttuu

Lisäksi Hopottaminen sisältää mielestäni useita heikkouksia niin kuluttajien kuin sitä käyttävän yrityksen kannalta.

Puskaradio perustuu ihmisten väliseen luottamukseen. Hopottajia ei varsinaisesti kehoteta kehumaan tuotteita, mutta koska tuote on saatu veloituksetta, niin kuluttaja ei ole tehnyt “normaalia” valintaprosessia. Lisäksi hopotuksen saa kuulemma kertoa tutuille, mutta sittenhän se vie pohjan puskaradioajatukselta. “Hopotan teille nyt tätä, kun sit saan niitä pisteitä.”

Jos hopottaja kehuu tuotetta, josta ei oikeastaan niin piittaa, niin hänhän huijaa niin itseään, tuttujaan kuin kampanjan järjestäjää. Mutta houkutus tällaiseen lienee kohtuullinen, koska vain hopotusraporteilla voi saavuttaa sen mahdollisen lisäpalkkion. Enkä todellakaan tiedä, miten noita hopotusraporttien oikeellisuuksia voisi tarkistaa. Tuttuni kertoi, että jotkut olivat keränneet hopotuspisteitä niin paljon, että mahdottomalta tuntui niiden kertyneen aitojen hopotusten perusteella.

Yritys taasen ei mielestäni voi olla varma, että saatu palaute on aidosti rehellistä. Näin ollen tällaisesta kampanjasta maksaminen on varsin turhaa.

Blogeilla tavoitetaan esimerkiksi tietyt harrastajaryhmät

Hopottamisen tyylistä puskaradiotoimintaa voisi harjoittaa muutenkin ja aidommalla otteella, ja varmasti niin tehdäänkin. Kun tuote on hyvä, niin se saa mainetta, ja myös netissä.

Esimerkiksi Krista on raportoinut neuleblogeissa levinneestä tiedosta Kool Aid -jauheen soveltuvuudesta lankojen värjäämiseen. Tuotteen maahantuoja totesi sähköpostissaan Kristalle: “Eli kyllä juuri tämän Kool Aidin kohdalla blogien kirjoittelulla on ollut suuri merkitys Toki pitää itse myyjänä huolehtia asiakkaistaan niin että blogeissa kirjoitetaan positiivisesti tai missä tahansa. Jos palvelisin yhdenkin asiakkaan huonosti, voit varmasti arvata että myös se tieto viedään blogiin…
Olen itse laittanut mainoksen ainoastaan omalle nettisivulle.Blogit ovat hoitaneet oikeastaan koko mainostamisen.”

Tokihan nettiä ja yhteisöjä Suomessakin ihan tosissaan ja rahalla käytetty tuotteiden lanseeramiseen. Yksi esimerkki eli Fazerin salmiakkisuklaa ja IRC-galleria esiteltiin Luovat-blogissa (ja jota Vesa kriittisesti arvioi Otsoni-blogissaan).

Kehun aiheesta mutta en vain rahasta

Kyseisen tv-pätkän toimittaja kysyi, onko minuun oltu yritysten taholta oltu yhteydessä ja tarjottu tuotteita Kulutusjuhlaan arvioitavaksi. Näin ei ole tapahtunut, vaikka toki olisin valmis asiasta keskustelemaan ja mieluusti ottaisin kaikenlaista ilmaiseksi arvioitavaksi.

En vain missään tapauksessa halua sitoutua kehumaan tuotetta, jos en olisi sitä mieltä. En olisi valmis ottamaan riskiä, että puhun hyvää jostakin vastoin aitoa mielipidettäni, ja kyllä se olisi vastoin periaatteitanikin.

Mutta jos firma uskoo siihen, että olen kohderyhmän edustaja, joka tuotteesta/palvelusta tykkää, niin tänne vaan! Ja tietysti tuon mahdollisten arviointieni kohdalla esiin, jos sattuisi tällainen diili jostain syntymään. Läpinäkyvyytta ja avoimuutta lienen toistellut kyllästymiseen asti.

Lisää aiheesta mm. seuraavissa aiemmissa kirjoituksissani:

Markkinointi näkyy jo Ruotsin blogeissa

Flogit floppaavat

Haja-ajatuksia blogeista ja kulutuskirjoittelusta

(Ja tietysti otan mieluusti kommentteja vastaan ja kerron lisää mielipiteitäni, saa ottaa yhteyttä suoraankin. Lisäksi olen tietysti kiinnostunut kuulemaan suomalaisista WOM (word-of-mouth) -kampanjoista!)

Juuso tekee opinnäytetyötään liittyen yritysblogeihin. Hän julkaisi nyt keväällä Blogikyselyn, josta on nyt nähtävillä vastausten prosenttijakaumia (pdf).

Vastauksia kyselyynsä Juuso sai mielestäni oikein mainion määrän eli 939. Kuten Juusostakin, niin myös minusta yllättävästi vastaajista yli 80 prosenttia on naisia: onko kyse siitä, että he vastaavat kyselyihin helpommin, vuodatus-fooruminn vaikutus (Juuso kertoo suuren osan vastaajista tulleen sieltä) vai mistä? Ovatko naiset suomalaisessa blogosfäärissä niin selvä enemmistö: käsityöblogit antavat toki viitteitä siitä, että naisia on paljon, mutta tuskin noin paljon.

Puolen tunnin blogilukuannos päivittäin

Yli puolet vastaajista on iältään 22-35-vuotiaita. Opiskelijoita tai koululaisia on kolmannes, samoin työssä täysipäiväisesti käyviä.

Juuso toteaa: “- – -pikaisella silmäyksellä keskimääräinen blogien lukija näyttäisi lukevan lähes päivittäin blogeja käyttäen tähän aikaa enintään 30 minuuttia päivässä.” Joka kolmas sanoo lukevansa säännöllisesti 1-4 blogia. Yli sadan blogin seuraajia on joukkoon mahtunut kuusi kappaletta. Lähes kaikilla on myös oma blogi, ja noin 55 prosentilla se on ollut vuoden tai alle. Yhden blogin ylläpito riittää suurimmalle osalle, kaksi blogia on noin joka neljännellä.

Kehuja haukkuja useammin

Mutta sitten siihen osuuteen, joka omasta näkökulmastani on kaikkein kiintoisin, eli kuinka paljon kirjoittajat ovat mielestään kehuneet tai haukkuneet tuotteita ja palveluita blogeissaan.

Noin 20 prosenttia sanoo haukkuneensa yritystä tai tuotteita kerran tai kahdesti, kymmenisen prosenttia tätä useammin, eli yhteensä kolmisenkymmentä prosenttia.

Kehuja antaneiden määrä on suurempi eli nelisenkymmentä prosenttia. Lisäksi kehujista parikymmentä prosenttia kertoo tehneensä tätä useammin kuin kahdesti.

Lisäksi Juuso on kysynyt sitä, ovatko blogien kehut vaikuttaneet jonkun tuotteen tai palvelun käyttöönottoon. Yli neljäkymmentä prosenttia muistaa tällaista tapahtuneen. Kyselyssä annettiin myös mahdollisuus nimetä näitä tuotteita, ja näistä Juuso lupailee tarkempaa tietoa kesällä.

(Toki pitää pitää mielessä taas se, että ostopäätösprosessi on monitahoinen ilmiö ja se, millaiset tekijät ovat hankintoihin vaikuttaneet, ei ihmiselle itselleenkään aina ole selvää. Ja kuten olen joskus sanonut, niin sinällään prosenttiluvut tällaisesta tiedosta eivät ole kovin oleellisia: varmasti blogit vaikuttavat, mutta vaikutusta vain on hirvittävän hankala mitata.)

Mutta joka tapauksessa kysely näyttäisi tukevan sitä fiilistä, mikä minulla on blogien tuote- ja palveluarvioinnista, eli blogosfäärissä kehutaan ansiokkaasti. Perinteisestihän puskaradion toiminnasta on todettu, että huonosta tuotteesta/palvelusta valitetaan lähipiirille paljon, mutta kehut kerrotaan vain harvalle.

Itse haluaisin siis analysoida ainakin tätä: onko suomalaisissa blogiteksteissä kehuja vai haukkuja, ja millaisia ne ovat?

Juuso on kysellyt myös suhtautumisesta yritysblogeihin, joten siitä tiedosta kiinnostuneet: kannattaa vilkaista kyseinen pdf. Ja tietysti jään odottamaan Juuson omia, aikanaan syntyviä analyysejä ja itse opinnäytetyötä!

Blogistit tulevat

Irrallinen huomio matrixx2.01-blogissa olevasta Kari A. Hintikan Mikrobitti-kolumnista:

“Kirjoitin mashupeista taannoin hieman (MB05/12), mutta nyt ne ovat nousemassa valtavirtaan Yahoo Pipesin myötä ja blogistit hehkuttavat.”

Kyllä, blogisti on sanana saamassa lisää huomiota! (Bloggaaja, blogaaja ja blogisti -terminvääntöähän käytiin viikko sitten).

- – -

Ja flunssa jatkuu. Onpahan aikaa kirjoitella blogiin, kun ei jaksa keskittyä lukemaan mitään älyllistä.

Viime viikon Cisionin tilaisuudessa Alexander Mason kertoi myös siitä, kuinka he seurasivat H&M:n malliston lanseerauksen yhteydessä blogeissa käytyä keskustelua.

Ennen varsinaista lanseerausta sellaiset 60-70 prosenttia blogiteksteistä oli positiivisia: niissä kehuttiin asuja ja haluttiin ehdottomasti ostaa jokin tuotteista.

Kun H&M julkisti uuden malliston, niin blogitekstien sävy muuttui negatiiviseksi. Kaupoissa oli ollut “ryysis”, vaatteet eivät vastanneet kuvien perusteella syntyneitä mielikuvia ja monet tuotteista myytiin loppuun nopeasti, mutta ne päätyivät myyntiin ruotsalaisten Huuto.netiin eli Blocket.se:hen.

Odotukset, toiveet ja pettymys

Tässähän siis tapahtui klassisia kuluttajien näkemyksiin vaikuttaneita asioita: moni varmasti tietää sen fiiliksen, kun vaate näyttää kuvassa hyvältä, mutta todellisuudessa se ei istu päälle lainkaan tai näyttää muuten vaan väärältä. Luonnollisesti seurauksena on pettymys, koska odotukset ovat olleet jotain muuta.

Eli netissäkin pitäisi pystyä tarjoamaan mahdollisimman todenmukainen kuva tuotteista. Se on hankalaa, koska vaatetta ei voi tunnustella ja koettaa, mutta vähintään useita erilaisia kuvia olisi saatava tarjolle.

Tarjoa tietoa vähitellen

Mason antoi myös pari vinkkiä yrityksille blogimarkkinointiin. Hän kehotti käyttämään blogaajien omia työkaluja, kuten videoita, ja jakamaan tietoa ripotellen, eli ei koko kampanjasivua auki samana päivänä. Näin kävijät saadaan palaamaan sivuille.

- – -

Masonin blogin kautta päädyin myös seuraaviin tiedonlähteisiin:

Tanskalainen Semoblog tarjoaa blogikirjoittajille mahdollisuuden tienata rahaa:

“A website in Denmark semoblog.com have started a service which gives bloggers between 40 and 400 danish kronor per post that they write about specific products or services. semoblog.com have stated that the only demand is that blogger is open with the fact that they have recived money to write the bloggpost.”

Blogimarkkinointiin perehtyneessä, Lundin yliopistossa tehdyssä tutkielmassa todetaan tutut seikat puskaradiosta, avoimuudesta, mielipidejohtajuudesta ja luotettavuudesta (via):

“Our analysis has showed that the blog are considered credible based on the fact that they are based on word of mouth communication. The credibility is also affected since the receiver of a message is more likely to identify with the blogger, and by openness. This is amplified by the fact that the blogger often is a leader of opinion, and by the media itself. The conclusions concerning the ability to control shows that companies should have an increased possibility to affect the communicated message.
This indicates that it is possible for a blog to be credible and also be affected by companies. The key factor is openness.”

(Kirjoittelen tätä reilun 38 asteen kuumeessa, joten jos ajatuksissa on tavanomaista enemmän sekavuutta, voin syyttää sairautta.)