Viestinnän ammattilainen Anja Alasilta kirjoitti vuoden ensimmäisessä blogitekstissään, että nyt alkoi suomalaisten yritysblogien vuosi: hän uskoo blogien tuovan kaivattua vuorovaikutusta yritysten ja asiakkaiden tai johdon ja henkilöstön välille.

“Bloginpitäjien teksteihin näyttää myös iskostuvan ilahduttavaa suorasukaisuutta. Ajat ovat sen verran poikkeukselliset, ettei tästä selvitä talouskasvun vuosina tavaksi tulleella sanahelinällä.”

Toivottavasti Alasilta on tässä oikeassa. Ehkä poliittisten blogien viimevuotinen esiinnousu saa yritykset uskomaan, että kenties blogilla voisi tehdä jotain oikeasti hyödyllistä ja verkkokirjoittamiseen omaksuttaisiin uutta asennetta?

Itse odotan myös sitä, että yritykset ryhtyisivät osallistumaan verkkokeskusteluun muuallakin kuin niissä omissa blogeissa. Luulisi, että tänä vuonna nähdään yhä useampia suomalaisia “sosiaalisen median viestijöitä”, jotka nettikeskusteluseurannan lisäksi myös kävisivät korjaamassa keskustelujen virheitä tai antamalla vinkkejä.

Pienille yrityksille tämä on usein helpompaa ja siitä minullakin on jo omia kokemuksia: Kulutusjuhlassa oli tekstiä soijakynttilöistä ja niiden valmistaja kävi kommentoimassa soijan alkuperää.

“Hei!

Olen Kynttiläpaja Kalevantulen yrittäjä ja löysin keskustelun sattumalta, kun googlasin netistä sanalla “soijakynttilä”. Yksi syy siihen, että päädyin käyttämään kynttilöissäni soijavahaa oli se, että vahaan käytetty soija on viljelty Pohjois-Amerikassa eikä sen tieltä siten ole hakattu sademetsää. Saadakseni asiasta varmuuden tenttasin tavarantoimittajaa useaan otteeseen ja kirjallisten ilmoitusten lisäksi heidän (brittiläinen) edustajansa kertoi omin silmin nähneensä, kuinka soijapellot kasvavat tehtaan ympärillä eikä soijaa todellakaan tuoda mistään muualta. Lisätietoja käyttämästäni soijavahasta löytyy tavarantoimittajan sivuilta http://www.ngiwax.com“

Tämä tietysti kertoo myös siitä, että monilla suomenkielisillä sanoilla Googlessa on vielä hyvin helppo päästä esiin, eli yrittäjä voi bongata pelkästään googlaamalla omaa yritystään tai siihen liittyviin palveluihin ja tuotteisiin liittyviä keskusteluita.

Tänään kävin Helsingin kauppakorkeakoululla pitämässä luennot aiheesta Maineenhallinta ja vuorovaikutus verkossa. Kun kerran maineesta puhuttiin, niin tietysti otin lähteekseni Sallan mainion gradun Organisaatiomaineen tarinat sosiaalisen median keskusteluissa (pdf).

Nettiin voi päätyä epävirallinenkin keskustelu

Yhtenä ajatuksena heitin taas sen, miten yritysten pitäisi tiedostaa se, että julkisissa tilanteissa lausutut sanat voivat päätyä verkkoon ja sitä kautta laajempaan levitykseen kuin mitä henkilö itse osaisi ajatella. Tästä julkisesta puheesta olen kirjoittanut aiemminkin, mutta asia tuli mieleeni eilen, kun luin Leo Straniuksen tekstiä Suomen Luonnonsuojeluliiton Ilmastoblogista:

“Heti seminaarin jälkeen HK Ruokatalon kaupallinen johtaja Antti Lauslahti liimautui kylkeeni kiinni ja halusi keskustella tarkemmin ruokapolitiikasta. Hänen mukaansa vaarannamme suomalaisten proteiinin saannin ja ruuan omavaraisuuden, mikäli esitämme lihansyönnin korvaamista kasvispohjaisilla tuotteilla. Yritin täsmentää hänelle sitä, että proteiinin tarve on kyllä tyydytettävissä soijapohjaisilla tuotteilla ja palkokasveilla sekä kerroin KotiMIPS-hankkeen yhteydessä tehdystä työstä liittyen elintarvikkeiden luonnonvarojen kulutukseen.”

Tuskin HK Ruokatalon Lauslahti oli tullut miettineeksi, että Leo kirjoittaa hänen kommenttinsa nettiin. Ja minä sitten levitän sitä sekä täällä että Kulutusjuhlassa.

Kun radiotoimittaja Kiasman johtajaa haastatteli

Mielenkiintoinen on myös Kiasman johtajan Berndt Arellin kirjoituksen siitä, miten hän koki radiotoimittajan työskentelytavan epäammattimaiseksi. Samalla tämä on yksi esimerkki lisää siitä, miten haastatellut voivat julkaista blogissaan oman näkemyksensä jutusta ja sen teosta, eli maineenhallintaa myös tätä kautta:

“Kyseisen haastattelun aluksi hän laittoi päälle nauhurin, alkoi lukea ennakkoon valmisteltuja kysymyksiä suoraan paperista ja nostamatta katsettaan siirtyi parin ensimmäisen kysymyksen jälkeen käsittelemään kokonaan toista aihepiiriä: millainen olen museonjohtajana ja johtajana ylipäätään. Emme olleet sopineet tällaisesta ennakkoon eikä hän käsitellyt asiaa lainkaan ennen haastattelun alkua. Vaikutti siltä, että tämä aihepiiri olikin itse asiassa ollut koko haastattelun pääasia.

Minulla ei sinänsä ole mitään tällaista keskustelua vastaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että toimittaja tässä yhteydessä toimi epäammattimaisesti ja epäeettisesti täysin turhaan.”

Päivän esityksen kalvot ovat pitkälti tuttua tavaraa, yritysblogeista jne., ja tutusti ne ovat julki SlideSharessa.

Tuntuu, että olen viime aikoina ehkä liikaakin jarrutellut yritysten ja yhteisöjen blogi-intoa. Eli siis tietysti mielestäni blogi on oikeasti usein todella hyvä ja näppärä kanava viestintään. Pessimistisemmät kommenttini vain johtuvat raadollisista havainnoista siitä, että blogi valitettavan usein ei toimi niin kuin olisi toivottavaa.

Mutta nyt siis positiivista hehkutusta blogien puolesta!

Ne perusmainostukset blogien puolesta kuuluvat esimerkiksi seuraavasti:

Erityisesti pienelle yritykselle blogi on helppo ja nopea tapa viestiä ja markkinoida. Kirjoittaminen vie aikaa, mutta tunnetusti esimerkiksi Googlen hakutuloksissa voi päästä korkealle blogin avulla. Suomenkielistä aineistoa on netissä vielä varsin vähän, joten asiablogilla pääsee monessa aiheessa varsin korkealle ilman suurempaa hakukoneoptimointia. Blogi on teitysti myös väylä päästä vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa.

Aina kuitenkan se sisällön tuottaminen ei ole ihan niin yksinkertaista. Mutta toki bloginkin kirjoittamista voi ulkoistaa.

Palkataan kirjoittaja

Blogaajan palkkaaminen ei Suomessa ole kovin yleistä: blogeja on kyllä ostettu esim. Plazalle (edit: oli väärin nimettynä), samoin Veloena lopetti juuri Suomen Kuvalehden puolella blogin pidon, ja markkinointimielessä toimii esimerkiksi Micra Cuts -blogi (auto kiertää blogaajalta toiselle ja he kertovat blogissa kokemuksistaan).

Varsinaisesti blogikirjoittajan palkkaaminen on käsittääkseni kuitenkin vielä melko tuntematonta.

Siis jos tuntuu, ettei omasta porukasta löydy blogiin sisällöntuottajaa, niin mikään ei estä maksamasta jollekin ulkopuoliselle. Hän voi olla kyseisen alan asiantuntija ja jo kyntensä blogien parissa näyttänyt, joten homma todistettavasti luonnistuu. Hänellä on myös jo valmiiksi blogiverkostoa ja ymmärrystä tässä ympäristössä toimimiseen.

Itselleni on ensi vuoden alussa tulossa tällainen projektiblogi: parin kuukauden ajan kirjoitan eräälle järjestölle omalla nimelläni blogia, joka liittyy kulutukseen. Blogia on nyt suunniteltu, ja tavoitteena on, että se sisältää muutakin kuin meikäläisen oman elämän jorinoita.

Eli siis myös samankaltaista “sisällöntuotantoa” kuin mikä tahansa muu kirjoittaminen, josta minulle maksetaan.

Maksetussa blogissa omat haasteensa

Tähän liittyen törmätään tietysti muutamiin mahdollisiin ongelmiin. Onko ulkopuolinen kirjoittaja uskottava yhteisön blogaajana? Entä jos bloginpito ei suju toivotulla tai sovitulla tavalla?

Ei ostettu blogaaja varmaan joka tilanteeseen käy, mutta tietyntyyppisiin blogeihin vallan mainiosti. Jos joku jo nyt hyvin kirjoittaa hyvin vaikkapa kodin remontoinnista ja sisustuksesta, niin miksei hän voisi tehdä sitä maksusta jonkun yrityksen sivuille.

Tosin blogaajat ovat usein tarkkoja siitä, missä he blogiaan pitävät. Ihan pienestä summasta ainakaan koko blogia ei olla valmiita siirtämään jonnekin toisaalle eli siis käytännössä ei olla valmiita myymään “blogisieluaan” (tämähän nähtiin jo silloin, kun Oma.fi kosiskeli blogaajia). Eivätkä kaikki halua tienata blogillaan mitään: jos joku maksaa kirjoittamisesta, niin se väistämättä jollakin tavalla vaikuttaa lopputulokseen. Oma, arkinen naputtelu riittää monille, koska jo siitä saa henkistä hyvää.

Mutta onhan mahdollista, että myös oman blogin pito jatkuu ja tietyt asiat siirtyvät käsiteltäväksi siellä, jossa siitä maksetaan. Esimerkiksi se sisustusintoinen pitää kangaskaupan sivuilla tekstiilejä käsittelevää blogia, mutta muut sisustusjutut säilyttää omassa blogissaan.

Yhdistyksissä jäsenistön hyödyntäminen

Varmaan joskus yli vuosi sitten Erkan kanssa tuli puhetta siitä, kuinka erilaiset yhdistykset voisivat kerätä sivuilleen jäsenistönsä tai muiden aiheesta kirjoittavien blogeja eli sitä blogien tärkeää tehtävää, vertaistukea, edistämään.

Yhdistyksissä resurssit ovat usein muuten rajalliset, mutta  jäsenistö varmasti mielellään jakaisi ajatuksiaan näin. Siis esimerkiksi atopiaa ja muita ihosairauksia käsitteleviä blogeja olisi Iholiiton sivuilla keskustelupalstan ohessa.

Varmaan näin jo jossain toimitaankin. Vaatii jonkun verran teknistä säätöä, mutta ei mitenkään mahdottomasti, ja tätä kautta kuitenkin voitaisiin saada hyvää sisältöä.

Tai sitten se mahdollisuus, jota myös välillä ehdottelen: blogi siitä, mitä muut blogeissa (tai muualla netissä) aiheesta kirjoittavat. Kulutusjuhlassa tämä on oleellinen osa sisältöä, ja mielestäni sen tekeminen on itsellenikin mielekästä. Valtaosa niistä on itseni keräämiä ja havaitsemia, jonkun verran tulee muiltakin.

Tämän tyyppinen palvelu on tietysti esimerkiksi kaupallinen Foody, mutta pienemmässä mittakaavassa voisi toimia yhdistysmaailmassa.

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Jäi oletettavasti taas jotain tärkeää pois, mutta tuli nyt sentään jotain kirjattua tästäkin aiheesta ylös.

Olin tänään IADEn Organisaatio sosiaalisessa mediassa -koulutustilaisuudessa puhumassa yritysblogeista ja kuluttajien käymistä verkkokeskusteluista ja niiden seurannasta. Lupasin laittaa myös blogiini lisää linkkejä lähteisiin esimerkiksi siitä, miten blogiin kirjoitetaan.

Miksi yrityksen ei kannata tai kannattaa aloittaa blogi?

Yritysblogia suunnittelevalle hyvä aloituspätkä on “10 Reasons Your Company Shouldn’t Blog“.  Advertising Agen sivuilla tällä viikolla julkaistu artikkeli kuvaa osuvasti yritysblogin ongelmallisuutta: blogi vaatii niitä resursseja (eli ei ole niin halpaa), se ei ole pikatie onneen, blogiin tarvitaan hyvää ja erottuvaa sisältöä.

Samaan syssyyn kannattaa lukaita Maggie ja Me -blogista Miikka Leinosen kirjoitus heidän yritysbloginsa tuoreesta taipaleesta ja aiheesta “Blogi markkinoinnin välineenä“. Hän toteaa mm. seuraavaa:

“Blogin jutut eivät synny itsestään. Noin 10% työajasta kannattaa varata tekstien naputtamiseen. Kirjoitukset on hyvä suunnitella ja aikatauluttaa etukäteen, jotta niitä voi pohdiskella aina luppoajalla. Blogilta ei voi odottaa välittömiä vaikutuksia liiketoimintaan, joten kirjoittaminen vaatii sitkeyttä.”

Englanninkielisessä aineistossa on napakka What makes for a good blog? -kirjoitus: blogilla on ääni, siinä on innostusta ja intohimoa johonkin aiheeseen, se on jopa hieman outo, siinä ei ole tiukkoja rajoa tyyliin “näin monta kirjoitusta viikossa”.

Tarinankerrontaa omalla äänellä

Holmilan Eero on koostanut omaa blogiopastaan, joka on myös lukemisen arvoinen. Osa 6 kertoo:

“Blogin kirjoittamisessa on mielestäni yksi sääntö ylitse muiden: älä pakota, anna aikaa. Blogiäänen löytäminen kestää oman tovinsa, jonka aikana kirjoittaminen voi tuntua hieman tönköltä, ja rehellisyyden nimissä, myös olla sitä.

Ei kuitenkaan huolta, oma blogiääni löytyy yleensä ihan kirjoittamisen kautta.”

Nettibisnes.infon sivuilta löytyy Blogiin kirjoittamisen muoto-opas. Siinä on hyviä vinkkejä blogin parantamiseen teknisemmästä näkökulmasta.

Englanninkielistä materiaalia blogien kirjoittamiseen on runsaasti. Yhdysvalloissa moni pitää blogia ansaitakseen, joten vinkit ovat usein sen mukaisia. Yksi näistä on ProBloggerin “Blogging for Beginners“, josta voi vilkaista esimerkiksi tekstit  “Writing Good Content” ja “Using Titles Effectively on Blogs“.

Siihen jatkoksi vaikka Blog Heraldista “What don’t you know about blogging, can hurt you“.

“Blogging is about storytelling, telling your story, whatever it is, with the world. It’s also about the social. Letting others know you and you knowing others.

Blogging is about sharing. If you aren’t social, sharing, caring, and giving, you are losing out on what blogging really means.”

Ensin itse opetellen, sitten firman nimissä

Kannattaa huomioida myös Tuijan näkemys:

“Sitä mukaa kun yrityksissä aletaan herätä sosiaalisen median mahdollisuuksiin, aletaan työntekijöitä suostutella mukaan yritysblogin kirjoittamiseen. Ennen kuin lähtee mukaan verkkoläsnäoloon yrityksen piikkiin, kannattaa olla taskussa vähintään vuosi kokemusta bloggaamisesta ja muusta verkkoläsnäolosta omaan lukuun. Näin yritysblogiin mahdollisesti liittyessään tietää jo jotakin siitä, mitä sosiaalisessa mediassa toimiminen käytännössä tarkoittaa.”

Mertenin näkemykset korporaatioblogien ongelmallisuuksiin tulevat hyvin esiin teksteissä “Mutta oikeasti haluaisin kertoa teille räävittömän vitsin…” ja Miksi Mauno ei kirjoita? siihen, miksi korporaatioblogin kirjoittaminen ei innosta. Kannattaa lukea erityisesti niissä firmoissa, joissa olisi kova halu patistella henkilöitä naputtamaan blogejaan, mutta väki ei hihku riemusta.

Itse olen kirjoittanut mm. otsikolla Yritysblogien ongelmista ja onnistumisista.

Omia vinkkejäni kaiken yllä mainitun lisäksi voisivat olla seuraavat:

• Lue muita blogeja: miksi tykkäät jostakin ja miksi et toisesta? Siitä oppii.
• Luota itseesi: se, mikä kiinnostaa sinua, kiinnostaa oletettavati montaa muutakin (ei varmaankaan koko maailmaa, mutta se ei ole tarkoituskaan).
• Hyödynnä oma tyylisi ja ole aito ja avoin: blogeissa kiinnostavat myös ihmiset, eivät vain asiat, joten henkilökohtaista otetta saisi olla asiablogissakin.

Tänään muistin tarkistaa senkin, missä vaiheessa blogeihin kohdistuvan hypen haihtumisesta puhuttiin. Loppuvuonna 2006 Gartner ennusti, että vuosi 2007 olisi blogien huippuvuosi. Monella tavalla varmaan niin olikin. Suomi tietysti tulee vähän perässä, ja määrällisesti blogeja tietysti syntyy Suomeen koko ajan lisää. Mutta onneksi homma on sikäli järkevöitynyt, että blogit eivät enää ole sinällään mitään ihmeellistä, vaan jo vähän “normaalimpi” osa kaikkea muuta viestintää.

Tässä vielä päivän esitykseni kalvot:

Lisäys seuraavana päivänä: Ja kiitokset kaikille, joiden ansiosta olen noita linkkejä löytänyt, valitettavasti en enää pysty muistamaan, mistä kaikkialta olen noita kaivellut.

Perjantaina aloitin päivän kiinnostavalla ja monenlaisia ajatuksia herättäneellä tilaisuudella. Olin nimittäin mukana TIEKEn “Mediamyllystä jauhoja“-bisnestreffeillä eli tehtäväni oli alustaa keskustelua ja aiheenani “Blokkaako blogisi asiakkaita”.

Toisena alustajana toimi Gemilon Lietsalan Katri, joka puhui yleisemmin sosiaalisesta mediasta. Katri on tietysti rautainen ammattilainen, ja hänen kanssaan oli mukava vastailla lukuisiin kysymyksiin, joita tilaisuudessa meille heitettiin. Aiheet vaihtelivat blogimarkkinoinnista sosiaalisen median rahallisten tulosten mittaamiseen ja vaaliblogeihin. Kitti ansiokkaasti kirjaili keskustelua Jaikuun.

Harmittavasti jäi silti olo, että tässä nyt mentiin aika pintaraapaisulla ja koko nettimeiningin laajuus jäi ehkä turhan vähälle käsittelylle tuossa yhden tunnin aikana. Ja kuten aina, niin jälkikäteen tuntuu, että parempiakin vastauksia ja kommentteja olisi voinut sanoa. Enkä minäkään ihan kaikkeen osaa vastata, eli on paljon sellaista, josta pitäisi tietää vielä enemmän.

Yksi keskustelun aihe oli blogin “haamukirjoittaja”. Blogi mielletään persoonalliseksi, ihmisen itsensä tuottamaksi, mutta on tietysti fakta, että blogitekstin varsinainen kirjoittaja voi olla joku muu. Teksti vain laitetaan esimerkiksi yrityksen johdon nimiin.

Eli samaan tapaan kuin poliitikkojen puheet on kirjoittanut avustaja tai viestintäyksikkö vääntää yrityksen johtajien lausunnot.

Katri huomautti, että usein henkilökohtaisen otteen puuttuminen näkyy blogista. Hyvin tehtynä asia ei kuitenkaan ole kovin ihmeellinen: jos koetaan, että blogi halutaan tietyn henkilön nimiin, mutta kyseisellä henkilöllä ei ole aikaa tai osaamista blogin kirjoittamiseen, niin silloin ratkaisu on ostaa joku toinen kirjoittamaan.

Ja tietysti yritys voi ostaa blogikirjoittajan kirjoittamaan omalla nimelläänkin. Silloinhan homma on selkeää ja läpinäkyvää, samankaltaista juttujen ostamista kuin mitä me freetoimittajat olemme tottuneet tekemään. (Tästä aiheesta voi lukaista lisää Alpha Consumer -blogista, jossa freekirjoittaja kertoo, miten hän tienaa kirjoittamalla yrityksille blogeja.)

Yritysten blogit ja avoimuus puhuttivat muutenkin. Pelättiin, että yritys henkilöityy liikaa tai yhden ihmisen törttöily jättää ikuisen leiman imagoon. Katri kommentoi osuvasti, että yritykset muodostuvat ihmisistä ja eikö meillä luoteta niin paljon johtajiin tai muuhun henkilöstöön, että ne voitaisiin päästää nettin kirjoittamaan.

Tajusin, että tarvitsen lisää hyviä esimerkkejä yritysblogeista. Näitä kyselinkin sitten illalla tavatessani aktiivisia nettikäyttäjiä, mutta mieluusti kuulisin vielä lisää.

Eli olisin kiitollinen, jos pistäisitte kommentteihin omia suosikkejanne yritysblogeista: yritysten alat ja blogien aiheet saavat olla mitä tahansa. Suomalaisten yritysten blogit ovat nyt etusijalla, mutta tietysti saa ehdottaa muitakin.

Hyödynnän tätä tietoutta ainakin lokakuussa, kun menen vierailemaan luennoitsijana kauppakorkeakoululla.