Päivän uutisantiin kuului tietoa Terhi-Anna Wilskan tutkimustuloksista liittyen suomalaisten muuttuneisiin kulutustottumuksiin. Wilska oli puhunut aiheesta GE Moneyn luottokortin lanseeraustilaisuudesta. Aiheesta on mainio Esko Rantasen kolumni Talouselämässä:
“Hän (Wilska) jakaa kuluttajat kahdeksaan ryhmään. Ne ovat:
* Tietoinen säästäjä. Tässä on ihmislaji, joka hiljalleen kuolee sukupuuttoon.
* Vihreä ja eettinen kuluttaja. Toisin kuin julkisesta hömpötyksestä voisi päätellä, tämäntyyppisten kuluttajien määrä ei enää kasva. Vihreys läpäisee nykyään kaiken kulutuksen ja suomalaisen elämänmuodon.
* “Kulttuurisnobi”. Tässä meillä on vanhempi rouva, joka käyttää keskimääräistä enemmän kulttuuripalveluja. Hän edustaa ehkä keskimääräistä useammin vanhaa rahaa.
* Hedonistinen shoppailija viettää aikansa kuluttamalla. Hänelle shoppailu on todiste siitä, että hän on olemassa. Naisia on paljon tässä kategoriassa, mutta kasvavasti myös miehiä.
* Teknologiaintoilija on tyypillisesti alle 50-vuotias, ehkä alle 40-vuotiaskin mies, jonka pitää saada kaikki uudet hilavitkuttimet vaikka velaksi.
* Kotiesteetikolle koti on elämyksellisen kuluttamisen paikka. Uudet verhot tai tapetit sykähdyttävät.
* Arkinen kotikuluttaja. Onko hänestä mitään mieleenjäävää sanottavaa. Eipä juuri.
* Köyhä wannabe-kuluttaja. Haluaa kuluttaa enemmän kuin voi.”
Toisaaltahan esimerkiksi Minna Autio on väitöskirjassaan todennut, että kuluttajuus voi olla moniäänistä: “se rakentuu samanaikaisesti – ja jopa ristiriidattomasti – tuhlauksen, säästäväisyyden nautinnon ja vihreän kulutuksen puhetapoihin.” (2006, 11.)
Eli jos itseään ei tunnista Wilskan luokitteluista, niin ei huolta, sillä kuluttajaroolit vaihtelevat. Itse taidan olla tällä hetkellä eniten arkista kotikuluttajaa. Yksilöllisyyttä minunkaan kulutuksesta lienee varsin turha hakea:
“Kuuluipa kuluttaja mihin luokkaan tahansa, hän haluaa helppoa elämää ja helppoa kuluttamista.
Tästä seuraa, että puheet kulutuksen yksilöllistymisestä ovat huijausta. Palvelut ja tuottet ovat standaroituja ja yksilöllisen vaihtelun mahdollisuudet ovat kapeat.”
Yleisesti ottaen suomalaiset kuluttavat nyt Wilskan mukaan nautiskelevammin kuin ennen. Kovin yllättävä tämä tieto ei sinällään ole, jos on seuraillut sitä, mihin ihmiset rahaansa laittavat:
“Kun vuonna 1999 nuorin ikäluokka 18-34-vuotiaan pani ykköstoiveeksi kulutuksessaan matkailun, oli ykkökseksi noussut vuonna 2004 luksustuotteet. Keski-ikäisten ryhmässä (35-54-vuotiaat) taas remontoiminen oli syrjäyttänyt matkailun kärkipaikalta.”