Yritys 2.0:an tutustumassa

Tänään suuntasin Luftiin kuulemaan Yritys 2.0 -kirjan porukan keskustelua. Itse en ole ollut mitenkään mukana tässä projektissa, lähinnä välillä vain vilkuillut, miten homma edistyy. Mutta nyt oli mahdollisuus nähdä ja kuulla Teemu Arinaa, jonka blogia olen kiinnostuksella seurannut.

Tein Luftissa muistiinpanoja, ja lupasin, että jotenkin jaan ne (valitettavasti en päässyt Lufitsta verkkoon, muuten olisin tietysti naputellut Jaikuun). Kun se sitten julkisesti kerrottiin koko porukalle, niin iski paineet, että pitäisi kirjoittaa jotenkin fiksumpaakin yhteenvetoa. Mutta onneksi oma blogi on oma blogi, joten teen kuten aina eli fiiliksellä menee tämäkin kirjoitus.

Lisäys 13.9. Teemun teksti ja esitysslidet löytyvät nyt hänen blogistaan.

Vuorovaikutuksesta syntyy suuria

Teemun esityksessä yhtenä pääkohtana ja keskustelun herättäjä oli hänen Organisaatio 2.0:n vertaaminen ihmiskehoon.

Tässä ajattelussa luusto on yhtä kuin infrastruktuuri (yritysten taloushallintajärjestelmät jne): näitä standardisoituja ratkaisuja tarvitaan sujuvaan toimintaan.
Mutta meidän pitää olla kyvykkäitä reagoimaan ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin: ihmiskehossa tätä edustavat aistit, ja webissä yhtä lailla pitää pörrätä tietääkseen, mitä siellä tapahtuu (sosiaalinen bookmarkkaus jne.)
Hermoverkko vastaa jakamista ja löytämistä, kuten syötteet.
Aivoja edustavat mm. wikit, tietojen yhdistäminen ja jakaminen, tägääminen.

Teemu korosti koko esityksessään kommunikaation tärkeyttä kaikessa toiminnassa. Tässä vertauksessa se vastaa verenkiertoa. “Hengen luo lopulta vuorovaikutus”, Teemu tiivisti.

Lisää luonnontieteellistä vertauskuvallisuutta tuli siitä, kun Teemu kertoi ajatuksen (kenen tämä oli, se jäi minulta merkitsemättä muistiin) siitä, että yritykset ovat kuin soluja, joissa solukalvon avulla pyrkivät pitämään tiukkaa rajaa muuhun maailmaan. Blogit kuitenkin puhkovat tähän kalvoon reikiä, ja yritykset voivat siitä myös hyötyä. Esimerkiksi yritys saa blogin avulla kasvot, jonka ansiosta se tulee asikkaille läheisemmäksi. On ikään kuin vaikeampaa vihata yritystä, joka viestii henkilöidyllä blogilla.

Fiksut ja vielä fiksummat käyttäjät

Kuluttajuuteen liittyen Teemu toki puhui myös open source -ratkaisuista ja niiden innokkaista kehittäjistä, crowdsourcingista ja ylipäätään asiakkaiden mukaanottamisesta. Ihmiset joka tapauksessa jakavat kokemuksiaan ja tietojaan netissä, niin miksipä sitä ei hyödynnettäisi esimerkiksi käyttöohjeiden laatimisessa. Toki tässäkin taas todettiin niitä vanhoja tuttuja asioita eli sitä, etteivät kuluttajat osaa välttämättä kertoa, mitä haluavat, koska oma kokemuspiirimme on rajallinen. Toisaalta käyttäjät kuitenkin saattavat löytää tuotteille sovelluksia, joita sen kehittäjä ei olisi itse osannut ajatella.

Teemu muistutti siitä, että teknologiat ovat “ruumiimme jatkeita”, kuten auto on jalkojen jatke. Teknologiat saavat näkemään asioita uudella tavalla, mutta ylipäätään pitää luoda prosesseja, sillä pelkkä tekniikkahan ei tietysti riitä.

Ihmisen evoluution seuraavana askeleena Teemu esitti verkottuneen ihmisen, Homo Contextus. Aivojen koko kasvaa virtuaalisesti: ihminen ylittää fyysisen vuorovaikutuksensa rajoitteet modernin teknologian avulla ja hajauttaa tietoisuuttaan. Näin voidaan myös ratkaista suurempia ongelmia kuin yksilöinä kykenisimme.

– – –

Teemun puheenvuoro nostatti kommentteja erityisesti ansaintaan ja tekemisen motiiveihin liittyen. Tätä keskusteluahan tietysti käydään nyt vähän kaikkialla. Lisäksi myös pohdittiin ylipäätään webin tulevaisuutta. Teemu totesi, että varovainen on toki syytä olla ja menneisyyttä pitää tuntea, vaikka tulevaisuutta rakennetaankin.

Tutkijat blogaamaan!

“Virallisemman” osuuden jälkeen jäin vielä rupattelemaan yleisesti. Teemun kanssa tuli vielä puheeksi sekin, etteivät Suomessa asiantuntijat vielä kovin merkittävästi blogaa. Ja yksi puutteellinen ryhmä ovat tutkijat, joita on ilmeisesti vaikea vakuuttaa siitä, että blogaaminen olisi hyödyllistä. Tieteellisessä maailmassa elää vahvana pelko siitä, että “joku varastaa” ideat ja ajatukset. Netissä kuitenkin on se hyvä puolensa, että jälkikäteen voi kohtuullisen helposti todistaa ilmaisseensa ajatuksen ensimmäisenä.

Ja itse tykkään tietysti myös siitä, että lähteet on helpompi löytää ja linkitysten kautta myös niiden julkituominen on vaivatonta.

Tagged: Tags

5 Thoughts to “Yritys 2.0:an tutustumassa

  1. Ajatuksen “siitä, että yritykset ovat kuin soluja, joissa solukalvon avulla pyrkivät pitämään tiukkaa rajaa muuhun maailmaan [johon] Blogit kuitenkin puhkovat […] reikiä” ilmaisi muistaakseni Hugh MacLeod blogissaan @ http://www.gapingvoid.com/

    p.s. oli mukava tavata ja jutella murtomaahiihdosta, kotikutoisuudesta ja saappaista:)

  2. Kiitos Ville, sekä lähteestä (laiska olin enkä jaksanut googletella löytääkseni itse, luotin joukkoälyyn :) ) että jutusteluista: ehkä seuraavaksi lihapullien tai kutomapiirin merkeissä ;)

  3. Teemulle kiitos ajatuksia herättävästä alustuksesta ja Marille asioiden palauttemisesta mieleen.

    Teemun esityksessä eräs pieni yksityiskohta jäi minulle ideana pyörimään mieleen. Hänellä olivat rinnakkain taksonomia- ja folksonomia-käsitteet. Tästä sain ajatuksen, jolla voisi keventää ihmisen tuskaa sankistuvan tietotulvan maailmassa. Ideaa voi nimittää personomiaksi. Googlesta havaitsin, ettei tämä ajatukseni ole uusi. Ei tarvitsekaan olla, mutta silti se voi johtaa käytännön toteutuksiin.

    Minulla on vuodesta 1999 ollut verkkolehti ja myöhemmin siihen liitettyjä verkkokirjoja. Tietokannassa on valtava määrä dataa. Pelkällä taksonomialla tai folksonomialla käyttäjät eivät saa siitä selvää. Tarvittaan jonkinlaista persoonallista tapaa luokitella asioita. Tämä on ehkä yksi personoinnin sovellus.

    Kirjautuessaan järjestelmään ihminen saakin henkilökohtaisen tagipilvensä ruutuun. Lukiessaan juttuja hän voi antaa niille sanoja. Tästä taas seuraa, että saamme tarkempaa tietoa siitä, mitä juttuja ihan oikeasti luetaan eikä vain klikata auki.

  4. Lassi: Eikös folksonomiassa ole juuri tuosta kysymys? Eli folksonomia on käytännössä personomioiden “summa”.

    Mitenkäs teidän lehdessänne, onko asiakkaille hyöytyä toistensa luomsta tageista?

  5. Folksonomia on yhteisön yhteinen tagiparvi, mutta personomia on yksilön oma tagiparvi.

    Tällä hetkellä meidän lehdessä ei ole folksonomiaakaan, sillä järjestelmä rakennettiin nykyiseen muotoon 1999 – 2002. Edellä esittämäni oli ideointia. En vielä tiedä, milloin pystyn sen toteuttamaan, sillä projekteja on niin että henkeä salpaa.

    Eilisen tilaisuuden paras anti olikin, että se jätti tällaisia ideansiemeniä itämään päähän. Joskus niistä kasvaa jotakin tärkeää. Kasvu vaatii aikansa. Suin päin ei kannata tuottaa mitään uutta.

Comments are closed.