Mari Koo

Avainsanalla 'yliopisto' merkittyjä kirjoituksia

Akateeminen blogikirjoittelu ansaitsee kehuja

tiistai 24. toukokuuta 2011 klo 13.51 kirjoittajana Mari Koo

Muutama vuosi sitten harmittelin, miksi akateeminen maailma tuntui kokevan esimerkiksi blogikirjoittelun hankalaksi ja jopa uhkaavaksi. Tietysti myös moni yliopistossa vaikuttava vetosi perussyyhyn eli kiireeseen. Ei ole aikaa, on niin paljon muutakin kirjoitettavaa!

Ehkä yksi syy akateemisen ympyröiden haluttomuuteen nettiin on se, mitä Lauri Järvilehto taannoin blogissaan toi esiin arvioidessaan Katleena Kortesuon Tee itsestäsi brändi -kirjaa:

”Brändääminen synnyttää Porthanian käytävillä ja Fabianinkadun pimeillä kujilla vilunväristyksiä, jotka kuljettavat akateemikon mielen koluamaan Punavuoren ja Eiran hipster-hengessä sisustettujen mainostoimistojen nurkkia. Niiden kanssa hän ei halua olla missään tekemisissä. Tutkijan asiantuntemus perustuu rautaiseen substanssiosaamiseen. Brändääminen kuuluu helppoheikeille.

Ja kuitenkin: brändäämisessä ei ole suinkaan kyse turkoosin ja neonvioletin trendikkäästä yhdistämisestä tai kvartaalin trendisloganien hokemisesta. Brändäämisessä on kyse siitä, mitä joka ikinen asiantuntija tarvitsisi substanssiosaamisensa jälkeen kaikkein eniten: viestin kiteyttämisestä.”

Siis suomalaisessa yliopistomaailmassa ei ole tapana suuresti ”brändätä” itseään, ja blogikirjoittelu voidaan nähdä nimenomaan tällaisena pahamaineisena toimintana. Niitä, jotka näin tekevät, voidaan katsella hyvinkin happamasti.

Mutta onneksi siis nykyisin löytyy jo hyviä tutkijanalkuja ja tutkijoita, jotka pitävät monipuolisia ja kiinnostavia blogeja. He tuovat esiin omaa osaamistaan ja avaavat meille maallikoille myös tutkimuksiaan ja niiden taustoja.

Mainitsen nyt vain pari esimerkkiä, joiden kirjoittajat peräti tunnen myös muuten kuin netistä.

Ensinnäkin Heikki Kerkkäsen Ajattelemisen pensaita ja puistoja. Heikki on yhteiskuntatieteiden maisteri ja tutkija, joka kirjoittaa mm. maahanmuutosta. Kannattaa lukaista esimerkiksi teksti ”Mitä turvapaikanhakijoiden vastaanotto maksaa”.

Toinen, aihealueeltaan ja tyyliltäänkin erilainen, on Turun yliopiston professorin Jaakko Suomisen kirjoittama Koneen kokemu(y)s. Jaakko on tällä hetkellä ”työstövapaalla” ja toimii erikoistututkijana projektissa ”Tietokoneen toiset elämät”.

Kolmantena vielä Annukka Bergin blogi, johon hän lähinnä kokoaa muualla julkaistuja kirjoituksiaan. Tämä tapa sopisi varmasti monelle muullekin akateemiselle, joista tuntuu, että kirjoitettavaa on niin paljon, ettei varsinaiselle aktiiviselle blogille jää aikaan.

Kohtaamisia opiskelijoiden, kohtuullisuuden ja epävarmuuden parissa

torstai 30. syyskuuta 2010 klo 22.09 kirjoittajana Mari Koo

Viime viikolla pääsin kertomaan Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen aloittaneille opiskelijoille (kyseisiä fukseja on yhteensä noin 80) opiskelu- ja työurasta.

Taisin tapani mukaan mennä hieman häröilyn puolelle: ammatillisena paatoksena tuskin voi pitää puheitani ukulelensoitosta, onnellisuudesta tai muusana olemisesta.

Mutta en minä halua erottaa työminääni joksikin erilliseksi osaksi. Sehän on yksi syy siihen, että nykyisin työskentelen yrittäjänä, vaikka silloin yhdeksän vuotta sitten fuksina en osannut moista vaihtoehtoa pitää kovin todennäköisenä.

Toiminimen perustamisen taustalla ylipäätään oli halu elää oman arvomaailman mukaista ja näköistä elämää. En sitä silloin ajatellut downshiftaamiseksi tai kohtuullisestamiksi, vaikka jälkikäteen niilläkin sanoilla toimintaani voi osaltaan kuvata.

Kohtuutta kirjallisessa muodossa

Kohtuullistaminenhan on edelleen vahvasti esillä mediassa ja monissa keskusteluissa. Eilen kävin Ritvan kirjanjulkkareissa ( ”Kohtuus kaikessa – enemmän elämää vähemmällä”) ja olen tietysti otettu siitä, että pääsin kirjaan mukaan yhtenä kohtuullistajaesimerkkinä. On teokseen lainattu myös aihetta käsitellyttä Hesarin kolumniani.

Aikoinaan Ritva tuli tutuksi ensin bloginsa kautta. Suuri yllätys oli kuitenkin se, kun Ritva lähetti minulle tekstin, jossa hän arvioi netin kautta syntynyttä kuvaa henkilöbrändistäni. Sittemmin onnistuimme kohtaamaan myös kasvokkain.

On todella hienoa, että Ritvasta on tullut kirjailija aihealueella, jonka hän hyvin hallitsee!

Työniloa ja valinnanvapautta

Eilen julkaistiin myös Ilkka Halavan ja Mika Pantzarin tekemä EVA:n raportti, jossa YLEn uutisessa todetaan mm. seuraavaa:

”Tämän päivän ja tulevaisuuden työntekijät eivät enää näe työelämää uralla etenemisenä ja pitkänä jatkumona, jossa tulokset ratkaisevat. Yhä tärkeämpiä arvoja ovat työnilo, valinnan vapaus, itseohjautuvuus ja oma aika. Linjassa johtaminen ja pelkät palkkahoukuttimet eivät riitä.”

Ja sitten vielä tänä aamuna Tuomas Enbusken ohjelman aiheena oli Mikä ihmeen downshiftaus? Keskustelemassa olivat Osmo Soininvaara, kohtuullistajanakin tunnettu WWF:n Sampsa Kiianmaa ja Alma-median henkilöstöjohtaja Mari Vuorre.

Koska itse olen varsin monesta asiasta pintapuolisesti ja lyhytjänteisesti kiinnostunut, niin myönnän, etten ole enää oikein jaksanut seurata kaikkea kohtuullistamiskeskustelua: omalta osaltani aihe tuntui riittävän tuoreelta vuosi-pari sitten. Onneksi siis muut tekevät ja seuraavat.

Epävarmuutta oppii näköjään sietämään

Mutta tuon viime viikkoisen fukseille puhumisen myötä muistin hyvin, millainen epävarmuus silloin kymmenisen vuotta sitten liittyi omaan tulevaisuuteen. Mitä ihmettä sitä isona tekisi? Miksi? Kai sitä toivoi löytävänsä jonkun selvän kutsumuksen ja paikan.

Jälkikäteen on helppo havaita oman tekemisen tietty punainen lanka. Viestintä on roikkunut mukana lukioikäisestä alkaen. Lisäksi kulutus ja sitä kautta arkinen toiminta on aina ollut kiehtovaa.

Mutta ei se epävarmuus tulevaisuudesta ole vieläkään täysin poistunut. Sen on oppinut hallitsemaan, kun kokemuksen kautta on saanut havaita, että kyllä sitä pärjää. Ja pärjää ihan kivasti, vaikka ei ole vakitöissä ja tienaa suuria summia.

Huomenaamuna kohtaan taas tuoreita yliopisto-opiskelijoita. Tällä kertaa kyseessä ovat Tampereella journalistiikan opinnot aloittaneet, ja minun aiheenani on freelancerin elämä.

Substantiivitauti ja sen hoito

perjantai 6. maaliskuuta 2009 klo 14.07 kirjoittajana Mari Koo

Tämän kevään ainoiksi opinnoiksi jää Tieteen popularisointi -kurssi, joka järjestetään tiedekuntamme jatko-opiskelijoille Olen siis edelleen kirjoilla jatko-opiskelijana, mutta suuria suorituksia sillä saralla on turha odottaa

Menin mukaan tietysti kiinnostuksesta aiheeseen ja toivoin, että saisin hyviä neuvoja ja vinkkejä. Lähes kaikki muut kurssia käyvät ovat luonnontieteellisemmin suuntautuneita (biotekniikkaa, metsäpuolta jne.) ja ihan oikeasti tekevät tutkimusta.  Kurssilla keskityttiin tutkijoiden ”mediayhteistyöhön”, tiedotetekstien kirjoittamiseen ja YLEn tiedetoimitukseen.

Blogeista tai tutkijoiden omista tavoista tehdä tutkimustaan julkisemmaksi esimerkiksi netin avulla ei oikeastaan keskusteltu sivulausetta enempää. Minä olisin tietysti voinut paasata aiheesta, mutta ehkä onneksi siihen ei tullut mahdollisuutta.

Kurssia vetää YLEn radiopuolen tiedetoimittaja Sisko Loikkanen. Kurssia pidettiin porukassa kahtena päivänä, ja erityisesti minua on ilahduttanut ”pilkunviilaus”.

Tiedän kärsiväni ajoittain pahasta ns. substantiivitaudista. Sisko nosti aiheen kurssilla esiin, ja toivottavasti jatkossa osaan kirjoittaa napakampaa tekstiä, jossa turhat substantiivimuodot on karsittu.

Substantiivitaudista ja kömpelöistä lauseista käytiin luennolla läpi mm. seuraavia esimerkkejä:

”Näin hankalassa kohteessa on oltava tarkkana kaikkien teknisten ratkaisujen ja varsinkin niiden sijoittamisen kanssa.”

”Tavaroiden tuottajilta tämä edellyttää nykyistä enemmän valmiuksia kierrätysmateriaalien hyödyntämiseen.”

Tyypillisiä substantiivi-ilmauksia ja tapoja, joilla ne voisi korvata:

”…on annettu opetusta” —> opetettu
”…tutkimus on keskittynyt” —> keskeisesti tutkitaan
”…sen mallintaminen on vaikeaa” —> on vaikea mallintaa

Yritän siis parhaillaan karsia näitä ilmaisuja pois omista teksteistäni. Onneksi saan myös tietyiltä toimeksiantajilta erittäin opastavaa palautetta ja muokkausta, jonka avulla omia virheitään oppii näkemään.

Substantiivitaudin yleistymisen syyksi on veikkailtu mm. englannin vaikutusta. Lisäksi substantiivikieli on sellaista sopivan epämääräistä, esimerkiksi julkishallinnon suosima tapa ilmaista asioita. Kun näitä lausuntoja kopioidaan tiedotteista, lausunnoista, tutkimuksista ja muista teksteistä, niin ne valuvat mediaan asti.

Omalla kohdallani en voi syyttää kuin itseäni. Vielä on paljon kehitettävää ja opittavaa. Olen huono ja laiska viilaamaan tekstejäni, mutta ilman sitä en kirjoittajana kehity.

Lisäys: Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksella on hyvä teksti Substantiivitaudin oireita. Samalla korjauksia: kuvaavaa, että teen typeriä kirjoitusvirheitä oleelliseen sanaan tällaisessa tekstissä, heh.

Facebook lisää kulttuurin kulutusta

perjantai 23. tammikuuta 2009 klo 14.57 kirjoittajana Mari Koo

Kävin eilen pitämässä luentoa yliopisto-opiskelijoille Kuluttajakäyttäytymisen perusteet -luentosarjalla.  Omana aiheeni oli netin vaikutus kuluttajuuteen ja oma tapani jakaa kuluttajatietoutta: kuluttaja 2.0, joukkoäly ja vuorovaikutus, virtuaalinen kulutus, viraalimarkkinointi, Kulutusjuhla-blogi jne (Pikselivaatteita ja kokemuksenvaihtoa -kalvot Slidesharessa).

Blogikirjoittajia ei joukosta juuri tunnustaunut, mutta lukijoita sentään suurempi joukko. Eniten käsiä nousi silloin, kun kysyin, miten moni on Facebookissa.

Facebook on merkittävä asia: omalla kohdallani se on lisännyt tiettyä nettikommunikaatiota. Erityisesti tapahtumatiedotuksessa FB toimii hyvin.

Siksi se vaikuttaa myös kulttuurin kulutukseeni. Saan FB:n kautta kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin ja seurailen myös, mihin kaverini ovat ilmoittautuneet. Esimerkiksi parhaillaan menossa oleviin pari DocPoint-elokuvaa tuli parhaiten tietoisuuteeni nimenomaan Facebookin kautta. Myös erilaiset keikkatiedot leviävät Facebookissa hyvin.

(Näköjään myös veljeni eli Eko-Matti oli juuri kirjoittanut Kulutusjuhlaan otsikolla Kulutusvinkki: Kulttuuri.)

Maatalous-metsätieteiden maisteri puhuu kuluttajuudesta

Luennon jälkeen tapasin Ollia, jolle selitin, missä olin ollut luennoimassa eli maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Olen siis titteliltäni maatalous-metsätieteiden maisteri, ja sehän on monien mielestä vähän outoa, jopa huvittavaa. Tiedekunnassa siis sijaitsee taloustieteen laitos, ja sen alta löytyy myös kuluttajaekonomia oppiaine.

Näistä aiheista höpisin myös videolle. Pahoittelen taas teknisesti heikkoa laatua: ei kannata liian tarkkaan kuvaa katsella.

Kiinnostava vierailijaluento ja vielä vähän joutilaisuutta

lauantai 30. elokuuta 2008 klo 21.44 kirjoittajana Mari Koo

Muistaessani mainostan oman oppiaineeni eli kuluttajaekonomian järjestämää avointa yleisöluentoa eli brittiprofessori Frank Trentmannin vierailua keskiviikkona 17. syyskuuta. Luento on Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33, 4. krs) alkaen klo 10.

Aiheena on Free Trade Nation: Globalization and Consumer Power in Historical Perspective. Kuulemani mukaan Trentmann on mainio luennoitsija, ja itse aion tietysti mennä paikalle.

– – –

Joutilaisuuspohdintoihini liittyen: taannoin ITViikon uutispäällikkö Perttu Pitkänen kirjoitti omasta vuorotteluvapaakokemuksestaan.

”Ihmettelen luterilaista ”otsasi hiessä” –työmoraalia ja pitkien työpäivien ihannointia, jota vieläkin kansalle tuputetaan. Raamatunkin mukaan työ on rangaistus syntiinlankeemuksesta, ei siis mikään hyve itsessään. Elämässä pitää olla muutakin.

Loman lopussa jäi vielä paljon tekemättä. Ei vaan ollut aikaa harjoitella taas piirtämistä, kerrata ruotsin kielioppia tai opetella soittamaan huuliharppua. Sovelluin erinomaisesti joutilaan vapaaherran elämään, ilman varsinaista työaikaa. Minulta ei heru sympatiaa niille, joille joutilaisuus on haaste.”

Ja tällä viikolla luin Talouselämän päätoimittajan, fanittamani Pekka Seppäsen kolumnista, että hän jää puolen vuoden sapattivapaalle. Samaisessa kolumnissa hän jakaa saamiaan neuvoja, joista yksi on seuraava:

”Merkitse kalenteriin hyvissä ajoin joka viikolle lokero, jossa lukee Ajattele, ja noudata kalenteriasi. Ajattele sohvalla, kävelylenkillä tai saunassa – missä tahansa muualla kuin työpaikalla, sillä työpaikalla on mahdotonta ajatella.”

Qimki laittoi Marinadi-blogin kommenttia:

”Sun yrittäjyys-joutilaisuus pohdinta on ollut aivan mullistavaa ajateltavaa. Että onkin yrittäjä ensisijaisesti siksi että on oman aikansa valtias, ei siksi että haluaa tienata rahaa raatamalla kynnet verillä ympäripyöreitä päiviä. Yrittäjyys ei näemmä sittenkään ole ihan poissuljettu vaihtoehto kun miettii miten järjestäisi elämänsä kivalle tolalle.”

Jokohan kohta joku yrittäjäjärjestö alkaa toppuutella minua näistä lausunnoista, joissa yllytän ihmisiä yrittäjyyteen, jonka tavoitteena ei ole tuottaa suuria voittoja, vaan yrittäjälle itselleen kivaa elämää?

« vanhemmat kirjoitukset