Mari Koo

Bloginostalgiaa blogipaneelin jälkitunnelmissa

keskiviikko 20. lokakuuta 2010 klo 21.28

Oi niitä aikoja, kun suomiblogien joukko oli sellainen, että jokaisen Blogilistan uuden blogin ehti tsekata päivän mittaan!

Entäpä todellista historian havinaa, ne muinaiset Kuukkeli-palkinnot?

Silloin moni kirjoitteli anonyyminä. Eri puolilla piti selvittää, että blogi ei ole sama asia kuin nettipäiväkirja. Eikä kielitoimistokaan ollut vielä sanonut, että se on sitten bloggaamista kahdella g:llä. (Minä olen hangoitellut vastaan, koska sitten sana muistuttaa plokkaamista, joka on taas itselle tuttu ravintolamaailmasta, mutta nielen kiltisi kahden geen mallin).

Silloin joskus piti väittää, että en ole sairaalloisen narsistinen, vaikka kirjoitankin nettiin ja julkaisen jopa kuvia elämästäni.

Tai jos blogeista kirjoitettiin lehtijuttuja tai päädyttiin peräti televisioon, niin se oli jotain poikkeuksellista. Ensimmäistä kertaa itse olin blogien vuoksi julkisuudessa 16.3.2006 YLEn Aamu-tv:ssä, koska kirjoitin tuolloin Kulutusjuhlan edeltäjää eli henkilökohtaista kulutusblogia, ja se oli harvinaista siihen aikaan.

Blogi ei enää ole mitään erikoista, vaan kuuluu myös asiantuntijan nettielämään

Tämänpäiväinen Hill&Knowltonin järjestämä Blogipaneeli (#blogipaneeli) sai aikaan taas muistelua omaan blogihistoriaani. Nykyään suomalainen blogimaailma on niin toisenlaista kuin muutama vuosi sitten: tällä hetkellä oman blogin kirjoittaminen on monelle itsestäänselvyys ja keino näyttää omaa osaamistaan.

Päivän paneelissa olivat mukana Jenni – Pupulandia (joka työskentelee Indiedaysin markkinoinnissa ja viestinnässä) , Stella Harasek – Paras aika vuodesta, Leo Stranius – Kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja Terhi Aho – SoMe – rekrytointi ja työnantajakuva.

Keskustelu osoitti, että muutamassa vuodessa on tapahtunut iso harppaus: harrastelukirjoittamisesta on tullut toimintaa, joka kiinnostaa niin markkinoinnin kuin yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona.

Blogimarkkinointi kasvaa jatkossakin

Koska paneelissa puhuttiin paljon juuri blogien markkinoinnista ja tietysti erityisesti tyyliblogeja koskien, niin kaivelin omista blogiarkistoistani, mitä olen muotiblogeista kirjoittanut. Silloin vanhoina hyvinä aikoina (tämä on siis ironiaa, varmistan nyt vielä) minäkin ehdin seurata, mitä kyseisten blogien piirissä tapahtuu.

30.3.2007 olen kirjoittanut tekstin ”Muotia ja trendejä suomiblogeissa”. ”

Viimeisen puolen vuoden aikana blogeja on tuntunut putkahtavan Blogilistalle yhä kiihtyvää tahtia. Samalla myös kulutukseen kiinteämmin kytkeytyvät muoti-, trendi-, design- ja vastaavat blogit ovat lisääntyneet selvästi.

Vielä viime syksynä ehdin ilahtuneena tsekkailla muotiblogeja, mutta nyt tulva on jo liian suuri. Blogilistan hakemistosta sanoilla muoti tai trendit löytyy kymmeniä blogeja, ja varmasti näitä on muuallakin kuin listalla.”

Pari vuotta myöhemmin (17.2.2009) havainnoin, että ”Muotiblogit valtaavat lisäalaa myös markkinoinnillisesti” (tällöin esimerkiksi Stella oli ilmoittanut siirtävänsä bloginsa Oliviaan):

”Näistäkin kommenteista näkyvät ne avoimuuden ja luottamuksen vaatimukset, jotka blogeihin kohdistuvat ja joista olen tainnut paasata kerran jos toisenkin. Eivätkä blogejaan harrastuksenaan kirjoittavat sentään ihan noin vain hihku riemuissaan kaikkien mahdollisten yhteistyöehdotusten vuoksi.”

Blogimarkkinointia olen pohtinut vuosien mittaan lukuisia kertoja. Esimerkiksi viime vuonna ”Merkityksellisyyden tarve ja sosiaalisen median markkinointi” -tekstini (3.7.2009) on näköjään vankkaa itsetilitystä sen jälkeen, kun olin ollut Nokian isännöimässä tilaisuudessa:

”Mutta rajanveto roolien välille on vaikeaa. Olen myös toimittaja ja toimittajan ajatustavalla varustettu. Koen, että blogin henkilökohtaisuuden ja kaverisuhteiden vuoksi yritystilaisuuksista raportointi ei olekaan ihan yksinkertaista. Toimittajana voi etäännyttää itseään, hoitaa haastattelun ja jutun, mutta blogissani olen minä.”

Leo oli tänään omassa tekstissään hienosti kirjannut auki näkemyksiään blogien tulevaisuudesta. Allekirjoitan ajatukset, ja totean, että minulle blogit ovat tuoneet elämään paljon enemmän kuin silloin muutama vuosi sitten olisin osannut kuvitella.

Se tuntuu hyvältä.

Samoin kuin hetkittäiset nostalgiaryöpyt ja paluu vanhoihin, omiin blogiteksteihin. Kyllä blogia näköjään kannattaa pitää myös siksi, että jää omia merkintöjä eri aiheista ja ajanjaksoista.

Be Sociable, Share!

6 kommenttia kirjoitukseen “Bloginostalgiaa blogipaneelin jälkitunnelmissa”

  1. Kati Sulin sanoo:

    Hyvä koonti tämän keskusteluun höystettynä historian peilauksella. Jopa vähän sama haikea sävy, mihin viittasit tänään puheessasi keinustuolissa istuviin ”bloggaaja-veteraaneihin” 🙂

  2. Mari Koo sanoo:

    Kiitos Kati: sitä paitsi taaksepäin on helpompi katsella kuin tulevaisuudeen 🙂

    Omanlaistaan nostalgiaa on myös siinä, että suomalaisten tyyliblogien klassikko Hel Looks sai eilen illalla Ellen Vuoden muotiblogi 2010 -tittelin. Siinäkin yksi osoitus siitä, miten pitkäjänteinen toiminta ja hyvin tehty sisältö kantaa hedelmää.

  3. Heikki sanoo:

    Moi Mari! Kiva muistelus! Mikähän syksy se oli, kun Hesarin kk-liite kirjoitti laajan artikkelin uudesta ihmeellisestä blogi-ilmiöstä? 2006?
    Minun korvaani taas bloggaus kahdella g:llä soi paremmin. Kiva jos kielitoimisto on noin ohjeistanutkin.

  4. Mari Koo sanoo:

    Heikki, kyseessä oli vuosi 2007 ja Kuukausiliitteen syyskuun numero. Tämänkin huomasin eilen arkistoistani, kun olin jutusta kirjoittanut sillon.

    Tuo blogaus/bloggaus oli silloin aikoinaan iso keskustelunkohde, joten olen ajatellut että kyllä kai tuo kielitoimiston näkemys on jo levinnyt.
    Mutta itseäni siis häiritsee sekaantuminen plokkaamiseen. Nykyisin sitten kuulemma joskus ravintolatyöntekijöiden tekemistä kutsutaan bloggaamiseksi, joka on kyllä outoa tapaa levittää sanan käyttöä 🙂

  5. SusuPetal sanoo:

    On aika suloista jotenkin, että bloginostalgia on niin nuori asia, aikaa, joka oli oikeastaan aika äskettäin.

    Vietän juuri blogissani viisivuotisjuhlia -tervetuloa mukaan- ja noiden viiden vuoden aikana blogimaailma on muuttunut, paisunut, eriytynyt. Olen lukenut mielenkiinnolla kommentteja juhlapostaukseeni, mm. Halo kertoi löytäneensä blogini Blogilistan kautta aikanaan. Itse en ole edes tutustunut Blogilistan uusiin blogeihin varmaan kahteen-kolmeen vuoteen. Niitä on niin paljon.

    Mutta hyvä, enää ei tarvitse perustella, miksi bloggaan. Siitä on tullut ihmisille yhtä jokapäiväistä kuin aamulehden lukeminen.

    Partyt ovat täällä http://susupetal.vuodatus.net/blog/2691899/viisivuotisjuhlat/

  6. Mari Koo sanoo:

    Susu, kieltämättä hiukka hassua, että nostalgiointiin ei tarvita kuin muutama vuosi. Niin nopsaan maailma etenee!

    En itsekään ole käyttänyt Blogilistaa enää pariin vuoteen, uudet blogit tulevat vastaan muuta kautta. MUtta mahtavaa, että sinäkin olet ollut kuvioissa mukana jo viisi vuotta, onnea!
    Tulenpa kommenttiosastoosi kertomaan omat muistoni sinusta 🙂

Kommentoi