Olin eilen Demos Helsingin järjestämässä tilaisuudessa, jossa yhtenä puhujana oli Kuinomasta Markku Jussila. Kuinoman ideahan on hieno: ihmiset voivat vuokrata toisilleen esimerkiksi harrastusvälineitä sopimallaan hinnalla ja muilla ehdoilla. Lähtökohtana idealle oli Jussilan oman kaveriporukka ja tarpeet saada laskettelu- ja lumilautatavaroita parempaan käyttöön.
Kuten Jussila toi esiin, vuokraustoiminnassa olisi paljon hyviä piirteitä: ihmiset voisivat hankkia itselleen laadukkaita ja hintavia tavaroita, jotka kestäisivät. Niiden ikää pidennettäisiin korjaustoiminnalla. Monet tavarat ovat sellaisia, ettei niille ole jatkuvasti käyttöä, joten omistaja voi iloita siitä, että kamat pääsevät liikkeelle, vaikka hän itse ei niitä pääsisi hyödyntämään.
Vuokraamisen kautta toimintaan liittyisi raha, eli se pitäisi myös talouden rattaita pyörimässä.
Halu omistaa hankaloittaa
Kuinomaa on nyt testailtu, ja Jussila olikin havainnut tiettyjä omistamiseen ja tavaroiden hallintaan liittyviä piirteitä, jotka luovat toiminnalle haasteen. Meillä on vankka tarve omistaa esineitä, ja ihan mielellämme esittelemme myös muille, mitä hienoa tavaraa meiltä löytyy esimerkiksi Kuinoman kaltaisessa ympäristössä.
Koska omistamisen halu on niin vankka, ei vuokraaminen tuo samaa tunnetta. Kun monilla on kuitenkin rahaa, niin helposti ostetaan se 200 euron tuote omaksi ennemmin kuin vuokrattaisiin se joltakin toiselta 20 eurolla.
Kavereiden kesken
Tällainen vuokrausrinki voisi toimia hyvin kaveriporukassa (mikä siis oli myös Kuinoman lähtökohta). Esimerkiksi Facebookin kaltaisessa ympäristössä voisi ilmoittaa, mitä tuotteita minulla on ja vastaavasti näkisin kavereiden kamat (autot, videokamerat, porakone, ompelukone, kitara jne). Tovereilleen vuokraa tai lainaa tavaroitaan mieluummin kuin tuntemattomille, ja vastaavasti on myös kivempi vuokrata tutulta.
Minulla on esimerkiksi musta, pitkä, silkkinen Rill’sin iltapuku, joka oli ollut jonkun sortin mallikappale ja ostin sen pari vuotta sitten sadalla eurolla. En ole pitänyt pukua kertaakaan, koska ei ole ollut iltapukujuhlia. En haluaisi vuokrata sitä kenellekään tuntemattomalle, mutta kaverilleni sen mielelläni antaisin käyttöön.
Jos asulle sattuisi jotain ikävää, niin ei haittaisi, jos vahingon aiheuttaisi tuttu. Tuntemattoman kohdalla harmi olisi selvästi suurempi. Vaikka rahallinen menetys korvattaisiin, niin se ei korvaisi sitä ikävää fiilistä, joka syntyy, kun en itse edes päässyt käyttämään asua kertaakaan.
Tällä hetkellä minulla on lainassa toveri Suvikon digitaalinen nauhuri. Hän oli sopivasti sellaisen hankkinut eikä sitä tarvinnut nyt, ja minä halusin testata ennen, kuin ostan oman. Testaamisvaihe tietysti oletettavasti vahvistaa ostopäätöstäni. Joten myös tällaisissa tapauksissa lainaus- ja vuokraustoiminta olisi paikallaan.
Riskejä kaverisuhteisiin?
Yksi ongelma on se, että myös omat kaverinsa arvottaa eri tavalla: toisille vuokraa huoletta, mutta joukossa on kenties niitäkin, joiden kohdalla ei voi olla varma, miten hommassa käy. Tiedossa saattaisi siis olla sosiaalisten suhteiden lisäsolmuja.
Esimerkiksi opiskelija-asunnoissa on usein mahdollisuus lainata tavaroita, kuten ne ompelukoneet. Näissä ongelma vain on se, että kun tuote ei ole kunnolla kenenkään, siitä ei myöskään kanneta vastuuta. Mutta jos tavaran lainaa kaveriltaan, niin siitä haluaa myös pitää huolta kuin omastaan.
– – –
Myös Esinetarinoissa kirjoitetaan eilisillasta ja Kuinomasta.
Kiitti Mari eilisestä ja näistä ajatuksista!
Minulle kerrottiin Kuinomaa kehitettäessä hyvä tarina. Tarkan tarinan olen unohtanut, mutta tässä sen pääkohtia mukaileva versio:
Kaveri lainasi toiselle kaverille maailman yksinkertaisimman tuotteen – yliopiston tenttikirjan. Sitten tapahtui lainaajan elämässä keikkea epätoivottua, jonka lopputulos oli se että lainattu kirja poltettiin. Siis poltettiin ihan poroksi.
No ei siinä mitään. Kirja on vain kirja. Mutta mitä sitten tehdään? Kaveri lupaa korvata kirjan. Seuraava keskustelu voisi olla siitä:
– Kirjan omistaja: “okei, toi ulkomainen erikoiskirja on Akateemisen hyllyssä ja hintaa sillä on 80 euroa”
– Lainaaja: “Mitä v***ua? 80 euroa! Sen saa Amazonista varmana halvemmalla eikä se ollut edes bränikkä”
– Omistaja: “Joo mut ei mulla oo aikaa nyt Amazonista odotella eikä tota just nyt saa mistään muualtakaan oiken”
– jne…
Kuinoman lähtökohtana oli juuri nuo lainaamisen sudenkuopat ja sosiaaliset riskit. Niiden kanssa tapeltiin kuukausia, että tekniikka ja prosessi saatiin huomioimaan ne. Kuinoma ohjaa ja melkein pakottaa hinnoittelemaan esim. noi vahingot etukäteen. Kuinoma pakottaa lainaajan lukemaan nuo vahingonkorvaukset ennen kuin lainaa tuotteen.
Olkaa siis ystävät hyvät varovaisia kun lainaatte tuotteita. Tää touhu vaatii uudenlaisen toimintatavan, johon on opeteltava. Lainaamisen prosessit, käytännöt, korvauskäytännöt, korvauksista sopimiset, maksamiset,…
Joku sanoi joskus että “jos joku voi mennä pieleen niin ennemmin tai myöhemmin se menee pieleen”. Lainaamisesta voi tehdä helppoa (facebook,…). Mutta lainaamisesta pitäisi sitä ennen tehdä turvallista.
Ennen kuin alatte aktiivisesti lainailla vaikka Facebookissa, niin vetäkää yksi lainajuttu läpi Kuinomassa. Kyllä sieltä joku sopiva tuote löytyy, nukutte vaikka makuupussissa kotona kun seuraavan kerran on lakanat pesussa. Törmäätte Kuinomassa yllättäen prosessiin, jossa onkin taustalla aika monta kohtaa ja yllättävän monta asiaa mietitty valmiiksi homman turvaamiseksi. Sitten sovellatte sen Kuinoman prosessin Facebookiin ja muihin lainausjuttuihinne niin pääsette helpommalla turvallisille vesille.
Markku
Kuinoman porukkaa
Markku, kyllä minä aion sinne Kuinomaan jotain tavaraani lykätä tarjolle ja sopivan tarpeen koettaessa katsastan, löytyisikö jotain itselleni tarpeellisa 🙂
Mutta ero on siis siinä, mitä haluan antaa kenelle tahansa vuokralle ja mitä olen valmis lainailemaan kavereille. Epäilemättä vuokraaminen on hankala prosessi, kuten kuvasit.
Minusta on hienoa, että olette todellakin nähneet vaivaa sen miettimiseen, miten vuokraus olisi turvallista ja toimivaa. Eli edelleen vakaasti tsemppaan ja symppaan Kuinoman toimintaa, vaikka tämä kirjoitus menikin enemmän tällaisen omistamisen ja vuokraamisen sosiaalisen ongelmakentän pohtimiseen 🙂
Kah. Jaikussa olen tuollaista palvelua joskus toivonut. Muinaisuudessa teininä lainattiin larppivaatteita web1.0:n aikaan ja käsin html:ää kirjoittamalla oli naheaa pitää listasivua tilanteiden tasalla.On hölmöä makuuttaa kalliita työkaluja tai harrastusvälineitä turhaan kotona. En ole vuosiin käyttänyt sukelluskamojani, mutta olen niitä meinannut lainata tutuille, jotka eivät ole saaneet aikaan tulla katsomaan asti niitä.
Ja varsinkin, kun en pysty taas muistamaan mihin olen joitakin asioita lainannut. Avopuolisoni kertoi törmänneensä omalla kampuksellaan tyttöön, joka ilmoitti palauttavansa joskus hänelle mun Julmahuvi-dvd-boksin. Tytön nimeä puolisoni ei muista ja mulla ei ole muistikuvaa kenelle sen olisin lainannut. 😀
Huuum. Voiskohan Kuinoma jotenkin hyödyntää kirjatietokantaani Library Thingistä, kun haluan lainata kirjoja kavereille/kavereilta?
Suviko, larppaajat kuulostaisivat kyllä toimivalta harrastajaryhmältä vuokraustoimintaan. Minulla itselläni ei vissiinkään ole ollut kovin paljon harrastuksia, joissa erityisempää varustelua tarvitisisi, joten en oikein edes keksi sopivia harrastajajoukkoja. Työkalut tietysti ovat niitä, joita mieluusti lainailaan.
Mietin myös jotain ruuanlaittoon ja syömiseen liittyviä: 12 hengen astiasto, fondue-setit, sushin tekosysteemit ja japanilaiset astiat jne. Lapsuudenkodissani varastoitiin paikallisen marttayhdistyksen kahviastiasto (kupit, lautaset, pannut jne), jota kyläläiset saivat vuokrata omiin juhliinsa. Kyllä niille silloin ihan käyttöäkin oli.
Lainaamisessa on kieltämättä myös se ongelma, ettei välttämättä muista, kenellle on oman tuotteensa antanut. Minulta puuttuu kirjahyllystä teoksia, jotka muistan lainanneeni jollekin, mutten vaan tiedä, keneltä kaverilta tivaisin 🙂