Kun toukokuussa olin Jyväskylän blogimiitissä, niin ainakin Hessun kanssa tuli pohdintaa blogikirjoittamisen eroista sukupuolten välillä. Hän oli kiinnostunut touhusta teknologialähtoisesti, minä taas viestinnällisistä syistä.
Muutoinkin olen aina välillä miettinyt sukupuolten eroja blogaamisessa: että onko se vain minun fiilikseni, että tuttavapiirin blogaavat miehet julkituovat blogeissaan usein oman nimensä ja kirjoittavat “yleistä” asiaa, kun taas naiset pistävät nimimerkin, jonka takana haluavat myös pysyä, ja kirjoittavat henkilökohtaisempaa päiväkirjaa. Tai esimerkiksi naistoimittaja pitää ikää kuin työnsä puolesta yhtä blogia ja kirjoittaa nimimerkillä toista.
Sivusilmällä olen vilkuillut aihetta käsitelleitä tutkimuksia. Nyt Marjut nosti esiin Mining the Blogosphere: Age, gender and the varieties of self-expression -tutkimuksen. Samaan syssyyn Pirkka pohtii netin miehisyys/naisellisuus -aspektia ja toteaa, että digiboksi on luonteeltaan mies ja blogi nainen.
Eli lienee aika pureutua aiheeseen tarkemmin: vaikuttaako sukupuoli blogikirjoittamiseen ja miten? Tutkimukset ovat muualta maailmalta, mutta olettaisin, että samoja lainalaisuuksia löytyy myös suomalaisesta blogosfääristä.
Naiset ovat kiinnostuneempia sosiaalisesta puolesta
“Effects of Age and Gender on Blogging (pdf)” -otsikon alla kerrotaan, että miesten ja naisten blogaaminen eroaa merkittävästi. Kaikenikäiset miehet kirjoittavat enemmän politiikasta, teknologiasta ja rahasta kuin naiset. Naiset kertovat omasta elämästään ja myös käyttävät persoonallisempaa kieltä. Pieni, mielenkiintoinen havainto ikään liittyen on, että blogaajien vanhenemisen myötä käytetään enemmän hyperlinkkejä.
Brittiläisiä blogeja tutkineet Sarah Pedersen ja Caroline Macafee vahvistavat, että myös sillä suunnalla linjaus on sama kuin Yhdysvalloissa. Naiset ilmoittivat olevansa kiinnostuneempia blogaamisen sosiaalisesta puolesta, kun miehet taas taas tiedosta ja mielipiteistä. Miesten blogit olivat myös teknisesti kehittyneempiä. Yksityisyys oli tärkeää naisille (sekä homoseksuaaleille sukupuolesta riippumatta).
Tutkijat toteavat, että kaikki nämä tekijät voivat selittää sitä, että Britanniassa naisblogaajien julkinen profiili on miehiä alhaisempi.
Alussa mainittu, Marjutin vinkkaama tutkimus keskitty kielelliseen ilmaisuun ja tukee samaa “miehet tekniikkaa, naiset tunteita” -ajattelua.
“In content–based features, we see the factors Religion, Politics, Business, and Internet used more frequently by male bloggers, while the factors Conversation, AtHome, Fun, Romance, and Swearing are more often used by female bloggers.”
Teinien blogit “enemmän samankaltaisia kuin erilaisia”
Toisaalta Gender, identity, and language use in teenage blogs -tutkimuksessa Huffaker ja Calver toteavat, että eri sukupuolta olevien nuorten blogit ovat keskenään enemmän samanlaisia kuin erilaisia.
“Perhaps the technical ease of use of blogs levels the differences between males and females, or perhaps this generation of Internet users is becoming more androgynous in its online communication and interaction.”
Ne syvällisemmät taustat ja minä itse
Onko tällä sukupuolisuudella ja sen tutkimuksella sitten oikeasti väliä ja mitä kaiken taustalla on? Melissa Gregin tekstiä esittelevässä tiivistelmässä todetaan:
“It argues that generalisations about the so-called ‘trivial’ content of women’s blogs are of little use to the extent that they leave the apparently opposite term – ‘political’ – undefined. The chapter aims to situate discussions about gender and political participation within a wider historical and intellectual framework. In doing so, it suggests that both gender and blogging reflect broader social anxieties about an expanding public sphere.”
Taustalla siis lymyilee historiallista, kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä, ja miesten blogit nähdään helposti merkittävimpinä kuin naisten kirjoittelut. Naiset eivät siis kirjoita politiikasta, koska eivät siinä muutenkaan ole olleet mukana.
Minä miellän kirjoittavani Kulutusjuhlaan myös yhteiskunnallisesti merkittävämpää tekstiä: siellä olen “vaikuttaja”. Marinadi-blogissani olen selvästi naispäiväkirjailija.
Tässä Mari Koo -blogissanikin ilmeisesti näkyy naisille tyypillisempiä tapoja miettiä myös asiantuntijuuttaan. Olenhan tuonut julki epäilykseni mm. omasta tietämättömyydestä, enkä ole vain kirjoittanut “tiukkaa asiaa” ja mielipiteitä: minulla on esimerkiksi kategoria “Fiilikset”, jotta voin tunteilla.
Mä olin lukenut erästä blogia kaksi vuotta, ennen kuin tajusin että sitä pitää mies. Tosin ruotsinkielinen, joten ei sen niin väliä
Tuli mieleen: liittykö viimeiaikaiseen “Suomesta puuttuu kansalaisjournalismi” -kohkailuun se, että naisen lähtökohdista, naisen tavalla kirjoitettua ei pidetä yhtä arvokkaana kuin miehistä poliittista kirjoittelua?
Jos tarkkoja ollaan, niin blogien se uusi juttu onkin ehkä siinä, että myös muulla kuin perinteisellä poliittisesti vaikuttamaan pyrkivällä journalistityylillä saavutetaan isoja yleisöjä ja vaikuttavuutta.
Petja: Joskus minullekin on käynt niin, että olen kuvitellut kirjoittajan sukupuoleksi toisen ja tekstiä on lukenut siitä näkökulmasta. Kunnes sitten on jostain tajunnut, että luuli väärin. Hieman hämmentävää.
SÄ: Jep, tätä vähän ajattelin itsekin, esimerkiksi juuri noiden muotiblogien kohdalla. Että kun aihe on mikä on, niin perinteinen miesten maailma ei sitä niin arvosta.
Ja ylipäätään on sääli, jos blogejakin arvotetaan vain sen tiukan, perinteisen journalistisen tavan mukaan. Kärjistetysti tyyliin “päivänpolitiikka ja talous tärkeintä ja vaativaa, kevythömppää nyt pystyy kuka tahansa tuottamaan.”
Tai että tekstiä ei voi blogissa ottaa uskottavasti, jos on mennyt välillä tunnustamaan, että kokee epävarmuutta tai on onnellinen onnistumisestaan.
Äh, en vieläkään osaa kiteyttää ajatustani niin kirkkaasti, kuin haluaisin. Annetaan muhia!
Taidan taas paljastaa yhteiskunnallisen oppimattomuuteni, kun kitisen, ettei aina tarvitse pyrkiä poliittiseen tai laajaan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Tässä kun olen puhdasoppisia haircutteja seulonut ja saanut kirjoittajien mielipiteitä lukea meilitse, voin vain todeta, että vaikka sisältö olisi: “söin tänä aamuna juustokinkkusämpylän ja ajattelin laittaa viikonlopuksi lihamureketta”, julkaisujen merkitys kirjoittajille itselleen voi olla aika huikea. Mielestäni sillä on arvoa sinänsä.
Ja kiitos Mari hyvistä linkeistä, saan lisää sekundäärimatskua!
Huffaker ja Calvert mulla jo olikin, mutta muut vaikuttavat oikein kiinnostavilta.
Sari, olen tästä aivan samaa mieltä kanssasi. Aihetta sivuttiin myös kovasti noissa juuri velloneissa kansalaisjournalismikeskusteluissa.
Hyvä, jos linkeistä on iloa! Jos joskus viitsit, niin pistä maililla tai blogiisi listaa lähteistäsi, luulen, että siellä olisi paljon minulle hyvää kamaa
Hyvä idea Mari! Voisinkin tosiaan laittaa lähdeluettelon blogin syrjään kiinni, nyt kun se on jopa tiistain gradusemmaa varten “valmiiksi” tehty… Taitaa tällä hetkellä painottua aika lailla elämäkirjoittamiseen, mutta toivottavasti siitä jotain hyödyllistä urkenee sinulle tai jollekulle muulle.