Inhimillisen kommunikaation voima

Puhelin-lehdessä (1/2007, 6-8) on tutkimusprofessori Mika Pantzarin haastattelu, jossa hän ottaa kommentoi mm. uusia laitteita ja tietotulvaa. Hän puhuu non-connecting people -maailmasta, jossa vapaa-ajassa koetaan tärkeimmäksi oma aika ja kiireettömyys. Se, että saa vain olla ja tehdä, mitä haluaa.

“Tekniikka voi muutta nopeasti, mutta ihminen ei. Inhimillisen kommunikaation perusluonnetta tutkineet filosofit lienevät oikeassa: kahden ihmisen kohtaaminen ilman väliin tulevia koneita on yksi suurimmista arvoista – eilen, tänään ja huomenna.”

Niinpä, tämä lienee hyvä pitää itse kunkin mielessään, vaikka intoilisi sosiaalisesta netistä blogeineen.

Pantzar itse puhuu ennemmin viihde- kuin tietoyhteiskunnasta.

“Puhumalla viihdeyhteiskunnasta olen halunnut korostaa, että teknologiaa ohjaavat valtavasti ne voimat, jotka ovat ihmisten elämässä tärkeitä. Se voi olla viihde, mutta se voi olla tulevaisuudessa myös liikunta, rauha, vapautuminen kohusta ja hälinästä. Minusta palvelut, jotka tekevät viikon hiljaiseksi, ovat hyviä palveluja.”

Pantzar kehottaa tuotteiden kehittäjiä suunnittelun ja tutkimisen sijasta kokeilemaan, ja hän muistuttaa, etteivät kuluttajat mitä tahansa itselleen osta.

“Ihmiset eivät osta tyhmiä laitteita. Markkinoilla voi luoda keinotekoisesti tarpeita, mutta ihmisiä ei voi hallinnollisesti käskeä ostamaan jotain käyttöön.”

– – –

Reilu viikko sitten tissihamsteri-bloginimimuuttelu näkyi blogilistalla, ja itsekin silloin osallistuin Mieto marinadi -blogissa toimintaan. Ilahduttavasti pikaisesti hujahtanut ilmiö on kiinnostanut myös blogien sosiaalista puolta enemmänkin pohtia. Hyvä kooste tapahtuneesta ja taustoista (joita esimerkiksi itse en todellakaan hahmottanut nimien muuntelun ollessa kuumimmillaan) löytyy mm. Katri Lietsalan kirjoituksesta.

Tagged: Tags

4 Thoughts to “Inhimillisen kommunikaation voima

  1. Hmmm…mielenkiintoista.

    Mielestäni koneet alkavat hiljalleen päästä kehityksessä siihen vaiheeseen, että kommunikaatio on kokemuksellisesti “ilman koneita”. Ei se tietysti korvaa hajua tai makua, mutta monta mano-a-mano-kommunikaation osa-aluetta kuitenkin.

    Viime aikoina on alettu puhumaan “toreista” joissa ihmiset kohtaavat kuten vanhoina aikoina.

    Sun Äitis ja Petjan kanssa puhuttiin ihan livenä siitä, kuinka teini-ikäiset eivät lähde illalla enää “kaverin luo”, “nuokkarille” tai “kylille”. He lukkiutuvat omaan huoneeseensa toteuttamaan sosiaalisuustarpeitaan.

    Aihe on mielenkiintoinen. Voi kun minäkin pääsisin tätä tutkimaan… ;-)

  2. Asialla on puolensa ja puolensa. Itse roikun tietysti tietokoneella niin paljon, että myönnän auliisti tietyn riippuvuuteni mese- yms. kommunikaatioon ja sen kaikki edut. Omassa nuoruudessani olisin taatusti roikkunut koneen äärellä paljon, jos silloin olisi ollut käytettävissä sama tekniikka kuin nykyisin.

    Mutta eihän se toistaiseksi sitä korvaa, että näkee ihmiset kasvokkain (kuten kokoontuvat blogaajatkin ovat havainneet :) )

  3. Joo, tästä oli myös Ylen aamu-tv:ssä juttua, haastateltiin jotain TKK:n tutkijanaista.

    Alapa harjoittelemaan noita suoria TV-lähetyksiä, varmaan pääset telkkariin (viimeistään) kun saat matskua ulos.

    (ainiin ja onnea hunajasta, nauti täysillä!)

  4. Minähän olin jo tuossa vuosi sitten aamu-tv:ssä puhumassa blogeista ja kuluttamisesta, tosin silloin enemmän “tavallisen kuluttajan” roolissa. Eli olen harjoitellut :)
    Mutta taitaa mennä aikaa, ennen kuin oikeana tutkijantekeleenä olisin valmis suuremmin kommentoimaan: odotankin joltain tuotantoyhtiöltä yhteydenottoa siitä, että ryhtyisin uudentyyppisen kuluttajaohjelman ja nettisivuston yhdistävän tuotannon vetäjäksi ;)

    (Kiitos kiitos, mikäs tässä lilluessa!)

Comments are closed.