Tämän kevään ainoiksi opinnoiksi jää Tieteen popularisointi -kurssi, joka järjestetään tiedekuntamme jatko-opiskelijoille Olen siis edelleen kirjoilla jatko-opiskelijana, mutta suuria suorituksia sillä saralla on turha odottaa

Menin mukaan tietysti kiinnostuksesta aiheeseen ja toivoin, että saisin hyviä neuvoja ja vinkkejä. Lähes kaikki muut kurssia käyvät ovat luonnontieteellisemmin suuntautuneita (biotekniikkaa, metsäpuolta jne.) ja ihan oikeasti tekevät tutkimusta.  Kurssilla keskityttiin tutkijoiden “mediayhteistyöhön”, tiedotetekstien kirjoittamiseen ja YLEn tiedetoimitukseen.

Blogeista tai tutkijoiden omista tavoista tehdä tutkimustaan julkisemmaksi esimerkiksi netin avulla ei oikeastaan keskusteltu sivulausetta enempää. Minä olisin tietysti voinut paasata aiheesta, mutta ehkä onneksi siihen ei tullut mahdollisuutta.

Kurssia vetää YLEn radiopuolen tiedetoimittaja Sisko Loikkanen. Kurssia pidettiin porukassa kahtena päivänä, ja erityisesti minua on ilahduttanut “pilkunviilaus”.

Tiedän kärsiväni ajoittain pahasta ns. substantiivitaudista. Sisko nosti aiheen kurssilla esiin, ja toivottavasti jatkossa osaan kirjoittaa napakampaa tekstiä, jossa turhat substantiivimuodot on karsittu.

Substantiivitaudista ja kömpelöistä lauseista käytiin luennolla läpi mm. seuraavia esimerkkejä:

”Näin hankalassa kohteessa on oltava tarkkana kaikkien teknisten ratkaisujen ja varsinkin niiden sijoittamisen kanssa.”

”Tavaroiden tuottajilta tämä edellyttää nykyistä enemmän valmiuksia kierrätysmateriaalien hyödyntämiseen.”

Tyypillisiä substantiivi-ilmauksia ja tapoja, joilla ne voisi korvata:

“…on annettu opetusta” —> opetettu
“…tutkimus on keskittynyt” —> keskeisesti tutkitaan
“…sen mallintaminen on vaikeaa” —> on vaikea mallintaa

Yritän siis parhaillaan karsia näitä ilmaisuja pois omista teksteistäni. Onneksi saan myös tietyiltä toimeksiantajilta erittäin opastavaa palautetta ja muokkausta, jonka avulla omia virheitään oppii näkemään.

Substantiivitaudin yleistymisen syyksi on veikkailtu mm. englannin vaikutusta. Lisäksi substantiivikieli on sellaista sopivan epämääräistä, esimerkiksi julkishallinnon suosima tapa ilmaista asioita. Kun näitä lausuntoja kopioidaan tiedotteista, lausunnoista, tutkimuksista ja muista teksteistä, niin ne valuvat mediaan asti.

Omalla kohdallani en voi syyttää kuin itseäni. Vielä on paljon kehitettävää ja opittavaa. Olen huono ja laiska viilaamaan tekstejäni, mutta ilman sitä en kirjoittajana kehity.

Lisäys: Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksella on hyvä teksti Substantiivitaudin oireita. Samalla korjauksia: kuvaavaa, että teen typeriä kirjoitusvirheitä oleelliseen sanaan tällaisessa tekstissä, heh.

Viime heinäkuussa kohtasin lenkillä selvännäkijä-joogiksi itsensä esitelleen, ulkomaalaissyntyisen miehen. Mielenkiinnoista jäin häntä kuuntelemaan, ja hän lateli näkemyksiään aurastani, persoonastani ja elämäntyylistäni. Puolen tunnin kohtaaminen päättyi siihen, että mies tyrkytti puhelinnumeroaan ja kehotti ottamaan yhteyttä, jotta saisin lisää neuvontaa, toki maksua vastaan.

Kirjoitin tästä Mieto marinadi -blogiini: itse otin tilanteen aika kepeänä huvina, mutta epäilin, että herkemmässä mielentilassa äijän horinat voisiva tehdä jopa haittaa. Sain useita kommentteja ja joukossa myös niitä, jotka kertoivat törmänneensä samaan tyyppiin ja saaneet häneltä jopa törkeitä ajatuksia.

Eilen samaan tekstiin tuli vielä yksi kohtalotoverin kommentti:

“Hei! Oli ilo löytää kirjoituksesi. Olin nimittäin puoli tuntia sitten lenkillä keskuspuistossa ja taisin törmätä tuohon samaiseen joogiin. Lähdin lenkille nimenomaan selvittelemään ajatuksiani kun mieli oli maassa. Olin päässyt vasta alkuvauhtiin kun mies ilmestyi pyöräillen viereeni. Luulin hänen kysyvän tietä ja otin napit pois korvista. Ja sen jälkeen tarniasi kuulostaa hyvin tutulta – samoja kysymyksiä ja samoja “diagnooseja”. Hän tosin pyöräili vierelläni kun minä jatkoin juoksemista ja vältyin koskettelulta. Lopulta sain tarpeekseni kun hän kertoi, että minua pidettäisiin Intiassa huorana ja joutuisin vankilaan, koska minulla oli ollut muutama poikaystävä. Ahdistuin todella pahasti hänen puheistaan ja ajattelin koko kotimatkan, että aurani on niin musta, että ohikulkijatkin sen huomaa. Kotona päätin heti katsoa netistä, josko löydän tästä tyypistä jotain tietoa – niin hämärältä se vaikutti. Ja hakusanoilla trmäsinkin tähän sinun kirjoitukseesi. Mikä ihana helpotus oli huomata, että en ole ollut aina hänen “uhrinsa” ja että hän taitaa ladella kaikille samat jutut. Aurani tuntui heti kirkastuvan =). Terkuin, eräs toinen lenkkipolun tyttö”

Tämä on mielestäni yksi blogien tärkeä tehtävä: jakaa tietynlaista vertaistukea henkilökohtaisten kokemusten kautta. Jos nyt googlaa “joogi selvännäkijä”, komeilee ensimmäisenä viittauksena tuo kyseinen blogitekstini.

Kun kerran ainakin yksi ihminen sai huomattavaa helpotusta tuosta tekstistäni, niin silloin se on näkemykseni mukaan tärkeä. Perinteisessä mediassa näin ei voi oikein ajatella, vaan pitäisi huomioida laajempi kiinnostavuus.

Tästä voisi siis taas jatkaa taas siihen keskusteluun ns. kansalaismedian merkityksestä. Henrik Anttonen tuskaili (jälleen) tällä viikolla, miten vaikeaa on löytää sisältöä hänen luotsaamaansa YLE:n viikottaiseen Kansalaismediakatsaukseen. Rekisteriselosteen mukaan Kansalaismediakatsaus “etsii nasevia näkemyksiä yhteiskunnallisista aiheista – asiaa ja ajankohtaista viikon varrelta”.

Olen seuraillut Kansalaismediakatsauksen feediä, mutta yleensä en vaivaudu ohjelmaa kuuntelemaan, vaan tsekkaan vain ohjelmaan päätyneet linkit. Olen ilolla havainnut, että katsaukseen on päätynyt usein samoja linkkejä, jotka olen laittanut myös Kulutusjuhlaan (esim. viime aikojen poiminnoista Jemoryn “Jaksuhalit, Neiti Suomi” ja Meidän Perhe-lehden alla olevasta blogista “Turhuuksien turuilla“). Kulutus on mitä suurimmissa määrin myös yhteiskunnallista, joten hienoa, että tekstit löytävät tiensä myös Kansalaismediakatsaukseen.

Mutta tuollaiset joogikohtaamisen kaltaiset pätkät lienevät sitten jotain muuta. Silti ne ovat mielestäni siis vähintään yhtä tärkeitä, koska voivat yksilötasolla koskettaa huomattavasti.

Henrikille toivotan kuitenkin hyvää jatkoa Kansalaismediakatsauksen parissa. Omalta osaltani sympatiapisteet kyllä siihen suuntaan vähenevät sitä mukaa, mitä useammin havaitsen hänen tuskailevan sitä, miten vaikeaa on löytää aineistoa. Ehkä minä luen blogeja eri mielellä, mutta mielestäni suomalaisissa blogeissa ja muussa kansalaismediaksi tässä tapauksessa luokitelluiksi aineistoiksi on kyllä niitä yhteiskunnallisiakin aiheita viikottain yhden pienen radiolähetyksen verran.

Blogini sai kunnian jo toistamiseen päästä Ylen Kansalaismediakatsaukseen. Jälleen oli outoa kuulla omaa blogiaan Henrik Anttosen ääneenlukemana, mutta nyt, kun homma on jo jonkin aikaa pyörinyt, niin mukavaa katsontakantaa Kansalaismediakatsaus on tuonut blogimaailmaan.

Ohjelman voi siis nyt kuunnella myös ihan perinteisesti radiosta eli Radio Peilistä lauantaina klo 12:55 ja sunnuntaiaamuyöstä klo 04:44.

- – -

Google siis osti Jaikun, ja tällä hetkellä jaikuilijaksi pääsee vain käyttäjien kutsujen kautta. Mikäli joku haluaa kirjautua Jaikuun, niin minulla on kutsuja jaettavaksi eli saa laittaa mailia tai kommentin.

- – -

Uusi Suomi avautui ja luottaa blogaajiin, jotka ovat lähinnä muusta julkisuudesta tuttuja naamoja (niih, ei edes minua kysytty, eheh!). Kuten Haakana ehti jo eilen kommentoida:

“Tässä kohtaa ei oikeastaan vielä voi sanoa, ovatko Uuden Suomen bloggaajat enemmänkin vanhan polven kolumnisteja. Toistaiseksi US:n bloggaajista vain Jukka Relander on ehtinyt osallistumaan kirjoituksestaan syntyneeseen keskusteluun. Eihän tässä nyt tietenkään ole vielä kulunut päivääkään, mutta kyseessä on juuri se päivä.”

Eipä näytä blogikommentteihin vastaaminen tänäänkään suuresti edistyneen. Toivottavasti tilanne paranee: menee vähän tylsäksi, kun kommentoijat vain esittävät mielipiteitään, mutta tekstin laatijat reagoivat hitaasti tai eivät lainkaan.

Yle on tehnyt uuden aluevaltauksen: Henrik Anttonen toimittaa Kansalaismediakatsausta, johon kootaan poimintoja blogeista ja podcasteista. Tuija toteaa:

YLEn tämän syksyinen Kansalaismediakatsaus on ohjelmatuote, jolta sopii odottaa paljon. Tehtävä vaikuttaa mahdottomalta: kuinka löytää tuhansista ja tuhansista viikon aikana julkaistavista blogipostauksista jotakin yleisesti kiinnostavaa yhteen viisiminuuttiseen?

Kansalaismediakatsaus aloitti lainaamalla minun blogistani tekstiä, kiitän huomiosta ja tietysti totean, että hieno startti, heh!

Kieltämättä oli hieman hassu fiilis kuulla blogiteksti puhuttuna. Täytyy myöntää, että itse ennemmin edelleen lueskelen blogitekstit kuin kuuntelen niitä. Esimerkiksi mahdolliset linkitykset jäävät tietysti selviämättä kuunneltaessa. Blogitekstin on miettinyt kuitenkin nimenomaan luettavaksi ruudulta, joten kuultuna pätkä ei välttämättä aina toimi. Luulen, ettei esimerkiksi tuo kyseinen oma tekstini ja viittaukset toisiin blogeihin täysin selviä, jos vain kuuntelee Henrik Anttosen luennan.

On toki haastavaa valita noita pätkiä katsauksiin, mutta hienoa, että Ylellä riittää tällaiseen tekemiseen halua. En epäile sitä, etteikö kiinnostavia pätkiä olisi riittävästi, mutta ongelmahan on juuri se rajaaminen ja valinta.

Ja kiitos myös siitä, että Henrik kertoo myös blogaajilla tekstien siteeramisesta Kansalaismediakatsausta. Välttämätöntähän se ei olisi, mutta on toki kohteliasta ja varmasti myös omalta osaltaan markkinoi kyseisestä katsausta.

Olin eilen Radio Yle1:n Populaari-ohjelmaan 14. päivä tulevassa keskustelussa VTT Kalle Haatasen ja psykologi Totte Vadénin kanssa, aiheena shoppilu: eihän sitä voinut kieltäytyä, kun moiseen pyydettiin.

Jutustelun aikana käsiteltiin mm. sitä, miten shoppailuun suhtaudutaan, miksi shoppailu tuo nautintoa, milloin menee addiktion puolelle ja kuinka niitä hoidetaan, kuinka asenne kuluttamiseen on muuttunut (ei enää rationaalisen kuluttajan pakkoa, vaan mm. netin myötä laajempaa tiedonjakoa), sukupuolien ja -polvien välisiä eroja, varallisuuden vaikutusta.

Nyt päivää myöhemmin keskustelusta on edelleen hyvä fiilis. Jäi tuntuma, että keskustelu kiertyi ihmisten sosiaalisuuden, kanssakäymisen ja sen myötä identiteetin rakentamisen ympärille, mitä shoppailukin tietysti on. Ja ylipäätään näitä ihmisyyden peruskysymyksiähän tässä jollain lailla käsiteltiin. Itse taisin myös kommentoida jälleen kerran myös sitä, että internet on minulle ennen kaikkea sosiaalinen paikka.

Mutta saa nyt sitten nähdä, miltä lopullinen versio kuulostaa. Keskustelun aikana mieleenjuolahtavat kommentit eivät ehkä ole niitä loistokkaimpia! Ja tietysti itse olen imenyt kuluttaja-ajatteluuni vaikutteita ties mistä, joten ajatukset eivät ole edes mullistavasti omia, vaan vain muilta lainattuja. Joskus vielä opin myös pistämään mieleeni, kuka mistäkin aiheesta on jotain sanonut, niin voin sitten vakuuttavasti niitä nimiä tiputella, hehee.

Ohjelman ensilähetys on siis tiistaina 14. päivä klo 13 Radio Yle1:llä, uusinta seuraavana iltana. Populaarin ohjelmia voi kuunnella myös milloin lystää internetistä, eli kunhan pätkä on Ylen Areenalle julki, niin mainostan sitä tietysti.

- – -

Akateemisuuteni jatkaminen vaatii nyt opinto- ja tutkimussuunnitelman kokoamista. Tosin käytännössä en tuskin juuri esimerkiksi opintopisteitä tule syksyn mittaan kahmimaan, vaan keskityn muuhun. Sentään interkatiivista/sosiaalista mediaa ja yliopistoa käsittelevään Konfabulaariin ilmoittauduin, vaikkei sen päivämäärääkään vielä ole selvillä. Mutta oletettavasti tarjolla on kiintoisaa asiaa!