Mari Koo

Avainsanalla 'yritysblogit' merkittyjä kirjoituksia

Asiakaslehdet: turhaa kallista paperia, journalistisen työn pohjasakkaa vai lukijoita kiinnostavaa aineistoa?

maanantai 6. kesäkuuta 2011 klo 14.42 kirjoittajana Mari Koo

Viimeisten kuukausien aikana olen sivusilmällä seuraillut mielipiteitä asiakaslehdistä. Journalistisissa piireissä herätti keskustelua Journalistin juttu, jossa Hesarista lähteneet toimittajat lyttäsivät asiakaslehdet freetoimittajan työllistäjinä:

”Asiakaslehdet sen sijaan ovat Virtaselle kauhistus.

”Jos menee asiakaslehtipuolelle, menettää uskottavuutensa journalistina. Asiakkaan mieliksi kirjoittaminen ei ole ollenkaan toimittajan työtä”, Virtanen sanoo.

Silfverberg yhtyy heti näkemykseen: ”Ne ovat paskoja lehtiä.”

Lienee selvää, että suuri osa freetoimittajista saa elantonsa asiakaslehdistä ja yritysviestinnästä. Lehtiä on laaja joukko, joista taviskuluttajana ei kohtaa kuin pienen osan. Myös minulle asiakaslehdet tuovat elantoa. Jo opiskeluaikaan rustasin tekstejä esimerkiksiksi Ensto Oy:n lehteen, joka oli käytännössä b-to-b -julkaisu, ja Agronomiliitolle, jonka järjestölehti Alimenta on omanlaisensa asiakaslehti.

Sittemmin juttujani on ollut monenlaisissa asiakaslehdissä ja olen kirjoittanut yritysten verkkosivuille. Kirjoitan niihin mielelläni, eikä se mielestäni syö journalistista uskottavuuttani. Välillä voidaan käydä keskusteluja juttujen näkökulmista ja painotuksista, mutta samaa keskustelua käydään myös muissa julkaisuissa. Ei hyvä asiakasviestintä ole sitä, että vain hehkutetaan julkaisun maksajan tuotteita ja palveluita.

Luen mielelläni monia asiakaslehtiä, erityisesti kuluttajille suunnattuja: mielestäni ne tarjoavat hyvää tietoa ja kun julkaisija on selvillä, niin juttujen asenteita voi arvioida sen mukaan. Perusnaistenlehdestä on huomattavasti vaikeampi tietää, kuinka paljon esimerkiksi mainosrahat ovat päässeet vaikuttamaan sisältöön.

Mutta pitäisikö paperisista julkaisuista luopua kokonaan? Katleena heittää ajatuksia siitä, että asiakasviestinnässä kannattaisi panostaa useimmiten verkkoon eikä paperilehtiin:

”Onko muka VR:n imago hyvä, vaikka sillä on Matkaan-lehti? Tai muistatko, kuka on Fennian tai Vattenfallin asiakaslehden päätoimittaja? Muistatko edes lehden nimeä? Ylimääräinen puita kuluttava paperipruju ei tee minkään valtakunnan vaikutusta asiakkaaseen. Sitä paitsi jos kaikilla puljuilla on asiakaslehti, kukaan ei erotu massasta.

Pidä mieluummin yllä laadukasta verkkosivustoa, jossa on monipuolisia artikkeleita toimialaltasi, usein päivittyvä blogi, kunnolliset haku- ja keskustelutoiminnot sekä yrityksesi vanhojen tuotteiden kauppapaikka. Säästät luontoa ja asiakkaasi aikaa. Lisäksi tiedon helppo löytyminen koukuttaa asiakasta ja saa myös hakukoneet suosimaan sinua.”

Tuolla tekstin kommenteissa moni ilmoittaa, että on olemassa myös hyviä asiakaslehtiä. Yksi minua ilahduttavista lehdistä on Alkon Etiketti. Siitä pitää myös Hanna:

”Tosiaan minun nähdäkseni Etiketti on aina ollut laadukas, mutta nyt kun sen ulkoasu on uudistettu niin ajattelin muistuttaa teitä tämän ilmaisen lehden olemassa olosta. Harvemmin nimittäin asiakaslehdet ovat näin vertailukelpoisia maksullisten aikakauslehtien kanssa, vai mitä? ”

Hyvä sisältö kiehtoo eli kiitoksia kiinnostaville kirjoittajille

maanantai 7. kesäkuuta 2010 klo 10.06 kirjoittajana Mari Koo

En ole aikoihin tainnut kiitellä täällä hyviä kirjoittajia, osaavia ihmisiä tai muuten elämää piristäviä havaintoja. Nyt siis poimintoja sekalaisesti luullakseni sellaisiin tahoihin, joita en ole aiemmin tai ainakaan äskettäin tässä blogissa edes maininnut:

Anja Alasillan kirjoitukset ympäri nettiä

Mahtavaa, että viestinnän asiantuntija kirjoittaa näkemyksiä maailmansta blogiinsa, jakaa kirjoitusvinkkejä Facebook-sivulla ja kommentoi aktiivisesti Twitterissä.

Katleena Kortesuon viestintäblogi

Toinen viestinnänkouluttaja, jolla on kiinnostava ja mainio blogi.

Merkintöjä mediasta

Outi Vainionkulma-Immonen kuuluu myös viestintäammattilaisiin, jonka blogia on ilo seurata.

Ajattelun ammattilainen

Lauri Järvilehto kirjoittaa niin yleisiä elämänvinkkejä kuin pienempiä, ajattelun arvoisia näkökulmia.

Innovaatiojournalismin seuran blogi

Tämä blogi on päässyt mukavasti liikkeelle tänä vuonna: usean kirjoittajan voimin toteutettua, vaihtelevaa sisältöä.

Kelan tutkimusosaston blogi

En olisi osannut arvata pari vuotta sitten, että voisin tykätä myös Kelan blogista. Hienoa, että näin on nyt käynyt!

Pekka Pekkalan kolumnit

Kaikinpuolin hieno mies, johon minulla on ollut ilo ja kunnia tutustua, ennen kuin hän lähti Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Nyt Pekka on palannut, ja viimeinen HS-kolumni on taas osoitus siitä, että Pekalla on paljon fiksuja ajatuksia, jotka hän osaa myös tuoda hyvin julki.
(Ja tähän mielipiteeseen ei vaikuta se, että pari päivää sitten onnistuin kohtaamaan Pekan ja hän antoi ”Kallion kohtuuposselle” Laura Leen kirjan Broke Is Beautiful. Living and Loing the Cash-Strapped Life. Kiitos vaan, teoksesta pitää laatia vielä omakin kirjoituksensa.)

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen blogi

Aktiivisesti päivittyvä, monen kirjoittajan voimin toteutettu blogi, josta saa niin tietoa kuin iloa.

Ei saa mennä ulos saunaiholla

”Synkeässä Savossa syntyneen, Hämeeseen joutuneen eronneen keski-ikäisen naisen kirjoitelmia” sisältävä blogi tuo mieleen sen, miksi blogeihin aikoinaan tykästyin. Arjen havaintoja ja kadehdittavaa kielenkäyttöä.

– – –

Tästä jäi nyt varmasti puuttumaan monta mainitsemisen arvoista tuotosta ja sisällöntuottajaa. Lisäksi tietysti olen iloinen, että moni vanha suosikkini jaksaa edelleen blogata. Kaiken muun nettipöhinän keskellä blogit ovat minulle edelleen tärkeitä, vaikka itsekään en ihan samaan tahtiin kirjoitakaan joka paikkaan.

Myönnän myös sen, että uusia blogeja ei välttämättä seurattavakseni päädy kovin helposti. Jo ennestään minulla on paljon luettavaa, ja toisaalta uusia blogilöytöjä en edes aktiivisesti etsi. Tässäkin siis tärkeitä ovat muiden suositukset ja linkit.

Lisäys:

Syntilistani jatkoksi pitää tietysti mainita, että oma kommentointini muiden blogeihin on myös jäänyt turhan vähäiseksi. Eli vaikka tykkäisi tai teksti herättäisi ajatuksia, niin silti jää tekemättä kommentti tai kiitokset. Siksi näitä kehuja pitää välillä kerätä oman blogitekstin verran.

Pari blogimarkkinoinnillista poimintaa: Forum ja Finnish Catwalk

keskiviikko 26. elokuuta 2009 klo 9.33 kirjoittajana Mari Koo

Niin on blogimaailma mennyt parissa vuodessa eteenpäin, etteivät erilaiset blogimarkkinointitempauset jaksa enää suuremmin pohdituttaa. Eli blogien ja markkinoinnin yhdistäminen on selvästi arkipäiväistynyt, eikä se näköjään herätä enää minunkaan huomiotani yhtään samalla tavalla kuin joskus ennen.

Kuten nyt vaikka Forumissa asustavat Anni ja Fanni. Näitä shoppailunrakastajiahan etsittiin työpaikkailmoituksella viime keväänä. Nyt nuoret naiset siis asuvat Forumissa ja jakavat ajatuksiaan erityisesti videomuodossa. Jonkun verran väliin on kirjoitettu tekstiäkin: tyyli ei tosin itseeni kolahda.

Videopätkät ovat toimivampia, mutta kaikki hehkutus tyyliin ”mielettömän ihanaa” on minulle liikaa (eli selkeästi en ole kohderyhmääkään, kun en edes pidä shoppailusta).

Olisin sivuille kaivannut jotain perustietoja Annista ja Fannista. Harmittavan usein blogeista puuttuu selvitys, millä taustalla henkilö toimii.

Toinen tapa hyödyntää blogeja on tämä tuttu ”kutsutaan blogaajia paikalle”. Sen tiimoilta sattui silmiin Shop with Care -blogista seuraavaa:

”Vietin tästä kauniista maanantaipäivästä muutaman tunnin Finnish Catwalk -tapahtumassa, johon sain kutsun livebloggaamaan. Epämääräisten järjestelyjen takia livebloggaamisesta ei kyllä tullut yhtikäs mitään, mutta… Muutama tapahtumasta löytynyt helmi pelasti päivän.”

Eli siis jotenkin Wanhassa Satamassa järjestetyssä tilaisuudessa oli epäonnistuttu järjestelyissä. Jokainen tapahtumia ja tietotekniikkaa yhdistellyt tietysti tietää, että tekniikan pettäminen on harmittavan yleistä ja mahdollista.

Mutta hyvä tietysti, että tapahtumien raportointimahdollisuutta tarjotaan blogeihin. Tosin liveraportointi tapahtumista omien kokemusten mukaan onnistuu kätevämmin esimerkiksi Qaikuun.

Blogioppia yritysmaailmaan kansien välistä ja palanen videoblogia

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009 klo 21.49 kirjoittajana Mari Koo

Kun tulin kotiin lomaltani, niin täällä odotti myös Anja Alasillan painotuore Blogi tulee töihin -kirja. Hienoa, että viestinnän ammattilainen on kasannut perusoppaan siitä kaikesta, mitä yritysblogiin liittyen pitäisi ottaa huomioon.

Tosin en ole itse vielä ehtinyt kirjaa muuta kuin lähinnä selata: loman jälkeen elämä on täyttynyt menemisistä ja tekemisistä, kuten Mediapäivät (joihin yritän lyhyesti vielä palata blogissa Qaiku-raporttien lisäksi) ja oma sosiaalinen elämä. Arvelin kyllä heti, että varmaan Aallon Tuija arvioi kirjan. Ja niin hän on tänään tehnyt, joten sinne kannattaa vilkaista kirjan omien sivujen ja blogin lisäksi.

Kiitos tietysti kirjasta ja siitä, että olen päässyt mainintoina mukaan. Hämmentää ja ilahduttaa, että minut nähdään yhdeksi Suomen kärkibloggaajista. Omaa häntää ei tohdi nostaa, mutta muiden palautetta on aina mukava saada. Kun oma kirjoittelu on saanut alkunsa harrastuksesta ja sitä myöten syvenneestä kiinnostuksesta, niin on edelleen vaikea mieltää, että tässä nyt tekisi jotain erityistä naputellessaan nettiin tekstejä ja tarkkaillessaan ilmiötä.

Prahaa videolle

Lomani Prahassa sujui oikein mukavasti. Pääsyy reissuun oli elämäni ensimmäinen puolimaraton, ja se meni huomattavasti paremmin kuin uskalsin odottaa. Aika oli 2.10.44: harjoittelumäärääni nähden nappisuoritus.

Olen nyt suunnitellut opettelevani amatööritason videoeditointia. Askel tähän sattumalta tuli juuri Prahan reissun myötä: turistipäivänä otin videokuvaa digikameralle ja koostin kotiin saavuttuani videon (joka on tuossa alla). Selvästi vielä on paljon parantamisen varaa mm. tekstitysten suhteen, mutta jatkan harjoittelua.

Videoblogit eivät vielä Suomessa ole käsittääkseni tehneet suurta ryntäystä. Yksi tekijä on varmasti se, että oman naaman ja puheen kuvaaminen vaatii kanttia: siinä näkyy paljon enemmän kuin pelkässä tekstissä. Sujuva puheentuotanto videolle ei ole kovin helppoa, sen olen saanut itsekin havaita monta kertaa.

Tekniikkahan on periaatteessa varsin yksinkertaista. Moni on kyllä kokeillut blogissaan liittää myös videota mukaan, mutta kovin aktiivisesti ”vanhan polven” julkaisijat (=ne kirjoittajat, joita olen seurannut pidempään) eivät ole innostuneet.

Syy lienee myös kulttuurinen. Olemme tottuneet lukemaan ja kirjoittamaan, ja kuten tässäkin blogissa on todettu, niin videota ei voi esimerkiksi silmäillä samoin kuin tekstiä. Enhän itsekään jaksa kovin paljon katsoa videoita: jos ei heti nappaa mukaan, niin katsomisen keskeyttää ja homma jää siihen.

Lisäksi nettiin itsestään kertovia ”syytetään” jo muutenkin narsismista, joten videomuotoinen itsensä esittely lienee vielä suurempaa itserakkautta?

Itselleni videoiden teko on tähän mennessä ollut hauskaa vaihtelua pelkkään kirjoittamiseen. Ei sitäkään viitsisi tehdä, ellei se tuntuisi kivalta.

Kun nettiin on jo paljastanut itsestään kirjoittamalla ja kuvin kaikenlaista, niin kynnys videoihinkin on alentunut. Joskus aiemmin olisin varmasti karsastanut ajatusta ja kokenut, että voi ei, vaikutan ihan pöljältä, tukkakin on huonosti, enkä kyllä kehtaa tuollaista löpinää julkaista, mutta nyt ”itsehäpäisy” ei suuremmin huoleta.

Tosin katsojia ovat tähän mennessä keränneet enemmän kissaa käsitelleet pätkät kuin omat höpinäni, mutta se tuntuu luonnolliselta: katselenhan itsekin usein YouTubesta hauskoja eläintallenteita sen sijaan, että kuuntelisin asiaa. Viihde on tärkeää!

WWF:n Kulutusviidakko-blogi käynnistyi

maanantai 2. helmikuuta 2009 klo 21.10 kirjoittajana Mari Koo

Nyt on siis käynnistynyt ensimmäinen oikea ulkopuoliselle tekemäni, suurempi blogiprojekti eli WWF:n Kulutusviidakko-blogi. Tarkoituksena on parin kuukauden ajan naputella siitä, miten länsimainen kulutus kytkeytyy sademetsiin ja mitä tavallinen kuluttaja voisi asialle tehdä.

Ensiaskel kohti blogia otettiin kesäkuussa, kun WWF:n Sampsa (joka siis pelastaa sademetsiä) otti yhteyttä ja pyysi juttelemaan mahdollisesta blogiprojektista. Sittemmin olemme kokoontuneet muutaman kerran ideoimaan ja suunnittelemaan sisältöjä ja muita blogiin liittyviä asioita. Tässä on siis ollut puolisen vuotta aikaa vääntää omia aivojaan ja näkökulmiaan myös sademetsien suuntaan.

Blogiin tuntui olevan tarjolla sisältöä hyvin runsaasti. Niinpä sitten monista hyvistä ideoista on päässyt valikoimaan olennaisimpia, koska kaikkea ei parissa kuukaudessa ehdi käyttää. Kun nyt olen valmistellut tekstejä ja aiheita, niin tietysti myös suunnitelmat ovat hieman viilautuneet.

Omiin arvoihin sopivaa

Blogista siis maksetaan minulle, eli en suinkaan puhdasta hyväntekeväisyyttä tee. Itselleni on silti tärkeää, että jos lähden mukaan johonkin tällaiseen, niin voin myös itse allekirjoittaa minut palkanneen tahon arvomaailman. Tämän vuoksi en siis ihan kaikkien yritysten tai nettisaittien julkiblogistiksi suostuisi, vaikka siitä maksettaisiin isommatkin summat.

Mielestäni blogin ylläpito on sisällöntuotantoa siinä missä muukin kirjoittaminen, joten siitä pitää myös saada ansioita, kuten muustakin. Eli ei sen ansainnan pitäisi olla julkaisualustaan sidottu.

Kulutusviidakko-blogi on osa WWF:n sademetsien suojeluun liittyvää kampanjointia. Toivottavasti sen sisältö myös kiinnostaa ja kerää lukijoita: ensimmäiset tekstit ovat varsin tiukkaa asiaa, mutta keveämpääkin pohdintaa oman elämäni kulutusvalinnnoista ja sademetsistä on luvassa. Aihe tuskin saa sankkoja massoja kiinnostumaan, mutta toivottavasti onnistuu herättämään ajatuksia ja kiinnostusta.

Ja tietysti toivon, että blogi nousee myös Googlen hauissa esiin: olen tässä blogiin aineistoja kerätessäni havainnut, ettei sademetsistä ja kuluttamisesta loppujen lopuksi niin suuresti ole suomenkielistä materiaalia internetissä.

Tekemällä oppimista

Itselleni tämä on kiinnostava ja innostava projekti, josta varmasti myös oppii tulevaisuutta varten niin sademetsistä kuin tämäntyylisestä blogin kirjoittamisesta. Toivottavasti blogi täyttää myös ne odotukset, jotka sille on WWF:n puolelta asetettu.

Eihän tämä ole ensimmäinen suomalaisblogi, joka toteutetaan palkkaamalla ulkopuolinen kirjoittaja. Mutta luulisin, että ainakin ensimmäisiä sellaisia, joissa projektiblogia suunnitellaan ja pohjustetaan harkiten ja jossa kirjoittaja saa myös oikeasti selvän palkkion tekemästään työstä (käsitykseni mukaan suomalaisblogeista maksettavat palkkiot ovat yleensä satasia kuukaudessa, mutta useimmitenhan kyseessä on kirjoittaja, jolle blogi on kivaa lisätienestiä: minunhan pitää viestintähommilla oikeasti elättää itseni). Tietysti palkkio velvoittaa myös tekemään ”kunnon” sisältöjä.

Pakko vielä tallentaa tänne kuvaruutukaappaus blogista:

Kulutusviidakko-blogi

« vanhemmat kirjoitukset