Blogin ja politiikan yhdistämisen vaikeus

Viime perjantain Vihreässä Langassa oli päästy kehuskelemaan, kuinka suosituimmat politiikan blogit ovat vihreitä. Toimittaja oli juttuun (s. 7) käynyt läpi Blogilistaa ja napattu sieltä suosituimpien listalta poliitikot esiin. Kymmenestä suosituimmasta kuusi kuului Vihreille, ja ykkösenä tietysti Jyrki J. Kasvi.

Tässä jutussa tosin näkyy Blogilistan listauksien heikkous. Kasvin blogi on ansiokas ja varmasti paljon luettu, sitä en kiellä, mutta kokonaisuudessaan listan tilaajamäärät eivät kerro niin varmaa tietoa blogien tämänhetkisestä suosiosta.

Kasvilta oli myös pyydetty kommentti Vihreiden blogisuosioon:

“Useimpien kansanedustajien nettipäiväkirjat ovat kuivia ja asiapenttejä. Ylipäätään vihreät elävät nettikulttuuria, kun muut opiskelevat sitä kirjoista.”

Kasvi lienee tässä oikeassa. Vihreäthän tuovat blogit näkyvästi esiin myös nettisivullaan. Ylimalkaisen surffailuni perusteella sanoisin, etteivät monet poliittiset blogit houkuttele lukemaan. Itse nimittäin selasin kansanedustajien blogitarjontaa Eduskunnan sivuilla olevan listauksen mukaan, josta löytyy vajaat sata edustajien blogia (olen osallistunut viestinnän aineopintojen alta löytyvälle E-citizenship in Information Society -kurssille, ja tämän kurssin tehtävää varten tein katsauksen blogimaailman poliittiseen osaan).

Ensinnäkin kovin monet blogit ovat lopettaneet aktiivisen päivittymisen vaalien jälkeen (esimerkiksi Kimmo Sasin tai Pertti Salolaisen kirjoittelut). Tämähän ei tietysti ole yllätys.

Toisekseen tekstit ovat joko tylsää poliittista paatosta tai sitten mennään johonkin liiankin arkiseen päiväkirjailuun: kuten Kasvi Vihreän Langan jutussa kommentoi, niin blogissa pitää olla asiaa, mutta myös henkilökohtaisia paljastuksia. Pelkkä jompi kumpi tekee tekstistä epäkiinnostavan. Toki myös kirjoitustyylillä on merkitystä.

Harmittavan moni blogi ei myöskään tarjoa mahdollisuutta suoraan kommentointiin. En ainakaan minä jaksaisi lähetellä sähköposteja, vaikka joku ajatus aiheeseen heräisi. Myöskään RSS-syötteet eivät kuulu moniin kotisivujen alla oleviin nettipäiväkirjoihin.

Ja sitten, jos niitä kommentteja on mahdollisuus jättää, niin hyvähän se olisi, että blogin kirjoittaja niihin vastaisikin. Sitä kaipaillaan esimerkiksi Liisa Jaakonsaaren blogissa (jossa sinällään on räväkämpää otetta kuin monella muulla).

Joskus lukemisinto tyssähtää hyvin yksinkertaisiin tekijöihin, kuten Sampsa Katajan kohdalla. Hän nimittäin käyttää blogitekstissään SUURIA KIRJAIMIA.

Eli yhteenvetona: blogeja on pistetty pystyyn, mutta ei niitä suuremmin hyödynnetä etenkään nyt, kun vaaleihin on vielä pitkä matka.

Tagged: Tags

6 Thoughts to “Blogin ja politiikan yhdistämisen vaikeus

  1. Vaalien alla ja välittömästi niiden jälkeen luin kovasti poliittisia blogeja. Ihan mielenkiintoista. Tosin tulin usein myös pahantuuliseksi mainostoimistojen sloganeista, jotka olivat oikeita todellisuuden irvikuvia.

    Sitten vaalien jälkeen (vihreitä lukuunottamatta) ei ole tullut seurattua, kun valtaosahan päättyi vaalien jälkeen kuin seinään kiitosten kera oli päästy läpi eli ei.

    Tämä isoilla kirjaimilla huutava osoittautui tarkastuskäynti perusteella kokoomuslaiseksi. No, olisin voinut lyödä siitä vetoa jo ennen kuin kävin katsomassa sivuilla (nimi on aivan vieras). Siinä on puolue jonka jäsenillä riittää röyhkeyttä toitottaa asiaansa isoilla kirjaimilla muista välittämättä 🙁

  2. Suuret kirjaimet kertovat kyllä sinällään karua kieltä siitä, miten henkilö ei ole ymmärtänyt nettiviestinnän vaatimuksia. Jos HUUTAA koko ajan, niin valitettavasti mielikuva on väistämättä huono, eikä hyvääkään asiaa saa perille.

    Nooh, seuraavia vaaleja odotellen… Toki mielestäni olisi ihan paikallaan, että useampikin poliitikko nakkaisi reilusti ilmoituksen “Blogi ei nyt päivity, palataan asiaan, jos” -tyyppisen ilmoituksen, niin ei suotta edes odottaisi ajankohtaisia postauksia.

  3. Ns. poliitiset blogit ovat toki kiinnostava asia mutta minua kiinnostaa enenmän laadukas poliittinen kansalaiskeskustelu.

    Onko kukaan listannaut/tutkinut aihetta Suomessa? Tarkoitan sekä valtakunnallista että paikallista keskustelua.

    Tulevat kunnallisvaaliat lisäävät aivan varmasti paikallista poliittista keskustelua.

  4. Tapio, en tiedä tutkimuksia aiheesta, mutta käsitykseni mukaan aihetta kyllä jollain lailla jossain tarkkaillaan. Otakantaa.fi ja erilaiset kaupunkien sivustothan ovat niitä virallisia paikkoja, jossa ajatuksia kerätään, mutta keskusteluahan velloo paljon muualla.

    Henkilökohtaisesti en näitä poliittisia puolia ole sen ihmeemmin seurannut, joten varmaan joku toinen on osaavampi kertomaan aiheesta.

  5. Tapio, laitan mailitse tulemaan LTY:lla julkaistun työpaperin E-demokratian ja elämysten arkea (vm 2003, siis ikävä kyllä “vanha”), joka sivuaa kaipailemaasi kansalaisulottuvuutta. Nyt vain on useampi vuosi mennyt muiden tutkimusaiheiden parissa, joten totean Marin tavoin, että joku toinen osaa kertoa lisää 🙂

  6. Miia, kiva, että Tapiolle löytyi sentään jotain, kiitos!

Comments are closed.